Kirous. Ja miten sen saisi poistumaan.

Eilisessä HS:ssä oli Jarkko Jokelaisen artikkeli ”Mutafestivaalin kirous poistui - Helsinki oli vuosikymmenien ajan kaupunki, johon rockfestivaalit eivät sopineet. Tänä kesänä pääkaupunkiseutu on festivaalien keskus."

Ihan totta, kun olin nuori tai nuori aikuinen tai edes vähän vanhempi aikuinen, niin Helsingissä oli kovin vähän festareita. Tai muitakaan kevyen musiikin kinkereitä. Viime vuosina tilanne on parantunut hurjasti, nyt on millä mällätä. Ja hyvä niin. Toisaalta on niissä maakuntien festareissakin puolensa: koko ikänsä kehäykkösen sisäpuolella kasvaneilla kasvoi keikkareissuilla myös kotimaan tuntemus. Mieleeni on syöpynyt ikuiseksi ajoiksi erään suhteellisen fiksun ystäväni ihmettely Ruisrockissa joskus ysärin alkupuolella: ”Miten toi Viikkarin laiva voi olla tuossa järvellä?”. Oh dear.

Tänään on Sonisphere Kalasatamassa. Pääesiintyjänä ikiklassikko Metallica, parhaillaan. Mulla oli lippu sinne, annoin sen kuitenkin miehen kaverille ja sädekehäni kasvoi entisestään. Kuuluu hyvin myös keski-ikäisen parvekkeelle.

Kuva ei varsinaisesti liity aiheeseen.

Aika ankea, tämä koululaisen lomasää. Vetää mielen matalaksi.

Mitenhän sen kirouksen saisi poistumaan?

Kuka päättää säistä, kysyy 8 -vuotias.

15 -vuotias valistaa matala- ja korkeapaineiden vaikutuksista.

Saattoi mennä vähän yli hilseen.

Eikä ainoastaan 8 -vuotiaalla.