Mä olen ns. urheilullinen mutta viime vuosina ei ole ollut aikaa mihinkään säännölliseen, joten olen ajatellut, että anti olla. Mä en mihinkään kerran-kaks viikossa nysväämiseen ala.
Mutta pakko sitä on jotain tehdä, ikä ei tule yksin. Olen aina inhonnut juoksemista, en tiedä miksi, vaikka liikunnasta muuten tykkäänkin. Fakta on kuitenkin se, että juoksu on ainoa liikuntalaji mitä voin tässä elämäntilanteessa säännöllisesti harrastaa. Juostahan voi missä vaan.
Pari vuotta sitten sain saman ahaa-elämyksen ja lähdin lenkille. Tämä sessio sai nolon lopun kun heti alkumetreillä kipusin jonkin h..tin maratoonarin imuun. No joo, kolmesataa metriä meni ihan kivasti, kotiin palasin sporalla. Siitä asti on jalat olleet hapoilla.
Ensi maanantaina (10.8) uusi yritys, nyt run-for-lazy-dummies-ohjelman mukaan. Kaivan netistä harjoitusohjelman nollakuntoisille. Lähteekö joku mukaan? Virtuaalisesti.
On mulla popotkin, kaksi vuotta vanhat ja 300 metriä käytetyt.
minä jouduin toteamaan saman, että juoksu on ainoa, jota ehtii tällä hetkellä säännöllisesti harrastamaan. ihan alusta tässä sai myös aloittaa, huomenna lähtee käyntiin 11 viikkoisen ohjelman neljäs viikko. kunto on kasvanut kohisten :o) tsemppiä!
VastaaPoistaJuoksu on kyllä sellainen laji, että siihen jää totaalisesti koukkuun!! Se mahtava fiilis, kun on saanut kunnon hikilenkin heitettyä... Rauhallisesti kun alottaa niin kyllä se alkaa nautinnoksi muuttumaan. Mua harmittaa kovasti, kun en itse voi juosta. Monta vuotta olen lajia harrastanut. Polvetkin sökönä lajin takia (molemmat polvet leikattu vaurioituneiden kierukoiden takia). Tsemppiä sulle harjoitteluun!! Tossa lajissa kuitenkin kunto nousee kohisten!
VastaaPoistaMä olen tässä lasten lomassa tehnyt säännöllisesti samaa eli aloittanut juoksun aina uudestaan. Kävin jopa pari vuotta juoksuryhmässä kerran viikossa joka huipentui Naisten Kymppiin :) kun maratooni alkoi hirvittämään.
VastaaPoistaVoisinkin lähteä virtuaaliseen lenkkiryhmään mukaan jos et meinaa kovin tiukkoja tavoitteita asettaa. Jos kaksi kertaa viikossa juoksen niin olen aidosti ylpeä itsestäni. Tosin olen sua vähän edellä kun olen koko kesän pelannut intohimoisesti tennistä ja sama himo jatkuu syksyllä ainakin sen kerran viikossa. Mitä sulla oli juoksun suhteen mielessä?
Hauskaa - avasin koneen blogatakseni... juokusta:). Olit ehtinyt ensin.
VastaaPoistaLiityn oitis virtuaalijuoksutiimiisi - ja bloggailen kyllä - toivottavasti edes hiukan jostain toisesta vinkkelistä:).
Tsemppiä!!
Kivaa, jos löytyy seuraa ja vertaistukea. Ja konkareilta neuvoja.
VastaaPoistaPoikien äiti, mitä ohjelmaa olet noudattanut? Muistelen lukeneeni ohjelmasta missä alkuun on tyyliin 3min kävelyä-3min juoksua ja sama takaisinpäin. Kuulostaa helpolta mutta mulla tulee olemaan tekemistä senkin kanssa.
Sykemittari pitää ostaa, mä olen niin tollo, että vedän itseni piippuun saman tien, jos ei mikään kontrolloi mua. Osaako kukaan suositella hyvää? Siinä pitäisi olla ainakin ohjelmoitava ajanotto ja mielellään joku sähköshokkeja antava fiitseri jos määritellyt sykerajat ylittyvät;)
Julis, tässä kohtaa ei ole mitään kummoisempia tavoitteita, kunhan säilyn hengissä. Toisaalta olen niin kilpailuhenkinen, että saatan jotain utopistisia tavotteita itselleni tehdä.
tässä linkki ohjelmaan, jota noudatan:
VastaaPoistahttp://www.pori.fi/vav/liikunnanohjaus/juoksukoulu.html
ekalla kerralla todella tuotti tuskaa tuo 2min =D olen ennen lapsia liikkunut kohtuullisen säännöllisesti ja monipuolisesti (ja juossut massatapahtumissa :o), mutta tässä vajaassa viidessä vuodessa on kunto tosiaan päässyt rapistumaan. aika ajoin olen yrittänyt aloittaa kaikenlaisia jumppia ja jäsenyyksiä, mutta ei vaan saa sovitettua (miehen) aikatauluihin enkä ole ollut kovin hyvä siinä, että raahaisin lapset mukana, vaikka lastenvahtipalvelu ko. salilta löytyisi.
tosiaan neljäs viikko alkamassa huomenna ja solut jo "huutavat" lenkille. en tiedä, onko motivaatio nyt kohdallaan vai mistä johtuu, mutta tämä ohjelma koukutti minut. kynnys aloitukseen ei lopulta ollut suuri, koska alkaa noin lyhyillä lenkeillä = aikaa löytyy varmasti ja koska kunnon kohoamisen huomaa niin selkeästi ja pian. kohta voin lähteä lenkille pojat juoksurattaissa!
suosittelen!
Minäkin voisin lähteä tähän mukaan!
VastaaPoistaKeväällä aioin aloittaa säännöllisen juoksemisen, mutta tähän mennessä juoksukertoja on kertynyt kai neljä tai max viisi(?) ja niistäkin kaksi tällä viikolla esikoisen kanssa yhdessä niin, että esikoinen pyöräilee ja minä juoksen. Eikä ole muuten kovin fiksua, kun alamäkeen ja tasaisellakin tuollainen 4v vetää aina lujaa sillä pyörällä. Hengissä selvisin kuitenkin, kun ylämäki välillä pelasti.
Täällä myös yksi keväällä juoksemisen aloittanut! 2-3 lenkkiä teen viikossa, keväällä jaksoin juosta putkeen 2km ja nyt 5km!(erittäin verkkaista vauhtia kylläkin:) Kunto on siis tosiaan kasvanut, mutta ohjausta ja mielipiteitä kaipaisi kyllä muilta. Mietityttää, että minkälaisia lenkkejä olisi järkevä tehdä, jotta kunto kasvaisi hyvin. Millä nopeudella te muut juoksette? Ja millaisia lenkkejä teette? Yritättekö aina juosta hieman pidemmälle, kuin ennen, vai nopeammalla vauhdilla kuin ennen vai miten treenaatte?
VastaaPoistaPuolimaratooni olisi tavoitteena ensi kesänä!!
Mä just ostin lenkkarit, mutta en ole vielä 'ehtinyt' ottaa niitä käyttöön. Ongelma on siinä, että minä inhoan juoksemista. Mä ajattelin, että jos menisi tuon meidän pikkumiehen kanssa juoksemaan - siis poika pyörällä....
VastaaPoistaMiten tää "syksy" onkin aina tän juoksun aloittamisen kanssa näin monella tapetilla? Itsekin aloitan huomenna juoksun ja samalla herkkulakon joka kestää marraskuulle. Itse olen kyllä käynyt muutamia kertoja kuukaudessa muutenkin lenkillä, mutta matkat on ollu tyyliin juoksua 2km ja kävelyä loput :D
VastaaPoistaMut joo olen mukana tässä!
Koska olen laiska, laitan saman kommentin kun kirjoitin Saariston lapset blogiin Tanjalle:
VastaaPoistaMinä tykkään juosta ja ennen juoksin paljon. Nykyään juokseminen on ns. salaa juoksemista eli jos Niklas menee fillarilla, niin pakko on harppoa perässä. Ongelma on se, etten saisi juosta - kävellä kylläkin mutta se on liian hidasta. Ja sauvakävelijää musta ei helpolla saa, vaikka sauvat löytyvätkin. Mutta jos voisin nyt vaikka saadakin juoksuluvan, niin asfaltilla en luultavasti saa juosta. Syynä tähän on laskettelun runtelemat polvet (leikattu useampaan otteeseen kaikki mahdollinen) ja sitten tuo operoitu selkä. Mutta voisin ottaa haasteen vastaan ja juosta metsässä tai muualla pehmeällä. Tunnustan olevani rapakunnossa, koska kuntoilu on nykyään vaan harppomista ja fillarointia ja talvisin vedessä juoksemista. Ja painoakin on kertynyt ihan liikaa. Joten jossittelut pois ja olen mukana. Koetan kuukauden kevyellä juoksulla ja kuulostelen selkää ja polvia. Ja laitan iPodin soimaan ja annan palaa.
Nina, laitan vielä tännekkin, loistavaa jos saadaan juoksutiimi kasaan. Jos sulla on käyttikset Lastenhuoneeseen ja viitsit, niin laita tiimi pystyyn sinne:)!!
VastaaPoistaAinakin alkuun kannattaa juosta vain tasasella maastolla, ei siis mitään ylämäkiä. Hengitystekniikka on melkeinpä tärkeintä koko touhussa, sitä kannattaa todella harjoittaa. Oikean tekniikan löytäminen auttaa todella jaksamaan! Mua aina motivoi sellainen, että heitin aina saman, esim. 10km lenkin ja otin joka kerta ajan. Minuutinkin parannus piristi mieltä kummasti :) Ennen raskautta kävin heittämässä aamulenkkejä ennen töihin menoa. Polvet ei oikeen tykännyt. Mut alotan taas harrastuksen synnytyksen jälkeen. Mut ennen sitä mun täytyy tiputtaa mahollisimman paljon painoa pois muulla tapaa, sillä polvet huutaa hoosiannaa jokaisen ylimääräsen kilon takia.
VastaaPoistaTeille, jotka ette juoksusta välitä: kokeilkaa sauvakävelyä! Ihan totta, se on itse asiassa kevyttä hölkkää tehokkaampaa oikein tehtynä. Jos mahdollista, kannattaa mennä esim. johonkin sauvakävelukursille (1-2 kertaa) ensin.
VastaaPoistaMinä ilmoittaudun myös mukaan!
VastaaPoistaPeruskunto on varmaan ihan ok, käyn noin 3 kertaa viikossa body pumpissa ja shape/fit aerobicissa jne, mutta kesällä (lasten kesäloman aikana) on liikunnan harrastus = 0.
Tosin sen verran olen ottanut varaslähtöä, että kesäkuussa ostin uudet lenkkarit (ensin pitää tietty aloittaa varusteista!) ja olen käynyt 3 kertaa noin 3,5 kilometrin lenkillä, suht hitaasti juosten ja se on tuntunut ihan ok-lenkiltä, ei kovin tuskaiselta.
Gloria, joka on perinteisesti aina inhonnut juoksemista
Jihaa! Minäkin ilmoittaudun. Nina kun löydät sen sähköshokkeja antavan fiitserin niin laita linkki :) Tarvitsee samanlaisen. Alkuun juostaan tasamaalla eli kotona telkkarin ääressä. Mahdanko jaksaa juosta uutisten ajan? Tai edes päivän sään? Tai mainoskatkon? Jännää.
VastaaPoistaNo niin, meitähän on sitten monta mukana:D
VastaaPoistaLaitoin tuonne lastenhuoneeseen haasteen, jos siellä on ihmisten helpompi lähestyä.
Ja konkarit saavat antaa mielellään vinkkejä.
Minäkin ilmoittaudun! Ihan pakko alkaa jotain tehdä kunnonkin eteen vaikka joka päivä liikunkin, työmatkalla kiva kävelypätkä jonka otan kuntoilun kannalta.. se vaan ei riitä.
VastaaPoistaMinä kanssa tässä harkitsen asiaa. Tarvii lenkkarit kyllä ostaa ensin.
VastaaPoistaMulla todella hyvät kävelyyn tarkoitetut kengät mutta tiedän että ne liian jäykät taas juoksuun...
Huomenna Hesaan. Jos vaikka ne popot löytyis sieltä mukaan. =)
Jos tää porukka saa mut juoksemaan niin ihme on tapahtunut. INHOAN INHOAN juoksemista!!! Ja olen silti koko päivän motivoinut itseäni tähän. =)
öööh, lastenhuoneeseen????
VastaaPoistaGloria
Enää mulla ei ole mitään (teko)syitä kieltäytyä... Joskus muinaisuudessa juoksin aika tosissaankin, vaikka olen aina sitä lajia inhonnut. Kun aloittaa pohjalta, niin siinä vaan näkee tuloksia nopeammin kuin monessa muussa lajissa.
VastaaPoistaOk. Lähden mukaan. Kuntoa tasoa rapa. Menestystä on viime aikoina tullut vain minigolfissa;) Mutta vanhoja (lue: pari vuotta vanhoja, käyttämättömän näköisiä) tossuja ei voi käyttää, siispä varusteet ensin kuntoon. Niin ja reitti sinne lastenhuoneeseen?
Tässä linkkiä sinne lastenhuoneeseen:
VastaaPoistahttp://lastenhuoneessa.blogspot.com/2009/08/juostaan.html#comment-form
Oon kanssa AINA vihannut juoksemista, kunnes sitten toukokuussa kyllästyin totaalisesti siihen, etten ikinä pääse jumppaan ja aloitin aamulenkit.
VastaaPoistaLähden puolen tunnin naurettavalle lyllerrykselle pelkän aamukahvin voimin. Ekan parin viikon ajan se oli kammottavaa, mutta nyt elokuun alussa alkaa olla välillä jopa siedettävää -muutaman kerran jopa nautinnollista.
Tsemiä siis Nina sulle, uskon että säkin vielä tuut tykkäämään lajista.
Omasta mielestä parasta tässä liikuntamuodossa on se, että siihen kuluu tarpeeksi vähän aikaa ja lenkki on hoidettu "pois alta" heti aamusta.
Tervetuloa juoksijoihin! Juoksuun jäät kyllä koukkuun, asfaltti polttaa jalkojen alla ja Munkkiniemen rantalenkki on mun suosikki. :)
VastaaPoistaMä olen täysin hurahtanut ja vihdoin pääsen maratonille - harva se vuosi kun on ollut raskaana ja muuta estettä ;))) .