Meillä on huomenna juhlapäivä. Meidän hönö pääsee ekalta luokalta. Toivottavasti, kai siitä olisi ilmoitettu, jos ei pääse? Kohtahan se selviää. Äidin pieni, kohta tokaluokkalainen. Yhden vuoden kokemuksella parasta koulussa ovat liikuntatunnit, pitkät välitunnit ja koululaisten pitkät lomat. Että hyvin pyyhkii. Ja matikkakin on kivaa. On tehnyt matikankirjat kannesta kanteen ja lisämonisteet päälle. Lukeakin osaa, niistä muista koululaisten taidoista en ole ihan varma.
Isompi juhlan aihe on se, että nyt meidän perheessä on yksi oppivelvollisuuden suorittanut enemmän. Yhdeksän vuotta on mennyt kuin siivillä. Missä on se pieni tyttö, joka ensimmäisenä koulupäivänään silloin vajaa yhdeksän vuotta sitten ilmoitti kuuluvaan ääneen koulun pihalla, että "sinne lukioon mä en sitten ainakaan mene". Suivaantuneena siitä, että oli joutunut nousemaan aikaisin. Erottui tukka sekaisena ja naama väärinpäin katukivetyksellä istuessaan muista ekaluokkalaisista tytöistä, jotka olivat tohkeissaan ja ylpeänä hiukset nätisti letitettyinä vanhempiensa käsipuolessa. Voin sanoa, ettei tämä tilanne ollut niitä elämäni highlighteja...
Se oli sitä alkukankeutta (aamu-unisuutta) ja mieli on matkalla muuttunut, kaikki lukiotoiveet löytyvät sieltä listan kärkipäästä. Seuraavaksi lukioiden valintatuloksia jännittämään. Ja tässäkin suhteessa maailma on muuttunut, keskikastin lukioihin pääsee 8,5 keskiarvolla, niihin parempiin tarvitaan sitten jo 9 alkavia numeroita. Olihan ennen vanhaankin sykit ja norssit, mutta taitaa kilpailu olla nykyään kovempaa.
Päivitetty lauantaina 2.6.2012:
Juhlat juhlittu. Homma meni enemmän kuin putkeen. Isompi sai sellaisen todistuksen kuin ansaitsikin. Stipendikin tuli. Mahtava juttu, muttei varsinaisesti yllätys;). Mieli on haikea, niin yseillä kuin vanhemmillakin. Koulu on yhtä vanha kuin tämän ikäluokan koulutaival eli siinä ovat kasvaneet rinta rinnan koulu ja sen juuri jättäneet ysit. Koulun jättäville oppilaille oli järjestetty asiaan kuuluva juhla, ruusuineen ja puheineen. En muista, että meillä aikoinaan olisi mitään normikevätjuhlasta poikkeavaa ollut ysilläkään. Aika moni vanhemmista kyynelehti jopa vuolaasti, varsinkin ne, joilla ei ole nuorempia lapsia jotka jatkaisivat tutussa koulussa. Meillä on sama rumba vasta alkutaipaleella, joten varsinaista ikävää en ehdi tuntemaan. Olihan se silti liikuttava tilaisuus, myönnän.
Varsinaisen yllätyksen järjesti pienempi. Matematiikan kaikki kolme arvosteltua osa-aluetta olivat kiitettäviä. Se ei ollut yllätys, koska poika on matemaattisilta taidoiltaan selkeästi ikäisiään edellä. Ei ihan turhaan niitä sarjataulukoita ja tilastoja ole laskeskellut. Yllätys oli se, että kiitettävien rivi jatkui äidinkielen arvostelun puolella. Ja tästä olemme tietysti kovin iloisia. Ja hieman ihmeissämme. En mitenkään halua väheksyä lapseni osaamista. Mutta. Joko olemme aliarvioineet poikamme pahasti tai sitten ykkösille annetaan kiitettävien/hyvien rivi jokaiselle samalla sabluunalla. Ymmärrän, että kyse on 7-8 vuotiaista eikä rima voi olla kovin korkealla. Mutta onko se ihan oikein että toiset samanikäiset lukevat sujuvasti jumalattoman pitkiä harrypottereita saadakseen saman arvosanan kuin herra-luen-vain-hesarin-urheilusivut? Tiedän, että lukijoissa on alakoulun opettajia, kertokaa mikä on pelin henki?
Ja toinen, vielä parempi yllätys. Hänkin sai stipendin. On nähnyt sisarensa saavan stipendejä ja varmasti kuvitteli, että niitä saadaan tuosta vaan. Varoittelin jo etukäteen, ettei kannata pettyä,
Tsekatkaas mikä sieltä tipahti.
Tämä tuli iltapäiväkerhon (HJK:n järjestämä) ja opettajan yhteisellä päätöksellä. Eikä olisi voinut mennä oikeampaan osoitteeseen. "Äiti, voinko mä soittaa niille ja kiittää?" En ole koskaan nähnyt lastani niin liikuttuneena.
Sisko ja sen veli. Viimeisen kerran, samoja käytäviä.
Oikein hyvää valmistujais-, lakkiais- tai ihan vaan lukuvuoden viimeisen päivän iltaa kaikille!
Hienoja lapsia olet kasvattanut. Onnea myös äidille!
VastaaPoistaJa ehkä niitä palloilla nurkissa on ollut jotain osaa ja arpaa tuollaiselle stipendille. Hyvä Luksu!
Kiitti:) On tuossa pallon potkimisessa paljon hyviäkin puolia, en sitä kiellä. Keskittymsikyky ja kurinalaisuus ovat ainakin kehittyneet harrastuksen myötä:)
PoistaKyllä jo ykkösille pyritään antamaan mahdollisimman todenmukainen arvostelu. Meidän neiti, opettajan ja rehtorin lapsi, sai yhden erinomaisen: osaa ilmaista itseään erinomaisesti :D Mutten rastit löytyivät sieltä ja täältä, myös sieltä toisesta ääripäästä. On opella ollutkin varmasti hommaa kipakan ja äänekkään neidin kanssa ja vanhemmatkin ovat joutuneet vääntämään rautalankaa esim. matikassa.
VastaaPoistaOk, hyvä tietää. Mulla tuli ekana mieleen, että tälle mielensäpahoittajasukupolven jälkikasvulle ei uskalleta antaa muita kuin kiitettäviä arvosanoja, jotta ei saada niitä mielensäpahoittajia kimppuunsa;)
PoistaErinomainen itseilmaisu on muuten todella hyvä juttu, sitä tulee tarvitsemaan aikuisenakin ja se taatusti kompensoi joitain puutteita:)
Yleensä vanhemmat valittavat liian huonosta todistuksesta sinä päinvastaisesta?!?
VastaaPoistaMillä perusteella stipendejä jaetaan vain niille luokan priimuksilleko?
En mä valita, mä ihmettelen. Siinä on vissi ero.
PoistaJa stipendejä jaetaan varsin erilaisilla perusteilla, tarkemmin en osaa niitä eritellä, kun en ole koskaan yhtäkään antanut;)
Jes, teillä on mennyt paremmin kuin hyvin, ihan mielettömän hienoa!!! Onnea tasapuolisesti kaikille!
VastaaPoistaMä olen kyllä sellainen kyynelehtijä, melkein itkin tätäkin lukiess..;). Ja eskarin kevätjuhlissa varsin vuolaasti - nolottaa, mutta minkäs teet..:/.
Voi Luksu ihana, "saanko mä soittaa niille..". Ja ihan mieletön stipendi, hienoa! Liikunnalliselle tsempparille???
Noista arvioinneista.. Mä toivon että muistan siinäkin vaihessa kun omiani arvioidaan, että se on kovin subjektiivista, vain yhden ihmisen näkemys asiasta. Vaikka kuinka on arvioinnin kriteerit, niin se, mihin numeroon tai ruutuun se kynä lopulta kallistuu, ei välttämättä ole kristallinkirkasta aina sille arvioitsijallekaan. Alkuopetuksen äidinkielessä esim. lukemisen kohdalla on varmaankin arvioitava asia "osaa lukea" ja vaihtoehdot erinomaisesti, hyivn, vaihtelevasti ja tarvitsee harjoitusta. Ja kun kerran arvioidaan osaako lukea, saadakseen rastin parhaaseen ruutuun pitää keväällä lukea sujuvasti, ope kuuntelee sitä koulussa ja pitää ehkä jotain lukutestejä. Ja jos osaa lukea riittävän hyvin, saa rastin sinne erinomaiseen. Se, että joku osaa lukea vielä paremmin on, kiva, mutta kaikki jotka saavat rastin parhaaseen, selviytyvät ikätaso huomioiden asiasta erinomaisesti. En tiedä valaisiko tämä yhtään, sinuna olisin iloinen, että Luksu on hoitanut homman kotiin;).
Anolle, stipendin antaja määrittelee aina saamisperusteet. Meillä palkitaan parhaat keskiarvot, luokkahengen nostajat, liikkuntatsempparit, hyvät piirtäjät, musiikin osaajat yms. Lista on aika perinteinen. Jollakin tavalla pitää erottua joukosta mutta pyrimme huomioimaan aina myös yrittämisen ja positiivisen asenteen.
Oletan että stipendi tuli juurikin näillä perustein. Ekaluokkalaisissa on paljonkin futaavia poikia, suurin osa heistä HJK:n junnuja (jotka siis pääsevät klubin kotipeleihin). Eli jäljelle jäävistä ei sitten ole vaikea valita oikeaa osoitetta:)
PoistaKiitti, valaisi paljonkin. Kyllähän nuo kaikki vaadittavat taidot löytyvät, näköjään ihan kiitettävän arvoisesti.
Onnittelut äidille, saat olla ylpeä molemmista. <3
VastaaPoistaKiitos, olenhan minä:)
PoistaMielensäpahoittajasukupolvi:D Aika rohkeaa tekstiä, tästä voisi vetää herneen nenään:D
VastaaPoistaAsiasta kukkaruukkuun, saisiko kuvia Luksun juhla-asuista?
-T.
Ei siitä kannata kenenkään hernettä vetää nenään. Tiedän olevani vähemmistössä mielipiteineni, mutta en silti jaksa aina ymmärtää. Tätä loputonta individualismia, tai miksi sitä kukakin kutsuu. Toivon vain, että se toimii sitten 20 vuoden päästäkin, voi muuten päät kolista yhteen ja kovaa.
PoistaJoo, toki saat:)