tiistai 26. huhtikuuta 2011

Nykyajan lapset

Kyllä on maailma muuttunut. Nykylapset lukutaidottomina pörräävät netissä kuin kotonaan. Tähän voisin luontevasti jatkaa tarinaa omasta käpylehmälapsuudestani, mutta epäilen, ettei ketään kiinnosta.


Löysin reilu vuosi sitten Inkan pöydältä, koneen vierestä, lapun jossa luki tikkukirjaimin youtube. Epäilykset heräsivät heti ja kysyin lapun funktiota. Se oli pikkuveljeä varten, että voi itsenäisesti kuunnella musiikkia ja katsoa futista. Tikkukirjaimilla kirjoitettu, kun eihän se tunnista pieniä kirjaimia. Kävimme teinin kanssa keskustelun netin turvattomuudesta: 5-vuotiasta ei voi jättää yksin tietokoneen luokse. ”Mitä se haittaa, eihän se osaa lukea?”. Niin Sherlock, siellähän ei ole kuvia lainkaan.


”Äiti koska mä saan sen oman tietokoneen?” kysyy melkein 7-vuotias. ”Saanko synttärilahjaksi?” ”Saat, mutta et tänä vuonna.” ”Mutta mä tarvitsen sitä syksyllä, kun menen kouluun. En voi muuten tehdä läksyjä.” Siis anteeksi mitä? Sanokaa, että se yrittää vaan vedättää?

Niin, ja loppukaneettina: ”Mä en voi ladata musiikkia puhelimeen, jos mulla ei ole tietokonetta.”

Mä olen aivan liian vanha tällaiseen.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Tennarikelit

Vihdoinkin kevät!



Grillikausi avattu. Hyvää ruokaa hyvässä seurassa, olemme onnistuneet kyläilemään aina ruoka-aikaan. ”Sopiiko tulla kylään? Ai grilli päällä? Ollaan jo siellä.”

Terassikausi avattu. Samoissa hyvissä seuroissa. Sori sukulaiset, nähdään sitten kesällä.

Veneilykausi avattu. Nenänpää punaisena. Mä en pala.

Helsingin Jäätelötehtaan jäätelökausi avattu. Sitruuna on paras.

Parveke pesty. Ainakin mun mielestä. M:n mielestä parvekkeen pesu ei ole sitä, että heittää kaksi sangollista mäntysuopaliuosta lattialle. Tekisi itse sitten.

Kaapit siivottu. Ainakin melkein. Erittäin trendikästä.

Mökkikausi avattu. Tultiin kotiin yöksi, menen sinne seuraavan kerran sitten, kun joku on siivonnut ne iljettävät hiirien jätökset pois. Äitii…

Tramppakausi avattu. Erittäin tehokas liikuntamuoto. Näin itselleni uskottelen.

Suklaamunat syöty. Ostin 30 Kinder -munaa, lapset saivat kumpikin kolme, missä ovat loput?

Ja vielä kokonainen vapaapäivä edessä. Tämä se on elämää. Sitten mennäänkin non-stop heinäkuuhun asti.

Mutta hei, kevät on täällä!

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Påsk

Taas myöhässä. Mutta iloista pääsiäistä kuitenkin:).

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Kerta kiellon päälle

Jotta ei aihe kesken loppuisi: Helly Hansenin ulkohousut. Valmiiksi vahvikkeet polvissa. Katsellaan ja ihmetellään. Ja tänne raportoidaan.



6-vuotias on sitä mieltä, että kyseessä on pikkulasten housut. Lahkeensuissa lenksut ja kuminauhat. Lenksut saa onneksi pois.


Ja samainen 6-vuotias lohdutti tänään äitiään: ” Älä äiti enää niistä persuista välitä, eihän ne saaneet edes kahtakymmentä pistettä.”  Pistettä:).

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Kun mitta tulee täyteen…

…reikiintyneistä ulkohousuista (postaus alla), niin kannattaa turvautua itseliimautuviin korjauspaikkoihin. Paikkoja voi leikata sopivan kokoiseksi ja liimata vaan paikoilleen. Ovat vesitiiviitä.



Ja jos oikein viisas on, niin laittaa ne paikat paikoilleen ennen käyttöönottoa, siis ennen kuin niitä ensimmäisiäkään reikiä ehtii tulla. Eihän se kovin kauniin näköistä ole, erityisesti poikien housujen muotoon ommelluissa polvissa, mutta mitä väliä sillä on.

Never say never

Piti sitten tämäkin päivä nähdä. En ikinä, siis ikinä, olisi uskonut, että tulisi päivä, jolloin en olisikaan vilpittömän iloinen kepun tappiosta. No tuli se.



Progresseissa on kahden päivän käytön jälkeen polvessa reikiä. Vaan mitäpä väliä sillä on. Kyllä kansa tietää.

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Matto

Taas mattoasiaa.

Mattoprojektit ovat olleet jäissä. Ei ole ollut aikaa etsiä, eikä eteen ole etsimättä tipahtanut sopivaa.

Eteiseen haluan harmaan villamaton. Meillä on ollut eteisessä aina erilaisia paperinarumattoja: mustia ja valkoisia (valkoisia aikaa ennen poikalasta), sitten on ollut mustia ja muka-valkoisia (valkoinen ei toimi L:n kanssa, erikoista sinänsä). VM-Carpetilla olisi ollut sopiva harmaa paperinarumatto, samanlainen kuin nykyinen musta. Mutta haluan villamaton. Tai onhan niitä kivoja harmaita villamattoja maailma täynnä, mutta hinta on tullut vastaan. Koska kyseessä on eteinen, olin ajatellut hinnaksi 200 - 300 euroa. Se sitten rajasikin kaikki kivat pois.

Anti olla koko maton. Katellaan sitten syksyllä.

Kävin eilen Ikeassa, ihan vaan pikaisesti, aikaa oli 10 minuuttia. Piti hakea yksi pieni juttu.

Mukaan lähti tämä. 100 % villaa. Esittelykappale (ei lattialla vaan seinällä ollut), 75 % normihinnasta pois.


Tekee siis 50 euroa. Ei paha.

Enkä edelleenkään muista mitä sinne menin hakemaan. Olen niin tyytyväinen löydöstäni. En koskaan löydä mitään kivaa halvalla, alesta ostan max kerran vuodessa. Saati, että kompastuisin esittelykappaleita täynnä olevaan mattokärryyn Ikeassa. Onneksi kompastuin.

Niin, ja mun logiikalla olen 150 euroa rikkaampi kuin ennen Ikea -reissua.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Y-kromosomi

Johtuu varmaan kromosomeista, kiipeilyvimma.
Kuinka moni 6-vuotias tyttö kiipeilee
jokaisessa vastaantulevassa kaiteessa?

Kyllähän mäkin kiipeilen, mutta mieluummin
pystysuoraa seinää vasten. Valjaisiin kiinnitettynä.

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Kiertopalkinto

Ystäväni osti Hullareilta PBO:n trenssin. Ei ollutkaan hänelle sopiva. Nyt roikkuu mun naulakossa ja mietin tykkäänkö vai en. Malli istuu mulle just eikä melkein. Eikä juuri tuota väriä vielä naulakosta löydy.





Seuraava ostajaehdokaskin tälle kiertopalkinnolle löytyy, huomiseen mennessä pitäisi päättää. Olishan tämä aika kiva kuitenkin.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Spede-kengät

Luksu, tuleva koululainen: "Äiti, mä haluaisin sellaiset kengät kuin koululaisilla on."

Äiti, fossiili jo ties kuinka monetta vuotta: "Minkälaiset ne on?"

L: "Sellaiset koululaisten kengät."

Ä: "Ai sellaiset kuin sulla oli viime kesänä?" Näytän kuvaa tarrallisista Vanseista.

L: "Ei tollaisia, vaan sellaiset koululaisten kengät. Niissä on eri väriset nauhat."

Ä: "Ai Converset? Sellaiset kuin siskolla on?" Näytän kuvaa Converseista.

L: "Ei tollasia vaan skede-kengät." Alkaa jo tuskastumaan.

Äiti pohtii kuumeisesti mitkä ovat spede-kengät, mutta ymmärtää pitää suunsa kiinni.

Ä, pyytää teiniltä konsultaatiota: "Minkälaiset on koululaisten kengät? Ei ole Vansit eikä Converset."

Teini, kaikkien alojen asiantuntija, rientää apuun: "Kyllä se skede- eli skeittikenkiä tarkoittaa" (artikuloiden selkeästi ja hitaasti, kuten vähä-älyisille puhutaan). "Mutta ei tarrallisia, vaan nauhalliset."

Lamppu syttyy fossiilin päässä.

Ä: "Mutta rakas, sä et osaa sitoa kengännauhoja."

L: "Ai niin joo." Selkeästi pettyneenä.

L, hetken pohdittuaan: "Mutta kyllä mä varmaan opin."

Ä: "Kyllä sä varmasti opit. Ostetaan vaan nauhalliset koululaisten kengät." Eikä ne varmaan niitä kuitenkaan sido, vaan työntää vaan jalkaansa.



Eiköhän niitä nauhojakin voisi alkaa treenaamaan. Hyvästi, vilkkuvat tarrakengät! Toivottavasti ei enää tavata.

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Asfalttia näkyvissä


Feikkinauhat ja vahvistetut kärjet. Niistä on 6-vuotiaan tennarit tehty.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Olen taas viettänyt laatuaikaa itseni kanssa. Kaappeja siivotessa. Tiedän, joku neuroosi mulla on, mutta pystyn elämään asian kanssa. Toivottavasti tekin.

Luksun vaatteista muuta tärppi. Käytössä hyväksi havaittuja vetimiä.

Bossin bokserit. Nämä ovat oikeasti hyvät. Pysyneet kuosissaan pesusta toiseen. Toki tähän hintaan sopii odottaakin, mutta ei se hinta tai merkki mikään tae ole. Löytyy myös miesten koossa. Paita ei liity asiaan mitenkään.


Raidallinen Little Marc Jacobsin hiiripaita. Normiraitapaita, mutta laatu on normia parempaa.


Hestran hanskat. Nämä yksilötkin ovat talvimallistosta, mutta käytännössä välikausihanskat, ei näillä Suomen talvessa pärjää. Olleet käytössä yli vuoden, myös futistreeeneissä, ja erittäin ehjät edelleen. Tähän eivät muut merkit pysty.


Samoin aikaisemmin mainitsemani talvihanskat ovat olleet päivittäisessä käytössä koko talven. Eivät falskaa edelleenkään, eikä sormia ole kovista pakkasista huolimatta paleltanut kertaakaan. Ulkoisesti kuin uudet. Nämä ovat niin meidän juttu.

Viimeisenä, vaan ei vähäisempänä, PoP:n softshell. Toimii aina vaan, vuodesta toiseen.



Aivopesuni alkaa tuottamaan tulosta:).