Poistin sen ilmepostauksen. Periaatteessa kannatan sananvapautta mutta siihen alkoi tulla sivullisiin kohdistuvia ilkeitä kommentteja siinä määrin, että katsoin näin parhaimmaksi.
Voi jestas sentään!En ehtinyt kommentoida mutta piti vain sanomani että mielestäni sinä näytit nuorelta :)
Oletkos ehtinyt kartoittaa "poistoon meneviä" Snö koruja?Jos et huutikseen ehdi listata niin mielelläni ostan myös suoraan sillä oma makuni on aika samanlainen kuin sinulla.
Ihailinkin sun rohkeuttasi;-). Ymmärrän täysin ratkaisusi, taisi siinä loppuviivoilla mennä kommetit hiukan yli asian- mä käsitin tuon bloggauksen ihan jatkoksi siihen aikaisempaan restylene/kosmetiikka-bloggaukseesi.
En mäkään anna läheisiäni revitellä blogini sivuilla; johonkin pitää stoppi vetää.
Mä ehdin kommentoida, mutta enpä tainnut sitten nähdä niitä myöhäisempiä kommentteja. Joten olen autuaan tietämätön. Meitä näköjään riittää joka lähtöön:(
Tiesitkin jo varmaan etukäteen, että se on vähän kuin verta nenästä kaivaisi ; ). Mutta tylsää, että rohkeus palkitaan näin... Itselläni ei siihen varsinaisesti ollut (enää)mitään kommentoitavaa - et kyllä näyttänyt pelottavalta, vähän "kovikselta" : ), mutta sitä ne tummat värit, itsellä ja vaatteissa, monesti teettää, I know : ) - mutta olisi kiva nähdä kuva missä hymyilet, noin vertailun vuoksi (siinä edellisessä stuga-kuvassa oli jotain hymyntapaista, mutta se oli niin sivusta otettu...) - mutta ehkä sitten joskus myöhemmin.
Olin hyvinkin tietoinen itseeni kohdistuvista riskeistä, ja ne olisin niellyt kuin nainen. Mutta ne kommentit alkoivat koskemaan ihan sivullisia ja se ei ollut enää kivaa. Eikä varsinkaan tarkoituksen mukaista.
Ei ollut alun perinkään tarkoitus jättää sitä kuvaa tänne, mutta olin ajatellut poistaa sen kunnes aihe on käsitelty. No, käsiteltiin sitten vähän rivakammassa tahdissa.
Joo, ette menettäneet mitään. Parempia aikoja odotellessa.
No just. Kävin eilen katsomassa sen postauksen, mutten ehtinyt mitään kommentoimaan enkä muiden kommenttaja näkemään. Anna tosiaan olla, noita nimettömyyden suojista huutelevia vastaan on turha käyttää yhtään energiaa. Heillä sen sijaan tuntuu olevan liikaakin tyhjää elämässään.
Ehdin kommentoidakin, mutta viimeisimpiä en nähnyt. Ymmärrän hyvin, että pistit rajan juuri siihen kuin laitoit.
Mutta arvaas mitä. Mä olen tehnyt sulle tänään diagnoosin. Nyt et kyllä tykkää, joten nähtäväksi jää, iskeekö sensuuri;) Sulla on alkanut neljänkympin kriisi. Siitä tää kaikki johtuu! Sulla se ilmenee näin, jollain muulla toisin. Muiden mielestä sä olet yhtä vetävän näköinen kuin ennenkin, mut susta tuntuu nyt tältä. Eikä yhtään helpota, kun mä sanon, et kyl se siitä. Viidenkympin hujakoilla sit jotain muuta:)
Violette, vakoiletko sä mua?;) Tästäkin juuri keskusteltiin, muutamalla duunikaverilla on kolmenkympin kriisi ja mä en ymmärrä niitä yhtään. Miettivät syntyjä syviä ja pohtivat elämän tarkoitusta.
Mulla ei ollut kolmenkympin kriisiä enkä tunnusta (tai tunnista) neljänkympin kriisiäkään. Mutta yksi kriisi mulla on, mun vauva menee eskariin! Mulle tuli kamala kriisi kun Inka oli menossa kouluun. Ratkaisu siihen kriisiin istuu parhaillaan sängyssään ja luulee, etten huomaa hänen olevan edelleen hereillä.
Mua ei oma ikä haittaa yhtään, päinvastoin. Mutta miten nuo lapset kasvavat noin nopeasti?
Mä olen niin hidas etten ehtinyt kommentoida siihen mitään. Mutta jos sallitaan myöhästynyt... En siis tajunnut täsmälleen, mikä siinä kuvassa oli se pointti. ( Johtuen ehkä siitä, että mulla itsellä on aina totinen ilme kaikissa kuvissa, josta johtuen inhoan kaikkia itsestäni otettuja kuvia. Jos ei ole totinen, on sellainen liian hymyilevä. Sitten opettelin kuvahymyn. Etuhampaat kevyesti kiinni alahuuleen. )
Sitten menin omaan peiliin ja tajusin, että ne on nää juonteet tässä, mistä Nina ehkä puhu. Ja sitten katselin parikymppisiä, ei niillä ole. Ja viiskymppisiä, niillä on. Eli niitä tulee ja muuttaa ilmettä. Siinä mielessä ymmärrän, mistä kirjoitit.
Mutta toisaalta, onhan se niinkin, että kuvat aina valehtelee. Tosielämässä ihminen on kokonaisuus, ei yksittäiset juonteet sieltä pomppaa esiin. Tai näin ainakin toivon omalta kohdalta tuosta otsan kohdalta...
Ja elämästä yleensä. Kaipaan uusia haasteita n. 4 väh. 5 vuoden välein. Vaikka parametrit on kohdillaan, kaipaan silti jotain uutta. Joten tunnistan sen fiiliksen oikein hyvin. (En tosin ehkä ihan jaa mielipidettä, että tämä haasteen puute vaikuttaisi ilmeeseen...) (muuten kuin siten, että kaiken uuden aloittamisen euforia saa nonstoppina hymyilemään). En suosittele uutta harrastusta, enkä siis politiikkaakaan (se on mukavaa, jos ihmisistä tykkää, mutta leima ja yleistäminen on ihan mieletöntä, eikä tee hyvää uralle). Mutta onhan sitä ihmisen elämässä kaikenlaisia ulottuvuuksia, mistä voi hakea haastetta. Ihan ilman kriisiäkin :)
Kommentoinnista: en lukenut ilmeisesti kaikkia. Mutta mulle on mysteeri käytöstapojen puute. Netissä ne on jokseenkin samat kuin muuallakin. Niitä on, tai sitten ei.
En mä vakoile, mä olen vaan yhtä fiksu kuin vakuutuslääkärit, että osaan tehdä diagnooseja ilman potilaan tapaamista;) Pitäisköhän pestautua jonnekin pienen paikkakunnan terveyskeskukseen, hmm...
Kyllä mä uskon, ettei sua sun ikäsi vaivaa, siis numeroina. Ei mukaan omani, mähän käyttäydyn edelleen kuin teini enkä ollenkaan vanhene arvokkaasti, vai pitäiskö edes? Mutta sitä huomaa vanhenevansa just noin, kun vauva menee eskariin. Mä pirautin itkut autossa, kun tulin esikoisen ekaa eskaripäivää edeltävänä iltana kouluun tutustumistilaisuudesta kotiin. Olin ihan järkyttynyt, että mun pienelle vauvalle pitää hankkia jo reppu ja nyt se on niiiin iso tyttö!
Mä en tiedä, mikä sun ratkaisu tähän kriisiin on, mutta oisko se uusi vauva? Meitä oli kotona kaksi lasta ja koira, ja kun pikkuveli tuli allergiseksi koiralle, meille tuli uusi pikkuveli...;) Ehdottomasti paras teko vanhemmiltani!:)
Miia, mä en peiliin kauheasti tuijottele, vaikka syytä kyllä olisi. Siitä tulee vaan paha mieli kun alkaa niitä juonteita tuijottamaan. Siellä konsultaatiossa alkoivat puhumaan mun juonteista mitä en edes tiennyt olevan. Pahansuopia ihmisiä, sanoisin.
Violette, niin mä yritän keksiä jotain muuta ratkaisua kriisiini kuin tuo ehdotuksesi;). Ehkä elämä on vaan liian helppoa ja pitää hakemalla hakea hankaluuksia. En siis tarkoita, että vauvat tietävät hankaluuksia, mutta kyllä mä tykkään enemmän olla teinin kuin taaperon äiti (saako tuollaista sanoa ääneen?).
Jospa aika pysähtyisi tähän, mä voisin olla lopun ikääni 5- ja 13-vuotiaiden äiti. Ne ovat vielä ihania, lapsia, mutta eivät kuitenkaan enää (tai vielä) niin kuluttavia.
Oi kiitos duunivinkistä, Nina. Taitaa olla just mun paikkoja, koska olen kuullut muualta ihan samaa. Enköhän mä pärjäis. Yks tuttu kertoi miehestään, joka on ylilääkäri, että mies sanoo kaikille, että saurataan tilannetta. Sen mäkin osaisin sanoa. Tai sitten, että lämmintä viinimarjamehua ja unta, niin kyllä taudit lähtee, kuten mulle kerran arvauskeksuksessa sanottiin keuhkoputkentulehdukseen. Mut nyt meni raiteelta kuin Helsingin junat.
Joo ei oo vauva hyvä ratkaisu sulle. Sun pitää nyt vähän aikaa hyppiä seinille ja keskustella niiden kollegoiden kanssa elämän tarkoituksesta. Ihminen on rakennettu niin, että se etsii aina jotain ongelmia. Jos ei ole todellisia, niin varmasti löytää jotain kuitenkin. Tosin vähän pelkään mennä tästä lähtien edes kosmetologille, jos meno on tota luokkaa. Mahtaako nelikymppisen naama kelvata niiden täydelliseen konseptiin.
Mut niihin ratkaisuihin. Kaikkien peilien poisto kotoa? Aiheuttaa sydämentykytyksiä ja turhia järkytyksiä kaupoissa peilien ohi mennessä. Keskittyminen sisäiseen hyvinvointiin? Voi aiheuttaa addiktion elämänhallintakirjoihin ja -lehtiin tai kuntosaleihin. Öh! Kerron lisää, kun mullekin selviää.
Mulla on mennyt tämäkin ihan ohi - huomasin kyllä sun kuvan, mutta en tajunnut, että siinä oli iso keskustelu. Arvata saatan, etten hirveästi menettänyt taas, kun se keskustelun tason tietää jo näkemättäkin.
Mä olen joskus nähnyt sut livenä ja näytät kyllä hyvältä ainakin niin. Juonteista en tiedä, mutta itse kaipaisin edes paria. Saatan sitten mummona olla pelkkää ryppyä ja naureskelen tuota lausetta, mutta pikkuisen alkaisi kaivata ulkoista vakuuttavuutta, että esim. erottuisin auskuista (24-vuotiaista) tuolla opehuoneessa. Sisäisesti en ilmeisesti hohda sellaista iän tuomaa viisautta...
Mä aion hankkia kissanpennun, kun iskee kriisi lasten vanhenemisesta. Nyt tuntuu, että ne ei vanhene tarpeeksi nopeesti.
Multa jäi näkemättä tyhmät kommentit ja se siitä - en siis menettänyt mitään. :)
Mulla ei ollut kolmenkympin kriisiä, ihmettelin, mikä se on. Mutta olen varma, että 40:n kriisi iskee, koska kuten Ninakin "suren" jo nyt, että aika menee niin äkkiä, pojat kasvaa niin vauhdilla. :) Onneksi meillä on vielä tämä vauva, 1.5v, mutta lisää ei ole tulossa. :-) Ehkä koira sitten 40:n kriiseissä. (Ja se on väärin koiria kohtaan! ). Toisaalta pitää oikeasti vaan nähdä iän tuomat hyvät puolet ja tuo lasten kasvaminenkin on kyllä oikeasti helpottavaa ja palkitsevaa. Vaikka vauvat on sööttejä, niin lapset on silti niin ihania, kun heidän kanssaan voi jo jutella kaikesta ja harrastaa kaikkea ja osaavat itse tehdä ja toimia. Eli eikun nautitaan! :)
Kaikkee se immeisillä tiettää.
VastaaPoistaMulta on menny ohi...mikä ilmejuttu?
VastaaPoistaJa elämää on kaikilla, niinhän.
VastaaPoistaOn se vaan kumma. *haukoitus*
Voi jestas sentään!En ehtinyt kommentoida mutta piti vain sanomani että mielestäni sinä näytit nuorelta :)
VastaaPoistaOletkos ehtinyt kartoittaa "poistoon meneviä" Snö koruja?Jos et huutikseen ehdi listata niin mielelläni ostan myös suoraan sillä oma makuni on aika samanlainen kuin sinulla.
aadanpoppoo@luukku.com
Ihailinkin sun rohkeuttasi;-). Ymmärrän täysin ratkaisusi, taisi siinä loppuviivoilla mennä kommetit hiukan yli asian- mä käsitin tuon bloggauksen ihan jatkoksi siihen aikaisempaan restylene/kosmetiikka-bloggaukseesi.
VastaaPoistaEn mäkään anna läheisiäni revitellä blogini sivuilla; johonkin pitää stoppi vetää.
Tsemppiä ja eikun uusia tuulia ja juttuja!
Mäkään en ehtinyt siihen kommentoida, joten jäin onneksi asiattomuuksista paitsi. Mistä niitä aina riittääkin...:(.
VastaaPoistaTsemppiä täältäkin!
Mä ehdin kommentoida, mutta enpä tainnut sitten nähdä niitä myöhäisempiä kommentteja. Joten olen autuaan tietämätön.
VastaaPoistaMeitä näköjään riittää joka lähtöön:(
Tiesitkin jo varmaan etukäteen, että se on vähän kuin verta nenästä kaivaisi ; ).
VastaaPoistaMutta tylsää, että rohkeus palkitaan näin...
Itselläni ei siihen varsinaisesti ollut (enää)mitään kommentoitavaa - et kyllä näyttänyt pelottavalta, vähän "kovikselta" : ), mutta sitä ne tummat värit, itsellä ja vaatteissa, monesti teettää, I know : ) - mutta olisi kiva nähdä kuva missä hymyilet, noin vertailun vuoksi (siinä edellisessä stuga-kuvassa oli jotain hymyntapaista, mutta se oli niin sivusta otettu...) - mutta ehkä sitten joskus myöhemmin.
Olin hyvinkin tietoinen itseeni kohdistuvista riskeistä, ja ne olisin niellyt kuin nainen. Mutta ne kommentit alkoivat koskemaan ihan sivullisia ja se ei ollut enää kivaa. Eikä varsinkaan tarkoituksen mukaista.
VastaaPoistaEi ollut alun perinkään tarkoitus jättää sitä kuvaa tänne, mutta olin ajatellut poistaa sen kunnes aihe on käsitelty. No, käsiteltiin sitten vähän rivakammassa tahdissa.
Joo, ette menettäneet mitään. Parempia aikoja odotellessa.
Heips N,
VastaaPoistaihan muuta askaa oli, että kurkkaa meililootaasi. Kaipailen teiltä pieniä futiskenkiä.
t. Laura
No just. Kävin eilen katsomassa sen postauksen, mutten ehtinyt mitään kommentoimaan enkä muiden kommenttaja näkemään.
VastaaPoistaAnna tosiaan olla, noita nimettömyyden suojista huutelevia vastaan on turha käyttää yhtään energiaa. Heillä sen sijaan tuntuu olevan liikaakin tyhjää elämässään.
Ehdin kommentoidakin, mutta viimeisimpiä en nähnyt. Ymmärrän hyvin, että pistit rajan juuri siihen kuin laitoit.
VastaaPoistaMutta arvaas mitä. Mä olen tehnyt sulle tänään diagnoosin. Nyt et kyllä tykkää, joten nähtäväksi jää, iskeekö sensuuri;) Sulla on alkanut neljänkympin kriisi. Siitä tää kaikki johtuu! Sulla se ilmenee näin, jollain muulla toisin. Muiden mielestä sä olet yhtä vetävän näköinen kuin ennenkin, mut susta tuntuu nyt tältä. Eikä yhtään helpota, kun mä sanon, et kyl se siitä. Viidenkympin hujakoilla sit jotain muuta:)
Violette, vakoiletko sä mua?;) Tästäkin juuri keskusteltiin, muutamalla duunikaverilla on kolmenkympin kriisi ja mä en ymmärrä niitä yhtään. Miettivät syntyjä syviä ja pohtivat elämän tarkoitusta.
VastaaPoistaMulla ei ollut kolmenkympin kriisiä enkä tunnusta (tai tunnista) neljänkympin kriisiäkään. Mutta yksi kriisi mulla on, mun vauva menee eskariin! Mulle tuli kamala kriisi kun Inka oli menossa kouluun. Ratkaisu siihen kriisiin istuu parhaillaan sängyssään ja luulee, etten huomaa hänen olevan edelleen hereillä.
Mua ei oma ikä haittaa yhtään, päinvastoin. Mutta miten nuo lapset kasvavat noin nopeasti?
Mä olen niin hidas etten ehtinyt kommentoida siihen mitään. Mutta jos sallitaan myöhästynyt... En siis tajunnut täsmälleen, mikä siinä kuvassa oli se pointti. ( Johtuen ehkä siitä, että mulla itsellä on aina totinen ilme kaikissa kuvissa, josta johtuen inhoan kaikkia itsestäni otettuja kuvia. Jos ei ole totinen, on sellainen liian hymyilevä. Sitten opettelin kuvahymyn. Etuhampaat kevyesti kiinni alahuuleen. )
VastaaPoistaSitten menin omaan peiliin ja tajusin, että ne on nää juonteet tässä, mistä Nina ehkä puhu. Ja sitten katselin parikymppisiä, ei niillä ole. Ja viiskymppisiä, niillä on. Eli niitä tulee ja muuttaa ilmettä. Siinä mielessä ymmärrän, mistä kirjoitit.
Mutta toisaalta, onhan se niinkin, että kuvat aina valehtelee. Tosielämässä ihminen on kokonaisuus, ei yksittäiset juonteet sieltä pomppaa esiin. Tai näin ainakin toivon omalta kohdalta tuosta otsan kohdalta...
Ja elämästä yleensä. Kaipaan uusia haasteita n. 4 väh. 5 vuoden välein. Vaikka parametrit on kohdillaan, kaipaan silti jotain uutta. Joten tunnistan sen fiiliksen oikein hyvin. (En tosin ehkä ihan jaa mielipidettä, että tämä haasteen puute vaikuttaisi ilmeeseen...) (muuten kuin siten, että kaiken uuden aloittamisen euforia saa nonstoppina hymyilemään). En suosittele uutta harrastusta, enkä siis politiikkaakaan (se on mukavaa, jos ihmisistä tykkää, mutta leima ja yleistäminen on ihan mieletöntä, eikä tee hyvää uralle). Mutta onhan sitä ihmisen elämässä kaikenlaisia ulottuvuuksia, mistä voi hakea haastetta. Ihan ilman kriisiäkin :)
Kommentoinnista: en lukenut ilmeisesti kaikkia. Mutta mulle on mysteeri käytöstapojen puute. Netissä ne on jokseenkin samat kuin muuallakin. Niitä on, tai sitten ei.
En mä vakoile, mä olen vaan yhtä fiksu kuin vakuutuslääkärit, että osaan tehdä diagnooseja ilman potilaan tapaamista;) Pitäisköhän pestautua jonnekin pienen paikkakunnan terveyskeskukseen, hmm...
VastaaPoistaKyllä mä uskon, ettei sua sun ikäsi vaivaa, siis numeroina. Ei mukaan omani, mähän käyttäydyn edelleen kuin teini enkä ollenkaan vanhene arvokkaasti, vai pitäiskö edes? Mutta sitä huomaa vanhenevansa just noin, kun vauva menee eskariin. Mä pirautin itkut autossa, kun tulin esikoisen ekaa eskaripäivää edeltävänä iltana kouluun tutustumistilaisuudesta kotiin. Olin ihan järkyttynyt, että mun pienelle vauvalle pitää hankkia jo reppu ja nyt se on niiiin iso tyttö!
Mä en tiedä, mikä sun ratkaisu tähän kriisiin on, mutta oisko se uusi vauva? Meitä oli kotona kaksi lasta ja koira, ja kun pikkuveli tuli allergiseksi koiralle, meille tuli uusi pikkuveli...;) Ehdottomasti paras teko vanhemmiltani!:)
Miia, mä en peiliin kauheasti tuijottele, vaikka syytä kyllä olisi. Siitä tulee vaan paha mieli kun alkaa niitä juonteita tuijottamaan. Siellä konsultaatiossa alkoivat puhumaan mun juonteista mitä en edes tiennyt olevan. Pahansuopia ihmisiä, sanoisin.
VastaaPoistaViolette, niin mä yritän keksiä jotain muuta ratkaisua kriisiini kuin tuo ehdotuksesi;). Ehkä elämä on vaan liian helppoa ja pitää hakemalla hakea hankaluuksia. En siis tarkoita, että vauvat tietävät hankaluuksia, mutta kyllä mä tykkään enemmän olla teinin kuin taaperon äiti (saako tuollaista sanoa ääneen?).
Jospa aika pysähtyisi tähän, mä voisin olla lopun ikääni 5- ja 13-vuotiaiden äiti. Ne ovat vielä ihania, lapsia, mutta eivät kuitenkaan enää (tai vielä) niin kuluttavia.
Violette, jos uutta duunia haet, niin olen luotettavalta taholta kuullut, että Karkkilassa, (vai oliko se Karjaalla), olisi tk-lääkärin paikka auki.
VastaaPoistamoi
VastaaPoistaedelliseen postaukseen: ovat ne muutkin hurahtaneet method-tuotteisiin kts esim http://methodsmile.blogspot.com/
Oi kiitos duunivinkistä, Nina. Taitaa olla just mun paikkoja, koska olen kuullut muualta ihan samaa. Enköhän mä pärjäis. Yks tuttu kertoi miehestään, joka on ylilääkäri, että mies sanoo kaikille, että saurataan tilannetta. Sen mäkin osaisin sanoa. Tai sitten, että lämmintä viinimarjamehua ja unta, niin kyllä taudit lähtee, kuten mulle kerran arvauskeksuksessa sanottiin keuhkoputkentulehdukseen. Mut nyt meni raiteelta kuin Helsingin junat.
VastaaPoistaJoo ei oo vauva hyvä ratkaisu sulle. Sun pitää nyt vähän aikaa hyppiä seinille ja keskustella niiden kollegoiden kanssa elämän tarkoituksesta. Ihminen on rakennettu niin, että se etsii aina jotain ongelmia. Jos ei ole todellisia, niin varmasti löytää jotain kuitenkin. Tosin vähän pelkään mennä tästä lähtien edes kosmetologille, jos meno on tota luokkaa. Mahtaako nelikymppisen naama kelvata niiden täydelliseen konseptiin.
Mut niihin ratkaisuihin. Kaikkien peilien poisto kotoa? Aiheuttaa sydämentykytyksiä ja turhia järkytyksiä kaupoissa peilien ohi mennessä. Keskittyminen sisäiseen hyvinvointiin? Voi aiheuttaa addiktion elämänhallintakirjoihin ja -lehtiin tai kuntosaleihin. Öh! Kerron lisää, kun mullekin selviää.
Mulla on mennyt tämäkin ihan ohi - huomasin kyllä sun kuvan, mutta en tajunnut, että siinä oli iso keskustelu. Arvata saatan, etten hirveästi menettänyt taas, kun se keskustelun tason tietää jo näkemättäkin.
VastaaPoistaMä olen joskus nähnyt sut livenä ja näytät kyllä hyvältä ainakin niin. Juonteista en tiedä, mutta itse kaipaisin edes paria. Saatan sitten mummona olla pelkkää ryppyä ja naureskelen tuota lausetta, mutta pikkuisen alkaisi kaivata ulkoista vakuuttavuutta, että esim. erottuisin auskuista (24-vuotiaista) tuolla opehuoneessa. Sisäisesti en ilmeisesti hohda sellaista iän tuomaa viisautta...
Mä aion hankkia kissanpennun, kun iskee kriisi lasten vanhenemisesta. Nyt tuntuu, että ne ei vanhene tarpeeksi nopeesti.
Multa jäi näkemättä tyhmät kommentit ja se siitä - en siis menettänyt mitään. :)
VastaaPoistaMulla ei ollut kolmenkympin kriisiä, ihmettelin, mikä se on. Mutta olen varma, että 40:n kriisi iskee, koska kuten Ninakin "suren" jo nyt, että aika menee niin äkkiä, pojat kasvaa niin vauhdilla. :) Onneksi meillä on vielä tämä vauva, 1.5v, mutta lisää ei ole tulossa. :-) Ehkä koira sitten 40:n kriiseissä. (Ja se on väärin koiria kohtaan! ). Toisaalta pitää oikeasti vaan nähdä iän tuomat hyvät puolet ja tuo lasten kasvaminenkin on kyllä oikeasti helpottavaa ja palkitsevaa. Vaikka vauvat on sööttejä, niin lapset on silti niin ihania, kun heidän kanssaan voi jo jutella kaikesta ja harrastaa kaikkea ja osaavat itse tehdä ja toimia. Eli eikun nautitaan! :)
F