tiistai 15. lokakuuta 2013

Smooth. Tai sitten ei.

Luksu on yleisesti ottaen särmä kaveri. Sellainen normi 9 -vuotias. Ei turhasta kiukuttele tai kitise. Raivareita, tai niihin verrattavia tunteenpurkauksia, ei ole ollut moneen vuoteen. Okei, on pelitilanteissa, mutta niissäkin kehitystä on tapahtunut huimasti. On nykyään huomattavasti parempi häviäjä kuin äitinsä, joka kypsässä 42 vuoden iässä edelleen heittelee mailoja, jos kokee, että vastustaja on viekkaudella tai muulla vääryydellä niskan päällä.

9 -vuotiaat ovat muutenkin helppoja, itseohjautuvia ja omatoimisia, olematta kuitenkaan vielä liian nokkavia tai muuten vaan ärsyttäviä. Koulutyöt sujuvat itsenäisesti, toki englannin läksyissä tarvitsee apua. Muutenkin hoitaa hommat sovitulla tavalla ja on yleensä oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Toisin kuin eräs toinen perheenjäsen, jota saa aina olla hoputtamassa tai odottamassa. Kaverisuhteet sujuvat hyvin, en ainakaan ole tietoinen mistään ongelmasta. Hauska ja huumorintajuinen. Fiksukin. Ainakin äidin mielestä. Elämä on helppoa ja sujuvaa. Mutkatonta. Smooth.


Paitsi.

Voi elämä, että voi ihmisellä aina olla tavarat hukassa. Milloin etsitään palloa, pulloa, hupparia, avaimia, puhelinta. Siis joka ikinen päivä. Vuodesta toiseen. Entäs vaatteet sitten? Millainen ihminen unohtaa takin ja pitkähihaisen kotiin, kun ulkona on + 4 astetta ja navakka tuuli suoraan mereltä? Siis pihalla pelkällä t-paidalla samaan aikaan, kun muilla on toppatakit päällä ja pipot päässä? Eikö yhtään käynyt mielessä, että jotain on nyt kuviossa pielessä? No eihän se huomannut. Ja ihan vilpittömästi ihmeissään, että mitä äiti nyt ragee? Hänhän tuli ihan sovittuun aikaan sisälle, mikä tässä nyt on ongelmana?

Sitten alennuin siihen, mihin en koskaan, en ikinä, enkä varsinkaan missään olosuhteissa alentuisi. Uhkailin. Täysin katteettomasti. En uhkaillut pleikkakiellolla enkä kotiarestilla, koska ne eivät toimi, kokeiltu on. En uhkaillut mustalaisillakaan, kuten aikoinaan tehtiin. Uhkailin huostaanotolla. Voi kyllä. Kun en muutakaan keksinyt. Olin turhautunut ja raivoissani. Arvatkaa kuinka turhautunut ja raivoissani olin itselleni, kun tajusin mitä olin päästellyt suustani?

Olen ennenkin sanonut asioita, joita ei pitäisi sanoa, mutta tuo oli kyllä niin alta riman, ettei tosikaan. Ja parasta tässä on se, etten edes itse keksinyt koko lastenkotitarinaa. Ystäväni, jolla on hieman vanhempi poika, harrastaa tätä "laukkutädit tulee ja vie" -sekoiluaan tiukan paikan tullen ja olen hänelle asiasta usein huomauttanut. Ei aikuinen tolkku ihminen tuollaista päästele suustaan. "Mieti nyt vähän mitä puhut..." olen valistanut kuin paraskin annelitempakka.


Lapsi ei saanut näkyviä traumoja. Varmuuden vuoksi alan säästämään tulevaa terapiaa varten.

Kuinka alas voi ihminen vajota?

13 kommenttia:

  1. Olen kuullut, että joku muukin on joskus päätynyt käyttämään samaa uhkausta jossakin periaatteessa ihan hyvässä perheessä. En kuitenkaan tunne tapausta lähemmin.

    Sen sijaan voisin kommentoida tuohon vaatetusasiaan, joka on ihan jokapäiväinen ragettamisaiheeni. Eivätkö nuo lapset tosiaan tunne mitään?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai no mutta sitten, eihän tässä mitään hätää, jos niissä hyvissäkin perheissä;)

      Joo, en tajua miten ne ei tunne kylmää. Tai sitten vaan liikkuvat niin nopeasti, etteivät huomaa.

      Poista
  2. Samassa jamasa ollaan tuon uhkailun kanssa. Siihen sun viisivuotiaaseen suosikkilapseen joka on taas pian tulossa teille hoitoon ei kerta kaikkiaan tehoa m i k ä ä n. Ei edes tuo alta riman- oleva sossu-uhkailu. Huoh.

    Mutta siis joo, tuota yhdeksän vuoden stabiilia ikää odotellessa. Tytöillä ei taida olla ihan noin helppoa - tai jos on niin Idalla tulee kiire ;). Mutta Emilistä voin kyllä kuvitella tuon.

    En tiedä häiritseekö Luksua tuo avainten yms. hukkailu. Mulla on avaimet pääsääntöisesti hukassa ja suurin rangaistus on kyllä juuri se, että ne ovat hukassa. Se on t o d e l l a ärsyttävää. Ja Ida tuli tänään viimeksi tuulessa ja tuiskussa harkoista ilman takkia - "en yhtään muistanut että mula oli takki mukana". Niinpä. Ei oe, omena kauas pudonnut, en tiedä miten teillä ;)?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mun pientä väärinymmärrettyä lempilastani. Oikein suru tulee, kun miettii raukkaa. E ei vielä ymmärrä mitä se sossutäti tarkoittaa, siksi ei tehoa.

      Mä en muista, oliko tyttöjen kanssa yhtä helppoa tai vaikeaa. En muista, että Inkan kanssa olisi ollut mitään erikoista, mutta sen muistan, että Inkalle meni kertalaakista jakeluun, ei tarvinnut samaa muista-laittaa-vaatteet-päälle -mantraa hokea päivästä toiseen.

      En mä tiedä häiritseekö avainten hukkaaminen. Pallon hukkaaminen sen sijaan häiritsee ja sitä sitten metsästetään koko kylän voimalla. Joka päivä;)

      Mulla ei ole koskaan mitään hukassa!

      Poista
  3. Ihan tuttu juttu. Tosin, nyt ehkä vuosi tai kaksi on mennyt ilman unohteluja, todella. Tänä vuonna oli pipo ja hanskatkin kädessä ennen kun ehdin edes asiasta huomattaa. Välillä tuo on pihalla pallon kanssa pelkässä hupparissa mutta kerta sanomisella menee vetämään rotsin niskaan. Tavaroita ei ole hukkaillut vajaan pariin vuoteen ja kännykkä ja avaimet pääsääntöisesti löytyvät. Eli uskon vakaasti että muutos tulee tapahtumaan :)

    Se tässä nyt on että käsissä on toinen vähintäänkin yhtä haasteellinen, vaikkakin ehkä toisissa asioissa. Tänään saatoin mainita että veljensä on kyllä mahdoton kun jättää huppareita pitkin taloa (sentäs ne ovat kotona eikä koulussa ;) ) niin tuotantoversio sanoi "No et olis synnyttänyt sitä" ...niinkun woot, puhuuko 6-vuotiaat oikeasti noin...

    Ps. Hyvännäkönen takki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, siis toivoa on. Mä en oikein ymmärrä tuota tavaroiden hävittämistä ja vaatteiden unohtelua, kun muuten hoitaa hommat tosi mallikkaasti. Ehkä kaikki kapasiteetti menee muiden asioiden handlaamiseen ja sitten tuollaiset epäolennaisuudet jäävät paitsioon.

      Apua, et olisi synnyttänyt... Okei, mitäs vastasit?

      Poista
  4. Meillä ei vielä ole kamat hukassa, mutta eihän tuo reppana saa vielä missään itsekseen kulkea. Sitä odotellessa siis. Olen kyllä itsekin ihmetellyt aina silloin tällöin noita pikkukundeja jotka sinnikkäästi vetää joku T-paita päällä näillä keleillä.

    Ja kyllä. Möläyteltyä tulee täälläkin, toistaiseksi ei sossuista (ei tyttö edes tietäisi mitä ne ovat), mutta sairaalaan joutumisella ole mennyt uhkailemaan, jos ei esim. haavoja hoideta tms. :-( Mutta joskus on vaan pakko ne inhottavatkin asiat hoitaa, hyvällä tai pahalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt ymmärrät; pikkukundien äidit/isät on töissä, eivätkä siis pääse enää valvomaan, missä vaatteissa tyypit lähtevät ovesta ulos. Ei muuten auta edes se, että liimaa ISON post-it-lapun ulko-oveen: "joo, kyllä mä sen huomasin, mutta kun ei mulla ollut kylmä"!.

      Poista
    2. Jassu, kuten H totesi, niin kyseessä ovat nämä nykyajan avainkaulalapset, ei niitä kukaan ole vahtimassa. Olen puolitosissani suunnitellut hankkivani langattoman kameraseurannan meidän eteiseen.

      No mutta ihan asiaahan sä olet puhunut, jos haavoja ei hoida, niin tulee vähintään sepsis ja ihan varmasti joutuu sairaalaan.

      Poista
  5. Mä repesin ihan täysin, kiitos hyvistä nauruista! Voin sieluni silmin nähdä nämä teidän "sossutäti-keskustelut". Muistan itse lapsena kuulleeni usein äidiltäni näitä uhkauksia, ei tehnyt vaikutusta. Mutta mustalaisen räkälaukkuun en halunnut. Mieti nyt, minkälainen laukku se oikein on! Sen verran oli kuiteskin pelottava juttu ettei tullut sitten hölmöiltyä.
    Meillä Miska muistaa suurin piirtein kamansa, kaikki on mukana mitä on päälleen laittanut. Mutta joo, aika vähillä vaatteilla tuntuu 11vee pärjäilevän. Käytiin keskustelu talvivaatteista, Miska kun ilmoitti ettei niitä toppahousuja oikein enää pitäisi. Kysyin, että minkälaiset housut sitten talven varalle olisi hyvät niin ei osannut kertoa. Jäin asiaa miettimään ja päätin, että toppahousut on varmaan hyvät;) Valaise mua jos olen nyt ihan pihalla!
    Tyttären kanssa oli enemmän näitä asukriisejä. Meni ohi, kun ilmoitin, että bikinit on ok vaatetus pakkasella.
    -Marjut, moneen kertaan itsensä palelluttanut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä naura, mua ei naurattanut yhtään. Eikä kyllä muitakaan. Inkakin totesi, että taisit vetää vähän överiksi (ja sehän ei tunnetusti veljeään sääli).

      Kyllä mä toppahousut meinasin hankkia mutta en yhtään tiedä millaiset ja mistä. Lasketteluhousut ovat varmasti liikaa, toppahousujen pitäisi olla kevyemmät. Olen pari talvea stalkkailut noita isompia kundeja ja tuollaiset nelos-vitosluokkalaiset kulkee aika pitkään ilman toppahousuja. Ennakoin homman viime vuonna ostamalla SS:n parkalla, jos saisi jotkut hieman pidempivartiset kengät niin sitten voisi pitkittää toppahousujen (ja mun aiheettoman rageemisen) käyttöä. Jos keksit jotain, niin ilmoittele:)

      Poista
  6. Meillä tuo 8 vee unohtelee noin kerran viikossa tai kahdessa takin kouluun tai kavereille... Ei kuulemma oo kylmä. Avaimet on oppinut huolehtimaan, samoin kännykän, pipon ja hanskat - joten en älyä miten se unohtaa takin...

    Hah, mua ja broidia uhkailtiin kasvatuslaitoksella - jos ei syöty... Mä olen pari kertaa alittanut riman sanomalla ottavani loparit Oy Meidän Perhe Ab:sta. Mutt toisaalta se on tehonnut - hetken

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tutulta..

      Juu, tehoaahan tuo uhkailu hetken. Mutta tuo hetki on niin lyhyt versus mitä uhkailee, ettei oikein lämmitä. Mutta "kiva" kuulla, että muillakin:)

      Poista