maanantai 30. syyskuuta 2013

Tukholman hotellitärppi

Alkusyksystä tultiin autolla kohti Tukholmaa ja kävi klassisesti: myöhästyttiin laivasta. Piti siis löytää tunnin varoitusajalla hotelli, johon auton saisi kivuttomasti parkkiin (mielellään ilmaiseksi) ja jossa olisi kaksi vapaata huonetta. Otin ystäväni Tripadvisorin avuksi ja heti toisen kohdalla tärppäsi.

Kungsholmenilla sijaitseva Courtyard by Marriott Stockholm oli todella positiivinen kokemus. Siisti hotelli, jossa standard huoneetkin olivat yli 25 m2. Huoneissa kahvin- ja teenkeittomahdollisuus. Viihtyisä lobbybar ja ravintolassa syömäkelpoista ruokaa, jota sai vielä 22 jälkeen illalla. Satuttiin paikalle perjantaina, jolloin tarjolla olisi ollut after work party dj:neineen päivineen. After workin sijasta suunnattiin Gröna Lundiin. 


Brekkarikin ihan hyvä, bonuksena serviisi klo 11 asti. Ilmainen wifi (ei ihan nopein, josta tietenkin tuli sanomista). Nopeamman yhteyden olisi saanut lisämaksusta. (P**kamutsi ei suostunut maksamaan. Siitäkin tuli sanomista. Nykynuoriso.) Auto saatiin parkkiin lähikadulle. Ilmaiseksi. Hotellia vastapäätä on iso Ralambshovin puisto ja muutenkin paikka oli kesäisellä säällä erittäin viihtyisä. Lähimmälle tunnelbana-asemalle (Fridhemsplan) kävelee pari minuuttia ja metrolla ajelee ytimeen alle 10 minuutissa.


Erittäin kohtuuhintainen, 109 euroa huone (sisältäen aamiaisen), uudehko hotelli johon voisi mennä uudelleen. Ja jota voi suositella muillekin.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Itsepalvelukirppareista

En ole mitenkään kokenut kirpparimyyjä, kerran 90 -luvulla käynyt Hietsussa myymässä ja jokunen vuosi sitten Valtterilla. Kumpikaan reissu ei päättynyt kovin hyvin, kummallakin kerralla mukana olleet ystäväni totesivat, että ottavat mut mukaan "never again". Eipä siitä sen enempää. Inkan ollessa pieni myin paljon hänen vaatteitaan Lafkanilla. Tai äitini, joka asuu ihan vieressä, sitä hommaa masinoi, mun tehtävä oli lähinnä kerätä kamppeet kasaan. Muuta kokemusta ei itsepalvelu- tai normikirppareista ei aikaisemmin juurikaan ole.

Nykyään itsepalvelukirppareista kokemusta on muutaman kerran verran Akselista. Olen ollut siihen ihan tyytyväinen, paikka on siisti ja kurantti avara on tehnyt kauppansa. Niin aikuisten kuin lastenkin vaatteet, samoin kodin tarvikkeet, levyt, lehdet ja elektroniikka. Akselissa meillä on ollut pöytä yhdessä ystäväni kanssa. Käytännössä minä olen lajitellut ja hinnoitellut tuotteet ja kuskannut ne ensimmäisenä päivänä myyntiin. Ystäväni, jonka työpaikka oli ennen Mankkaalla, on käynyt siistimässä pöytää töistä tullessaan. Systeemi toimi vallan mainiosti siihen asti, kunnes ystäväni vaihtoi työpaikkaa. Meiltä on vähän turha matka Mankkaalle, varsinkaan kun muuta asiaa ei kummallakaan siihen suuntaan ole.

Piti keksiä uusi paikka ja asiaa täälläkin ihmettelin. Lukija ehdotti Mellukirppistä, hänellä oli ollut positiivista kokemusta paikasta. Sitä siis testaamaan. Meiltä on aika nopea reitti Mellunmäkeen ja Luksulla on pari kerta viikossa sählytreenit Myllypurossa, josta taas ei aja montaa minuuttia Mellunmäkeen. Mellukirppis on ehkä aavistuksen kirppismäisempi kuin Akseli. Haju on siis sellainen kuin noviisi kirpparin hajuksi kuvitteleekin ja myynnissä oli jos minkälaista rojua. Ei sillä etteikö Akselissakin välillä silmiään pyörittele. Henkilökunta oli kuitenkin ystävällistä ja oma myyntipaikka siisti. Tavara teki kauppansa ihan samalla tavalla kuin Akselissakin, ainoastaan aikuisten vaatteet jäivät käsiin. Mellukirppiksellä vaaterekit ovat erillään myyntipäydistä, tämä varmaan vaikuttaa asiaan. Tai sitten yksinkertaisesti vaatemakuni eroaa ostajien mausta.

Yllättävin ero Akselin ja Mellukirppiksen välillä oli siinä, että Akselissa hävikki oli huomattavasti suurempaa.

Kolmas paikka mitä olen ystäväni kanssa käyttänyt on Kaivarin Kanuuna. Tämä on ehdottomasti paras paikka myydä aikuisten vaatteita. Asiakaskunta on edellä mainittuja huomattavasti merkki- ja trenditietoisempaa ja tämä näkyy myös myyntihinnoissa. Keskimäärin myytävät tuotteet Kanuunassa ovat parempikuntoisia ja uudempia kuin Akselissa ja Mellukirppiksellä.

Muista pk-seudun itsepalvelukirppiksistä ei olekaan kokemusta, onko teillä? Lastenvaatekirppiksiä on käsittääkseni useita, mutta meille ne eivät ole sopivia, koska meidän kirppistuotteet ovat  pääosin muita kuin lastenvaatteita.

torstai 26. syyskuuta 2013

Kenkiä pojille isommissa kokoluokissa

Marjutilla, ja varmasti jollain muullakin, on ongelmia löytää kenkiä pojille joilla jalan koko menee yli lastenmallistojen kokojen. Lenkkareita tietenkin löytyy, mutta muiden kenkien kanssa on hankalampaa. Lasten mallistoissa koot loppuvat usein kokoon 39, mutta ei ole kovinkaan epätavallista, että reilu 10 -vuotiaan pojan jalan koko jo 40 paremmalla puolella. Miesten mallistot alkavat koosta 41/42, mutta niiden lesti on lähes poikkeuksetta liian leveä lapselle.


Jos ja kun lasten mallistot jäävät liian pieniksi, kannattaa katsoa naisten mallistojen suuntaan. Aika monilla merkeillä on unisex-tyylisiä kenkiä joista ei välttämättä huomaa, että ne ovat nimenomaan naisille tarkoitettuja (junnuille itselleen ei tietty kannata asiaa mainostaa). Merkeistä tuli ensimmäisenä mieleen Timberland, joiden mallit ovat suurimmaksi osaksi hyvinkin sukupuolineutraaleja (toinen samantyyppinen on Caterpillar). Jos ulkoilukenkiä ajattelee, niin esimerkiksi Eccon ja Merrellin naisten mallistosta löytyy pojillekin sopivia. Björn Borgilla on kivoja karvavuorillisia tennareita, ja niistäkään ei erota ovatko miesten vai naisten mallistoa. Ja loskasäihin sopii Sorelit.


Nuo kaikki ovat ulkoiluun ja vapaa-aikaan sopivia, fiksumpiin tilaisuuksiin saattaa ollakin tosi vaikea löytää. Toisaalta, tuon ikäiset eivät mielellään mitään formaaleja kenkiä pidäkään eli ongelma on sillä ratkaistu :)


Tei nopean haun isompien nettikenkäkauppojen valikoimiin. Laitoin naisten kenkien kokohakuun 41 ja kaikista löytyi ihan kivoja vaihtoehtoja. Vaatii hieman aikaa mutta kyllä sieltä jotain löytyy, kun jaksaa etsiä. Zalandolta löytyi jopa poikien mallistosta 50 osumaa koossa 41. Koossa 40 valikoimaa oli melkein 300 kengän verran.

Kannattaa katsoa tavaratalojen ja urheiluliikkeiden naisten tarjonta, sieltä voi hyvinkin löytyä. 


Kaikki kuvat ovat nettikauppojen (Zalandon) poikien kenkävalikoimia koossa 40 ja 41. Keräsin näitä muutama päivä sitten ja nyt huomasin, että osa oli jo myyty isommissa kokoluokissa.

Onko teillä antaa isokenkäisille vinkkejä?

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Meninkin avaamaan tv:n

Olin kerrankin ajoissa kotona ja ajatuksena postata jotain kivaa.

Mutta ei, Pentti-Perus-Persu onnistui pilaamaan mun illan. Taas.

Kiitti vaan Pena.

Palaan, kun raivo laantuu. Nyt ei pysty.

torstai 19. syyskuuta 2013

Via Vai ja Belstaff- ja aina kannattaa yrittää

Viime syksynä etsin näitä Via Vain Nevada -kenkiä kissojen ja koirien kanssa, niin Suomesta, Saksasta kuin Hollannistakin. En ole varmaan koskaan käynyt niin monessa kenkäkaupassa enkä niin ehdottomasti halunnut juuri tiettyä tuotetta. Kengät löytyivät lopulta oikeassa värissä ja koossa Oulun Stockalta J.
 

Olen käyttänyt kenkiä tosi paljon, ovat tosi hyvä jalassa ja sopivat niin kaupungille kuin kentän laidallekin. Kengät ovat kestäneet tosi hyvin käyttöä, kulumaa ei ole sen enempää nahan pinnassa kuin pohjissakaan. Että ihan hukkaan ei kaikki se vaivannäkö mennyt.
 

Löysin (omasta kaapistani) ruskean Belstaffin nahkatakin. Melko varmasti tämä malli, tai ainakin hyvin samanlainen. Mulla on vaatteissa kahden vuoden sääntö* mutta tämän kohdalla olen viisaasti tehnyt poikkeuksen. Takki on tositosi vanha, olen ostanut sen 90 –luvun loppupuolelta Stoke-on-Trentista (älkää kysykö miten muistan ostopaikan). Takki on ajaton Biker -malli ja laadukas nahka on vain parantunut käytössä. En ole käyttänyt takkia moneen vuoteen, koska sen hihoihin ja helmaan on pinttynyt tummentumaa, jota en ole, yrityksistä huolimatta, saanut pois. Kaivoin takin nyt säilöstä, ajatuksena viedä se johonkin, jossa tummentuma mahdollisesti voitaisiin saada pois. Koska en (muka) ole edelleenkään keksinyt mikä se johonkin olisi, niin ajattelin pelata upporikasta tai rutiköyhää eli kokeilla puhdistamista omin avuin. En varsinaisesti ole mikään martta, mutta aika lähellä. Hommaan meni alle tunti ja takki on kuin uusi. Tai ainakin melko puhdas. En tajunnut ottaa ennen -kuvia mutta lähtötilanne oli aika paljon pahempi.

Ai miten? 

Marseille saippua + Wolyn Perfect Gel. Enää herää kysymys, miksi en ole kokeillut tätä 10 vuotta sitten?

tiistai 17. syyskuuta 2013

Ei housuja merkkiin katsominen

Olen merkkiuskollinen. Hyväksi havaittua en helposti vaihda, varsinkaan vaatteissa. Laatu ja istuvuus ovat tietenkin ykkössijalla, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei merkillä ole väliä. Toisista brändeistä tulee vaan parempi mielikuva kuin toisista. Ja niille toisille merkeille en anna edes mahdollisuutta vaikka sieltä voisi löytyä helmiä.

Yhden poikkeuksen teen: mielleyhtymä merkistä on näin keski-ikäisen tädin näkökulmasta vähintäänkin epäilyttävä, mutta siitä huolimatta Guessin farkut ovat mukavimmat mitä tiedän. Istuvat hyvin ja ennen kaikkea tuntuvat hyviltä. Ja kestävät pesusta pesuun.


 

Syksyn kunniaksi ostin kahdet uudet mustat Guessin farkut. Mattapintaisten malli on Jegging ja vahapintaisten Starlet Skinny. En huomaa malleissa mitään eroa, kumpikin on slimmi ja muutenkin kovin saman oloiset. Vaikka housut ovat low rise niin vyötärö ei kummassakaan ole mielestäni mahdottoman matala. Tai sitten painovoima on tehnyt tehtävänsä myös vatsan seudulla enkä huomaa mitään eroa :)

torstai 12. syyskuuta 2013

Syksyyn uutta

Syksyn hyviä puolia on se, että ei tarvitse teeskennellä pitävänsä värikkäistä vaatteista. Saa ihan rauhassa pukeutua mustaan ja harmaaseen ilman paheksuvia katseita.



Sen minkä kesällä menetin, olen ottanut syksyn tullen takaisin. J Lindbergin lyhythihainen löysä t-paita syksyn hittivärinä, burgundinpunaisena. Paidassa on mukana villaa, uskon, että tätä tulee käytettyä enemmänkin. En ole paitapuseroihminen mutta Filippa K:n musta Silk Pocket Blouse kelpaa monikäyttöisyytensä vuoksi. Ostin sen metsänvihreän kynähameen kaveriksi mutta paita sopii hyvin myös farkkujen kanssa. Harmaa neule on myös Filipan syksyn uusia. Onhan näitä ennestäänkin, mutta aina yksi harmaa neule kaappiin mahtuu. Musta hameessa olen kuin prinsessa, hame on Vickanin lempisuunnittelijan Maylan syksyn uutuuksia. Kävin viime viikolla Urban A:ssa ja kuulin, että sinnekin tulee Maylan vaatteita.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

(Vieläkin) kesää jäljellä


 

Syyskuu melkein puolessa välissä ja päivälämpötilat 20 asteen paremmalla puolella. Veneilykin sujuu ilman älyttömän paksua vaatekerrosta. Toki kevyttä untuvaa ja pipon päähän tarvitsee jo nyt, mutta silti. Mieletöntä! Tänään oltiin vielä uimassa, ihan taivasalla. Uimastadikalla tosin, mutta ulkona kuitenkin. Olenko jo sanonut: lämpimät aurinkoiset päivät ja pimeät kirpeät illat ovat parasta mitä tiedän!

Joka syksyinen nurina siitä, miksi maauimalat menevät kiinni kalenterin eikä säiden mukaan, on taas tapetilla. Sama juttuhan on kevättalvella luistinratojen kunnossapidon kanssa: kun tietty kalenteripäivä tulee niin kunnossapito päättyy, jatkui talvi tai ei. Ymmärrän täysin resurssipulan, rahastahan siinä pitkälti on kiinni. Toivottavasti rahasta, eikä tahdosta. Itse olen nuorena tyttönä ollut kaksi kesää uimavalvojana rannalla, ja silloin töitä tehtiin säiden, ei kalenterin mukaan. Ehkä me oltiin vaan niin hölmöjä, että suostuttiin nollasopimukseen.

torstai 5. syyskuuta 2013

Havaintoja poikien housuista osa xxx

 
Olen aika usein narissut täällä vaikeudesta ostaa sopivia housuja Luksulle. Housujen vyötärön väljyys on ikuinen ongelma, kaikissa merkkeissä vyötäröä pitää kuroa oikein huolella. Luksu on hoikka mutta ei missään nimessä laiha, voin vain kuvitella miten epätoivoinen tilanne on vielä kapeampien poikien kohdalla. Suurimmassa osassa housuja on säädettävä vyötärö, mutta kyllähän se housujen istuvuus kärsii, kun niitä kiristää hyvällä lykyllä sen 15 cm:ä...



Toinen asia, mikä ainakin meillä pitää ottaa huomioon on se, kuinka helppo housuissa on juosta. Jos juokseminen ei onnistu, niin ei housuja silloin tule käytettyäkään. Housujen mallia tärkeämpää on se, miten ne antavat liikkumatilaa. Luksulla on esimerkiksi yhdet Dieselin farkut, jotka ovat mallia slimfit, mutta niissä on elastaania sen verran, että juokseminen onnistuu. Toisaalta taas muuten niin kivannäköiset baggymalliset Pompin housut ovat jääneet tosi vähälle käytölle, koska niissä ei, mallista huolimatta, kuulemma pysty juoksemaan. Verkkareiden jälkeen suosituimmaksi housumalliksi ovat nousseet chinot, ne kelpaavat merkiltä kuin merkiltä kunhan kiristää vyötäröä. Ja chinojen kohdalla olen tehnyt saman havainnon kuin muidenkin housujen kohdalla: mitoitusta on vuosien varrella suurennettu.


Kuvassa olevat Guessin vihreät farkut ovat juuri sopivan pituiset, mutta toisin kuin merkin kapeahkot paidat, housuissa on vyötäröllä todella paljon ilmaa. Housuissa ei ole säädettävää vyötäröä, mutta housut ovat muuten hyvät jalassa, joten poika jopa vaivautuu käyttämään vyötä. Vihreät Name Itin farkut ostin Amsterdamin V&D:n loppualesta, hintaa housuille jäi vähän vajaa neljä euroa. Housut ovat osoittautuneet tosi hyviksi, vaikka malli on aika slimmi, niin nekin joustavat tarpeeksi. Ja ovat kestäneet käyttöäkin tosi hyvin. Nuo eivät normihinnallakaan paljoa maksa, joten suosittelen katselemaan syksyn värejäkin.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Kompromissi


Inka sai alkukesän Lontoon reissun jälkeen päähänsä, että haluaa oman huoneensa seinälle Lontoon metrokarttatapetin. Ihan hyvä idea, mutta en siltikään lämmennyt asialle, ajatuskin tapetoinnissa alkoi ahdistamaan. Olen melko kätevä pienissä remppahommissa, mutta kätevyyteni ei ulotu tapetointiin. Mies ehkä taipuisi tehtävään, mutten ihan luota hänen tehokkuuteensa homman suhteen.

Yritin ehdottaa kompromissia: eikö Helsingin metrokartta kävisi? Siihen ei tarvitsisi kuin purkin oranssia maalia ja sitten vain sutisi yhden viivan seinään. Ja voilà, siinä olisi metrokarttaa kerrakseen. Jostain kumman syystä ehdotus ei mennyt läpi.

Siirryin seuraavaan kompromissiin: tauluun. Kelpasi paremman puutteessa.


sunnuntai 1. syyskuuta 2013

One Wayn kautta kotiin

En nykyään osta teinille vaatteita oman mieleni mukaan, pieleenhän ne mun valinnat menee kuitenkin. Kävin maksamassa Inkan valitseman takin ja miestä odotellessani pyörin hetken One Wayssa. Uskalsin ostaa takin lisäksi jotain muutakin, ajatuksella aina ne palauttaa voi, jos ihan pieleen menee. Osaan vaatteista Inka oli ihan tyytyväinen, ainoa ongelma oli koko, olin ostanut kaiken kasvuvaralla. Ne näyttivät niin pieniltä siellä pimeässä...

 



Voinkin käyttää näitä sen aikaa, kun lapsi kasvaa itse näihin.
 

Supertrashin musta oversize -paita on ostos ihan itselleni, yksi tämän hetken suosituimmista paidoistani. Merkki on ollut todella positiivinen yllätys, vaatteet ovat säilyneet kuosissaan pesusta pesuun. Harmaan Selected -neuleen ostin ihan värin takia, malli on hyvä, miinuksena mikäliekeinokuitusekoitus. Hilfigerin sininen t-paita mahtuu mullekin ja DrDenimin leokuosiset farkut ovat Inkalle ihan liian isot (lue: en kehdannut ostaa niitä itselleni). Ne näyttivät oikeasti tosi pieniltä siellä kaupassa, mutta M -koko on mulle varsin passeli.