maanantai 17. elokuuta 2009

Arki

Se oikea arki alkoi nyt eli tästä äidistä otetaan löysät pois. Elämä pyörii taas koulun, päiväkodin, töiden ja lasten harrastusten ympärillä. Arki-illat on buukattu niin, että kotiin pääsen aikaisintaan kahdeksalta illalla. Jonka jälkeen pesen pyykit ja valmistan ruuan (okei okei, lämmitän jonkun muun tekemän ruuan tai avaan take-away pussukat). Viikonloput, jotka on buukattu lokakuun puoliväliin asti, on pyhitetty perheelle ja sosiaaliselle elämälle.

”Mitä sä harrastat?” – kysymyksen otan silkkana v..tuiluna. Jaa, että missä välissä mä mitään harrastaisin. En ehdi, ei luulisi olevan vaikea ymmärtää. ”Kyllä äidit tarvitsevat omaakin aikaa”. Kaunis ajatus mutta mun aikataulut eivät taivu omaan aikaan. Enkä ihan aikuisten oikeasti edes kaipaa sitä. Jospa mulla on ollut sitä omaa aikaa ihan riittämiin ja nyt voin taipua muiden tarpeisiin. Mun oma aika tulee vielä, nopeammin kuin uskoisikaan.

Ai niin, onhan mulla h-a-r-r-a-s-t-u-s;) Vedin tänään vähän väärän ohjelman, sen huomisen 4 minuutin juoksuosuuden. Yllättävän kivuttomasti meni kun malttoi vauhdin kanssa ja sai sykkeen pysymään alle 150. Jalkaan otti vähän kipeetä mutta en antanut sen häiritä.

Ostin juoksutakinkin.



Meidän marsu lähtee huomenna piikille. Se on sairastellut koko kesän ja nyt tilanne on se, että vihelsin pelin poikki. Se on marsuksi aika iäkäs, 5-vuotias, ja haluan antaa sille mahdollisimman helpon lopun enkä pidentää selvästi sairaan eläimen kärsimyksiä. Inka on luonnollisesti ihan tolaltaan, on linnoittautunut omaan huoneeseen marsunsa kanssa. Luksu on vähän hämillään, olen yrittänyt valmistella asiaan, muttei ihan ymmärrä mistä on kyse. Luksulla ja marsulla on vain kolme kuukautta ikäeroa eli poika ei muista aikaa kun marsua ei ole ollut.

11 kommenttia:

  1. Voi marsua, tsemppiä Inkalle ja muille tietty kanssa. Noi on kovia paikkoja.

    Ja harrastuksista, niin totta. Sen takia aloitin mäkin juoksun, vaikka ei tosiaan oo ollut mikään lempilaji.
    Samasta syystä ottaa todella rankasti aivoon, kun meidän lähellä olevassa NAISTEN kuntokeskuksessa ei ole lastenhoitopalvelua. Kieltäydyn ostamasta 80 euron kuukausikorttia, jos lapsia ei silloin tällöin voi ottaa mukaan.

    VastaaPoista
  2. Terveisiä samasta veneestä, tämänkään perheen arki ei jätä äidille vapaa-ajan ongelmia. Arki-illat on bookattu ja viikonloput pariksi kuukaudeksi etukäteen eletty. Nyt sitten muutama ylimääräinen asia uhkaa kipata paatin kun aikaa ei meinaa löytyä kuin yön hiljaisista tunneista. Miten tässä taas kävi näin...

    VastaaPoista
  3. Samma här, niin totta tuo kirjoitus. Siksi tämä juoksu on hyvä harrastus, ei katso aikaa eikä paikkaa.
    Juoksutakki on täälläkin ostoslistalla.
    Tuo marsun piikki on varmasti kaikille kova paikka, tsemppiä! Meillä kun edellinen koira jouduttiin käyttämään piikillä 15 vuoden iässä, eläinlääkäri osas mua paremmin selittää Sofialle ja Henkalle miksi on parempi antaa nukkua pois.

    Katri kirjautumatta

    VastaaPoista
  4. Muistan tuon "veneen" niin hyvin, lisänä vielä pitkä työmatka, lasten ei-lähikoulut ja miehen,hmmm, vaativa työ! Ja vaikka olin takamustani korkeakoulun penkillä kuluttanut tutkinnon loppuun saakka ja vaikka mielekästä alan työkokemusta oli kertynyt yli 10 vuotta, hyppäsin veneestä pois kun siihen oli mahdollisuus. Tämä ei toki tarkoita, etteikö kiirettä välillä pitäisi, mutta eri tavalla ja silloin on tietty mahdollisuus muuttaa tilannetta toiseen suuntaan.
    Ja toisaalta nyt, kun vuosia on vierinyt "näissä hommissa", saattaisi olla aika tehdä jotain muuta...
    Pari hamsteria hautaan saattaneena, muistan tuon kurjan tilanteen. Surkaa kunnolla ja viettäkää hautajaiset jos Inka niin haluaa, se taitaa olla ainoa joka edes vähään auttaa!
    Lähtee tässä nyt lenkille...

    VastaaPoista
  5. Täällä sitä nyökytellään. Itselläni palaa käämit kun joku kysyy lomista. Siis mikä loma? Mähän lööbaan kaiket päivät ;) Paitsi, että työmaa kulkee mukana. Koulujen loma-aikaan hommia on enemmän kun kaikki lapset pyörivät jaloissa.... Glorian tapaan koulutin itseni, tein töitä kunnes hyppäsin liikkuvasta junasta. Silti kiirettä pukkaa. Erilaista joo. Harrastuksiakin on enemmän kuin laki sallii. Ja uusimpana j-u-o-k-s-u. Ei olisi uskonut !

    Aika on. Marsun. Surkaa rauhassa.

    VastaaPoista
  6. Mun harrastukset on olleet tähän asti bloggailu ja muiden blogien lukeminen (voi tehdä milloin vaan), kävely, avantouinti (no kesällä ei), öljyvärimaalaus ja milloin nyt mitäkin. Mutta kunhan mullakin nyt alkaa koulu ja arki höökää täysillä, saas nähdä mihin sitä on aikaa...Toisaalta ei ole pakkomiellettä repiä omaa aikaa, ellei sitä suht kivuttomasti irtoa.Olen samaa mieltä että muutaman vuoden voi elää myös lastensa tarpeille.

    VastaaPoista
  7. Voi sitä marsun aiheuttamaa surua, Inkalle paljon positiivisia ajatuksia!

    Onhan sulla, Nina, harrastuksia, juoksu ja bloggaus! Onneksi näitä voi tehdä melkein milloin vaan ja missä vaan. Mutta ymmärrän ajatuksesi oikein hyvin. Kalenteri ja vuorokauden tunnit on täynnä pitkälle, ja eniten toivon, ettei joku sikainfluenssa tai vastaava kaada meidän venettä.

    VastaaPoista
  8. Mä just mietin tänään, kun kiskoin ja väänsin meidän kahta alle 5-veetä eteenpäin puoliväkisin ja juoksin sitä töiden ja päiväkotien ja kaupan ja kodin väliä, että onko järkee... Oltiin tänään kello 19 kotona... ja tässä hetken vietän omaa aikaa kahvin ja koneen kanssa, kun lapset tarkistaa tohisten, ettei mikään oman huoneen leluista ole saanut jalkoja alleen.

    Onneksi on taas pitkä kesäloma edessä 10 kuukauden (ja risojen) päästä!

    VastaaPoista
  9. Samassa veneessä ollaan, vaikka meillä ei vielä lapsia tarvitsekaan kiikuttaa säännöllisesti harrastuksiin.

    Äidin harrastuksiin jää ne jämäajat sieltä täältä. Juokseminen onnistuu onneksi suht vaivattomasti ja junassa työmatkalla voi lukea tai surffata blogeissa.

    VastaaPoista
  10. Ihan itse olen soppani keittänyt ja halutessani pääsisin helpommallakin niin töiden kuin muunkin elämän osalta, mutta itse asiassa nautin tästä.

    Yritin tuota veneestä hyppäämistäkin Luksun synnyttyä mutta ei oikein onnistunut. Rehvakkaasti ilmoitin ta:lle olevani kolme vuotta kotona, mutta vuoden kotonaolon jälkeen anelin takaisin töihin.

    Kyllähän mä vapaa-ajalla teen muutakin mutta harrastuksiksi en satunnaisia urheilu- tai muita aktiviteetteja kutsuisi. Pari purjehdus- tai skimbausreissua vuodessa ei täytä harrastuskriteerejä.

    Shaoli, hommaa se auto, toi on ihan hullun hommaa, päähän tossa hajoaa.

    Case marsu: Paska reissu mutta tulipahan tehtyä.

    VastaaPoista
  11. heh, pakko vielä lisätä, itsekin Niklaksen synnyttyä ilmoitin, että ainakin pari vuotta oon poissa, mutta onneksi työnantaja pyyteli töihin kun vanhempainloma oli loppusuoralla. Innostan kiljuen palasin:) Mua ei vaan ole luotu olemaan kotona, tunnustan.
    Joo Shaolin pitää hommata auto!

    VastaaPoista