sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Sukkia

Ei Gantin, vaikka salaa niin toivottekin.

Mä olen niin koukussa näihin Bleuforetin sukkiin ja sukkahousuihin. Postasin joskus aikaisemmin merkin leggareista, niissä on sitä jotain.



Sukissakin on sitä jotain, nimittäin laatu. Kävin hamstraamassa lisää, kun talvi tuntuu jatkuvan. Polvisukat ovat silkki-puuvilla-villa seosta. Tosi lämpimät ottaen huomioon, että paksuus (tai ohuus) on samaa luokkaa kuin 40 den sukissa. Ei kutita, ei purista eikä valu nilkkoihin. Täyskymppi.

Sukkahousutkin on sukkahousuiksi mukavat. Ja lämpimät. Mä olen sukkisvastainen ihminen, käytän vain hameiden kanssa, en koskaan housujen alla.

Inkalle ostin Falken merinovillaisia sukkiksia ja kovasti neito niitä kehuu, ovat kuulemma paljon lämpimämmät kuin muut, sen merinovillan ansiosta kenties.

Lukuvalo


Gloria (siis lukijani ei se lehti) ehdotti joskus vuosi sitten meille Artemiden Tolomeo valaisimia. Merkki oli lehdistä ja messuilta tuttu mutta en ollut kuitenkaan niitä meille ajatellut. Kunnes ostin yhden, sitten toisen ja nyt niitä on jo neljä. Niin se perhe kasvaa;)

Olohuoneesta löytyy mega-lattiamalli, tämä tuli taloon kun marsu siirtyi ajasta ikuisuuteen (marsut siis purevat johtoja ihan samaan tapaan kuin kanit). Keittiössä on yksi keskikokoinen seinämalli, jonka saa vedettyä tarvittavaan kohtaan esim. silloin kun leivon tjsp ja tarvitsen lisävaloa. (Okei, mä en leivo mutta jos leipoisin niin tarvitsisin lisävaloa, eikö?).

Inkan huoneessa on uusin tulokas, pieni nipsusysteemillä oleva lukuvalo.



Kuten huomaatte, valaisin ja sänky eivät sovi yhteen, tai siis sänky ei sovi meille ollenkaan. Se on kuitenkin lahjaksi saatu tärkeältä sukulaiselta, joten se pysyy.

Ja kuten ehkä olette huomanneet, mä olen valaisinfriikki, enkä tässä kohtaa mieti sopiiko ne toisiinsa, vähän joka lähtöön ja tyyliin löytyy.

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Mustaa valkoisella


Meille kotiutui toissa viikolla toinen Componibili. Valkoista menin ostamaan mutta ne oli loppu. Ostin sitten mustan ja hyvinhän tuo käy valkoisen kanssa.



P.S Tanja ja Anana, en ole vieläkään ehtinyt Zazaan. Sorii..

tiistai 26. tammikuuta 2010

Meikkivoiteita

Otin teidän neuvoista vaarin ja päätin opetella meikkaamaan. Sen verran olen naistenlehtiä lukenut, että tiedän meikin a:n ja o:n olevan hyvä pohjustus. Tuumasta toimeen.

Tähän asti olen käyttänyt vain värillisiä kosteusvoiteita. Tämänhetkinen varasto:



Mun iho on kuulemma hyvässä kunnossa. Epäpuhtauksia löytyy mutta iho on vahva eikä liian kuiva tai rasvainen. Ihoa olen hoitanut aina säntillisesti ja ehkä se nyt alkaa tuottamaan tulosta.

Multa löytyy meikinpohjustusvoiteita kaapista mutta itse meikkivoiteet puuttuvat. Painelin siis Stockalle ja valitsin kohteeksi Helena Rubinsteinin. Avulias kempparintäti ymmärsi heti, että nyt on tosi amatööri kyseessä. Ei myynyt mulle yhtään purnukkaa (olisin kyllä ostanut) vaan iski mulle testerit käteen jokaisesta mallista ja neuvoi kokeilemaan kotona kaikessa rauhassa, useampana päivänä. Nyt olen pari viikkoa tunnollisesti testannut ja täytyy sanoa, että ero meikkaamattomaan ihoon on aika huikea.



Äiti toi mulle HR:n Color to Mix -pigmenttitiivisteen, jota voi sekoittaa ihan normaaliin päivävoiteeseen. Ei hullumpi idea, vaikka en ihan sitä sisäistäkään. Magic Primer on ihan oma löytö syksyltä, tykkään.

Ongelma on nyt siinä, että nämä ovat kaikki hyviä, enkä oikeasti huomaa mainittavaa eroa toisiinsa. Uusi Color Clone Subli-Mat on kaikista kevein mutta muissa en huomaa eroja. Toinen uutuus Prodigy Liquid Light sisältää seerumin, ehkä se olisi mun juttu.

Mun mielikuva paakkuuntuneesta läikikkäästä meikkivoiteesta ei onneksi pidä paikkansa, nykyvoiteita osaa tumpelokin levittää tasaisesti. Kokeilin sekä meikkisienellä että sormin. Kumpikin toimii, ainakin mun mittapuulla.

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Päin seiniä

Sain vihdoin aikaiseksi vaihdettua Luksun huoneessa naulakon. On mulla ihan syykin tähän saamattomuuteen, mun (nimenomaan mun, ei meidän) vatupassi on ollut syksystä asti lainassa ja kotiutui vasta viime viikolla.

Brukan naulakko on ihanan yksinkertainen, ihanan valkoinen ja ihanan kiiltäväpintainen.





Samaan hintaan sain sitten laitettua myös Habitatin Auto-taulun. Tämä on syksyn Tanskan tuliaisia. En tiedä onko tuo ihan Luksua (tai mua;), autoinnostus on jo menneen talven lumia. Riitelee muutenkin huoneen tyylin kanssa. Katsellaan.




Tämä Felix-pupun maailmankartta pysyy seinällä kunnes jokin fiksumpi tulee vastaan. Kartassa pitää ehdottomasti olla kaikkien valtioiden liput. Urheilijatko muka tyhmiä? Luksu, lukutaidottomana, tunnistaa yli 60 maan liput. Ihan vaan urheilua seuraamalla.




Luksun huone on muutenkin muutoksen tarpeessa. Tai lähinnä vaihtelun tarpeessa. Sitä punaista, tai farkunsinistä lankaa etsiessä.

P.S En yritä olla taiteellinen, koska sitä en ole. Kuvat on kuvattu vinoon heijastuksien takia. Pitäisi vihdoinkin opetella käyttämään kameraa.

tiistai 19. tammikuuta 2010

Sensuuri

Poistin sen ilmepostauksen. Periaatteessa kannatan sananvapautta mutta siihen alkoi tulla sivullisiin kohdistuvia ilkeitä kommentteja siinä määrin, että katsoin näin parhaimmaksi.

Sori, tämä on niin tätä.

Palataan muilla aiheilla.

Nina

maanantai 18. tammikuuta 2010

Method – People against dirty

Olen ollut jo pari vuotta koukussa Method puhdistusaineisiin. Erityisesti All Purposes suihkutettavaan puhdistusaineeseen ja Flushable Wipes puhdistusliinoihin. Näitä ilman en enää pärjää.

Ovat ekologisia ja vaikka mitä, mun suurin motiivi on kauniit pullot.

Ostin vessan puhdistusaineita, aika paljon kivemman näköiset purkit kuin perinteisillä Vimeillä.




Sarjasta löytyy paljon muutakin. Mm. on oma puhdistusliina nahalle, tosi kätevä keittiön nahkapintaisiin tuoleihin. Tätä en ole Suomesta vielä löytänyt. Sarjasta löytyy myös saippuaa ja shampoota lapsille, en tiedä onko niitäkään tuotu Suomeen.

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Kaappien kätköistä, osa... jotain

Luksun jemmakaapista löytyi Mini A Turen korkkaamaton pyjama. Aivan loistava mitoitus, kerrankin tarpeeksi slimmi. Mistä mä löydän näitä lisää?

HAY



Tanskalainen (yllättäen) Hay on sisustuslehtiä lukeville paremmin tunnettu pystynaulakoistaan ja pikkupöydistään. On niillä muutakin, oikeasti hyödyllistä.

Mä löysin sattumalta, Formverkistä, aivan mahtavan hienot henkarit. Siis vaateripustimet. Mustat. Pinta on käsitelty niin, että neuleet eivät luiskahda pois paikoiltaan. Mikään ei ole ärsyttävämpää (no oikeasti monikin asia on) kuin henkareista pois tippuvat vaatteet. Nyt pysyy. Ajattelin jakaa ilosanomaa muillekin.






BTW, Formverk on Zazan ohella mun lempparikauppa mitä kodin kamoihin tulee. Sieltä löytyy vaikka mitä tavaraa, joita ilman en pysty elämään. Yleensä sisään mennessä en tajua mitä kaikkea elämästäni puuttuu.

torstai 14. tammikuuta 2010

Laatu ja istuvuus

Mun vaatekaapin sisällöllä on kaksi vaatimusta, laatu ja istuvuus. Ulkonäkökin tottakai, mutta olkoon vaate kuinka kivannäköinen tahansa, niin jos se ei istu päälle, niin kauppaan jää.

Mulla on suht varma maku, hutiostoksia tulee harvoin. Lähinnä ne liittyvät tuohon istuvuuteen, aina en jaksa vaatteita sovittaa, ja joskus silmämääräinen arvio menee pieleen. Kuten monesti olen todennut niin mulla on pitkät raajat, joten lahkeiden ja hihojen pituus on se merkittävin ongelma. Ja välillä ne vaatteet venyy tai kutistuu käytössä. Enimmäkseen venyy, mulla on taipumus ostaa liian isoja vaatteita.

Vaatteet ostan livenä, suurimman osan muutamasta helsinkiläisestä luottokaupasta. Olen aika merkkiuskollinen, mulla on viisi-kuusi merkkiä joihin luotan. Toki satunnaisesti muitakin merkkejä. Ja jonkin verran ulkomailta. En varsinaisesti koskaan lähde vaateostoksille haahuilemaan, yleensä käyn ”ohikulkiessa” ostoksilla. (Aika monta kertaa olen ohikulkemassa;)

Mä olen tosi laiska kuvaamaan ostoksiani. Ihan rehellisesti, pitäisitte mua ihan pimeenä jos näkisitte sen mustien vaatteiden määrän mikä on aktiivikäytössä (nythän ette pidä mua pimeenä vaan harvinaisen fiksuna otuksena). Ja kun tuo kuvaustaito on mitä on, niin ei niistä mitään tolkkua kuitenkaan saisi.

Yksi asia minkä olen omassa kaveripiirissä huomannut, on se, että sokeasti katsotaan kokolappua. Itse olen huomannut, että se ei toimi, toisen vaatteen koko S on toisen vaatteen L. Mä olen yleisimmin kokoa S-M, mutta vaatekaapista löytyy kaikkea XS:n ja L:n väliltä. Ihan valmistajasta ja vaatteen mallista riippuen.

Nämä farkut ovat loisto-ostos. Tummaa denimiä, ylhäältä ihan vartalonmyötäiset ja suorat lahkeet joissa käänteet. Näissäkin meinasin ostaa liian isot, onneksi myyjä ei suostunut myymään ”omaa” kokoa vaan pienemmät. Näin ne istuvat parin pesun jälkeenkin.


farkut Sand, vyö Gant


Mä voisin yrittää koota jonkinlaisen tärppilistan omista suosikkikaupoistani Helsingissä, jos vaikka ulkopaikkakuntalaisia kiinnostaa? Viimeistään kun kevätmallisot tulevat kauppoihin…

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Luumua

Mopin neulemekko. Hyväksi todettu, löytyy neljässä eri värissä. Käy niin töihin kuin vapaa-aikaankin. (Samanlainen kuin joulumekko, muut vaan sileällä pinnalla).



Pari Filipan paitaa sävysävyyn. Ja Snön koruja.

tiistai 12. tammikuuta 2010

Diesel Lifestyle

Diesel on lanseerannut oman Home malliston. Mallistosta löytyy tekstiilejä, huonekaluja ja valaisimia. Ihan Dieselin näköisiä, ei ehkä meille mutta jollekin vähän nuoremmalle. Tai rockimmalle.

Jälleenmyyjistä tai hinnoista en osaa sanoa, mutta luulisin, että näitä Suomestakin löytyy. Ainakin kotimaisissa sisustuslehdissä on asiaa mainostettu jo syksystä asti.











Lisää kuvia Dieselin sivuilta.

Mistä näitä oikein tulee?

Mitä mun kaapista taas löytyikään. Olen jossain mielenhäiriössä päättänyt olla värikäs. Jos irrottaisi laput ja laittaisi päällensä. Ihan vaikka duunikavereiden iloksi.



Tässä paletissa on kaikki ei-mua. Mutta ainahan sitä voi kokeilla kun on kotiin asti kantanut.

maanantai 11. tammikuuta 2010

Yliolanlaukku

Toiveena oli vinkkejä yliolan laukuista. Mulla on nykyään kaksi kättä vapaana, joten en ole niitä sillä silmällä etsinyt, enkä valitettavasti osaa sanoa kuinka kattavasti näitä kaupoista löytyy.

Omasta kaapista löytyy kaksi mallia, jotka jättävät kädet vapaiksi. Tämä on tuoreempi, merkki on Tiger of Sweden, sain sen pojilta Tanskan tuliaisena menneenä syksynä. Itse en olisi kahta kertaa tätä kaupassa katsonut, mutta koska se on Luksun valitsema, sillä on erityinen tunnearvo ja olen sitä paljon käyttänyt.




Toinen, vanhempi versio on Luksun vauva-ajalta eli yli viiden (apua!) vuoden takaa. Tämä toimi hoitolaukkuna, sinne mahtuu lompakon, puhelimen ja avainten lisäksi vaippa ja tuttipullo (ja pullo pysyy siellä pystyssäkin). Laukku on Marc O’Polon messenger-mallinen nahkaveska. Tätä olen pantannut Inkalle, jos muutaman vuoden sisään kelpaisi (siis koululaukuksi ei hoitolaukuksi;).




Mulla ei ole koskaan ollut virallista hoitolaukkua, siihen aikaan kun mun lapset ovat olleet vauvaiässä, ei säädyllisen näköisiä hoitolaukkuja ollut saatavilla (ainakaan mun saatavilla). Hoitolaukuista en osaa sen tarkemmin sanoa, heitän siitä pallon vaikka Katrille. Ole hyvä kamu:D

Ja kuten huomaatte, mä olen laukkujen suhteen joviaali. Ei tarvitse olla mikään oikea laukkumerkki, riittää kun on musta ja nahkaa.

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Kylpyamme

”Äiti, miksei meillä ole kylpyammetta?” Kysymys, joka toistuu lähes yhtä usein kuin ”Äiti, miksi meillä ei ole koiraa?”. No siksi.

Eihän tuo amme mitenkään huono idea olisi, meille vaan ei mahdu. Tai mahtuisi, mutta sellaista en kuitenkaan halua. Mummin luona Luksu kylpee siinä suihkualtaassa. Ja hyvin menee.

Eli hakusessa ei ole varsinainen amme vaan suihkuallas. Ja ei sellaista emalista (?) mönttiä vaan mielellään läpinäkyvä, onko se jotain lasin tapaista. Sellaisen olen jossain (hotellissa) nähnyt ja sellaisen haluaisin meille. Yritin googlettaa, en löytänyt. Onko sellaisia edes olemassa, tietääkö joku?

Tällä hetkellä kylpyammeen virkaa toimittaa Ikean pesuvati. Kyllä, lähes 130 senttinen poikani saa tungettua itsensä tuohon. Mutta eihän se kauhean ergonominen ole.



Ja en halua sellaista kokoontaitettavaa lastenallasta. Olkoon kuinka kokoontaitettava tahansa niin ruma se on kuitenkin. Kokoon taitettunakin.

maanantai 4. tammikuuta 2010

K-35

Mä kadun tätä postausta jo etukäteen, mutta antaa mennä silti.

Olen viime aikoina (approx viimeisen vuoden) kartellut kameraa kuin ruttoa. Koska. Kuvissa on mun vaatteissa ja rungossa joku ainakin nelivitonen nainen. Okei, olen nukkunut liian vähän, syönyt epäsäännöllisesti ja ulkoillutkin aivan liian vähän. Duuni stressaa ja sitä muuta diipadaapaa. Alla kuva joka otettu nyt lomalla, jolloin olen sekä nukkunut että ulkoillut riittävästi. (Ei puhuta siitä ruokailusta näin joulun jälkeen.) Eli olen elänyt kuten ihmisen kuuluukin ja silti näytän nelivitoselta. Whaat? Ja ei, viinapöhöstä se ei johdu. Vaikka pikkujouluaikaan tuleekin vedettyä glögiä niin 10,5 kuukautta vuodesta olen ajokunnossa 24/7.




Myönnetään, tuossa kuvassa olen nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta. Ja ilmekään ei niitä kaikkein fiksuimpia. Mutta silti.

Kirurgin veitseen en ole turvautumassa enkä botox-bileitä järjestämässä. Mutta onhan niitä nykyään muita keinoja, eikö? Mä olen niistä ihan pihalla mutta kiinnostaisi kokemukset tai edes kummin kaiman kokemukset. Ja anonyyminä saa kommentoida jos asia tuntuu muuten kiusalliselta.

Ja terveys-on-tärkeintä-korttia ei tarvitse tähän vetää. En ole tervettä päivää nähnyt vuosikymmeniin. Eikä sitä sisäistä kauneutta. Tai mitään muutakaan hurskasta.

Ja ei, en halua näyttää kaksvitoselta, mutta edes ikäiseltäni. Jotta lasten ei tarvitsisi kysellä miksi äiti näyttää niin vihaiselta.

Ja kaikki rakkikoirat, hus, menkää muualle räksyttämään.

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Jielde (& chiconomy buy)

Jielden klassikkolamppuja saa nykyään Suomestakin (kyllä se kestikin). Inkan työpöydälle sopisi kuin nenä päähän. Tytön huoneessa on yksi Tuplakupla ja Jielde sopisi muodoiltaan seuraksi. Värejä löytyy kiitettävän paljon, meille ehdottomasti tuo kromi.



Ikeasta saa samanoloisen jonkin verran (tai aika paljonkin) halvemmalla.