tiistai 26. kesäkuuta 2012

Kuukausi sitten



Kuvat otettu päivälleen kuukausi sitten.

Silloin tuntui, että edessä on pitkä kuuma kesä.

Tuona viikonloppuna kaikki oli vielä edessä:
perjantaina istuttiin terassilla,
lauantaina kyläjuhlissa ja
sunnuntaina turnauksen jälkeen veneilemässä.
Maanataina oltiin ruskeita ja levänneitä kuin
kahden viikon Bahaman -loman jäljiltä. 

Nyt tuntuu, että mua on huijattu. Ja rankasti.
Pitkästä ja kuumasta ei enää tietoakaan.



Silloin olisi ollut uintisäätkin.
Maauimala vaan on avoinna kalenterin, ei säiden, mukaan.

Tätä menoa ei tartte tuonnekaan kausaria ostaa.


Joo, mulla on paha mieli. Sori. Vietän sinkkuviikkoja eikä edes terdellä tarkene.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Pientä säästöä

Tai vähän isompaakin. En ole innostunut aleista, vaikka muutama oikea tarvekin löytyy. Mulla ei edelleenkään ole niitä nudeja korkkareita. Mutta lasten tarpeet edelle, niin kuin kunnon äidin kuuluukin:)


Peak Storen ennakkoalesta ostin Inkalle parkan,
Shellby Jacketin.
- 50 pinnaa reilun parin sadan takista on jo oikeaa säästöä.



Luksu sai hupparin, edellinen on jäämässä pieneksi.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Juhannuspöytään



Huomenna päästään juhannuksen viettoon.
Ihan perinteiseen, johon kuuluu mökkeilyä, veneilyä,
ystäviä, sukulaisia, grillausta ja uusia perunoita.
Joku kokkokin voidaan polttaa:)

Kun pöydässä on yli 30 henkeä niin mihinkään näpertelyyn ei voi lähteä. Ruoka on konstailematonta juhannusruokaa. Hellmann'sin majoneesit pelastavat monesta pulasta. Niistä tulee ihan paras coleslaw-salaatti. Hot Dog -sinappi on uusin tuttavuus, toimii hodarien ohella paistetun makkaran ja lihankin seurana.


Ja uusia perunoita.
Ekat kotimaiset korkattiin viime viikonloppuna ja voi autuutta.


Vielä parempia uudet perunat ovat oikean voin kanssa (margariini on meillä totaalikiellossa).
Erityisen hyviä versioita ovat kidesuolavoit.
Pirkka Parhaat voi on ihan kelpo kamaa, mutta vielä parempaa on
Grand Fermage aux Cristaux’ de Sel de Mer de Noirmoutier.
Itse asiassa maailman paras lajissaan.
Aika montaa olen maistanut eli tiedän mistä puhun.
Tätä söin keväällä parsan kanssa päivästä toiseen.


Pöytien kattaukseen käytetään MYdrap lautasliina- ja tablettirullia.
Niistä riittää isommallekin porukalle.
Käteviä, kestävät muutaman pesunkin. Ja ovat tietty ekologisia.

Näihin tunnelmiin:
Oikein hyvää juhannusta kaikille!
Toivotaan, että säät suosivat.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Gasthaus Nina


Meillä alkoi viikonloppuna kesän gasthaus –putki. Joka viikko on vieraita tiedossa ja mikäs sen mukavampaa. Itselläni alkaa loma vasta vajaan kuukauden päästä, mutta onneksi suurin osa vieraista on varsin itseohjautuvia, niistä on enemmän iloa kuin vaivaa (kovin vaivalloiset vieraat eivät ole edes tervetulleita;).

Oltiin lauantaina tyttöporukalla koko päivä keskustassa. Inkakin kuuluu nykyisin meidän tyttöporukkaan ja hyvin sulautuu joukkoon. Vaikka on sillä aavistuksen laadukkaammat jutut, vielä.


Mitään erikoista ei ollut agendalla, käytiin vaan syömässä ja fiilistelemässä kesälauantain menoa. Me aikuiset olimme kaikki hienoisessa darrassa perjantai-illan juhlien tiimoilta, mutta lähdettiin kuitenkin Inkan seuraksi H&M:ään ja One Way:hin. Tai minä lähdin maksajaksi, muut makutuomareiksi.


Tyttö sai useammat shortsit (kamalan lyhyitä ovat nykyään) ja muutaman t-paidan.

Siinä sovituskoppien edessä istuskellessa teimme kaikki saman havainnon, nykynuorissa on todella vähän normaalipainoisia. Joko he ovat todella, todella laihoja tai sitten todella, siis valitettavan ylipainoisia. Tiedän, tätä ei saisi sanoa ääneen: mutta oikeasti, pahaa teki. Enkä puhu mistään viiden kilon ylipainosta vaan ihan merkittävästä ongelmasta. Mitenhän he aikovat liikkua kolmekymppisinä? No joo, olihan meidänkin nuoruudessa hoikkia ja vähemmän hoikkia, niitä lapsenpyöreitä, mutta suurin osa oli kuitenkin siinä normaalipainossa. Nyt se tuntuu olevan kovin marginaalista. Tai sitten istuin vaan väärässä paikassa.

torstai 14. kesäkuuta 2012

Kukkaistyttö


Kesän pakollinen.
Kukkapaita.
On paisleyt ja kaikki.

Ja hauskinta on, että mä viihdyn tässä.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Kallion helmet

Brakun kentän vieressä, Kaarlenkadun ja Hesarin kulmassa (suomeksi sanottuna Roskapankin kulmassa) on vierekkäin kaksi Kallion helmeä. Kalliossa on nykyään paljon muitakin helmiä, mutta niistä myöhemmin. Aloitetaan näistä kahviloista.

Ehkä stadin parhaimmat lounassalaatit.
Paikalta saa myös itseleivottuja leivonnaisia,
korvapuustit ja omenapiirakka ovat erityisesti lasten suosiossa.


Kardemumman vieressä on toinen kahvila / lounaspaikka:
Ihan mieletön mesta. Pieni paikka ja tupaten täynnä tavaraa.
Kahvilatuotteiden lisäksi puutarhassa myynnissä mm. suklaata.
 Luomua tietty. Villipuutarhalla on oma blogikin.

 
Jos kulmilla pyöritte, niin menkää ihmeessä käymään.


tiistai 12. kesäkuuta 2012

Raitoja - taas




Ette kuulkaa ikinä arvaa mitä löysin vaatekaapistani?
Kassillisen raidallisia vaatteita.

Olin vallan ottanut niistä kuvankin aikaisemmin,
kyllä tämä bloggaaminen on kätevää.

Mopin vyö on löytö jostain, olisiko Hullareilta?
Mopin jakkua olen esitellyt ennenkin, erittäin hyvä ostos.
Maison Scotchin housut ovat myös Hullareilta.


Ja raidallisia mekkoja. Ihan silmissä vilisee tämä raitojen määrä.


Gantin mekko on vanha, olisiko toissa kesältä.
Se on mun virallinen veneilymekko (vaikka en tähdistä piittaakaan).
Sopii tosi hyvin oranssin veneilyliivin kanssa:)

Mopin mekko on jostain. Uusi. Ainakin siinä on hintalappu kiinni.

Samujin mekko. Kiva. Yöpaitana.

Filippa K:n raidallinen hihaton mekko on vuosia vanha ja edelleen yksi suosikeista.

Nastaa, kaikkia raidallisia juttuja, tuntuvat ihan uusilta.

Oikeasti etsin tätä TH:n mekkoa. Missähän jemmassa se on?

Pallogrilli





Tyylikäs.

Mies ei suostu vaihtamaan uudenkarheaa Weberia tähän.

Harmi.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Luomukosmetiikkaa nelikymppiselle?

Tekisi mieli kokeilla luomukosmetiikkaa laajemminkin. Olenhan tiedostava kansalainen.Ts. mulle voi myydä mitä tahansa "luomuna" ja maksan siitä iloisena nelinkertaisen hinnan luomuttomaan verrattuna. Mutta en tiedä mistä aloittaa. Tarjontaa on noviisille jo liiankin kanssa. Osaatteko auttaa? Unohdetaan Hausckat ja Weledat. Haluan jotain muuta. Kauniit purkit ja epä-luomumainen tuoksu plussaa.



Ostin Oliv':n anti-wrinkle voiteen aikuiselle iholle.
Oikein positiivinen yllätys muutaman käyttökerran jälkeen.
Tuoksukin on ihan ok, ei tule fiilistä,
että hieroisi koiranp..kaa kasvoilleen.

Mitäs muuta mä kokeilisin?
Jatkanko Oliv':lla vai onko parempia ideoita?

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Spartoon alekoodi



Sain Spartoolta alekoodin, jolla saa kaikista normaalihintaisista yli 80 euron ostoksista 10 % alennuksen koodilla INKA10. (Alekoodia ei voi yhdistää muihin tarjouksiin, ja se on voimassa 1.8.2012 saakka)."

Ostin Luksulle Quiksilverin slip-on-tennarit. Katsotaan miten käy...

torstai 7. kesäkuuta 2012

Basilika


Mun hyötykasviviljelmät eivät voi kovin hyvin. Se kastelu, se kastelu.
Jouduin taipumaan ja ostamaan uuden basilikan.


Ja katsokaa, se elää. Ja kasvaa ja kasvaa. Ihan silmissä.
Laitoin vaan ihan tavalliseen maljakkoon ja vettä pohjalle.

Kaunishan se ei ole...


... joten laitoin suojaksi pestävän ja kestävän paperipussin.


Voi tätä onnistumisen iloa.
Olen nero.

Rypyssä




*neuletakki vuosien takaa MOP, pesun ja silityksen tarpeessa
* housut Zara, nämä joutuu pesemään joka käytön jälkeen,
venyvät niin paljon
* trikoopaita Repeat,
en paljon muita merkkejä enää trikoissa käytäkään
*kengät Wonders,
mummotyyliin

Nämä kuvat pitäisi aina ottaa aamulla.
Seuraavaksi yritän zoomata ylemmäs.



keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Pallojen säilytystä


Näitä nerokkaita liikuntavarusteiden
säilytyspusseja olen esitellyt ennenkin,
mutta kerta kiellon päälle.


Muutama vuosi sitten tuskailin pallojen säilytyksen kanssa,
en tiennyt mihin ne olisin siististi tunkenut.
Pallohan ei muotonsa (fiksu minä) vuoksi ole kovin helppo säilytytettävä.
Kunnes löysin Formverkista Coston valkoisia pyykkipusseja.
Samasta paikasta löytyi myös  Handed By:n koreja,
joissa meillä säilytetään kenkien lisäksi sekalaista rekvisiittaa:
veskan hanskoja, syndejä, palloverkkoja ja merkkaustötsiä.
Ovat mielestäni siistejä ja ennen kaikkea helppoa pitää puhtaana
imuroimalla ja pyyhkimällä nihkeällä rätillä.



Samaan sarjaan voi lukea Coll.part:n säilytyskorit.
Alunperin, aikaa ennen palloja, näissä säilytettiin pikkuautoja
(satoja ja taas satoja),
nykyään kulkevat kätevästi niin rantakamat kuin ulkopelivälineetkin. 
Näitä myy ainakin Ipanajamit.


Nämä kaikki ovat myös mahdottoman ekologisia,
tehty kierrätysmateriaaleista.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Juhliin

En tiedä mistä tämän tavan olen ottanut mutta kesäjuhlissa Luksulla on aina valkoiset housut / shortsit. Kaverina pikeepaita, lyhyillä tai pitkillä hihoilla, riippuen säästä. Jokin muu kuin valkoinen. Talvella juuri toisinpäin, valkoinen paita ja tummat housut.


Kauluspaita pelkästään ei oikein nappaa: se pikeepaitakin on herran sietokyvyn äärirajoilla, siisti ja silitetty pikeepaita on mielestäni siistimpi kuin helmasta repsottava ruttuinen kauluspaita (mitä kauluspaita L:n tapauksessa väistämättä tarkoittaa). Vaatteet ovat siis sellaisia, joita tulee käytettyä muulloinkin.

Pienempänä pojalla oli juhla-asuna usein kauluspaita ja slipoveri, mutta siitä on luovuttu vuosia sitten. Meidän kuumakalle hikoilee moisessa yhdistelmässä siinä määrin, että siitä on juhlavuus kaukana.

Kengiksi kelpuutan siistit (lue: uudet) tennaritkin (esim nämä). Siis kaikki muu kuin nappikset, skedet, crocsit ja kumpparit käy. En ole enää moneen vuoteen ostanut erikseen nahkaisia juhlakenkiä, niiden käyttö on niin vähäistä. Toki jos kyseessä olisi riittävän juhlava tilaisuus, niin hommattaisiin tilaisuuteen sopivat kengät.


Viime vuosina juhlat, joihin lapset ovat osallistuneet (meillä lapset juhlissa eivät ole automaatio), ovat olleet kaste-, rippi-, yo-, kesä- ja rapujuhlia. Tämä kesä on poikkeuksellisen vähäjuhlainen: viime viikonloppuna oli kahdet lakkiaiset, tässä kuussa on vielä kahdet kesäkauden avajaiset mutta siitä seuraavat taitavat olla elokuun rapujuhlat. Odottelen edelleen pariakin tuparikutsua:)

Luksu ei onnekseen ole ollut koskaan hautajaisissa ja toivon, ettei ihan hetkeen tarvitse mennäkään. Häitäkin on meidän ikäluokassa vähänlaisesti ja suvun / ystäväpiirin nuorisokin sen verran nuorta, että ihan hetkeen ei häitä tanssita.

Juhlat ovat  siis olleet aika epä-formaaleja (ainakin ne joihin poika on huolittu mukaan) eli pukua vaativaa juhlaa ei vastaan ole tullut enkä oikein keksi mikä sellainen olisi. Korkeintaan sulhaspoikana olo voisi vaatia tumman puvun. Taitaa mennä sinne rippijuhliin puvun ostaminen hänen kohdallaan.


Mitä mieltä te olette, mikä on riittävän juhlavaa perhejuhliin?

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Kirous. Ja miten sen saisi poistumaan.

Eilisessä HS:ssä oli Jarkko Jokelaisen artikkeli ”Mutafestivaalin kirous poistui - Helsinki oli vuosikymmenien ajan kaupunki, johon rockfestivaalit eivät sopineet. Tänä kesänä pääkaupunkiseutu on festivaalien keskus."



Ihan totta, kun olin nuori tai nuori aikuinen tai edes vähän vanhempi aikuinen, niin Helsingissä oli kovin vähän festareita. Tai muitakaan kevyen musiikin kinkereitä. Viime vuosina tilanne on parantunut hurjasti, nyt on millä mällätä. Ja hyvä niin. Toisaalta on niissä maakuntien festareissakin puolensa: koko ikänsä kehäykkösen sisäpuolella kasvaneilla kasvoi keikkareissuilla myös kotimaan tuntemus. Mieleeni on syöpynyt ikuiseksi ajoiksi erään suhteellisen fiksun ystäväni ihmettely Ruisrockissa joskus ysärin alkupuolella: ”Miten toi Viikkarin laiva voi olla tuossa järvellä?”. Oh dear.

Tänään on Sonisphere Kalasatamassa. Pääesiintyjänä ikiklassikko Metallica, parhaillaan. Mulla oli lippu sinne, annoin sen kuitenkin miehen kaverille ja sädekehäni kasvoi entisestään. Kuuluu hyvin myös keski-ikäisen parvekkeelle.

Kuva ei varsinaisesti liity aiheeseen.
Aika ankea, tämä koululaisen lomasää. Vetää mielen matalaksi.
Mitenhän sen kirouksen saisi poistumaan?

Kuka päättää säistä, kysyy 8 -vuotias.
15 -vuotias valistaa matala- ja korkeapaineiden vaikutuksista.
Saattoi mennä vähän yli hilseen.
Eikä ainoastaan 8 -vuotiaalla.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Maksaa mansikoita


Kotimaiset mansikat.
Mutta ovat niin paljon parempia kuin espanjalaiset serkkunsa.
Kohtahan tämäkin tilanne korjaantuu. Siis tuon hinnan osalta.

Onko teillä vinkata hyvää mansikkamascarpone -reseptiä?
Googlettamalla löytyi useampi resepti, joiden
 mukaan vatkattuun kermaa lisätään
vain mascarponea ja sokeria +vaniliinisokeria.
Onko se tosiaan noin yksinkertaista? Kuulostaa epäilyttävän helpolta...

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Ohi on

Perjantaina 1.6.2012:

Meillä on huomenna juhlapäivä. Meidän hönö pääsee ekalta luokalta. Toivottavasti, kai siitä olisi ilmoitettu, jos ei pääse? Kohtahan se selviää. Äidin pieni, kohta tokaluokkalainen. Yhden vuoden kokemuksella parasta koulussa ovat liikuntatunnit, pitkät välitunnit ja koululaisten pitkät lomat. Että hyvin pyyhkii. Ja matikkakin on kivaa. On tehnyt matikankirjat kannesta kanteen ja lisämonisteet päälle. Lukeakin osaa, niistä muista koululaisten taidoista en ole ihan varma.


Isompi juhlan aihe on se, että nyt meidän perheessä on yksi oppivelvollisuuden suorittanut enemmän. Yhdeksän vuotta on mennyt kuin siivillä. Missä on se pieni tyttö, joka ensimmäisenä koulupäivänään silloin vajaa yhdeksän vuotta sitten ilmoitti kuuluvaan ääneen koulun pihalla, että "sinne lukioon mä en sitten ainakaan mene".  Suivaantuneena siitä, että oli joutunut nousemaan aikaisin. Erottui tukka sekaisena ja naama väärinpäin  katukivetyksellä istuessaan muista ekaluokkalaisista tytöistä, jotka olivat tohkeissaan ja ylpeänä hiukset nätisti letitettyinä vanhempiensa käsipuolessa. Voin sanoa, ettei tämä tilanne ollut niitä elämäni highlighteja...

Se oli sitä alkukankeutta (aamu-unisuutta) ja mieli on matkalla muuttunut, kaikki lukiotoiveet löytyvät sieltä listan kärkipäästä. Seuraavaksi lukioiden valintatuloksia jännittämään. Ja tässäkin suhteessa maailma on muuttunut, keskikastin lukioihin pääsee 8,5 keskiarvolla, niihin parempiin tarvitaan sitten jo 9 alkavia numeroita. Olihan ennen vanhaankin sykit ja norssit, mutta taitaa kilpailu olla nykyään kovempaa.

Päivitetty lauantaina 2.6.2012:

Juhlat juhlittu. Homma meni enemmän kuin putkeen. Isompi sai sellaisen todistuksen kuin ansaitsikin. Stipendikin tuli. Mahtava juttu, muttei varsinaisesti yllätys;). Mieli on haikea, niin yseillä kuin vanhemmillakin. Koulu on yhtä vanha kuin tämän ikäluokan koulutaival eli siinä ovat kasvaneet rinta rinnan koulu ja sen juuri jättäneet ysit. Koulun jättäville oppilaille oli järjestetty asiaan kuuluva juhla, ruusuineen ja puheineen. En muista, että meillä aikoinaan olisi mitään normikevätjuhlasta poikkeavaa ollut ysilläkään. Aika moni vanhemmista kyynelehti jopa vuolaasti, varsinkin ne, joilla ei ole nuorempia lapsia jotka jatkaisivat tutussa koulussa. Meillä on sama rumba vasta alkutaipaleella, joten varsinaista ikävää en ehdi tuntemaan. Olihan se silti liikuttava tilaisuus, myönnän.



Varsinaisen yllätyksen järjesti pienempi. Matematiikan kaikki kolme arvosteltua osa-aluetta olivat kiitettäviä. Se ei ollut yllätys, koska poika on matemaattisilta taidoiltaan selkeästi ikäisiään edellä. Ei ihan turhaan niitä sarjataulukoita ja tilastoja ole laskeskellut. Yllätys oli se, että kiitettävien rivi jatkui äidinkielen arvostelun puolella. Ja tästä olemme tietysti kovin iloisia. Ja hieman ihmeissämme. En mitenkään halua väheksyä lapseni osaamista. Mutta. Joko olemme aliarvioineet poikamme pahasti tai sitten ykkösille annetaan kiitettävien/hyvien rivi jokaiselle samalla sabluunalla. Ymmärrän, että kyse on 7-8 vuotiaista eikä rima voi olla kovin korkealla. Mutta onko se ihan oikein että toiset samanikäiset lukevat sujuvasti jumalattoman pitkiä harrypottereita saadakseen saman arvosanan kuin herra-luen-vain-hesarin-urheilusivut? Tiedän, että lukijoissa on alakoulun opettajia, kertokaa mikä on pelin henki?


Ja toinen, vielä parempi yllätys. Hänkin sai stipendin. On nähnyt sisarensa saavan stipendejä ja varmasti kuvitteli, että niitä saadaan tuosta vaan. Varoittelin jo etukäteen, ettei kannata pettyä, kun jos sitä stipendiä ei tulekaan. Ei haittaa, vastaa hän, hieman epävarmalla ilmeellä (eli saattaa se haitakin).

Tsekatkaas mikä sieltä tipahti.


Tämä tuli iltapäiväkerhon (HJK:n järjestämä) ja opettajan yhteisellä päätöksellä. Eikä olisi voinut mennä oikeampaan osoitteeseen. "Äiti, voinko mä soittaa niille ja kiittää?" En ole koskaan nähnyt lastani niin liikuttuneena.


Sisko ja sen veli. Viimeisen kerran, samoja käytäviä.


Oikein hyvää valmistujais-, lakkiais- tai ihan vaan lukuvuoden viimeisen päivän iltaa kaikille!

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Pallo jalassa


Aina.

Tässä vaiheessa kaikki pallot oli jo takavarikoitu. Ne noin tuhatkaksisataa.
Jostain löytyi kuitenkin yksi, jota voi pyörittää jalan alla,
samalla kun katsoo jotain elämää tärkeämpää peliä.

Sisarensa, joka on varsin hyväkäytöksinen, eikä kiroile koskaan
- ainakaan vanhempien kuullen - totesi yksi päivä täysin spontaanisti:

"Että mua sitten vituttaa nuo täällä aina lentelevät pallot."

En pessyt teinin suuta saippualla. Huokasin syvään ja ajattelin ihan samaa.

*paita jo täällä nähty TH, housut viime kesän Crewcuts mallistoa