sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Stockan alesta alusvaatteita

Kävin perjantaina pyörähtämässä Stockalla. Tarkoitus oli vain pikaisesti käydä ostamassa matkakokoista kosmetiikkaa mutta jotenkin ajauduin alusvaateosastolle.


Alessa oli tosi hyvin varsinkin pienempiä kokoja alusvaatteita, kaikki ostamani olivat Hullujen Päivien jämiä, jotka siis olivat kaikki edelleen alennettu. Löytyi kivasti varsinkin Hilfigerin, Calvin Kleinin ja Espritin malleja. Kaikki kuvassa olevat (yöpuvun housuja lukuun ottamatta) alusvaatteet maksoivat alle kaksikymppiä eli jos tarvetta on - ei niin vaativalle kropalle - niin kannattaa käydä tsekkaamassa.

perjantai 27. joulukuuta 2013

A&F ja Hollister alet sekä postikuluttomat toimitukset

Abercrombien ja Hollisterin alet alkoivat jo ennen pyhiä. Alennukset eivät päätä huimaa ja aletavara on tehnyt hyvin kauppansa, mutta kannattaa hyödyntää postikuluttomat toimitukset (yli 50 euron ostoksista).



Luksu sai uuden all-season weather warrior takin, tällä kertaa punaisena.

Merkin suosio ei näytä hiipumisen merkkejä, en muista muuta brändiä, joka olisi ollut niin pinnalla näin monta vuotta. Salaisuus lienee markkinavoimien lisäksi laadussa, vaatteet ovat laatuunsa nähden erittäin kohtuuhintaisia.

tiistai 24. joulukuuta 2013

Hyvin delegoitu

on kokonaan tehty. Ei ole joulustressiä. Jouluvieraatkin ovat saapuneet ja ystävällisesti ohjattu naapuriin yöksi (naapurit siis reissussa ja heiltä on lainassa yösijat, emme siis tuuppaa omia sukulaisiamme ystävien iloksi).

Joululahjat ostin poikkeuksellisesti jo viikkoa ennen joulua ja suurimman osan valmiiksi paketoituna. Ne, jotka jouduin itse pakkaamaan, paketoin perjantaina töissä (samalla kun huudatin jingle bellsiä). Nuoremmat kollegat katsoivat hitaasti, mutta kyllä ne sitten joskus ymmärtävät.

Viikonloppuna ehdittiin hippaamaan sekä kolme- että viisikymppisissä eikä oltu edes pahemmin kohmeessa sunnuntaina. Kävin tänään tekemässä ruokaostokset ja Herkussakin oli ihmeellisen väljää. Joulufiilistä hain Hakaniemen hallista, melkein ostin Reiniltä kinkun, vaikka sitä ei meillä kukaan syö.

 
Meni niin stressittömäksi, että viime yönä pesin sohvan päällisiä ihan varmuuden vuoksi. Sain myös kesällä ostetun lampun paikoilleen, kyllä kelpaa nyt höyhenten alla nukkua*. Olen melko varmasti unohtanut jotain, ei tämä ennen näin helposti ole mennyt.

* höyhenet laskeutuvat muutaman viikon kuluessa, ohjeen mukaan hommaa voi nopeuttaa föönaamalla varjostinta

Jään odottamaan milloin kuuma kivi tippuu päähän, teille toivotan oikein hyvää joulua!

maanantai 16. joulukuuta 2013

Voi itku, Insta.

Olen käyttänyt Instagramia suhteellisen aktiivisesti pari vuotta, lähinnä siellä on ollut kuvia lapsista, reissuista ja juhlista. Kuukausi sitten sain idean jakaa kuvat kahteen eri tiliin: toiseen ne henkilökohtaisemmat ja toiseen enemmän päivänvaloa kestävät. Jako ei mennyt ihan putkeen, onnistuin hävittämään sen alkuperäisen tilini kuvat kokonaan. Ajattelin, että ei hätää, kyllä se löytyy, kunhan saan aikaa sitä kunnolla etsiä. Eilen illalla sitten yritin etsiä sitä mutta tulos oli tyhjää täynnä, vanhaa tiliä ei löydy enää lainkaan. Mielestäni en ole poistanut tiliä vaan pelkästään kuvat. Onko kukaan yrittänyt samaa ja ehkä onnistunutkin siinä? Onko neuvoja mitä voisin tehdä? Kuvat ovat kuvia, mutta siellä oli paljon kuvia lapsista ja muusta perheestä ja ne toivoisin saavani vielä takaisin.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Windows 8 tabletti?

Aikeissa on ostaa omille ja appivanhemmille uudet tabletit joululahjaksi. Heillä on tällä hetkellä käytössään ensimmäisen polven Ipadit mutta hieman on epäilys siitä, että käyttävätkö niitä muuhun kuin lehden lukuun ja pasianssin peluuseen:) Äidilläni ja anopillani on käytössä Windows -puhelimet, joten luontevinta on ostaa heille Windows 8 tabletit. Androidit ovat ihan poissuljettuja ja jostain syystä eivät ole ihan sisällä iOS:n saloista, vaikka kyseessä on se helpoin käyttis.

Yritin opettaa toiselle edellä mainituista OneNoten käyttöä, olin sinne kätevästi laittanut jouluruokien ja -juomien ostoslistat ja jakanut ne heille. Ihan takuuseen en mene siitä menikö oppi perille. Ts. olen varautunut hankkimaan kaikki eväät itse.

Mikä olisi paras Windows 8 tabletti ikäihmisille*? Mitä kevyempi sen parempi, erillinen näppäimistö tarvitaan ehdottomasti. 10 tuumainen näyttö olisi hyvä, ei ainakaan kovin paljon pienempi. Mitä kevyempi sen parempi. Hinta mieluummin alle 500 euroa. Tehokkuus ei ole ensisijainen arvo, eläkeläisillä on aikaa odottaa sivujen aukeamista;)

* Joku mut armahtaisi, jos asianomistajat tämän kommentin lukisivat. Kyseiset henkilöt eivät ole mitenkään seniilejä, päinvastoin. Mutta ikä tekee tehtävänsä, skarpimmallekin.


Yllä mainituilla spekseillä löysin ainakin kolme potentiaalista vaihtoehtoa:

ASUS Transformer Book T100
Surface RT tai Surface 2
Acer ICONIA W510

Itselläni on käytössä syksyllä ostettu Asus ultrabook ja olen ollut tähän tosi tyytyväinen. Mies on sitä mieltä, että ei missään tapauksessa Aceria (en tiedä miksi mutta kai hänellä joku hyvä syy on). Onko kenelläkään kokemusta Microsoft Surfacesta? Hinta ainakin on kohdallaan: RT maksaa alle 350 euroa.

Tai olisiko muita ehdotuksia?

maanantai 9. joulukuuta 2013

Kaapin perältä Balmuiria ja ysmy

Löytyihän ne, kun tarpeeksi sinnikkäästi etsi. Vaalea kaulahuivi jonkun vuoden takaa, viime vuonna investoin torkkupeittoon. Ohuita mutta lämpimiä.
 
 
Näille kun muistaa näyttää säännöllisesti cashmere-kampaa,
niin ovat pitkäikäisiä sijoituksia.
 
Balmuirin ystävämyynti vielä huomenna (10.12.2013)
 Astoria-salissa klo 11 - 19.
 
Itse en tänään ehtinyt mutta huomenna uusi yritys.
Mulla on ostoslistakin valmiina.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Lukeminen kannattaa aina

Ja lahjaksi kannattaa antaa kirjoja.

Itse luen vapaa-ajalla lähinnä dekkareita ja elämänkertoja. Kaunokirjallisuutta (pl. dekkarit) ja runoja en lue juuri koskaan. Finlandia -palkitut ostan joka joulu äidille ja anopille lahjaksi ja pyrin itsekin ne lukemaan. En voi sanoa, että nauttisin niistä erityisesti mutta kuuluvathan ne yleissivistykseen.

Ilkka Remes on yksi suomalaisista suosikeista, en tiedä miksi, ehkä kirjailijan mystisen imagon vuoksi. Remeksen aiemmassa tuotannossa kaikki paha on tullut idästä, mutta uusimmassa Omertan Liitossa aiheena on EU-elinten väärinkäytökset. Erittäin mielenkiintoinen kirja, erityisesti siitä syystä, että koko ajan tulee miettineeksi mikä on faktaa ja mikä fiktiota ja ennen kaikkea mistä kirjailija on saanut tietonsa.


Marko Kilpi on itselleni varsin tuore tuttavuus, luin viime talvena Elävien kirjoihin -teoksen, joka oli yllättävän hyvä. Kilven uusin on tänä syksynä ilmestynyt Kuolematon, jonka aiheena on lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Todella hyvä, oikeasti todella hyvä kirja. Aiheena raskas, jopa vastenmielinen ja laittaa miettimään mihin kaikkeen ihminen pystyykään. Siitä huolimatta kannattaa ehdottomasti lukea, vaikkei muuten niin dekkareista välittäisikään.

Muuten luen enimmäkseen pohjoismaalaisten, mieluiten suomalaisten, naiskirjailijoiden dekkareita. Ei miehissäkään mitään vikaa, mutta aika useassa on viinaan menevä, vaimonsa jättämä ja kissankin menettänyt päähenkilö; en millään jaksa sitä genreä. Naisdekkaristeista ainakin Johanna Tuomola ja tänä vuonna Rikos Kannattaa -kirjoituskilpailun esikoisteoksellaan voittanut Milla Ollikainen ovat mainitsemisen arvoisia. Liza Marklund ja Leena Lehtolainen ovat tipahtaneet omilta lukulistoiltani, pari viimeisintä lukemaani kirjaa on pitänyt lukea väkisin loppuun. Ruotsalaisista Anna Jansson ja norjalaisista Anne Holt putoavat edelleen, vaikka heiltäkin on jotain huteja ilmestynyt.

Viime jouluna meillä luettiin Steve Jobsin ja Ibran elämänkertoja. Varsin viihdyttäviä teoksia. Onko teillä ehdotuksia mitä elämänkertoja me lukisimme tänä jouluna? Luksulle Ronaldo, mutta entä meille muille?

maanantai 2. joulukuuta 2013

PS4 ja muut toiveet

Meillä on viime vuosina ollut ongelmia keksiä sopivia joululahjoja kuopukselle. Poika itse on yleensä toivonut uusinta versiota Fifasta ja Änäristä mutta muita toiveita ei ole ollut. Toki on toivonut villasukkia ja uutta pyjamaa mutta luulen, että nämä eivät kuitenkaan ole niitä kaikista tähdellisimpiä toiveita kenellekään pikkupojalle. Toivovat niitä, koska olettavat, että niitä kuuluu toivoa.

Uudet (= sopivankokoiset) monot, luistimet, sukset ja muu näihin liittyvä rekvisiitta tulevat joka joulu, mutta niihinkään ei liity mitään yllätysmomenttia. Ne ovat pakollisia hankintoja ja ne on ostettava, oli joulu tai ei.
 
Tänä vuonna oikeita toiveita on sitten vaikka muille jakaa. Ykköstoiveena on tällä viikolla julkaistu PS4. Siitä on puhunut koko syksyn, kunnes jokin aika sitten muuttui ääni kellossa. Ei hän toivokaan sitä vielä, ehkä ensi jouluna. Pitkän utelun jälkeen kertoi syyn mielenmuutokseen: uusi konsoli on aika kallis eikä ole mitään joulupukkia, joka sen toisi. ”Äiti, te joudutte sen maksamaan.” Niin. Mitäpä tuohon nyt sanoisi.
Uuden konsolin ostaminen on siis jäissä, tai ainakin harkinnan alla. Poika on ihan oikeassa siinä, että hetken kun odottaa, niin konsolin saisi halvemmalla. Olin vähän toivonut, että uusi konsoli olisi täysi susi tai ainakin saman tien loppuunmyyty, mutta toiveitani ei ole kuultu. Uusi käyttis on kuulemma erittäin toimiva ja muutenkin olen lukenut lähes yksinomaan hyviä arvosteluja. Onko kukaan ehtinyt jo hankkimaan uutta PS4:sta, onko se niin hyvä kuin sanotaan?
Muut toiveet ovat uudet nappikset, joissa ei ole mitään yllätystä, koko ja väri on jo etukäteen käyty valitsemassa. Uutta on se, että toivoo niitä kustomoituna Suomen lipulla, näin ulkomaanturnauksissa vastustajakin tietää mistä tullaan:). Toiveissa on perinteisesti ne aiemmin mainitut päivitetyt versiota lempipeleistä sekä uusi jääkiekkokypärä. Ja aika paljon muutakin. Viime vuoden lista näytti tältä.

Miten muilla, onko toivelistat jo valmiina?

lauantai 30. marraskuuta 2013

Joulun juhliin 9 -vuotiaalle

Pikkujouluja ja muita kinkereitä on hipattu parin illan viikkotahdilla ja edessä aika monta lisää. Tänä vuonna on poikkeuksellisen paljon juhlia, joihin myös lapset ovat tulossa mukaan ja se aiheuttaa lievähköä päänsärkyä 9 -vuotiaan vaatetuksen osalta. Aiemmin on joulun ajan juhlat selvitty yksillä housuilla ja muutamalla vaihtopaidalla, mutta nyt pitäisi investoida enemmän, eikä yhtään kiinnostaisi ostaa yhtäkään kertakäyttöistä vaatetta lisää. Varsinkaan kun vaatetettavaa ei kiinnosta sitäkään vähää. "Mä en laita sitä enkä tätä enkä ainakaan mitään mitä ehdotetaan..." Tai laittaa, mutta olisi kiva, jos tekisi sen ihan vapaaehtoisesti, ilman vääntöä.



Kauluspaidat eivät oikein nappaa, pikeepaidat vielä vähemmän. Neuleet käyvät, mutta eivät tietenkään ne äidin mielestä siistimmät. Olisittepa nähneet ilmeen, kun yritin tarjota neuletakkia, voi sitä halveksunnan määrää. Housuista huolisi ne kaikkein värikkäimmät, mikä kuulostaa kivalta. Todellisuudessa ne kaikista kirkkaimman väriset chinot eivät oikein toimi. Joulunpunaiset housutkin kuulostavat tosi kivalta, mutta 9-vuotias onnistuu stailaamaan ne niin, että siitä on tyylikkyys kaukana.

Ostin pojalle uuden TH:n punaruudullisen kauluspaidan, valkoinen neuletakki on vanha ja siinä ja siinä onko liian kesäinen. Espritin tummanharmaat sammarit ovat kompromissi, äidin mielestä tarpeeksi tummat ja siistit, pojan makuun sopivan rennot. Nuo housut ovat viime vuodelta ja niitä on tullut käytettyä yllättävän paljon, yritin etsiä vastaavaa mallia seuraavassa koossa, mutta ainakaan vielä ei tärpännyt.

Kengät ovatkin sitten asia erikseen. Tänä vuonna käy flaksi eikä uusia nahkakenkiä tarvitse ostaa, koska saadaan ystäväni pojalta kerran ylipormestarin itsenäisyysjuhlissa käytetyt kengät lainaan. Talvijuhlien kengät ovat yksi ikuisuusongelma, mielestäni keväällä ja kesällä siistit ja puhtaat tennarit sopivat juhliinkin, mutta talvivaatetus vaatii vähän jäykemmät kengätkin eikä ulkokengillä kovin pitkään sisätiloissa mielellään seisoskele. Millaisilla kengillä teillä kouluikäiset pojat juhlivat talviaikaan?

tiistai 26. marraskuuta 2013

Back to Basics

HS uutisoi toissa viikolla peruskoululaisten huomattavasti heikentyneestä oppimistasosta. Uutisen taustalla on Koulutuksen arviointikeskuksen keväällä 2012 tekemä tutkimus, johon osallistui 7 800 yhdeksäsluokkalaista. Tutkimuksen tulos on vähintäänkin surullinen vaikkakaan ei yhtään yllättävä: suomalaislasten osaamisen taso on romahtanut. Tätä olen jo vuosia odottanut ja pelännyt. Itselläni ei ole minkäänlaista kasvatustieteellistä taustaa, pelkoni perustuvat täysin maalaisjärkeen ja lähipiiristä tekemiin havaintoihin (niin omien kuin muidenkin lasten suhteen).

HS:n siteeraamat tutkijat ovat sitä mieltä, että jotain pitää tehdä. Ihan varmasti pitää. Yksi kohta artikkelissa pisti omaan silmääni erityisesti:

"Tutkijoiden mukaan uudessa koulussa kaikkia oppilaita – etenkin niitä, jotka eivät saa tukea kotoa – pitäisi tukea pitkäjännitteiseen perehtymiseen. Toisaalta oppimisvälineiden pitäisi olla nuorten tärkeinä pitämiä. Myös opetusministeri Krista Kiurun mukaan nyt on korkea aika tarttua rohkeammin uusiin tapoihin järjestää opetusta esimerkiksi hyödyntämällä tieto- ja viestintätekniikkaa ja tarjoamalla positiivisia oppimiskokemuksia."
 

Siis mitä? "Oppimisvälineiden pitäisi olla nuorten tärkeinä pitämiä." Mitähän tämäkin mahtaa tarkoittaa?  Ja tämä Kiurun tarjoama malli siitä, että pitää "tarjota positiivisia oppimiskokemuksia". Ihan oikeasti, joku tolkku tähän hommaan, kyllä oppilaiden pitää itsekin nähdä jotain vaivaa oppimisen eteen. Kaikkea ei voi saada valmiina ja elämä ei aina voi olla hauskaa. Sori nyt vaan.

Asiaa on käsitellyt blogissaan myös vuoden 2013 luokanopettajaksi valittu Kai-Ari Lundell. En yhtään tiedä millainen ihminen/opettaja on kyseessä, mutta tekstin luettuani ostaisin tyypiltä käytetyn auton milloin tahansa. Osui ja upposi. Lukekaa, oikeasti järkevää tekstiä.

Itse poimin röyhkeästi Kai-Arin tekstistä sen omasta mielestäni oleellisimman syyn:

"Olisiko aika palata perusasioihin, back to basics? Opettajat opettaisivat, oppilaat opiskelisivat. Vaadittaisiin jotain."

Tässä ollaan niin asian ytimessä. Jotenkin tuntuu, että ne perusasiat ovat unohtuneet johonkin. Opettajat opettaisivat ja oppilaat opiskelisivat. Vaadittaisiin jotain. Tässä kohdin oli pitkä vuodatus näkemyksistäni asiaan, mutta ihan kaikkien vihaa en ole valmis päälleni ottamaan, joten hannarina deletoin sen. Olisiko mitenkään mahdollista, että vanhemmat hoitaisivat kasvatustyön sekä tukisivat lastensa koulunkäyntiä ja opettajille taas suotaisiin työrauha ja keskittyminen ydintoimintaan, opettamiseen? Kiitos.

"En edes muista, milloin joku oppilas olisi saanut ehdot tai jäänyt luokalle. Armovitosilla ei pitkälle pötkitä."

Ja taas asiaa. Peruskoulusta pääsevät ehdoitta läpi kaikki ja numerotkin tipahtavat lahjana taivaalta. Lukiossa homma kostautuu ja kovaa kostautuukin. Vähänkin vaativimmissa lukiossa ollaan sitten ihan susien armoilla, kun ei olla peruskouluaikana opittu niinkin yksinkertaisia asioita kuin opiskeleminen. Ja entä lukion (tai muun toisen asteen koulutuksen) jälkeen? Ei siellä ole ketään pitelemässä kädestä kiinni, että opiskelijat "kokisivat positiivisia oppimiskokemuksia"?

"Yhteiskunta on jakautunut selkeästi ainakin kolmeen yhteiskuntaluokkaan. Alimman kolmanneksen perheillä on joka tasolla vaikeaa, perheet elävät jatkuvassa taloudellisessa ahdingossa. Lapsen koulunkäynti ei enää olekaan ykkösprioriteetti."

Joo, tämä on aina tätä samaa. Ja tässä olen Kai-Arin kanssa eri mieltä. Varmasti se alin kolmannes on todella ahdingossa, mutta sen alimman kolmanneksen piikkiin ei voi laittaa kaikkea. Ei se homma yksistään siitä alimmasta kolmanneksesta ole kiinni, ylimmässä kolmanneksessakin löytyy aika paljon emmäviittikueiseookivaa -ainesta. Onko oikeasti kasvamassa kokonainen sukupolvi, jossa valtaosa kuvittelee, että kaiken pitää aina olla kivaa? Ja mitään ei voi vaatia, kun se luo negatiivisia oppimiskokemuksia?

Tiedän, kuulostan muinaisjäänteeltä. Ei haittaa, olen kuitenkin luku- ja kirjoitustaitoinen, ymmärrän jopa lukemaani. Laskeakin osaan.

Pisa -tuloksia odotellessa.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Kerrastoja 9 -vuotiaalle



Aina tämä kylmyys yllättää vaikka mentäisiin marraskuun viimeisellä viikolla.
Craftin teknisissä kerrastoissa on ihan hyvä hinta-laatusuhde, samoin Schiesserilla. Mitoitus on kummassakin mielestäni normaali. Helly Hansenin ja Peakin kerrastot ovat myös hyviä ja niissä on mielestäni aavistuksen kapeampi mitoitus, tosin niiden on hintakin hieman kovempi.

Olen mielestäni aiheesta kirjoitellut usein ennenkin ja mun piti alustaa tämäkin postaus niihin, mutta tuo blogin hakutoiminto ei niitä löytänyt. Jos joku lukija löytää, niin saa linkata.

Ja suosituksia hyviksi havaituista teknisistä kerrastoista otetaan ilolla vastaan.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Johdot jemmaan


Niitä on ihan joka paikassa. Johtoja.
Pelkästään 9-vuotiaan huoneessa on tv:n johdot, tallentavan digiboksin johto,
kahden pelikonsolin johdot, kahden laturin johdot ja telakan johto.
Kaiuttimet ja ohjaimet ovat sentään langattomia.
Muusta kämpästä puhumattakaan.
 
Meillä on ollut kaikenlaisia viritelmiä niiden hallinnointiin.
Jotkut toimivia, suurin osa ei.
Uusimmat viritykset tulevat Cabloxilta ja Twisterilta.


maanantai 18. marraskuuta 2013

Rikotut lupaukset


Tein itselleni lupauksen (taas), etten ostaisi enää yhtään mustaa neuletta. Repeatin easy knit neule tuli ihan pakottavaan tarpeeseen ja Filipan neuletakki on oikeasti todella kiva päällä.



Jotta homma ei menisi ihan mustaksi niin COS punainen neule tasapainottaa vaatekaappia. Ostin viime talvena saman mallin mustana ja olen tykännyt siitä tosi paljon. Filipan harmaa neule oli pakko-ostos, olin reissussa liian vähillä vaatteilla.


Rosemundin harmaan aluspaidan hankin nimenomaan harmaiden neuleiden alle, viime talvena meinasi pää hajota, kun epätoivoisesti nypin harmaista neuleista tarttuneita haituvia valkoisista ja mustista aluspaidoista.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Itiksen uusi Stocka

Uusi Itiksen Stocka avattiin pari viikkoa sitten ja avajaisbileet olivat viime perjantaina. Uusi on aina uusi, en oikein muuta osaa kommentoida. (Ja vanha oli tosi kulahtanut.) Tilaa on huomattavasti enemmän kuin aiemmin, mutta pikaisella tsekkauksella en uskalla väittää, että valikoima olisi sen suurempi kuin aiemminkaan, nyt tavarat ovat vaan tilavammin esillä. Uusi tavaratalo on ovaalin muotoinen ja siinä on nykyhengen tapaan valopiha keskellä. Avara ja valoisa, miinuksena se, että kakkoskerroksen joutuu kiertämään kokonaan ympäri halutessaan toiselle puolelle.

                                                                                                 Kuva Stockan sivuilta.

Meillä oli samana iltana vielä muuta menoa, joten ehdittiin olla avajaisissa vain tunnin verran eli voi olla, että puhun ihan puuta heinää, ja valikoima onkin todellisuudessa huomattavasti laajempi kuin aiemmin. Ainakin Akateemisen ja elektroniikkaosastoon valikoimaan olimme pettyneitä (minä ensimmäiseen, mies jälkimmäiseen). Ja lasten kenkäosasto on ihan käsittämättömän huono.

Itiksen Herkussa sen sijaan olen ehtinyt käymään pari kertaa ja uusi Herkku on huomattavasti isompi kuin aiemmin. Menee heittämällä ohi Jumbon ja Tapiolan Herkun ja sehän on tärkeintä. Siis se, että Herkku on isompi, ei se, että on parempi kuin muut. Uudessa Herkussa on oma pieni luomuosasto ja kokonainen hyllyrivi tarjolla gluteenittomia tuotteita, niistä plussaa.

Avajaisissa oli tarjolla syötävää ja juotavaa. Join elämäni ensimmäisen kerran  valkoista luomuviiniä ja luulen, että myös viimeisen. En nyt muista merkkiä, mutta ei ole tarpeen muistaakaan. Jouduimme lähtemään seuraaviin jo ennen kasia, joten illan parhaat otokset jäivät näkemättä. Tiedättehän: ilmainen viini nousee hattuun iästä riippumatta. Oli luomua tai ei.

Ihan positiivinen kuva jäi, ehkä kuitenkin olisin odottanut laajempaa valikoimaa... kaikkea. Toisaalta, ymmärrän hyvin, että toiveeni toteuttamiset eivät nykyisen nettiostamisen aikakautena ole kovin kannattavaa.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Kolme päivää 14,20 eurolla

Joku aika sitten unohdin lompakkoni ystäväni autoon. Auto, jossa lompakkoni turvallisesti lojui, oli pihalla, mutta autonomistaja oli lähtenyt kolmen päivän työmatkalle. Autonavaimet mukanaan. Olin kotona kolmisin lasten kanssa, miehen lisäksi myös vanhempani olivat matkoilla. Oli aika orpo olo, kun tajusin tilanteen. Ei lompakkoa, ei rahaa, ei kortteja, ei mitään.

Ystäväni isä, jolla on auton vara-avaimet, tarjoutui tulemaan Tampereelta avaamaan auton ovet ja olisi näin pelastanut meidät pulasta. En kuitenkaan tohtinut ajeluttaa seitsemänkymppistä ihmistä edestakaisin vain sen takia, että me emme kuolisi nälkään (joka oli lasten mielestä se todennäköisin vaihtoehto).

Ihan ensimmäinen vaihtoehto olisi ollut lyödä auton ikkuna sisään ja käydä hakemassa omansa pois, mutta en usko, että vakuutusyhtiö saati poliisi olisi ollut kovin tyytyväinen tähän vaihtoehtoon. Ystäväkin olisi ollut entinen.

Toki olisin voinut lainata rahaa ystäviltä tai pyytää jotakuta siirtämään Inkan tilille rahaa mutta sen vastineeksi olisin joutunut kuuntelemaan pilkkaa, ivaa ja ikuisuuksia kestänyttä naljailua. Ja sitten tuli uhovaihde päälle, kyllä me tästä selvitään, vain kolme päivää. Raavittiin kokoon kaikki irtohilut jotka kämpästä löytyivät, saaliiksi tuli 14 euroa ja 20 senttiä.
 
Kaksi päivää meni hienosti, ainoastaan autolla ajoa joutui optimoimaan ja sekin oli oikeastaan ihan hauskaa. Ensimmäistä kertaa seurasin bensan kulutusta, normaalisti ajan tunteella. 14 eurolla ei saa oikeastaan mitään. Ja ruoka maksaa. Periaatteessa tiesin sen, mutta en kuitenkaan ole tiedostanut kuinka paljon. Vihannekset jäivät kauppaan, samoin hedelmät banaaneja lukuun ottamatta.  Kolmen tomaatin hinnalla ostin mannapuuroa, jonka syöminen oli elämysmatka lapsille (ja keittäminen minulle), kumpikaan heistä ei ollut koskaan maistanutkaan sitä. Mutta hyvin maistui, ennakkoluuloista huolimatta. Pakastimen antia hyödynnettiin sen verran kuin pystyimme, kolmen mustikkarasian verran. Muuta pakastimesta ei löytynyt. Meillä ei kaapeissa ole mitään hätävaroja, ruokaa ostetaan tarpeen mukaan. Pastaa ja riisiä löytyi, useampaa sorttia. Kolmantena päivänä sijoitin jopa viimeiset neljä euroa broilerifileisiin: vähän kun sovelsi, niin kummasti kahdesta fileestä kolme henkilöä söi. Onneksi mitään ylimääräistä ei ollut pakko ostaa, niin kahvia kuin vessapaperiakin löytyi kotoa.

Kolme päivää meni hienosti ja olemme kaikki edelleen elossa. Myönnän, että sain jopa kiksejä asiasta.  ”Tänään olen kuluttanut vain 4,20 euroa”, se oli hieno fiilis. Jos tämä olisi joka viikkoista, tai jos pakottavaan tarpeeseen rahaa ei olisi saatavilla, niin siitä olisi hienous kaukana, mutta tällaisena pakollisena empiirisenä kokeiluna kokemus oli jopa palkitseva. Ainoa negatiivinen kokemus jäi perheen pienimmälle: tapahtuneesta on jo kuukausi aikaa, mutta poika kyselee edelleen päivittäin ”onko meillä rahaa” ja varmuuden vuoksi käy joka ilta tarkistamassa, että laukustani löytyy lompakko. Taisi kuitenkin perusturvallisuudentunne järkkyä.

Ajattelin jalostaa tätä kokeilua vähän pidemmälle: mikä on minimi millä pärjää esimerkiksi kuukauden? Taidan kuitenkin odottaa siihen asti, että tuolla nuorimmaisellakin on kapasiteettia ymmärtää tilanne.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Golden Goose

Olen etsinyt 9 -vuotiaalle sneaker-mallisia talvikenkiä ja meinasin heittää jo kirveen kaivoon, kun sopivia ei tuntunut löytyvän.
 
Nuorison suosimia Golden Gooseja saa myös lasten mallistosta ja hinta on kolmasosan aikuisten mallista*. Tässä mallissa on paksu mikä-lie-villakarvavuori, toivottavasti näillä tarkenee talvellakin.


* Miesten ja naisten mallit maksavat 400 eurosta ylöspäin, itse maksoin näistä n. 140 euroa. En huomaa mallissa mitään eroa ja kokokin on 38 eli siitäkään ei ole kiinni. Kai siinä hinnoittelussa joku logiikka kuitenkin on.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Armani for Eyes


Ostin itselleni uuden Armanin Eyes to Kill ripsivärin. Mulla on ollut samaa aiemminkin ja tykkään kovasti, harja on helppo, yksi veto riittää eikä aine paakkuunnu ripsiin. Ostin myös High Precision Retouch peiteaineen.  En voi väittää olevani kovin kokenut peiteaineiden käyttäjä ja nyt ihmettelenkin miksi en? Ikää lähtee heittämällä viisi vuotta pois, kun tummia silmänalusia vähän peittää. Kyllähän mä asian periaatteessa tiesin, mutten ole saamattomuuttani tehnyt asian eteen mitään. Peiteaineessa on mukana sivellin ja myyjä vielä opasti miten se toimii.

 
Samalla reissulla ostin myös sävy-sävyyn Eye Make Up – meikinpoistoaineen. Olen etsinyt sopivaa, ei silmiä ärsyttävää vedenpitävän meikinpoistoainetta jo pitkään ja luulen, että olen sen nyt löytänyt. Meikki (mun tapauksessa ripsiväri) irtoaa helposti eikä silmiin jää öljymäistä tunnetta. Plussaa pullon ulkonäöstä.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Cube Co. ja Global Girl kosketusnäyttösormikkaat

Jokin aika sitten etsin kokonahkaisia kosketusnäyttösormikkaita itselleni. Täällä asiasta kyselin ja Hanna Turusta vinkkasi Tigerin sormikkaista. Kiitos Hannalle ja Hannan siskolle, mulla on nyt omani. Kiitos myös nelikymppiselle ystävälleni, joka täysin pyyteettömästi ja pyytämättä toimi personal shopperinani ja lähetti dataa siitä, että myös Stockalta löytyy kosketusnäyttöystävällisiä nahkasormikkaita. Näin sai mieskin omansa. Ja vanhempien ja appivanhempien joululahjaongelma on ratkaistu. En ikinä ole ollut näin ajoissa.


Täysin sattumalta, en älynnyt edes etsiä, löysin kosketusnäyttösormikkaat myös pahnan pohjimmaiselle: Stockan Cube Co. mallistosta löytyy myös lapsille neulesormikkaita, joilla onnistuu puhelimen käyttökin. Tytöille löytyy omissa väreissään Globalin mallistosta. Vielä kun löytyisi junnukokoja myös paksummista versioista, niin elämä olisi varsin mallillaan.


Samalla reissulla mukaan tarttui  Luksulle Bartsin talvihanskat. Ei mitään käsitystä miten nämä toimivat, mutta kokeillaan. Meillä on ollut aikaisempina vuosina lähinnä Inkalla Bartsin pipoja ja lapasia, jotka ovat olleet varsin hyvälaatuisia (nokkelampi tietty neuloisi mieleiset itse).

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kummalline sisustelu

Meillä on käynyt palkattua siivousapua reilu yhdeksän vuotta. Firma on pysynyt samana mutta työntekijät vaihtuneet vuosien varrella. Osan perään on joutunut katsomaan vähän enemmän mutta pari todellista helmeäkin joukosta löytyy.

Nykyinen kuuluu niihin helmiin, on käynyt meillä usean vuoden ajan. On tosi hyvä ja pitkän kokemuksen kautta tietää mihin puuttua ja mihin jättää puuttumatta. Kaikkia tavaroita ei tarvitse itse etukäteen korjata paikoilleen, hän tietää mihin mikäkin kuuluu. Kodinhoitaja käy meillä joka toinen viikko ja koska ollaan töissä/koulussa hänen käyntiensä aikaan, niin kovin montaa kertaa en ole häntä nähnyt.

Viime kerralla tulin aikaisemmin töistä kotiin ja kodinhoitaja oli vielä paikalla. Ystävällisesti tervehti, jonka jälkeen ilme muuttui vähemmän ystävälliseksi. Katsoi paheksuen vuoroin minua ja vuoroin eteisen lipastoa ja totesi: " sinula kummalline sisustelu".

Naureskelin asiaa myöhemmin muulle perheelle ja lapset tiesivät kertoa, että paheksuntaa on tullut aiemminkin. Lausunnoista mieleenpainuvin on ollut " sinun äitis on erikoine koristelija". Erikoinen koristelija?! Mind your own business.


Myönnän, palautetta on tullut ihan aiheesta. Mulla on tapana jättää ei niin kiireellistä sijoitusta vaativat ostokset eteisen lipastolle. Nuo kamat ovat olleet tuossa keväästä asti. Ehkä muakin v**tuttaisi siirrellä puoli vuotta samoja kamoja pölyjen pyyhkimisen ajaksi. Olen silti hieman loukkaantunut.

torstai 24. lokakuuta 2013

Melkein kevytuntuva

Ostin syyskuussa Stockan kantistarjouksessa olleen Peakin Frost Down Hood untuvatakin. Takkia on jossain mainostettu kevytuntuvatakkina, mutta on mun mielestä kuitenkin paksumpi kuin perinteiset kevytuntuvat. Mulla on muutaman vuoden takainen Monclerin Irenee kevytuntuvatakki ja se on todella kevyt (mahtuu cabin-laukun kenkäpussiin eli kulkee myös kätevästi mukana matkoilla ). Tämä Peak on selkeästi paksumpi mutta ei kuitenkaan liian kuuma esim. autoillessa. Tosi hyvä kentän laidalla seisoskeluun alkusyksystä.


Nyt olisi hakusessa huithapelille kevytuntuvatakki, en vaan ole löytänyt sopivaa. Saisi olla kevyt, mielellään huomaamaton, sellainen jonka voisi naamioida vaikka t-paidaksi. Viime vuonna Luksulla oli käytössä Peakin kevytuntuvatakki , tämän vuoden malleissa ei oikein ole sopivaa (viime vuotinen taisi olla sitä edeltävää malllistoa). Helium Jacket olisi riittävän kevyt mutta siinä ei ole huppua. Paksummissa takeissa olisi huppu mutta ne ovat liian paksuja. Viime vuonna näin kevytuntuvatakkeja lapsillekin joka paikassa mutta nyt tuntuu, että ei vaan löydy. Monclerilta ja Armanilta löytyisi kivoja takkeja pojillekin mutta menevät hieman yli budjetin.

Stadiumissa näytti olevan hyvin kohtuuhintainen hupullinen Everestin untuvatakki, onko kukaan nähnyt sitä, onko miten paksu/ohut? Eddie Pen Arigatou olisi myös hyvä, en vaan ole löytänyt mustaa sopivassa koossa. Ideoita mistä etsiä mustaa hupullista kevytuntsikkaa koossa 12-14A?

maanantai 21. lokakuuta 2013

Pakataan eväitä

Meillä on yksi keittiön hyllyllinen täynnä erilaisia eväsrasioita. Ja kuten kaikella muullakin keittiöön liittyvällä, niin näilläkin hifistellään. Välineurheilua parhaimmillaan.

Jäähdytettyssä Frozzypack:ssa eväät säilyvät hyvin kuumanakin päivänä. Black + Blum Box Appetit lounasrasiat ovat kauniita ja käytännöllisiä. Rasioita on eri kokoa ja niissä on omat osionsa esimerkiksi kastikkeille. Sarjaan kuuluu myös keittorasia, jos söisin töissä eväitä ja söisin eväänä keittoa, niin söisin ne Lunch Pot:sta.


Käytetyin eväiden pakkaustarvike on kuitenkin Serlan Eväspussi. Näissä pysyy sämpylät ja bagelit kasassa eivätkä täytteet syödessä tipu rinnuksille. Yksinkertaisuudessaan nerokas.

Tunnen itseni ihan martaksi :) Paitsi, että mun neuvot ovat ilmaisia.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Kosketusnäyttösormikkaat

Ostin Inkalle uudet kosketusnättösormikkaat. Päällinen on nahkaa ja kämmenpuoli mitälietekstiiliä. Etusormissa on kosketusnäytöllä toimivat systeemit. Toimivat tosi hyvin.

Olen yrittänyt pari talvea etsiä itselleni kokonaan nahkaisia* kosketusnäyttösormikkaita, laihoin tuloksin. Onko sellaisia olemassakaan. Mielellään villavuorilla. Ja jos ei ole, niin miksi ei ole? Sauso, miksi ei ole?


* Edesmennyt isoäitini opetti, että hieno nainen käyttää vain nahkaisia sormikkaita. Oppi meni perille, eikä aikuisiällä ole tullut mieleenkään laittaa mitään neulesormikkaita käsiin. Olenhan leidien leidi :)

lauantai 19. lokakuuta 2013

Betonivalaisin

Syysloma lopussa ja eilen illalla kotiin tullessa tajusin, että pimeys alkaa taas olemaan vallitseva olotila. Meillä ei ole viime aikoina vuosina paljoa sisusteltu, mutta tänään, syksyn ainoana vapaana viikonloppuiltana tein puutelistan. Akuutein asia on Inkan huoneen kattovalaisimet, nykyiset Midsummer Light eivät oikein toimi, eivät ole toimineet moneen vuoteen.

Nykyään ihan joka ikisessä uudessa toimistossa, ravintolassa ja liikkeessä katosta roikkuu industrial valaisimia. Mun mielestä ihan hyvännäköisiä, ei ehkä kovin aikaa kestäviä, mutta ei meidän huushollissa samat valaisimet muutenkaan kovin montaa vuotta katossa roiku. Meillä on kaveripiirissä erittäin toimiva vaihto-/lainausrinki, joten valaisimia saa suht helposti vaihdettua tarpeen mukaan.

Ostin Inkan huoneeseen tuollaiset industrial -tyyppiset ratkaisut. Mallasin niitä paikoilleen ja totesin, että ei sovi. Inkan huone on ihan hyvän kokoinen, mutta huoneen malli on pitkä ja kapea ja nuo valaisimet tekivät huoneesta liiankin industrialin. Eli vaihtoon. Itse tykkään tosi paljon Normann Copenhagenin Bell valaisimista, mutta tyttö itse ei ihan lämmennyt lehmänkelloille. Hyvä niin, koska pieninkin malli maksaa 300 euroa ja lamppuja tarvitaan kaksi. Säästin siis juuri 600 euroa.

Toinen tämän hetken suosikki on pienet betonivalaisimet, ovat mun mielestä tosi kivoja. Ystäväni ehdotti Nevvorks Material -valaisimia, niitä saa myös betonisena. Näiden hinta on puolet vähemmän kuin Bellin. Finnish Design Shopissa valikoimissa on näitä, ajattelin tilata kotiin kokeiluun.

Kolmas vaihtoehto,omasta mielestäni aivan kuningasidea, olisi ostaa Artekin A330S valaisimet, jota saa nykyään myös erikoisvärinä mustana. Tämä ainakin kestäisi aikaa. Jos Inka jostain syystä kypsyisi näihin, niin mulle kelpaisi ihan milloin vain. 16 -vuotias ei vaan osaa arvostaa samoja asioita kuin äitinsä. Meillä on tällä hetkellä keittiössä kaksi valkoista A330S:ää ja olen yrittänyt vaihtaa äitini kanssa hänen messinkiset kolmekolmekymppisensä omiin valkoisiini. Ei ole tullut vaihtokauppoja.


Kävin Stockalla pyörähtämässä ja siellä oli varsin potentiaalinen betonivalaisinmalli. Kuvassa keskellä oleva pienin valaisin. Näyttää tosi pieneltä johtuen siitä, että etualalla oleva iso Bell on oikeasti tosi iso. Värikin vaikuttaa harhaanjohtavasti valkoiselta vaikka todellisuudessa on harmaa. Olisiko teillä ole parempia, vielä edullisempia vaihtoehtoja?

tiistai 15. lokakuuta 2013

Smooth. Tai sitten ei.

Luksu on yleisesti ottaen särmä kaveri. Sellainen normi 9 -vuotias. Ei turhasta kiukuttele tai kitise. Raivareita, tai niihin verrattavia tunteenpurkauksia, ei ole ollut moneen vuoteen. Okei, on pelitilanteissa, mutta niissäkin kehitystä on tapahtunut huimasti. On nykyään huomattavasti parempi häviäjä kuin äitinsä, joka kypsässä 42 vuoden iässä edelleen heittelee mailoja, jos kokee, että vastustaja on viekkaudella tai muulla vääryydellä niskan päällä.

9 -vuotiaat ovat muutenkin helppoja, itseohjautuvia ja omatoimisia, olematta kuitenkaan vielä liian nokkavia tai muuten vaan ärsyttäviä. Koulutyöt sujuvat itsenäisesti, toki englannin läksyissä tarvitsee apua. Muutenkin hoitaa hommat sovitulla tavalla ja on yleensä oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Toisin kuin eräs toinen perheenjäsen, jota saa aina olla hoputtamassa tai odottamassa. Kaverisuhteet sujuvat hyvin, en ainakaan ole tietoinen mistään ongelmasta. Hauska ja huumorintajuinen. Fiksukin. Ainakin äidin mielestä. Elämä on helppoa ja sujuvaa. Mutkatonta. Smooth.


Paitsi.

Voi elämä, että voi ihmisellä aina olla tavarat hukassa. Milloin etsitään palloa, pulloa, hupparia, avaimia, puhelinta. Siis joka ikinen päivä. Vuodesta toiseen. Entäs vaatteet sitten? Millainen ihminen unohtaa takin ja pitkähihaisen kotiin, kun ulkona on + 4 astetta ja navakka tuuli suoraan mereltä? Siis pihalla pelkällä t-paidalla samaan aikaan, kun muilla on toppatakit päällä ja pipot päässä? Eikö yhtään käynyt mielessä, että jotain on nyt kuviossa pielessä? No eihän se huomannut. Ja ihan vilpittömästi ihmeissään, että mitä äiti nyt ragee? Hänhän tuli ihan sovittuun aikaan sisälle, mikä tässä nyt on ongelmana?

Sitten alennuin siihen, mihin en koskaan, en ikinä, enkä varsinkaan missään olosuhteissa alentuisi. Uhkailin. Täysin katteettomasti. En uhkaillut pleikkakiellolla enkä kotiarestilla, koska ne eivät toimi, kokeiltu on. En uhkaillut mustalaisillakaan, kuten aikoinaan tehtiin. Uhkailin huostaanotolla. Voi kyllä. Kun en muutakaan keksinyt. Olin turhautunut ja raivoissani. Arvatkaa kuinka turhautunut ja raivoissani olin itselleni, kun tajusin mitä olin päästellyt suustani?

Olen ennenkin sanonut asioita, joita ei pitäisi sanoa, mutta tuo oli kyllä niin alta riman, ettei tosikaan. Ja parasta tässä on se, etten edes itse keksinyt koko lastenkotitarinaa. Ystäväni, jolla on hieman vanhempi poika, harrastaa tätä "laukkutädit tulee ja vie" -sekoiluaan tiukan paikan tullen ja olen hänelle asiasta usein huomauttanut. Ei aikuinen tolkku ihminen tuollaista päästele suustaan. "Mieti nyt vähän mitä puhut..." olen valistanut kuin paraskin annelitempakka.


Lapsi ei saanut näkyviä traumoja. Varmuuden vuoksi alan säästämään tulevaa terapiaa varten.

Kuinka alas voi ihminen vajota?

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Ylämailla

Käytiin pienellä retkellä Ylämailla. Lennettiin Glasgowiin, josta vuokrattiin auto ja ajeltiin Perthin kautta Invernessiin. Inverness on pieni kaupunki Skotlannin pohjoisosassa, Britteinsaarten pohjoisin kaupunki ja samalla Ylämaiden keskus. Invernessissä ei ole tarjolla sirkushuveja eikä paljon muutakaan. Haluaisin sanoa, että kaunis ja mieleenpainuva, mutta ei  se ole sitäkään. Kaupunki itse mainostaa itseään yhdeksi maailman nopeimmin kasvavaksi kaupungiksi. Itse en eroa ole huomannut aikaisempiin käynteihin verrattuna.

Vaikka Inverness ei ylisanoja saakaan, niin Ylämaat muutoin saavat. Tämä on niitä harvoja kohteita, jotka lunastavat mielikuvista saadut odotukset. Luonto on niin karu ja kaunis kuin odottaakin, sisämaassa nummia silmänkantamattomiin ja lampaat todellakin kulkevat keskellä teitä. Lisäksi skotit vetävät aitoudellaan vertoja suomalaisille, mitä pohjoisemmaksi mennään sitä paremmaksi meno muuttuu. Skotit ovat todella ystävällisiä ja huumorintajuisia, ero englantilaiseen mentaliteettiin on suuri.


Kaupungin läpi virtaa River Ness ja sieltä tehdään risteilyjä Loch Nessille. Me teimme paluumatkalla visiitin Urquhartin linnaan. Tai pikemminkin sen raunioihin, itse linna on ollut palasina pitkään. Siitä huolimatta käymisen arvoinen paikka. Lapset tosin ovat sitä mieltä, että kun olet nähnyt yhden, olet nähnyt ne kaikki, eikä Nessin hirviötäkään näkynyt. Matkalla koukattiin Isle of Skyen kautta. Skyen saarta sanotaan Britteinsaarten kauneimmaksi ja sitä se on, kaunis. Ihan kuin elokuvista. Saarten suurin (ja ainoa?) kaupunki on Portree, josta löytyy pieniä kauppoja ja ravintoloita. Saarten tunnetuin nähtävyys on Portreen lähistöllä sijaitseva The Old Man of Storr, jossa mekin käytiin. Toinen käymisen arvoinen paikka on Quiraing. Saarten viehätys on vuoristossa ja maisemissa. Vuoristot eivät koollaan vedä vertoja Alpeille mutta fiilis vetää. Skyella voi osallistua ohjatuille patikointireissuille, suosittelen ehdottomasti, jos yhtään kiinnostaa. Välimatkat saarella ovat pieniä, huonompikuntoinenkaan ei kuukahda kesken kaiken.


Takaisin Glasgowiin ajettiin Fort Williamin kautta, jonka lähellä sijaitsee saaren korkein vuori, Ben Nevis. Mun pitkäaikaisena haaveena on ollut kiivetä vuoren huipulle. Pari kertaa olen päässyt jo suunnitteluvaiheeseen, mutta aina on tullut jotain muuta. Jännä, että mun elämä on aina jotain muuta, muka tärkeämpää. Eihän Ben Nevis mikään Mount Everest ole, mutta en minäkään mikään Veikka Gustafsson. 

Edinburgh vai Glasgow? Edinburgh on siistimpi, kauniimpi ja siellä on enemmän nähtävää turisteille. Sanon kuitenkin Glasgow. Siellä on Celtic FC.

Menkää Skotlantiin. Ja varautukaa kielimuuriin.

torstai 3. lokakuuta 2013

Cuben verkkarit

 
Pitää vinkata hyvistä collegehousuista. Cube Co:n tämän syksyn verkkarit ovat olleet tosi positiivinen kokemus. Ei viime vuoden malleissakaan mitään vikaa ollut mutta nämä ovat entistä paremmat. En osaa eritellä miten, mutta ne vaan ovat.

 
Cubella on myös tosi hyviä collegepuseroja, materiaali on collegeksi aika ohut mutta pysyy hyvin kuosissaan pesuissa. Erinomainen hinta-laatu-suhde.

maanantai 30. syyskuuta 2013

Tukholman hotellitärppi

Alkusyksystä tultiin autolla kohti Tukholmaa ja kävi klassisesti: myöhästyttiin laivasta. Piti siis löytää tunnin varoitusajalla hotelli, johon auton saisi kivuttomasti parkkiin (mielellään ilmaiseksi) ja jossa olisi kaksi vapaata huonetta. Otin ystäväni Tripadvisorin avuksi ja heti toisen kohdalla tärppäsi.

Kungsholmenilla sijaitseva Courtyard by Marriott Stockholm oli todella positiivinen kokemus. Siisti hotelli, jossa standard huoneetkin olivat yli 25 m2. Huoneissa kahvin- ja teenkeittomahdollisuus. Viihtyisä lobbybar ja ravintolassa syömäkelpoista ruokaa, jota sai vielä 22 jälkeen illalla. Satuttiin paikalle perjantaina, jolloin tarjolla olisi ollut after work party dj:neineen päivineen. After workin sijasta suunnattiin Gröna Lundiin. 


Brekkarikin ihan hyvä, bonuksena serviisi klo 11 asti. Ilmainen wifi (ei ihan nopein, josta tietenkin tuli sanomista). Nopeamman yhteyden olisi saanut lisämaksusta. (P**kamutsi ei suostunut maksamaan. Siitäkin tuli sanomista. Nykynuoriso.) Auto saatiin parkkiin lähikadulle. Ilmaiseksi. Hotellia vastapäätä on iso Ralambshovin puisto ja muutenkin paikka oli kesäisellä säällä erittäin viihtyisä. Lähimmälle tunnelbana-asemalle (Fridhemsplan) kävelee pari minuuttia ja metrolla ajelee ytimeen alle 10 minuutissa.


Erittäin kohtuuhintainen, 109 euroa huone (sisältäen aamiaisen), uudehko hotelli johon voisi mennä uudelleen. Ja jota voi suositella muillekin.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Itsepalvelukirppareista

En ole mitenkään kokenut kirpparimyyjä, kerran 90 -luvulla käynyt Hietsussa myymässä ja jokunen vuosi sitten Valtterilla. Kumpikaan reissu ei päättynyt kovin hyvin, kummallakin kerralla mukana olleet ystäväni totesivat, että ottavat mut mukaan "never again". Eipä siitä sen enempää. Inkan ollessa pieni myin paljon hänen vaatteitaan Lafkanilla. Tai äitini, joka asuu ihan vieressä, sitä hommaa masinoi, mun tehtävä oli lähinnä kerätä kamppeet kasaan. Muuta kokemusta ei itsepalvelu- tai normikirppareista ei aikaisemmin juurikaan ole.

Nykyään itsepalvelukirppareista kokemusta on muutaman kerran verran Akselista. Olen ollut siihen ihan tyytyväinen, paikka on siisti ja kurantti avara on tehnyt kauppansa. Niin aikuisten kuin lastenkin vaatteet, samoin kodin tarvikkeet, levyt, lehdet ja elektroniikka. Akselissa meillä on ollut pöytä yhdessä ystäväni kanssa. Käytännössä minä olen lajitellut ja hinnoitellut tuotteet ja kuskannut ne ensimmäisenä päivänä myyntiin. Ystäväni, jonka työpaikka oli ennen Mankkaalla, on käynyt siistimässä pöytää töistä tullessaan. Systeemi toimi vallan mainiosti siihen asti, kunnes ystäväni vaihtoi työpaikkaa. Meiltä on vähän turha matka Mankkaalle, varsinkaan kun muuta asiaa ei kummallakaan siihen suuntaan ole.

Piti keksiä uusi paikka ja asiaa täälläkin ihmettelin. Lukija ehdotti Mellukirppistä, hänellä oli ollut positiivista kokemusta paikasta. Sitä siis testaamaan. Meiltä on aika nopea reitti Mellunmäkeen ja Luksulla on pari kerta viikossa sählytreenit Myllypurossa, josta taas ei aja montaa minuuttia Mellunmäkeen. Mellukirppis on ehkä aavistuksen kirppismäisempi kuin Akseli. Haju on siis sellainen kuin noviisi kirpparin hajuksi kuvitteleekin ja myynnissä oli jos minkälaista rojua. Ei sillä etteikö Akselissakin välillä silmiään pyörittele. Henkilökunta oli kuitenkin ystävällistä ja oma myyntipaikka siisti. Tavara teki kauppansa ihan samalla tavalla kuin Akselissakin, ainoastaan aikuisten vaatteet jäivät käsiin. Mellukirppiksellä vaaterekit ovat erillään myyntipäydistä, tämä varmaan vaikuttaa asiaan. Tai sitten yksinkertaisesti vaatemakuni eroaa ostajien mausta.

Yllättävin ero Akselin ja Mellukirppiksen välillä oli siinä, että Akselissa hävikki oli huomattavasti suurempaa.

Kolmas paikka mitä olen ystäväni kanssa käyttänyt on Kaivarin Kanuuna. Tämä on ehdottomasti paras paikka myydä aikuisten vaatteita. Asiakaskunta on edellä mainittuja huomattavasti merkki- ja trenditietoisempaa ja tämä näkyy myös myyntihinnoissa. Keskimäärin myytävät tuotteet Kanuunassa ovat parempikuntoisia ja uudempia kuin Akselissa ja Mellukirppiksellä.

Muista pk-seudun itsepalvelukirppiksistä ei olekaan kokemusta, onko teillä? Lastenvaatekirppiksiä on käsittääkseni useita, mutta meille ne eivät ole sopivia, koska meidän kirppistuotteet ovat  pääosin muita kuin lastenvaatteita.

torstai 26. syyskuuta 2013

Kenkiä pojille isommissa kokoluokissa

Marjutilla, ja varmasti jollain muullakin, on ongelmia löytää kenkiä pojille joilla jalan koko menee yli lastenmallistojen kokojen. Lenkkareita tietenkin löytyy, mutta muiden kenkien kanssa on hankalampaa. Lasten mallistoissa koot loppuvat usein kokoon 39, mutta ei ole kovinkaan epätavallista, että reilu 10 -vuotiaan pojan jalan koko jo 40 paremmalla puolella. Miesten mallistot alkavat koosta 41/42, mutta niiden lesti on lähes poikkeuksetta liian leveä lapselle.


Jos ja kun lasten mallistot jäävät liian pieniksi, kannattaa katsoa naisten mallistojen suuntaan. Aika monilla merkeillä on unisex-tyylisiä kenkiä joista ei välttämättä huomaa, että ne ovat nimenomaan naisille tarkoitettuja (junnuille itselleen ei tietty kannata asiaa mainostaa). Merkeistä tuli ensimmäisenä mieleen Timberland, joiden mallit ovat suurimmaksi osaksi hyvinkin sukupuolineutraaleja (toinen samantyyppinen on Caterpillar). Jos ulkoilukenkiä ajattelee, niin esimerkiksi Eccon ja Merrellin naisten mallistosta löytyy pojillekin sopivia. Björn Borgilla on kivoja karvavuorillisia tennareita, ja niistäkään ei erota ovatko miesten vai naisten mallistoa. Ja loskasäihin sopii Sorelit.


Nuo kaikki ovat ulkoiluun ja vapaa-aikaan sopivia, fiksumpiin tilaisuuksiin saattaa ollakin tosi vaikea löytää. Toisaalta, tuon ikäiset eivät mielellään mitään formaaleja kenkiä pidäkään eli ongelma on sillä ratkaistu :)


Tei nopean haun isompien nettikenkäkauppojen valikoimiin. Laitoin naisten kenkien kokohakuun 41 ja kaikista löytyi ihan kivoja vaihtoehtoja. Vaatii hieman aikaa mutta kyllä sieltä jotain löytyy, kun jaksaa etsiä. Zalandolta löytyi jopa poikien mallistosta 50 osumaa koossa 41. Koossa 40 valikoimaa oli melkein 300 kengän verran.

Kannattaa katsoa tavaratalojen ja urheiluliikkeiden naisten tarjonta, sieltä voi hyvinkin löytyä. 


Kaikki kuvat ovat nettikauppojen (Zalandon) poikien kenkävalikoimia koossa 40 ja 41. Keräsin näitä muutama päivä sitten ja nyt huomasin, että osa oli jo myyty isommissa kokoluokissa.

Onko teillä antaa isokenkäisille vinkkejä?

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Meninkin avaamaan tv:n

Olin kerrankin ajoissa kotona ja ajatuksena postata jotain kivaa.

Mutta ei, Pentti-Perus-Persu onnistui pilaamaan mun illan. Taas.

Kiitti vaan Pena.

Palaan, kun raivo laantuu. Nyt ei pysty.

torstai 19. syyskuuta 2013

Via Vai ja Belstaff- ja aina kannattaa yrittää

Viime syksynä etsin näitä Via Vain Nevada -kenkiä kissojen ja koirien kanssa, niin Suomesta, Saksasta kuin Hollannistakin. En ole varmaan koskaan käynyt niin monessa kenkäkaupassa enkä niin ehdottomasti halunnut juuri tiettyä tuotetta. Kengät löytyivät lopulta oikeassa värissä ja koossa Oulun Stockalta J.
 

Olen käyttänyt kenkiä tosi paljon, ovat tosi hyvä jalassa ja sopivat niin kaupungille kuin kentän laidallekin. Kengät ovat kestäneet tosi hyvin käyttöä, kulumaa ei ole sen enempää nahan pinnassa kuin pohjissakaan. Että ihan hukkaan ei kaikki se vaivannäkö mennyt.
 

Löysin (omasta kaapistani) ruskean Belstaffin nahkatakin. Melko varmasti tämä malli, tai ainakin hyvin samanlainen. Mulla on vaatteissa kahden vuoden sääntö* mutta tämän kohdalla olen viisaasti tehnyt poikkeuksen. Takki on tositosi vanha, olen ostanut sen 90 –luvun loppupuolelta Stoke-on-Trentista (älkää kysykö miten muistan ostopaikan). Takki on ajaton Biker -malli ja laadukas nahka on vain parantunut käytössä. En ole käyttänyt takkia moneen vuoteen, koska sen hihoihin ja helmaan on pinttynyt tummentumaa, jota en ole, yrityksistä huolimatta, saanut pois. Kaivoin takin nyt säilöstä, ajatuksena viedä se johonkin, jossa tummentuma mahdollisesti voitaisiin saada pois. Koska en (muka) ole edelleenkään keksinyt mikä se johonkin olisi, niin ajattelin pelata upporikasta tai rutiköyhää eli kokeilla puhdistamista omin avuin. En varsinaisesti ole mikään martta, mutta aika lähellä. Hommaan meni alle tunti ja takki on kuin uusi. Tai ainakin melko puhdas. En tajunnut ottaa ennen -kuvia mutta lähtötilanne oli aika paljon pahempi.

Ai miten? 

Marseille saippua + Wolyn Perfect Gel. Enää herää kysymys, miksi en ole kokeillut tätä 10 vuotta sitten?

tiistai 17. syyskuuta 2013

Ei housuja merkkiin katsominen

Olen merkkiuskollinen. Hyväksi havaittua en helposti vaihda, varsinkaan vaatteissa. Laatu ja istuvuus ovat tietenkin ykkössijalla, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei merkillä ole väliä. Toisista brändeistä tulee vaan parempi mielikuva kuin toisista. Ja niille toisille merkeille en anna edes mahdollisuutta vaikka sieltä voisi löytyä helmiä.

Yhden poikkeuksen teen: mielleyhtymä merkistä on näin keski-ikäisen tädin näkökulmasta vähintäänkin epäilyttävä, mutta siitä huolimatta Guessin farkut ovat mukavimmat mitä tiedän. Istuvat hyvin ja ennen kaikkea tuntuvat hyviltä. Ja kestävät pesusta pesuun.


 

Syksyn kunniaksi ostin kahdet uudet mustat Guessin farkut. Mattapintaisten malli on Jegging ja vahapintaisten Starlet Skinny. En huomaa malleissa mitään eroa, kumpikin on slimmi ja muutenkin kovin saman oloiset. Vaikka housut ovat low rise niin vyötärö ei kummassakaan ole mielestäni mahdottoman matala. Tai sitten painovoima on tehnyt tehtävänsä myös vatsan seudulla enkä huomaa mitään eroa :)

torstai 12. syyskuuta 2013

Syksyyn uutta

Syksyn hyviä puolia on se, että ei tarvitse teeskennellä pitävänsä värikkäistä vaatteista. Saa ihan rauhassa pukeutua mustaan ja harmaaseen ilman paheksuvia katseita.



Sen minkä kesällä menetin, olen ottanut syksyn tullen takaisin. J Lindbergin lyhythihainen löysä t-paita syksyn hittivärinä, burgundinpunaisena. Paidassa on mukana villaa, uskon, että tätä tulee käytettyä enemmänkin. En ole paitapuseroihminen mutta Filippa K:n musta Silk Pocket Blouse kelpaa monikäyttöisyytensä vuoksi. Ostin sen metsänvihreän kynähameen kaveriksi mutta paita sopii hyvin myös farkkujen kanssa. Harmaa neule on myös Filipan syksyn uusia. Onhan näitä ennestäänkin, mutta aina yksi harmaa neule kaappiin mahtuu. Musta hameessa olen kuin prinsessa, hame on Vickanin lempisuunnittelijan Maylan syksyn uutuuksia. Kävin viime viikolla Urban A:ssa ja kuulin, että sinnekin tulee Maylan vaatteita.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

(Vieläkin) kesää jäljellä


 

Syyskuu melkein puolessa välissä ja päivälämpötilat 20 asteen paremmalla puolella. Veneilykin sujuu ilman älyttömän paksua vaatekerrosta. Toki kevyttä untuvaa ja pipon päähän tarvitsee jo nyt, mutta silti. Mieletöntä! Tänään oltiin vielä uimassa, ihan taivasalla. Uimastadikalla tosin, mutta ulkona kuitenkin. Olenko jo sanonut: lämpimät aurinkoiset päivät ja pimeät kirpeät illat ovat parasta mitä tiedän!

Joka syksyinen nurina siitä, miksi maauimalat menevät kiinni kalenterin eikä säiden mukaan, on taas tapetilla. Sama juttuhan on kevättalvella luistinratojen kunnossapidon kanssa: kun tietty kalenteripäivä tulee niin kunnossapito päättyy, jatkui talvi tai ei. Ymmärrän täysin resurssipulan, rahastahan siinä pitkälti on kiinni. Toivottavasti rahasta, eikä tahdosta. Itse olen nuorena tyttönä ollut kaksi kesää uimavalvojana rannalla, ja silloin töitä tehtiin säiden, ei kalenterin mukaan. Ehkä me oltiin vaan niin hölmöjä, että suostuttiin nollasopimukseen.

torstai 5. syyskuuta 2013

Havaintoja poikien housuista osa xxx

 
Olen aika usein narissut täällä vaikeudesta ostaa sopivia housuja Luksulle. Housujen vyötärön väljyys on ikuinen ongelma, kaikissa merkkeissä vyötäröä pitää kuroa oikein huolella. Luksu on hoikka mutta ei missään nimessä laiha, voin vain kuvitella miten epätoivoinen tilanne on vielä kapeampien poikien kohdalla. Suurimmassa osassa housuja on säädettävä vyötärö, mutta kyllähän se housujen istuvuus kärsii, kun niitä kiristää hyvällä lykyllä sen 15 cm:ä...



Toinen asia, mikä ainakin meillä pitää ottaa huomioon on se, kuinka helppo housuissa on juosta. Jos juokseminen ei onnistu, niin ei housuja silloin tule käytettyäkään. Housujen mallia tärkeämpää on se, miten ne antavat liikkumatilaa. Luksulla on esimerkiksi yhdet Dieselin farkut, jotka ovat mallia slimfit, mutta niissä on elastaania sen verran, että juokseminen onnistuu. Toisaalta taas muuten niin kivannäköiset baggymalliset Pompin housut ovat jääneet tosi vähälle käytölle, koska niissä ei, mallista huolimatta, kuulemma pysty juoksemaan. Verkkareiden jälkeen suosituimmaksi housumalliksi ovat nousseet chinot, ne kelpaavat merkiltä kuin merkiltä kunhan kiristää vyötäröä. Ja chinojen kohdalla olen tehnyt saman havainnon kuin muidenkin housujen kohdalla: mitoitusta on vuosien varrella suurennettu.


Kuvassa olevat Guessin vihreät farkut ovat juuri sopivan pituiset, mutta toisin kuin merkin kapeahkot paidat, housuissa on vyötäröllä todella paljon ilmaa. Housuissa ei ole säädettävää vyötäröä, mutta housut ovat muuten hyvät jalassa, joten poika jopa vaivautuu käyttämään vyötä. Vihreät Name Itin farkut ostin Amsterdamin V&D:n loppualesta, hintaa housuille jäi vähän vajaa neljä euroa. Housut ovat osoittautuneet tosi hyviksi, vaikka malli on aika slimmi, niin nekin joustavat tarpeeksi. Ja ovat kestäneet käyttöäkin tosi hyvin. Nuo eivät normihinnallakaan paljoa maksa, joten suosittelen katselemaan syksyn värejäkin.