torstai 29. toukokuuta 2014

Back To White

Aika usein kuulee sanottavan, että valkoinen on arka väri. No onhan se. Ja toisaalta taas ei ole. Valkoisen vaatteen tahranpoisto on huomattavasti helpompaa kuin värillisen vaatteen. Yksittäiset tahrat on helppo poistaa kesäisin antamalla niille aurinkohoitoa (värillisessä vaatteessa haalenee tahran lisäksi myös se puhdas osa vaatteesta). Täyttä puuvillaa oleville valkoisille vaatteille voi aika huoletta käyttää kloriittia, jos jaksaa sen jälkeen pestä kloriitin hajun pois vaatteista. Elastaania sisältävät vaatteet eivät parane kloriitin käytöstä.


Pesuissa harmaantuneisiin vaatteisiin toimii Nitor Back to White. Tehoaa hyvin myös kellastuneisiin kainaloihin. Aiemmin käytin tätä vain pyyhkeisiin ja miehen kauluspaitoihin, mutta nykyään myös omiin lycraa/elastaania tms. paitoihin.

Alla olevassa kuvassa on kaksi samanlaista, samaan aikaan ostettua ja yhtä paljon pestyä pyyhettä. Toisen pesin Back to Whitellä ja toista en, eron huomaa aika selkeästi.


Saman sarjan Back to Black on hyvä tuote pesujen haalentamiin mustiin vaatteisiin, käsittelyn jälkeen mustat vaatteet ovat taas mustia. Sarjasta löytyy myös värienpalauttaja sinisille vaatteille. Suosittelen kokeilemaan.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Ihana Helsinki!

Aurinkoinen Helsinki on viime aikoina näyttänyt taas parhaat puolensa. Viime ja tällä viikolla on ollut tapahtumia ihan runsaudenpulaan asti. On ollut ravintolapäivää, siivouspäivää, Ihanaa Helsinkiä, Kumpulan kyläjuhlaa, Maailmaa kylässä ja vaikka mitä. Vaan mikäs siinä, aurinkoa ja kaupunki täynnä hyväntuulisia ihmisiä, en valita. Helsinki ja sen tapahtumat ovat kehittyneet ihan hurjasti viime vuosina ja Helsinki pärjää hyvin kansainvälisestikin mitattuna. Itse asiassa, menee varmasti heittämällä ohi monestakin eurooppalaisesta pääkaupungista. Ulkopaikkakuntalaisille vinkiksi, että Visit Helsinki -sivuilla on kattavasti esitelty Helsingin tapahtumat, sieltä voi hakea vaikka tietyillä päivämäärillä menovinkkejä.

Kuin bonariksi kaiken muun hyvän päälle sain perjantai-illan vapaaksi (mulla on ollut tänä vuonna tasan yksi vapaapäivä, joten todellakin osaan arvostaa yhtä velvollisuuksista vapaata iltaa). Täysin yllättäen ja pyytämättä. Ja totta kai käytin tilaisuuden hyväkseni, soitto muutamalle ystävälle ja sitten kaupungille hummaamaan.

Tine K maljakko Nougat

Kierreltiin pitkin Kaartia, Punavuorta ja vähän Kampin puolellekin Fredaa mentiin. Fredalla käytiin mm. Dotsissa, yksi ystävistäni ei ollut koskaan käynyt siellä ja halusi ensivisiitille (hurmion määrästä päätellen ei jää viimeiseksi;). Dots on yksi kaupungin kauneimmista kaupoista ja siellä on suht kiva valikoima Stylesnobin ballerinoja (ja paljon muutakin kivaa). Suosittelen käymään, ihan vaikka fiilistelemässä. Ja pakollinen käynti Urban A:han, se ei petä koskaan.

Hunkydoryn neule ja Mads Norgaardin lökäpöksyt Urban A:sta.

Nougatissa poikettiin ruukkuostoksilla, oltiin melko näky myöhemmin ravintolassa kasseinemme ja ruukkuinemme. Tiesittekö muuten, että Rymy-Eetu on avannut terassin Erottajalle? Kiva lisä keskustan terassivalikoimaan, sinne paistaa illallakin aurinko. Siitähän onkin sitten tarvittaessa lyhyt matka torille:)

Oikein hyvää vaali- ja finaali-iltaa!

maanantai 19. toukokuuta 2014

Emma S. ja väriä sääriin

Huomasin tänään ruokaostoksilla, että Stockalle on tullut myyntiin Emma S. ihonhoitotuotteet. Ostin talvella Tukholmasta (kaikki matkakokoiset putsarit olivat loppu) sarjan silmämeikinpoistoaineen ja matkakokoisen Cleaning Facial Wash vaahtoavan puhdistusaineen. Itse käytän normaalisti eksklusiivista kosmetiikkaa, joten en ehkä ole paras henkilö arvioimaan näitä halvempia versioita mutta Emma S:n tuotteet ovat varmasti hintaansa nähden hyviä. Plussaa kivan mustavalkoisista purnukoista:)


Silmämeikinpoistoaine on tehokasta, poistaa myös vedenkestävän meikin helposti, helpommin kuin öljypohjaiset putsarit. Tuote kuitenkin kirvelee silmissä, joten päivittäisessä käytössä en tätä käytä mutta reissussa hyvä matkakaveri.

Kulunut kevät on ollut samea, kolea ja harmaa muuallakin kuin Suomessa. Mihin tahansa menikin niin aina oli sama tylsä sää vastassa. Siitä huolimatta, ja sinnikkäästä kentän laidalla notkumisen ansiosta, olen ollut kasvoista päivettynyt jo pitkän aikaa enkä ole käyttänyt lainkaan itseruskettavaa kasvoille. Mielestäni parhaat itseruskettavat ovat edelleen Chanelin Soleil Identité ja St. Tropezin Gradual Tan, kumpikin vaiheittain ruskettava (aiheesta vuosi sitten täällä).


Kintut ovat edelleen valkoiset ja laitoin niihin juuri äsken St. Tropezin Bronzing Moussea. Aiemmin olen käyttänyt saman merkin asteittain ruskettavaa myös säärille, mutta nyt vedin riskillä ja päätin kokeilla meneekö syteen vai mihin. Purkki on korkkaamaton viime kesältä, ei kai ne miksikään avaamatta mene. Tässä tuotteessa on se hyvä puoli, että aine on värillistä, joten heti levitysvaiheessa näkee mahdolliset epätasaisuudet.  Tai ainakin huomenna näkee :)

torstai 15. toukokuuta 2014

Ragu


Kaupunkiin on talven ja kevään aikana saapunut useampikin uusi ravintola.

Bronda. Miljöö on kiva ja palvelukin pelasi, mutta pääasia eli ruoka ei vaan toiminut. Jopa aina nälkäinen 9 –vuotiaskin oli sitä mieltä, että ruoka on ”vähän pahaa”. Hinta-laatusuhde ei missään tapauksessa kohtaa. Toivotaan, että kyse on vaan alkukankeudesta

Melkein Brondan naapuriin on avattu Presto. Tunnelmaltaan todella kiva italialaista ruokaa tarjoava ravintola, jonka ruoka oli ainakin Brondaan verrattuna hyvää. Täälläkään ei kuitenkaan ihan hinta ja laatu kohdanneet, mutta tänne mennään varmasti uudestaan.

Kahden aavistuksen pettyneen kokemuksen jälkeen menimme kulman taakse Ludviginkadulla sijaitsevaan Raguun. Jackpot, tässä on uusi lempiravintolamme. Paikka on kiva, palvelu on hyvää ja ruoka on taivaallista. Harvoin pääsee sanomaan mutta tässä tapauksessa ruoka oli laatuunsa nähden melkeinpä alihinnoiteltu. Ja homma toimi viikko avajaisten jälkeen kuin rasvattu.
 
Menkää Raguun, sieltä saa hyvää ruokaa!


Ragun viereen on avattu kreikkalainen El Greco. Itse en ole sinne ehtinyt mutta onko muilla kokemuksia, kannattaako mennä?

perjantai 2. toukokuuta 2014

Ihan simassa

En ole koskaan tehnyt itse eikä äitini ole eläkeläiskiireiltään ehtinyt tekemään meille moneen vuoteen simaa eli meillä on viime vuodet menty ihan valmissimoilla. Amican sima on hyvää, melkein yhtä hyvää kuin itse tehty (ja joissain tapauksissa parempaakin). Toinen hyvä on Kössin kotisima, tämän vuoden löytöni. Tai ainakin luulin uudeksi, olen näköjään tehnyt saman löydön jo täällä pari vuotta sitten. Amican munkitkin ovat hyviä, menevät itsetehdyistä niin maun kuin ulkonäönkin suhteen.


Vappu meni hyvin perinteisesti. Aattona kotibileet ja vappupäivänä perinteinen vappulounas sekä illalla grillibileet ystävien luona. Tänä vuonna oli yksi poikkeuskin vapun vietossa, emme käyneet lainkaan Ulliksella. Siinä vaiheessa, kun olimme kampeamassa itseämme Skattalta kohti Kaivaria, alkoi sataa rakeita. Ei mitään pieniä jyväsiä vaan kunnon isoja ja kasvoihin osuessa todella kipeitä kuulia. Viimeksi muistan yhtä kylmän sään vuodelta 1997. Silloin oli Inkan ensimmäinen vappu ja jouduimme lähtemään kesken kaiken pois Ullikselta, koska vaunuissa toppapuvussa makaavan vauvan nenä oli ihan jäinen.

Vappu on juhannuksen ohella lempijuhlani: paljon ystäviä, paljon naurua ja laulua sekä paljon hyvää ruokaa ja jonkin verran hyvää juotavaa. Huomaan, että juomisen suhteen tilanne pahenee vuosi vuodelta. Mulla on hyvä viinapää, toisaalta myös käsittämättömän huono toleranssi krapulalle. Olo on taas kuin jyrän alle jääneellä vaikka en ole edes humalassa ollut. Ei puhettakaan, että voisin juoda yhtä lasillista enempää ilman viikon kestävää pöhnää. Että ehkä ensi vuonna vain pelkkää simaa, ei ole kovin palkitsevaa saada itkua ilman pitkää iloa. Tai olihan sitä iloakin mutta se johtui seuran, ei viinin, määrästä. 


Se olisi sitten toukokuu vaikka ei säiden puolesta uskoisi, kuva tältä illalta kentän laidalta.