Keskustan Stockan uusittu kenkäosasto avautui äskettäin. Sain kutsun avajaisiin mutta en valitettavasti ehtinyt silloin paikalle. Kävin kuitenkin perjantaina siellä pyörähtämässä ja oli tosi positiivinen kokemus. Huomattavasti isompi kuin aiemmin ja muutenkin freesin oloinen. Valikoimakin on mielestäni ihan passeli, toisaalta en ole mikään kenkäfriikki eli tyydyn vähempäänkin.
Siellä pyöriessä ostin yhdet kengätkin. Mulla oli ostoslistalla matalakorkoiset nilkkurit ja olin ajatellut ostaa Marantin Dickerit mutta niitä aiemmin sovitettuani totesin, että eivät kuitenkaan ole jalkaani ihan niin hyvät, että maksaisin niistä yli 350 euroa. Ja minulta löytyy Acnen Pistolsit, jotka ovat mielestäni hyvin samantyyliset. Dickereitten jälkeen iskin silmäni Stylesnobin Allie nilkkureihin ja nimenomaan snake skin -versioon. Sovittelin ja mallasin ja tulin siihen tulokseen, että vaikka ovatkin tosi hyvät jalassa niin tuskin kestävät aikaa. Päähänpinttymä chelsea-mallisesta ei-sileäpintaisesta nilkkurista jäi kuitenkin kytemään ja siellä Stockallahan ne olivat ihan tyrkyllä. Mopin Chelsea bootie. Pinta ei ole ihan sileä vaan just vähän erilainen. Ja hintaa jäi kantis- ja firstalennusten jälkeen reilut 140 euroa. Ja lopunhan te arvaattekin, olen säästänyt yli 200 euroa :)
Mopin kenkiä mulla on ennestäänkin useampi pari ja voin näitä vilpittömästi suositella, kengissä on tosi hyvä hinta-laatusuhde: alle 200 eurolla saa tosi hyvälaatuisia nahkakenkiä.
Oletteko ehtineet jo käydä uudistuneella kenkäosastolla? Mitä mieltä kenkäfriikit ovat, onko tarjonta riittävää?
tiistai 23. syyskuuta 2014
sunnuntai 21. syyskuuta 2014
Vähän venähti
Onkohan täällä enää ketään? Vähän venähti. Sori. Kevät ja kesä veivät mennessään. On koettu, nähty ja opittu taas paljon uusia asioita ja sitten vaan hengailtu. Itse asiassa aivan huikea kesä ja alkusyksy takana eikä vähiten viime kuukausien säiden ansiosta. Lämpö jatkui pitkälle, ja sekös on elämässä parasta; pimeät lämpimät syysillat. Paitsi tänä iltana himaan polkiessa ei enää ollut kovin lämmintä. Ehkä se on jo aikakin syksyn tulla.
En ole blogeja lukenut lainkaan viime kuukausina enkä siis ole yhtään kartalla missä mennään. Street food on varmasti pinnalla, eikö vaan? Meillä ainakin on, ollut jo pari vuotta, syödään suoraan kadulla tai ainakin autossa. Joka iltainen perheen yhteinen ateria saman päydän äärellä on noin teoriassa kaunis ajatus, mutta miten se käytännössä toteutetaan? Street foodin paras puoli on se, että meidän puolelta siltaa löytyvät ne parhaimmat mestat. Ei tarvitse nälkää nähdä.
Mitä teille kuuluu? Onko elämä mallillaan?
Kujan burgeri
En ole blogeja lukenut lainkaan viime kuukausina enkä siis ole yhtään kartalla missä mennään. Street food on varmasti pinnalla, eikö vaan? Meillä ainakin on, ollut jo pari vuotta, syödään suoraan kadulla tai ainakin autossa. Joka iltainen perheen yhteinen ateria saman päydän äärellä on noin teoriassa kaunis ajatus, mutta miten se käytännössä toteutetaan? Street foodin paras puoli on se, että meidän puolelta siltaa löytyvät ne parhaimmat mestat. Ei tarvitse nälkää nähdä.
Stadin parhaimmat jäätelöt. Sori Helsingin Jäätelötehdas.
Mitä teille kuuluu? Onko elämä mallillaan?
keskiviikko 25. kesäkuuta 2014
Zaran alesta 10 -vuotiaalle
Ostin Luksulle Zarasta pinon t-paitoja. Aleprossat ovat vielä maltilliset mutta eipä paitojen lähtöhintakaan päätä huimaa. Zaran laatu vaihtelee t-paidoissakin ja eron huomaa kun on kummankin hintaluokan (9,95/12,95) paidat rinnakkain. Nuo halvemmat ovat selkeästi halvemman oloisia, toivotaan ettei mulla pää hajoa ekan pesun jälkeen.
Luksun lempipaita oli ennustettavissa. Rio Fever:)
T-paitojen lisäksi ostin neuleen ja shortseja. Neule on mun lemppari, täyttä puuvillaa ja tarpeeksi ohut kesäänkin (tähän kesään kävisi toki paksumpikin).
Ostin tennaritkin Rio -henkeen. Ne tosin lähtevät takaisin, ovat kuulemma tosi huonot jalassa. Mitäpä tuolla hinnalla oikein odotinkaan.
Ostin myös parit shortsit, ne ainoat mallit missä on säädettävä vyötärö. Aika monesta Zaran shortseista puuttuu säätömahdollisuus, säästökohde sekin...
Luksun lempipaita oli ennustettavissa. Rio Fever:)
T-paitojen lisäksi ostin neuleen ja shortseja. Neule on mun lemppari, täyttä puuvillaa ja tarpeeksi ohut kesäänkin (tähän kesään kävisi toki paksumpikin).
Ostin tennaritkin Rio -henkeen. Ne tosin lähtevät takaisin, ovat kuulemma tosi huonot jalassa. Mitäpä tuolla hinnalla oikein odotinkaan.
Ostin myös parit shortsit, ne ainoat mallit missä on säädettävä vyötärö. Aika monesta Zaran shortseista puuttuu säätömahdollisuus, säästökohde sekin...
maanantai 23. kesäkuuta 2014
Antikenkäfriikki
En ole mikään kenkäfriikki, ostan kenkiä oikeaan tarpeeseen tai silloin kun vastaan tulee sellaiset, joille tietää tarvetta lähitulevaisuudessa. Antikenkäfriikkeydestä huolimatta olen ostanut tässä kuussa 11 paria kenkiä. Jotenkin sillain puolivahingossa, tietäen niiden tarpeen, jos ei nyt, niin hetkenä minä hyvänsä.
Nämä Steve Madden tossut ostin täysin spontaanisti. En todellakaan tiedostanut niiden tarvetta ennen ostoa. Mutta ovat olleet mun ehdottomat vapaa-ajan lempparikengät; juhannuskin meni näillä yksillä kengillä, sopivat niin mökille kuin kaupunkiinkin, eivät ole liian liukkaat veneelläkään.
Nämä pysyvät ryhdissään paljon paremmin kuin monet muut vastaavat tossut, ainakin mun jalassa monet kesäkengät "levähtävät" jo muutaman viikon käytön jälkeen. Esimerkiksi Tomsit pysyivät sopivan kapeina pari ensimmäistä viikkoa ja sen jälkeen lonksuivat epämiellyttävästi. TOMSit ovat muuten ihan menneiden kesien lumia, nyt nuorisolla pitää olla OTZit.
Nämä Steve Madden tossut ostin täysin spontaanisti. En todellakaan tiedostanut niiden tarvetta ennen ostoa. Mutta ovat olleet mun ehdottomat vapaa-ajan lempparikengät; juhannuskin meni näillä yksillä kengillä, sopivat niin mökille kuin kaupunkiinkin, eivät ole liian liukkaat veneelläkään.
Nämä pysyvät ryhdissään paljon paremmin kuin monet muut vastaavat tossut, ainakin mun jalassa monet kesäkengät "levähtävät" jo muutaman viikon käytön jälkeen. Esimerkiksi Tomsit pysyivät sopivan kapeina pari ensimmäistä viikkoa ja sen jälkeen lonksuivat epämiellyttävästi. TOMSit ovat muuten ihan menneiden kesien lumia, nyt nuorisolla pitää olla OTZit.
sunnuntai 22. kesäkuuta 2014
Vita Liberata
Taas on juhannussäitä pidellyt (ja aikakin rientää). Meidän piti lähteä juhannukseksi Tanskaan, onneksi ei lähdetty, olisi voinut aavistuksen ottaa päähän siellä sateessa värjötellessä. Mökillä käytiin kääntymässä ja veneilykausikin korkattiin vihdoin, mutta nekin ovat sateella ihan yhtä ankeaa puuhaa. Jätettiin pojat mökille kalastamaan ja tultiin tyttöjen kesken kotiin, mitä sitä itseään kiusaamaan.
Oltiin pari viikkoa sitten Saksassa turnausmatkalla ja siellä oli tosi kuuma, siis todella. Lämpöä reippaasti päälle 30 astetta, ei tuullut yhtään ja puita ei luonnollisestikaan keskellä futiskenttiä kasva. Sain kasvoille kunnon päivetyksen ja niskan poltin oikein kunnolla, taisi pari ylintä kerrosta kuoriutua kokonaan (nokkelana siis seisoin selkä aurinkoa vasten, etten pala, olisi tietty voinut niskan suojata aurinkorasvalla). Päivetys on kaunis muisto vain, joten ehkä siirryn purkkirusketukseen. Tällä kertaa Vita Liberatalla. Nämä ovat mainioita tuotteita: kasvoille tarkoitettu ei ainakaan minulla aiheuta näppylöitä ja vartalovoide on sävytetty, jo levitysvaiheessa näkee meneekö levitys tasaisesti.
Oltiin pari viikkoa sitten Saksassa turnausmatkalla ja siellä oli tosi kuuma, siis todella. Lämpöä reippaasti päälle 30 astetta, ei tuullut yhtään ja puita ei luonnollisestikaan keskellä futiskenttiä kasva. Sain kasvoille kunnon päivetyksen ja niskan poltin oikein kunnolla, taisi pari ylintä kerrosta kuoriutua kokonaan (nokkelana siis seisoin selkä aurinkoa vasten, etten pala, olisi tietty voinut niskan suojata aurinkorasvalla). Päivetys on kaunis muisto vain, joten ehkä siirryn purkkirusketukseen. Tällä kertaa Vita Liberatalla. Nämä ovat mainioita tuotteita: kasvoille tarkoitettu ei ainakaan minulla aiheuta näppylöitä ja vartalovoide on sävytetty, jo levitysvaiheessa näkee meneekö levitys tasaisesti.
maanantai 2. kesäkuuta 2014
Löytöjä ja rantahepeneitä
Olen viime aikoina tehnyt hyviä löytöjä, oikeita helmiä. Paras löytö on ollut Tine K:n bambusohva, joka ostettiin puoleen hintaan kaupan nurkista pois pölyttymästä. Kyseessä on siis mallikappale, joka on täysin moitteettomassa kunnossa. Käydään nyt miehen kanssa neuvottelua siitä, tuleeko sohva parvekkeelle vai mökille.
Sohvan jälkeen hyvänä kakkosena tulee Stockalta ostetut Casan ohjaajantuolit. Olin ostamassa ihan vaan kukkia, mutta silmät kiinnittyivät näihin tuoleihin, istuvat tosi hyvin parvekkeelle tulevan sohvan kanssa. Tuolien alkuperäinen hinta oli 74,90 ja ne oli alennettu 43,70 euroon. Kaikista parvekekalusteista oli 20 pinnan alennus ja lisäksi mulla oli kympin alennuskuponkeja, joten tuolin hinnaksi jäi 25 euroa. Ostin ensin yhden, kannoin sen autoon ja olin lähdössä pois. Siinä parkkihallissa tein vielä u-käännöksen ja kävin hakemassa toisenkin, kyllähän niitä kaksi tarvitaan sohvaa vastapäätä parvekkeelle:)
Käsinojalla ei roiku mummin virkkaama pöytäliina vaan mun rantamekko. Mekko on Seafolly Australian, just täydellinen bikinien päälle rantabaariin, ei peitä juuri mitään mutta suojaa kuitenkin sopivasti. Säästän teidät enkä laita kuvaa siitä miltä näyttää mun päällä. Merkillä on tosi hyviä bikinejä ja rantavaatteita, pysyvät tosi hyvin kuosissaan ja kestävät pesusta toiseen. Kuvassa olevat bikinit ovat ainakin neljä kesää vanhat ja paljon käytetyt, edelleen kuin pakasta vedetyt. Suosittelen kokeilemaan, jos kohdille osuu.
Sohvan jälkeen hyvänä kakkosena tulee Stockalta ostetut Casan ohjaajantuolit. Olin ostamassa ihan vaan kukkia, mutta silmät kiinnittyivät näihin tuoleihin, istuvat tosi hyvin parvekkeelle tulevan sohvan kanssa. Tuolien alkuperäinen hinta oli 74,90 ja ne oli alennettu 43,70 euroon. Kaikista parvekekalusteista oli 20 pinnan alennus ja lisäksi mulla oli kympin alennuskuponkeja, joten tuolin hinnaksi jäi 25 euroa. Ostin ensin yhden, kannoin sen autoon ja olin lähdössä pois. Siinä parkkihallissa tein vielä u-käännöksen ja kävin hakemassa toisenkin, kyllähän niitä kaksi tarvitaan sohvaa vastapäätä parvekkeelle:)
Käsinojalla ei roiku mummin virkkaama pöytäliina vaan mun rantamekko. Mekko on Seafolly Australian, just täydellinen bikinien päälle rantabaariin, ei peitä juuri mitään mutta suojaa kuitenkin sopivasti. Säästän teidät enkä laita kuvaa siitä miltä näyttää mun päällä. Merkillä on tosi hyviä bikinejä ja rantavaatteita, pysyvät tosi hyvin kuosissaan ja kestävät pesusta toiseen. Kuvassa olevat bikinit ovat ainakin neljä kesää vanhat ja paljon käytetyt, edelleen kuin pakasta vedetyt. Suosittelen kokeilemaan, jos kohdille osuu.
torstai 29. toukokuuta 2014
Back To White
Aika usein kuulee sanottavan, että valkoinen on arka väri. No onhan se. Ja toisaalta taas ei ole. Valkoisen vaatteen tahranpoisto on huomattavasti helpompaa kuin värillisen vaatteen. Yksittäiset tahrat on helppo poistaa kesäisin antamalla niille aurinkohoitoa (värillisessä vaatteessa haalenee tahran lisäksi myös se puhdas osa vaatteesta). Täyttä puuvillaa oleville valkoisille vaatteille voi aika huoletta käyttää kloriittia, jos jaksaa sen jälkeen pestä kloriitin hajun pois vaatteista. Elastaania sisältävät vaatteet eivät parane kloriitin käytöstä.
Pesuissa harmaantuneisiin vaatteisiin toimii Nitor Back to White. Tehoaa hyvin myös kellastuneisiin kainaloihin. Aiemmin käytin tätä vain pyyhkeisiin ja miehen kauluspaitoihin, mutta nykyään myös omiin lycraa/elastaania tms. paitoihin.
Alla olevassa kuvassa on kaksi samanlaista, samaan aikaan ostettua ja yhtä paljon pestyä pyyhettä. Toisen pesin Back to Whitellä ja toista en, eron huomaa aika selkeästi.
Saman sarjan Back to Black on hyvä tuote pesujen haalentamiin mustiin vaatteisiin, käsittelyn jälkeen mustat vaatteet ovat taas mustia. Sarjasta löytyy myös värienpalauttaja sinisille vaatteille. Suosittelen kokeilemaan.
Pesuissa harmaantuneisiin vaatteisiin toimii Nitor Back to White. Tehoaa hyvin myös kellastuneisiin kainaloihin. Aiemmin käytin tätä vain pyyhkeisiin ja miehen kauluspaitoihin, mutta nykyään myös omiin lycraa/elastaania tms. paitoihin.
Alla olevassa kuvassa on kaksi samanlaista, samaan aikaan ostettua ja yhtä paljon pestyä pyyhettä. Toisen pesin Back to Whitellä ja toista en, eron huomaa aika selkeästi.
Saman sarjan Back to Black on hyvä tuote pesujen haalentamiin mustiin vaatteisiin, käsittelyn jälkeen mustat vaatteet ovat taas mustia. Sarjasta löytyy myös värienpalauttaja sinisille vaatteille. Suosittelen kokeilemaan.
sunnuntai 25. toukokuuta 2014
Ihana Helsinki!
Aurinkoinen Helsinki on viime aikoina näyttänyt taas parhaat puolensa. Viime ja tällä viikolla on ollut tapahtumia ihan runsaudenpulaan asti. On ollut ravintolapäivää, siivouspäivää, Ihanaa Helsinkiä, Kumpulan kyläjuhlaa, Maailmaa kylässä ja vaikka mitä. Vaan mikäs siinä, aurinkoa ja kaupunki täynnä hyväntuulisia ihmisiä, en valita. Helsinki ja sen tapahtumat ovat kehittyneet ihan hurjasti viime vuosina ja Helsinki pärjää hyvin kansainvälisestikin mitattuna. Itse asiassa, menee varmasti heittämällä ohi monestakin eurooppalaisesta pääkaupungista. Ulkopaikkakuntalaisille vinkiksi, että Visit Helsinki -sivuilla on kattavasti esitelty Helsingin tapahtumat, sieltä voi hakea vaikka tietyillä päivämäärillä menovinkkejä.
Kuin bonariksi kaiken muun hyvän päälle sain perjantai-illan vapaaksi (mulla on ollut tänä vuonna tasan yksi vapaapäivä, joten todellakin osaan arvostaa yhtä velvollisuuksista vapaata iltaa). Täysin yllättäen ja pyytämättä. Ja totta kai käytin tilaisuuden hyväkseni, soitto muutamalle ystävälle ja sitten kaupungille hummaamaan.
Kierreltiin pitkin Kaartia, Punavuorta ja vähän Kampin puolellekin Fredaa mentiin. Fredalla käytiin mm. Dotsissa, yksi ystävistäni ei ollut koskaan käynyt siellä ja halusi ensivisiitille (hurmion määrästä päätellen ei jää viimeiseksi;). Dots on yksi kaupungin kauneimmista kaupoista ja siellä on suht kiva valikoima Stylesnobin ballerinoja (ja paljon muutakin kivaa). Suosittelen käymään, ihan vaikka fiilistelemässä. Ja pakollinen käynti Urban A:han, se ei petä koskaan.
Nougatissa poikettiin ruukkuostoksilla, oltiin melko näky myöhemmin ravintolassa kasseinemme ja ruukkuinemme. Tiesittekö muuten, että Rymy-Eetu on avannut terassin Erottajalle? Kiva lisä keskustan terassivalikoimaan, sinne paistaa illallakin aurinko. Siitähän onkin sitten tarvittaessa lyhyt matka torille:)
Oikein hyvää vaali- ja finaali-iltaa!
Kuin bonariksi kaiken muun hyvän päälle sain perjantai-illan vapaaksi (mulla on ollut tänä vuonna tasan yksi vapaapäivä, joten todellakin osaan arvostaa yhtä velvollisuuksista vapaata iltaa). Täysin yllättäen ja pyytämättä. Ja totta kai käytin tilaisuuden hyväkseni, soitto muutamalle ystävälle ja sitten kaupungille hummaamaan.
Tine K maljakko Nougat
Kierreltiin pitkin Kaartia, Punavuorta ja vähän Kampin puolellekin Fredaa mentiin. Fredalla käytiin mm. Dotsissa, yksi ystävistäni ei ollut koskaan käynyt siellä ja halusi ensivisiitille (hurmion määrästä päätellen ei jää viimeiseksi;). Dots on yksi kaupungin kauneimmista kaupoista ja siellä on suht kiva valikoima Stylesnobin ballerinoja (ja paljon muutakin kivaa). Suosittelen käymään, ihan vaikka fiilistelemässä. Ja pakollinen käynti Urban A:han, se ei petä koskaan.
Hunkydoryn neule ja Mads Norgaardin lökäpöksyt Urban A:sta.
Nougatissa poikettiin ruukkuostoksilla, oltiin melko näky myöhemmin ravintolassa kasseinemme ja ruukkuinemme. Tiesittekö muuten, että Rymy-Eetu on avannut terassin Erottajalle? Kiva lisä keskustan terassivalikoimaan, sinne paistaa illallakin aurinko. Siitähän onkin sitten tarvittaessa lyhyt matka torille:)
Oikein hyvää vaali- ja finaali-iltaa!
maanantai 19. toukokuuta 2014
Emma S. ja väriä sääriin
Huomasin tänään ruokaostoksilla, että Stockalle on tullut myyntiin Emma S. ihonhoitotuotteet. Ostin talvella Tukholmasta (kaikki matkakokoiset putsarit olivat loppu) sarjan silmämeikinpoistoaineen ja matkakokoisen Cleaning Facial Wash vaahtoavan puhdistusaineen. Itse käytän normaalisti eksklusiivista kosmetiikkaa, joten en ehkä ole paras henkilö arvioimaan näitä halvempia versioita mutta Emma S:n tuotteet ovat varmasti hintaansa nähden hyviä. Plussaa kivan mustavalkoisista purnukoista:)
Silmämeikinpoistoaine on tehokasta, poistaa myös vedenkestävän meikin helposti, helpommin kuin öljypohjaiset putsarit. Tuote kuitenkin kirvelee silmissä, joten päivittäisessä käytössä en tätä käytä mutta reissussa hyvä matkakaveri.
Kulunut kevät on ollut samea, kolea ja harmaa muuallakin kuin Suomessa. Mihin tahansa menikin niin aina oli sama tylsä sää vastassa. Siitä huolimatta, ja sinnikkäästä kentän laidalla notkumisen ansiosta, olen ollut kasvoista päivettynyt jo pitkän aikaa enkä ole käyttänyt lainkaan itseruskettavaa kasvoille. Mielestäni parhaat itseruskettavat ovat edelleen Chanelin Soleil Identité ja St. Tropezin Gradual Tan, kumpikin vaiheittain ruskettava (aiheesta vuosi sitten täällä).
Kintut ovat edelleen valkoiset ja laitoin niihin juuri äsken St. Tropezin Bronzing Moussea. Aiemmin olen käyttänyt saman merkin asteittain ruskettavaa myös säärille, mutta nyt vedin riskillä ja päätin kokeilla meneekö syteen vai mihin. Purkki on korkkaamaton viime kesältä, ei kai ne miksikään avaamatta mene. Tässä tuotteessa on se hyvä puoli, että aine on värillistä, joten heti levitysvaiheessa näkee mahdolliset epätasaisuudet. Tai ainakin huomenna näkee :)
Silmämeikinpoistoaine on tehokasta, poistaa myös vedenkestävän meikin helposti, helpommin kuin öljypohjaiset putsarit. Tuote kuitenkin kirvelee silmissä, joten päivittäisessä käytössä en tätä käytä mutta reissussa hyvä matkakaveri.
Kulunut kevät on ollut samea, kolea ja harmaa muuallakin kuin Suomessa. Mihin tahansa menikin niin aina oli sama tylsä sää vastassa. Siitä huolimatta, ja sinnikkäästä kentän laidalla notkumisen ansiosta, olen ollut kasvoista päivettynyt jo pitkän aikaa enkä ole käyttänyt lainkaan itseruskettavaa kasvoille. Mielestäni parhaat itseruskettavat ovat edelleen Chanelin Soleil Identité ja St. Tropezin Gradual Tan, kumpikin vaiheittain ruskettava (aiheesta vuosi sitten täällä).
Kintut ovat edelleen valkoiset ja laitoin niihin juuri äsken St. Tropezin Bronzing Moussea. Aiemmin olen käyttänyt saman merkin asteittain ruskettavaa myös säärille, mutta nyt vedin riskillä ja päätin kokeilla meneekö syteen vai mihin. Purkki on korkkaamaton viime kesältä, ei kai ne miksikään avaamatta mene. Tässä tuotteessa on se hyvä puoli, että aine on värillistä, joten heti levitysvaiheessa näkee mahdolliset epätasaisuudet. Tai ainakin huomenna näkee :)
torstai 15. toukokuuta 2014
Ragu
Bronda. Miljöö on kiva ja palvelukin pelasi, mutta pääasia
eli ruoka ei vaan toiminut. Jopa aina nälkäinen 9 –vuotiaskin oli sitä mieltä,
että ruoka on ”vähän pahaa”. Hinta-laatusuhde ei missään tapauksessa kohtaa.
Toivotaan, että kyse on vaan alkukankeudesta
Melkein Brondan naapuriin on avattu Presto. Tunnelmaltaan
todella kiva italialaista ruokaa tarjoava ravintola, jonka ruoka oli ainakin
Brondaan verrattuna hyvää. Täälläkään ei kuitenkaan ihan hinta ja laatu
kohdanneet, mutta tänne mennään varmasti uudestaan.
Kahden aavistuksen pettyneen kokemuksen jälkeen menimme kulman
taakse Ludviginkadulla sijaitsevaan Raguun. Jackpot, tässä on uusi
lempiravintolamme. Paikka on kiva, palvelu on hyvää ja ruoka on taivaallista. Harvoin
pääsee sanomaan mutta tässä tapauksessa ruoka oli laatuunsa nähden melkeinpä
alihinnoiteltu. Ja homma toimi viikko avajaisten jälkeen kuin rasvattu.
Menkää Raguun, sieltä saa hyvää ruokaa!
Ragun viereen on avattu kreikkalainen El Greco. Itse en ole sinne ehtinyt mutta onko muilla kokemuksia, kannattaako mennä?
perjantai 2. toukokuuta 2014
Ihan simassa
En ole koskaan tehnyt itse eikä äitini ole eläkeläiskiireiltään ehtinyt tekemään meille moneen vuoteen simaa eli meillä on viime vuodet menty ihan valmissimoilla. Amican sima on hyvää, melkein yhtä hyvää kuin itse tehty (ja joissain tapauksissa parempaakin). Toinen hyvä on Kössin kotisima, tämän vuoden löytöni. Tai ainakin luulin uudeksi, olen näköjään tehnyt saman löydön jo täällä pari vuotta sitten. Amican munkitkin ovat hyviä, menevät itsetehdyistä niin maun kuin ulkonäönkin suhteen.
Vappu meni hyvin perinteisesti. Aattona kotibileet ja vappupäivänä perinteinen vappulounas sekä illalla grillibileet ystävien luona. Tänä vuonna oli yksi poikkeuskin vapun vietossa, emme käyneet lainkaan Ulliksella. Siinä vaiheessa, kun olimme kampeamassa itseämme Skattalta kohti Kaivaria, alkoi sataa rakeita. Ei mitään pieniä jyväsiä vaan kunnon isoja ja kasvoihin osuessa todella kipeitä kuulia. Viimeksi muistan yhtä kylmän sään vuodelta 1997. Silloin oli Inkan ensimmäinen vappu ja jouduimme lähtemään kesken kaiken pois Ullikselta, koska vaunuissa toppapuvussa makaavan vauvan nenä oli ihan jäinen.
Vappu on juhannuksen ohella lempijuhlani: paljon ystäviä, paljon naurua ja laulua sekä paljon hyvää ruokaa ja jonkin verran hyvää juotavaa. Huomaan, että juomisen suhteen tilanne pahenee vuosi vuodelta. Mulla on hyvä viinapää, toisaalta myös käsittämättömän huono toleranssi krapulalle. Olo on taas kuin jyrän alle jääneellä vaikka en ole edes humalassa ollut. Ei puhettakaan, että voisin juoda yhtä lasillista enempää ilman viikon kestävää pöhnää. Että ehkä ensi vuonna vain pelkkää simaa, ei ole kovin palkitsevaa saada itkua ilman pitkää iloa. Tai olihan sitä iloakin mutta se johtui seuran, ei viinin, määrästä.
Se olisi sitten toukokuu vaikka ei säiden puolesta uskoisi, kuva tältä illalta kentän laidalta.
Vappu meni hyvin perinteisesti. Aattona kotibileet ja vappupäivänä perinteinen vappulounas sekä illalla grillibileet ystävien luona. Tänä vuonna oli yksi poikkeuskin vapun vietossa, emme käyneet lainkaan Ulliksella. Siinä vaiheessa, kun olimme kampeamassa itseämme Skattalta kohti Kaivaria, alkoi sataa rakeita. Ei mitään pieniä jyväsiä vaan kunnon isoja ja kasvoihin osuessa todella kipeitä kuulia. Viimeksi muistan yhtä kylmän sään vuodelta 1997. Silloin oli Inkan ensimmäinen vappu ja jouduimme lähtemään kesken kaiken pois Ullikselta, koska vaunuissa toppapuvussa makaavan vauvan nenä oli ihan jäinen.
Vappu on juhannuksen ohella lempijuhlani: paljon ystäviä, paljon naurua ja laulua sekä paljon hyvää ruokaa ja jonkin verran hyvää juotavaa. Huomaan, että juomisen suhteen tilanne pahenee vuosi vuodelta. Mulla on hyvä viinapää, toisaalta myös käsittämättömän huono toleranssi krapulalle. Olo on taas kuin jyrän alle jääneellä vaikka en ole edes humalassa ollut. Ei puhettakaan, että voisin juoda yhtä lasillista enempää ilman viikon kestävää pöhnää. Että ehkä ensi vuonna vain pelkkää simaa, ei ole kovin palkitsevaa saada itkua ilman pitkää iloa. Tai olihan sitä iloakin mutta se johtui seuran, ei viinin, määrästä.
Se olisi sitten toukokuu vaikka ei säiden puolesta uskoisi, kuva tältä illalta kentän laidalta.
perjantai 25. huhtikuuta 2014
Parvekkeen lattiapohdintaa
Turha selitellä, joten en vaivaudu. Olen taas viime ajat ollut oman arkeni sankari, varsinainen elävän elämän Mrs. Bean.
Kävin tänään ruokakauppareissulla pikaisesti Granitissa. Ostin kaksi kassillista kaikkea tärkeää ja tarpeellista parvekkeelle, kuten vääränkokoisia parvekelaatikoita.
Kaikkea pitäisi ja pitäisi, jostain pitäisi aloittaa. Juuri nyt agendalla on parvekkeen siivous. Siivoan parveketta talvellakin mutta sellainen suursiivous on jäänyt tekemättä useampana vuonna. Puisia lattialaattoja pesen päältä useammankin kerran vuodessa, mutta nyt on vähän sellainen fiilis, että pitäisi uskaltaa nostaa puuritilät pois paikoiltaan ja katsoa, ettei alle ole pesiytynyt mitään. Sain jo ystävältä lainaksi painepesurin, nyt pitäisi vielä saada aikaiseksi tehdä sillä jotain. Ongelma on siinä, etten ole koskaan tarpeeksi aikaisin kotona, en kehtaa myöhään illalla alkaa säätämään pesurin kanssa. Enkä kehtaa pyytää äitiäkään hoitamaan hommaa päiväsaikaan, hän pesi jo ikkunat, kun en itse osaa (kukaan ei ole opettanut).
Parvekkeen lattiaritilät ovat kohta kymmenen vuotta vanhat ja tuntuu, että nekin pitäisi uusia. Ongelma on vaan siinä, että en tiedä millaiset hankkisin. Ja minkä kokoiset, nuo nykyiset taitavat olla 50x50 cm ja ehdottomasti liian pienet. Parvekkeella on kokoa sen verran, että isommat olisivat paremmat. Toisaalta en haluaisi liian isojakaan, niitä on vaikea liikuttaa pesun ajaksi (sikäli mikäli innostuisin pesemään sieltä ritilöiden alta useammin kuin joka viides vuosi).
Olen tässä funtsinut, että jos en laittaisi puuritilöitä lainkaan, onko ihan tuhoon tuomittu ajatus? Nythän on kovin trendikästä laittaa matot ja muut suoraan betonilattian päälle, ainakin jos on sisustuslehtiä uskominen. Mietin vaan, että onko se oikeasti kovin hyvä idea? Käytännöllinen toki, koska painepesurilla pesu onnistuisi kuin vettä vaan mutta kuinka paljon sieltä kulkeutuisi likaa sisälle? Ja tuntuuko se ikävältä paljasta jalkaa vasten? Onko teillä kokemusta?
Alimmat kuvat huhtikuun Feminasta. Mä niin haluan tuollaisen kaapin meidän parvekkeelle. Kuvatekstissä sanotaan sen olevan Ikeasta mutta itse en ainakaan Ikean sivuilta bongannut, onkohan jotain vanhempaa mallistoa?
Kävin tänään ruokakauppareissulla pikaisesti Granitissa. Ostin kaksi kassillista kaikkea tärkeää ja tarpeellista parvekkeelle, kuten vääränkokoisia parvekelaatikoita.
Kaikkea pitäisi ja pitäisi, jostain pitäisi aloittaa. Juuri nyt agendalla on parvekkeen siivous. Siivoan parveketta talvellakin mutta sellainen suursiivous on jäänyt tekemättä useampana vuonna. Puisia lattialaattoja pesen päältä useammankin kerran vuodessa, mutta nyt on vähän sellainen fiilis, että pitäisi uskaltaa nostaa puuritilät pois paikoiltaan ja katsoa, ettei alle ole pesiytynyt mitään. Sain jo ystävältä lainaksi painepesurin, nyt pitäisi vielä saada aikaiseksi tehdä sillä jotain. Ongelma on siinä, etten ole koskaan tarpeeksi aikaisin kotona, en kehtaa myöhään illalla alkaa säätämään pesurin kanssa. Enkä kehtaa pyytää äitiäkään hoitamaan hommaa päiväsaikaan, hän pesi jo ikkunat, kun en itse osaa (kukaan ei ole opettanut).
Parvekkeen lattiaritilät ovat kohta kymmenen vuotta vanhat ja tuntuu, että nekin pitäisi uusia. Ongelma on vaan siinä, että en tiedä millaiset hankkisin. Ja minkä kokoiset, nuo nykyiset taitavat olla 50x50 cm ja ehdottomasti liian pienet. Parvekkeella on kokoa sen verran, että isommat olisivat paremmat. Toisaalta en haluaisi liian isojakaan, niitä on vaikea liikuttaa pesun ajaksi (sikäli mikäli innostuisin pesemään sieltä ritilöiden alta useammin kuin joka viides vuosi).
Olen tässä funtsinut, että jos en laittaisi puuritilöitä lainkaan, onko ihan tuhoon tuomittu ajatus? Nythän on kovin trendikästä laittaa matot ja muut suoraan betonilattian päälle, ainakin jos on sisustuslehtiä uskominen. Mietin vaan, että onko se oikeasti kovin hyvä idea? Käytännöllinen toki, koska painepesurilla pesu onnistuisi kuin vettä vaan mutta kuinka paljon sieltä kulkeutuisi likaa sisälle? Ja tuntuuko se ikävältä paljasta jalkaa vasten? Onko teillä kokemusta?
Alimmat kuvat huhtikuun Feminasta. Mä niin haluan tuollaisen kaapin meidän parvekkeelle. Kuvatekstissä sanotaan sen olevan Ikeasta mutta itse en ainakaan Ikean sivuilta bongannut, onkohan jotain vanhempaa mallistoa?
sunnuntai 13. huhtikuuta 2014
XXL Sports & Outdoor
Käytiin katsastamassa paljon mediatilaa saanut XXL -urheiluvälinekauppa. Olihan se iso ja myyjätkin hyvällä asiakaspalveluhengellä varustettuja, mutta aika valju kuva kuitenkin jäi. Ei mikään hifistelijän mekka, jos rehellisiä ollaan. Ihan varmasti semiharrastaja saa sieltä kaiken tarvitsemansa, mutta me joudumme jatkossakin juoksemaan useammassa kaupassa ostoksilla.
En koko valikoimaa käynyt läpi, mutta silmiinpistävää oli (jalka-)pallojen niukka valikoima. Samoin varusteita saisi olla reilusti enemmän. Sählymailoja oli ne pakolliset mallit, valikoima samaa luokkaa kuin Stadiumissa, Stockalla ja perus-Intersportissa. Tennisvarustevalikoimat olivat surkeat, mutta toisaalta lajikaan ei ehkä ole ihan mainstreamia.
Ostettin Luksulle uudet futsal -kengät. Niiden kanssa ei ole niin justiinsa ja tuolta löytyi useampaa mallia myös junnuille. Täytyy kehua, että tuolta löytyi myös sitä tiettyä Addun nappista tietyllä nappulalla. Sitä samaa, jota metsästin ennen joulua duunikavereiden ponnekkaalla avulla :)
Hinnoista: Excelin sählymailat, samat mallit, jotka juuri ostettiin Stockalta, olivat saman hintaisia. Luksun nappikset taas maksoivat tuolla vain 99,90 euroa, kun Intersportissa samat kengät maksavat 130 euroa. Saan tosin Puhoksen Intersportista 15 pinnan alennuksen ja erittäin henkilökohtaista palvelua.
Yhteenvetona: Ihan kiva lisä muuten aika suppeisiin urheiluvälinevalikoimiin, mutta ei mitään ylisanoja kirvoittava kokemus. Toimii varmasti parhaiten niillä, jotka etsivät edullista mutta eivät ole niin tarkkoja juuri oikeasta merkistä ja mallista. Tosin, ostin sieltä oikeasti halpaakin, Biothermin Lait Corporel maksoi 18,90 euroa;)
En koko valikoimaa käynyt läpi, mutta silmiinpistävää oli (jalka-)pallojen niukka valikoima. Samoin varusteita saisi olla reilusti enemmän. Sählymailoja oli ne pakolliset mallit, valikoima samaa luokkaa kuin Stadiumissa, Stockalla ja perus-Intersportissa. Tennisvarustevalikoimat olivat surkeat, mutta toisaalta lajikaan ei ehkä ole ihan mainstreamia.
Ostettin Luksulle uudet futsal -kengät. Niiden kanssa ei ole niin justiinsa ja tuolta löytyi useampaa mallia myös junnuille. Täytyy kehua, että tuolta löytyi myös sitä tiettyä Addun nappista tietyllä nappulalla. Sitä samaa, jota metsästin ennen joulua duunikavereiden ponnekkaalla avulla :)
Hinnoista: Excelin sählymailat, samat mallit, jotka juuri ostettiin Stockalta, olivat saman hintaisia. Luksun nappikset taas maksoivat tuolla vain 99,90 euroa, kun Intersportissa samat kengät maksavat 130 euroa. Saan tosin Puhoksen Intersportista 15 pinnan alennuksen ja erittäin henkilökohtaista palvelua.
Yhteenvetona: Ihan kiva lisä muuten aika suppeisiin urheiluvälinevalikoimiin, mutta ei mitään ylisanoja kirvoittava kokemus. Toimii varmasti parhaiten niillä, jotka etsivät edullista mutta eivät ole niin tarkkoja juuri oikeasta merkistä ja mallista. Tosin, ostin sieltä oikeasti halpaakin, Biothermin Lait Corporel maksoi 18,90 euroa;)
torstai 10. huhtikuuta 2014
Farkkuostoksilla
Kävin pitkästä aikaa farkkuostoksilla. Mun farkkujen osto ajoittuu aina kevääseen, käytän farkkuja talvellakin mutta en muista, että olisin koskaan ostanut farkkuja talvella.
Viime viikolla ostin Boss Orangen vaaleahkot, kulutetut vajaamittaiset farkut. Kepeät kevätfarkut. Ei näytä, että näitä ihan hetkeen voi jalkaansa vetää...
Kävin tänään Hulluilla Päivillä. Menin ostamaan Inkalle Dieselin Grupeet, samalla vaivalla ostin itselleni uudet Liu Jot. En yleensä osta vaatteita Hulluilta Päiviltä, sanovat mitä sanovat, mutta ihan priimaa siellä myytävät vaatteet eivät usein ole. Farkuissa en tosin ole huomannut eroa, olen esim. ostanut useamman parin Dieselin Livier -farkkuja sekä "hullun halpaan" että normihintaan, enkä huomaa materiaaleissa mitään eroa.
Olipa muuten harvinaisen vähän väkeä Stockalla, suorastaan väljää. En ole mikään fanaattinen Hullareilla kävijä; käyn joka vuosi ostamassa tietyt tuotteet, mutta tämän keväistä kuvastoa en ole edes kunnolla selannut. Toivon, että väen vähyys johtuu toimivasta nettikaupasta eikä entisestään romahtaneesta myynnistä, hommassa on kuitenkin aika monen leipä kiinni.
Viime viikolla ostin Boss Orangen vaaleahkot, kulutetut vajaamittaiset farkut. Kepeät kevätfarkut. Ei näytä, että näitä ihan hetkeen voi jalkaansa vetää...
Kävin tänään Hulluilla Päivillä. Menin ostamaan Inkalle Dieselin Grupeet, samalla vaivalla ostin itselleni uudet Liu Jot. En yleensä osta vaatteita Hulluilta Päiviltä, sanovat mitä sanovat, mutta ihan priimaa siellä myytävät vaatteet eivät usein ole. Farkuissa en tosin ole huomannut eroa, olen esim. ostanut useamman parin Dieselin Livier -farkkuja sekä "hullun halpaan" että normihintaan, enkä huomaa materiaaleissa mitään eroa.
Olipa muuten harvinaisen vähän väkeä Stockalla, suorastaan väljää. En ole mikään fanaattinen Hullareilla kävijä; käyn joka vuosi ostamassa tietyt tuotteet, mutta tämän keväistä kuvastoa en ole edes kunnolla selannut. Toivon, että väen vähyys johtuu toimivasta nettikaupasta eikä entisestään romahtaneesta myynnistä, hommassa on kuitenkin aika monen leipä kiinni.
sunnuntai 30. maaliskuuta 2014
Sample Sale: BeckSöndergaard, Hunkydory ja Odd Molly
BeckSöndergaardin, Hunkydoryn ja Odd Mollyn sample sale vielä huomenna klo 10 - 18 Krunikassa, Kiholinnan talossa.
Käytiin tänään päiväkävelyllä ja tavaraa oli ihan kivasti. Odd Mollyn vaatteita oli useampi rekki. Itse en merkin vaatteista innostu, joten kovin tarkkaan en katsonut, mutta kaikki näyttivät olevan kokoa 1. Hunkydoryn mallikappaleet olivat kokoa M, lisäksi joitain vöitä ja laukkuja. Ihan kivoja ja omaa kokoa, mutta en jaksanut tarkemmin perehtyä. BeckSöndergaardin huiveja oli paljon: puuvillahuivit 15 euroa, silkkihuivit 25 euroa ja villahuivit 40 euroa. Myös kangaslaukkuja ja pussukoita oli jonkin verran.
Kannattaa käydä kurkkaamassa, jos satutte kulmilla pyörimään.
Käytiin tänään päiväkävelyllä ja tavaraa oli ihan kivasti. Odd Mollyn vaatteita oli useampi rekki. Itse en merkin vaatteista innostu, joten kovin tarkkaan en katsonut, mutta kaikki näyttivät olevan kokoa 1. Hunkydoryn mallikappaleet olivat kokoa M, lisäksi joitain vöitä ja laukkuja. Ihan kivoja ja omaa kokoa, mutta en jaksanut tarkemmin perehtyä. BeckSöndergaardin huiveja oli paljon: puuvillahuivit 15 euroa, silkkihuivit 25 euroa ja villahuivit 40 euroa. Myös kangaslaukkuja ja pussukoita oli jonkin verran.
Kannattaa käydä kurkkaamassa, jos satutte kulmilla pyörimään.
Kesäaika
Vihdoinkin kesäaika, on tätä odotettukin. Vuorokaudessa on yhtä monta tuntia kuin aiemminkin (paitsi tänään yksi vähemmän) mutta tuntuu, että käytettävissä oleva aika lisääntyy valon myötä.
Sori taas rehukuva, olen vaan niin innoissani viherkasvien uudesta tulemisesta. En ole useampaan vuoteen vähempää jaksanut innostua sisustamisesta mutta aina muutama mehi joukkoon mahtuu.
Oltiin viikolla ystävieni kanssa Galleria Esplanadin Vipissä, ihan vielä en innostunut rätei ja riepui ostamaan mutta kukkaruukkuja senkin puolesta;)
Valoisaa kesäaikaa!
torstai 27. maaliskuuta 2014
Rosmariini-broilerikiusaus
Hyvät ja helpot arkiruokareseptit ovat aina kiven alla. Normaalisti nämä Valion, Pirkan ja muiden reseptit eivät oikein uppoa, ovat mun mielestä aika mauttomia. Valion rosmariini-broilerikiusaus on poikkeus säännössä, yksi parhaimmista kiusauksista mitä olen tehnyt. Olen tehnyt tätä useamman kerran ja on aina yhtä hyvää (mikä ei mun kokkaustaidoilla ole mitenkään itsestään selvää). Kammoksun pakastevihanneksia, -juureksia ja -perunoita, mutta tässä kiusauksessa peruna-sipulisekoitus pakasteena ei haittaa, toki vielä parempaa saa "oikeista" perunoista ja sipuleista.
Sain vinkin kiusauksesta ystävältäni ja olen jakanut ilosanomaa eteenpäin, kukaan ei ole pettynyt. Yhdessä vaiheessa tämä oli niin kovassa huudossa, että lapsetkin jo ihmettelivät, miten joka huushollissa on tarjolla samaa ruokaa;) Kannattaa ehdottomasti kokeilla, tämä kelpaa kaikenikäisille.
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
Goretexit 9-vuotiaalle
Kauden vaihto ja kengät uusiksi. Luksun uudet Viking Circulator gore-tex kengät. Harvemmin pojalla on Vikingin kenkiä ollut, valinta on osunut yleensä Eccoon tai Timbeen niiden kapeamman lestin takia. Stockalla oli kerrankin useampaakin mallia mistä valita (Timbe, Ecco ja Viking) ja poika oli valinnassaan ehdoton. Nämä olivat parhaat. En muista koska olisi kenkien osto näin helposti mennyt. En valita. Tykkään itsekin vähemmän lenkkarimaisesta ulkonäöstä.
tiistai 18. maaliskuuta 2014
Nuolaisin ennen kuin tipahti
Tyhjensin viime viikolla neulerekkini. Rekissä pidän talvisin neulepaitoja ja villakangashousuja, niitä joita ei viitsi pestä vaan joille tuuletus riittää. Pari pikaista reissua hieman eteläisimmille leveysasteille ja paluu keväiseen Suomeen loivat optisen harhan. T**i tuli takaisin. Pettymys oli melkoinen.
En enää viitsi laittaa päälleni kesäteloille pestyjä talvivaatteita, joten vaihtoehtona on palella. Toivottavasti ei tarvitse kovin kauan, kohtahan on huhtikuu.
Pahoittelen tuskaisen hidasta postaustahtia, tässä on pari "pientä" proggista päällä, joten pitää priorisoida. Palataan pian! Mieluummin kevään merkeissä :)
tiistai 11. maaliskuuta 2014
EGF ja vartaloseerumit
Sain pari vuotta sitten testattavaksi islantilaisen BIOeffect EGF -kasvoseerumin. Totesin tuotteen silloin varsin käyttökelpoiseksi mutta kokeilu jäi kuitenkin siihen yhteen kertaan. Tämän talven aikana olen käynyt ostamassa useammankin EGF -satsin apteekista, olen nimittäin toiminut seerumikuriirina ystävilleni. Jostain syystä EGF:n hinnat ovat Suomessa halvemmat kuin esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa. Viime viikolla vein taas yhden seerumikuurin ystävälleni Ruotsiin ja ostin samalla seerumia myös itselleni.
Tällä kertaa seerumi tuntui tehokkaammalta kuin aiemmalla kokeilukerralla. Voi olla, että ihoni on vanhentunut pari vuotta (pettämätön logiikka) tai vuodenaika on otollisempi seerumille. Niin tai näin, kokemus oli varsin positiivinen, väitän, että jopa tummat silmänaluset ovat vaalentuneet seerumin käytön aikana. En yhtään ihmettele, että tuote on niin suosittu, ainakin omassa ystäväpiirissäni.
Pyörittelin apteekissa myös saman valmistajan vartaloseerumia. Mulla ei ole kokemusta vartaloseerumeista, tähän asti ei ole ollut tarvetta tai uskoa niiden tarpeeseen, mutta ehkä niidenkin aika olisi jo. Onko kenelläkään kokemusta BIOeffectin tai jonkun muun valmistajan vartaloseerumista, toimiiko ne? Vai meneekö samaan huuhaa -kategoriaan selluliittivoiteiden kanssa?
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
Laskiaissunnuntai
Tänään on kalenterin mukaan laskiaissunnuntai (tuli hieman yllätyksenä allekirjoittaneelle). Eipä tarvitse paljon mäkeä laskea, Taivarilla tai muuallakaan. En ole mikään suuri talven fani, mutta onhan tämä nyt aika syvältä; marraskuuta on säiden puolesta jatkunut turhan pitkään.
Rinteeseen ei olla tänä talvena ehditty kotimaassa lainkaan, joululomalla oltiin Alpeilla laskemassa ja siihen taisi tämän talven laskut jäädäkin. Enemmän kuin skimbaamista meillä kaivataan luistelusäitä (en minä, mutta muut). Luksu on tänä talvena käynyt tasan neljä kertaa jäällä, kaksi kertaa koulun liikuntatunnilla ja kaksi kertaa vapaa-ajalla, ei sillä ihan lätkänpeluukaipuuta tyydytetä. Ja sitten se alkoi taas: "Enkö mä oikeasti voisi aloittaa lätkän peluuta, niinku ihan oikeasti. Se ja se ja se sanoo, että mä olisin tosi hyvä..."
Tämä aihe toistuu joka talvi, on toistunut jo viidettä vuotta. Pojalle on annettu valinnan mahdollisuus: se on joko-tai, ei sekä-että. Ihan vaan sen takia, että me aikuiset emme taivu aikataulujen puitteissa enää yhtään enempään. Ensi vuonna voidaan jo vedota siihen, että silloin on liian myöhäistä, ikää on jo sen verran, että muilla aiemmin aloittaneilla on liian suuri etumatka. Höntsälätkä saa riittää, kaikkea ei tarvitse tehdä niin sata lasissa. Poika itsehän ei tietenkään luovuta, uusin oivallus on se, että isosisko saa ensi talveksi ajokortin ja sehän on juuri passeli kuskaamaan pikkuveljeä ympäri pk-seudun jäähalleja. Todellakin haluan olla kärpäsenä autossa seuraamassa sitä showta:)
Kuva liittyy aiheeseen sen lätkämailan verran. Oikeasti tämä pitkähkö ja puuduttava aasinsilta aiheeseen eli tuohon Zaran printticollegepaitaan. En ole pariin vuoteen käynyt Zarassa, alkoi tökkimään ne pesuissa venyvät ja vanuvat trikoot siinä määrin, että annoin koko tunkin olla. Inka kävi Zaran alessa tammikuussa ja osti sieltä reilulla alennuksella pari collegepaitaa, jotka ovat olleet todella positiivisia yllätyksiä: pysyvät kuosissa pesusta pesuun eikä nypyn nyppyä ole ilmaantunut. Tästä kokemuksesta innostuneena kävin itsekin ihmettelemässä tarjontaa. En vielä innostunut kevään pastellisävyistä mutta löysin Luksulle tuon collegepaidan rapsakan 70 pinnan alesta. Ei hullumpi alle yhdeksän euron paidaksi.
Rinteeseen ei olla tänä talvena ehditty kotimaassa lainkaan, joululomalla oltiin Alpeilla laskemassa ja siihen taisi tämän talven laskut jäädäkin. Enemmän kuin skimbaamista meillä kaivataan luistelusäitä (en minä, mutta muut). Luksu on tänä talvena käynyt tasan neljä kertaa jäällä, kaksi kertaa koulun liikuntatunnilla ja kaksi kertaa vapaa-ajalla, ei sillä ihan lätkänpeluukaipuuta tyydytetä. Ja sitten se alkoi taas: "Enkö mä oikeasti voisi aloittaa lätkän peluuta, niinku ihan oikeasti. Se ja se ja se sanoo, että mä olisin tosi hyvä..."
Tämä aihe toistuu joka talvi, on toistunut jo viidettä vuotta. Pojalle on annettu valinnan mahdollisuus: se on joko-tai, ei sekä-että. Ihan vaan sen takia, että me aikuiset emme taivu aikataulujen puitteissa enää yhtään enempään. Ensi vuonna voidaan jo vedota siihen, että silloin on liian myöhäistä, ikää on jo sen verran, että muilla aiemmin aloittaneilla on liian suuri etumatka. Höntsälätkä saa riittää, kaikkea ei tarvitse tehdä niin sata lasissa. Poika itsehän ei tietenkään luovuta, uusin oivallus on se, että isosisko saa ensi talveksi ajokortin ja sehän on juuri passeli kuskaamaan pikkuveljeä ympäri pk-seudun jäähalleja. Todellakin haluan olla kärpäsenä autossa seuraamassa sitä showta:)
Kuva liittyy aiheeseen sen lätkämailan verran. Oikeasti tämä pitkähkö ja puuduttava aasinsilta aiheeseen eli tuohon Zaran printticollegepaitaan. En ole pariin vuoteen käynyt Zarassa, alkoi tökkimään ne pesuissa venyvät ja vanuvat trikoot siinä määrin, että annoin koko tunkin olla. Inka kävi Zaran alessa tammikuussa ja osti sieltä reilulla alennuksella pari collegepaitaa, jotka ovat olleet todella positiivisia yllätyksiä: pysyvät kuosissa pesusta pesuun eikä nypyn nyppyä ole ilmaantunut. Tästä kokemuksesta innostuneena kävin itsekin ihmettelemässä tarjontaa. En vielä innostunut kevään pastellisävyistä mutta löysin Luksulle tuon collegepaidan rapsakan 70 pinnan alesta. Ei hullumpi alle yhdeksän euron paidaksi.
Tunnisteet:
diipadaapaa,
harrastukset,
lapset,
lasten vaatteet
maanantai 24. helmikuuta 2014
Grey Mood
Loma on ohi ja ihminen pääsee takaisin harmaaseen arkeen. Harmaassa arjessa ja urbaanissa moodissa on hyvä elää.
Harmaaseen arkeen sopii hyvin Urban A:sta ostettu harmaa collegepusero. Ostin kaksi, kun en osannut päättää olisiko Chill vai Mood parempi. Onneksi ostin, koska toinen paidoista katosi peräkammariin saman tien.
Luksullakin on uutta ja harmaata. Harmaat farkut ne olla pitää. Toisin kuin muut verkkari-ja pillifarkkuvillen housut, Cuben farkut ovat suoralahkeiset mutta kuulemma hyvät jalassa. Noita Cuben farkkuja on tulossa useammassa värissä eli kannattaa käydä tsekkaamassa jos sellaisia mielii, hinta-laatusuhde vallan passeli.
Tiikerimoodi jatkaa edelleen, isosiskolla on se aito versio, pikkuveli sai tyytyä halvempaan malliin.
Harmaaseen arkeen sopii hyvin Urban A:sta ostettu harmaa collegepusero. Ostin kaksi, kun en osannut päättää olisiko Chill vai Mood parempi. Onneksi ostin, koska toinen paidoista katosi peräkammariin saman tien.
Luksullakin on uutta ja harmaata. Harmaat farkut ne olla pitää. Toisin kuin muut verkkari-ja pillifarkkuvillen housut, Cuben farkut ovat suoralahkeiset mutta kuulemma hyvät jalassa. Noita Cuben farkkuja on tulossa useammassa värissä eli kannattaa käydä tsekkaamassa jos sellaisia mielii, hinta-laatusuhde vallan passeli.
Tiikerimoodi jatkaa edelleen, isosiskolla on se aito versio, pikkuveli sai tyytyä halvempaan malliin.
Tunnisteet:
lasten vaatteet,
naisten vaatteet,
nuorten vaatteet,
ss 2014
sunnuntai 16. helmikuuta 2014
Kuuma koira Kaartissa
Pikku-Roballe on avattu uusi "snagari": Kaartin Hodari & Hummeri. Taustalla vaikuttaa sama porukka kuin Murussa ja Pastiksessa ja hodari&hummeri onkin ihan Pastiksen vieressä. Käytiin eilen hakemassa Luksulle lennosta evästä, poika oli menoissa suoraan peleistä kaverinsa synttäreille ja jotain syötävää piti nopeasti saada. Luksu kehui hodaria ja goleslawia vuolaasti - 9-vuotias syö hodarin kuin hodarin - mutta kyllä hänkin huomasi eron Ikean versioon.
Hodari & hummerista saa siis nimensä mukaisesti hodareiden lisäksi hummeria. Melko kätevää, että lapsille voi syöttää hodareita ja itse syödä samalla hummeria. Tänne pitää mennä paremmalla ajalla uudelleen.
Henri Alénin somemätöt ovat olleet meilläkin testissä. Mozza-rulla oli hyvää ja helppoa. Possu taas on possua, vaikka somessa paistaisi. Mutti-soosikuumeen aikana pääsin oikein pätemään, ehkä ensimmäisen ja viimeisen kerran elämässäni. Kyllä sen nyt pikkulapsikin tietää, että Mutti on ainoa vaihtoehto mitä tomaattimurskaan tulee.
Kisakatsomossakin syödään hodareita. Muuten ei niin väliä, mutta sinapin suhteen on meidän huushollissa tarkkaa, vain French's Classic Yellow kelpaa. Kohtuullisen hyvistä valmislihapullistaan tunnettu Kivikylän Kotipalvaamo on laajentanut tarjontaansa hodarinakkeihin ja bratwursteihin: "ihan kohtuullisia" on raadin arvio.
Hodari & hummerista saa siis nimensä mukaisesti hodareiden lisäksi hummeria. Melko kätevää, että lapsille voi syöttää hodareita ja itse syödä samalla hummeria. Tänne pitää mennä paremmalla ajalla uudelleen.
Henri Alénin somemätöt ovat olleet meilläkin testissä. Mozza-rulla oli hyvää ja helppoa. Possu taas on possua, vaikka somessa paistaisi. Mutti-soosikuumeen aikana pääsin oikein pätemään, ehkä ensimmäisen ja viimeisen kerran elämässäni. Kyllä sen nyt pikkulapsikin tietää, että Mutti on ainoa vaihtoehto mitä tomaattimurskaan tulee.
Kisakatsomossakin syödään hodareita. Muuten ei niin väliä, mutta sinapin suhteen on meidän huushollissa tarkkaa, vain French's Classic Yellow kelpaa. Kohtuullisen hyvistä valmislihapullistaan tunnettu Kivikylän Kotipalvaamo on laajentanut tarjontaansa hodarinakkeihin ja bratwursteihin: "ihan kohtuullisia" on raadin arvio.
tiistai 11. helmikuuta 2014
Väärin ymmärrettyjä sanoja
Meillä asuu nuorisoa. Ja meillä hengailee myös muiden nuorisoa. Nuoriso puhuu nuorisokieltä. Olen suurimman osan aikaa kartalla siitä, mistä ne puhuu ja jos en ymmärrä, niin isompi tulkkaa. Joskus tulee väärinymmärryksiä, kuten tässä yksi päivä. Tällä kertaa nuoriso ei ymmärtänyt mitä suustansa päästi.
Tein ruokaa ja Luksun saman ikäinen kaveri tuli siihen seuraamaan miten tilanne edistyy. Kysyin kaverilta, että mitä Luksu tekee? Kaveri vastasi (ihan pokkana), että se duunaa stagaa. Anteeksi mitä? Ei kai nyt sentään.
Oli pakko mennä katsomaan mitä se jäbä oikeasti duunaa ja selvisihän se: tuunaa stagaa. Jonkin aikaa löi tyhjää, kun mietin korrektia tapaa selittää vieraalle 10 -vuotiaalle, että ilmaisu duunata stagaa saattaa aiheuttaa kuulijassa ei-niin-soveliaan mielleyhtymän. Vaikka tuollainen ei itse ymmärrä mitä puhuu, niin isommat ymmärtävät ja varsinkin halutessaan väärin ymmärtävät.
Mä aika herkästi ojennan myös muiden lapsia. Luksun kaverit ovat kaikki aika fiksuja, joten tarvetta ei usein ole, mutta joskus joutuu jotain sanomaan. Miten muilla: puututteko lasten kavereiden käytökseen vai annatteko mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos?
Tein ruokaa ja Luksun saman ikäinen kaveri tuli siihen seuraamaan miten tilanne edistyy. Kysyin kaverilta, että mitä Luksu tekee? Kaveri vastasi (ihan pokkana), että se duunaa stagaa. Anteeksi mitä? Ei kai nyt sentään.
Oli pakko mennä katsomaan mitä se jäbä oikeasti duunaa ja selvisihän se: tuunaa stagaa. Jonkin aikaa löi tyhjää, kun mietin korrektia tapaa selittää vieraalle 10 -vuotiaalle, että ilmaisu duunata stagaa saattaa aiheuttaa kuulijassa ei-niin-soveliaan mielleyhtymän. Vaikka tuollainen ei itse ymmärrä mitä puhuu, niin isommat ymmärtävät ja varsinkin halutessaan väärin ymmärtävät.
Mä aika herkästi ojennan myös muiden lapsia. Luksun kaverit ovat kaikki aika fiksuja, joten tarvetta ei usein ole, mutta joskus joutuu jotain sanomaan. Miten muilla: puututteko lasten kavereiden käytökseen vai annatteko mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos?
keskiviikko 5. helmikuuta 2014
Viikon asut: Bogner, Catmandoo ja Makia
Viikon ajankohtaisimmat asut ovat Saksan olympiajoukkueen edustusasut. Koko mallisto löytyy täältä. Asut ovat saksalaisen Bognerin suunnittelemat ja kaikessa värikkyydessään ja kantaa ottavuudessaan vallan mainiot. Mulla on itselläni Bognerin skimba-asu, mustana tietenkin. Varmasti parhaiten istuva setti, jonka olen päälleni vetänyt.
Suomen joukkue edustaa Catmandoon asuissa. Suomalaista suunnittelua kovin suomalaisissa väreissä. Ei sinänsä mitään pahaa, mutta olisiko kuitenkin voinut olla jotain hieman - nykyaikaisempaa. Hyvärunkoisille huippu-urheilijoille olisi varmasti voinut olla jotain vähän... vähemmän tuulipukumaista. Tuo pikeepaita on ihan hirveä, sori nyt vaan.
Zimbabwe debytoi talviolympialaisissa. Maan ainoaa edustajaa Luke Steynia sponssaa suomalainen Makia. Melko hienoa.
Kuvat Bogner, Suomen joukkueen FB-sivut ja Makia.
Suomen joukkue edustaa Catmandoon asuissa. Suomalaista suunnittelua kovin suomalaisissa väreissä. Ei sinänsä mitään pahaa, mutta olisiko kuitenkin voinut olla jotain hieman - nykyaikaisempaa. Hyvärunkoisille huippu-urheilijoille olisi varmasti voinut olla jotain vähän... vähemmän tuulipukumaista. Tuo pikeepaita on ihan hirveä, sori nyt vaan.
Zimbabwe debytoi talviolympialaisissa. Maan ainoaa edustajaa Luke Steynia sponssaa suomalainen Makia. Melko hienoa.
Kuvat Bogner, Suomen joukkueen FB-sivut ja Makia.
maanantai 3. helmikuuta 2014
Viherkasveja ja tulppaaniähky
Olen viimeisen kahden vuoden aikana ostanut enemmän viherkasveja kuin koskaan aiemmin yhteensä. Aiemmin ostamieni viherkasvien saldo oli lähellä nollaa, mutta ymmärrätte pointin.
Tämä on lempparini. Ei kuole vaikka kuinka kaltoin kohtelisi. Mihin nuo lattialla lojuvat köynnökset kuuluisi laittaa? Rehu on vinossa ja syy sanottamattakin selvä.
Oliivipuutkin ovat vielä elossa. Isomman version vein talvehtimaan ystäväni kuistille, pienemmän kanssa otin riskin ja jätin talveksi kotiin. Nuo vihreämmät osat pitäisi kuulemma saksia pois, mutta olen saanut ristiriitaista tietoa siitä, voiko sitä tehdä talviaikaan. Oliivipuun hoito ei olekaan niin vaikeaa, kun vähän tsemppaa.
Viime syksynä innostuin mehikasveista. Ovat tosi helppohoitoisia ja vaikea tappaa (onnistuin kyllä uittamaan yhden setin homeiseksi).
Leikkokukkia en ole itse ostanut enää pitkään aikaan. Aiemmin meillä oli aina leikkokukkia mutta sitten niihin tuli ähky. Tulppaaneja on ollut aina tulppaaniaikaan viimeiset 17 vuotta. Ensimmäiset omaan kotiin itse ostetut tulppaanit olivat vaaleanpunaisia, ja niitä oli paljon. Muistan vielä päivämääränkin, 8.2.1997. Tuijotin tulppaaneja ja tajusin olevani oikeasti aikuinen. Nyt olen ollut niin pitkään oikeasti aikuinen, että tulppaanit eivät enää herätä mitään tunteita.
Tämä on lempparini. Ei kuole vaikka kuinka kaltoin kohtelisi. Mihin nuo lattialla lojuvat köynnökset kuuluisi laittaa? Rehu on vinossa ja syy sanottamattakin selvä.
maanantai 27. tammikuuta 2014
Rasvaletti
Hakasalmen huvilassa on parhaillaan Rasvaletti näyttely. Ihana aikamatka 1950-luvun Helsinkiin. Ehdottomasti käymisen arvoinen.
Itse kävin näyttelyssä äitini ja tätini kanssa ja voi sitä nostalgian määrää. He ovat syntyneet 40-luvun puolivälissä ja useimmat heidän Helsingin muistoistaan taitavat olla 60-luvulta, mutta en viitsinyt lähteä oikomaan asiaa. "Muistatko, hei katso, muistatko tämän". Ja toinenhan muisti. Mikä on ihan positiivista.
Meillä on ollut useampana vuonna työpaikan tyhyporukan järjestämä opastettu kierros Hakasalmen huvilan näyttelyihin. En tiedä onko Rasvalettiin suunnitteilla käyntiä, mutta itse olen buukannut jo uuden käynnin ystävieni kanssa. Näitä kuvia katsoo useammankin kerran.
Mun lempparikuva yllä, vähän eri aikakaudelta ja kuvakulmasta kuin oma bannerikuvani, mutta kyllä samaksi paikaksi tunnistaa. Näyttelyn kuvan on ottanut Bertel Okkola vuonna 1953, kuinka moni lukijoista tietää kuka on ottanut minun bannerikuvani?
Itse kävin näyttelyssä äitini ja tätini kanssa ja voi sitä nostalgian määrää. He ovat syntyneet 40-luvun puolivälissä ja useimmat heidän Helsingin muistoistaan taitavat olla 60-luvulta, mutta en viitsinyt lähteä oikomaan asiaa. "Muistatko, hei katso, muistatko tämän". Ja toinenhan muisti. Mikä on ihan positiivista.
Meillä on ollut useampana vuonna työpaikan tyhyporukan järjestämä opastettu kierros Hakasalmen huvilan näyttelyihin. En tiedä onko Rasvalettiin suunnitteilla käyntiä, mutta itse olen buukannut jo uuden käynnin ystävieni kanssa. Näitä kuvia katsoo useammankin kerran.
sunnuntai 26. tammikuuta 2014
Uusi matto ja perintötyyny
Löysin melkein vahingossa Stockalta uuden maton. Kyseessä on Linie Design Angel villamatto. Ei ihan se täyskymppi, mutta hinta oli sen verran huokea, että oli pakko ottaa kotiin sovitukseen. Maton loimet ovat puuvillaa ja on aika jämäkkä, paksumpi kuin moni muu Linie Designin villamatto. Pelkästään hyvä asia, matto ei mene rullalle ohi kulkiessa.
Hintaa matolla oli 98 euroa, tuossa isommassa 160x230 cm, koossa. Pienemmän, 140x200 cm, hinta on 79 euroa. Ostin siis tuon isomman koon ja käytin kaksi 10 euron alennusseteliä eli hintaa matolle jäi 78 euroa. Ei paha hinta ja matto on oikeastaan aika kiva.
Matolla toinen meidän Zebra -tyynyistä. Toinen samasta kankaasta tehty tyyny on meillä jo kolmannessa polvessa kulkenut ja edelleen hyvässä kunnossa. Neljäs polvi haikailee sitä jo ennakkoperintönä. Pikkuveli saa kuulemma sitten jotain muuta. Pikkuveli ei perinnöistä perusta, hän haluaa vain, että kukaan ei kuole. Pieni:)
Matolla toinen meidän Zebra -tyynyistä. Toinen samasta kankaasta tehty tyyny on meillä jo kolmannessa polvessa kulkenut ja edelleen hyvässä kunnossa. Neljäs polvi haikailee sitä jo ennakkoperintönä. Pikkuveli saa kuulemma sitten jotain muuta. Pikkuveli ei perinnöistä perusta, hän haluaa vain, että kukaan ei kuole. Pieni:)
lauantai 25. tammikuuta 2014
Läskileirihaaveita ja sitruunamarinoitua broilerisalaattia
Livilta alkoi tällä viikolla Jutan puolen vuoden superdieetin 3. kausi. En ole ohjelmaa kovin aktiivisesti katsonut, nyt ensimmäisen ja viime vuonna muutaman jakson, mutta niiden perusteella heräsi kysymys siitä, että eikö jotain jaksoista voisi tehdä "ei ihan niin syvissä vesissä uiville". Itse en ainakaan pysty eläytymään nähtyihin jaksoihin.
Minua kiinnostaisi nähdä millaisia tuloksia normaalipainoiset/lievemmin ylipainoiset voisivat saada puolessa vuodessa. Toki voisin ihan itte tehdä itselleni ihan ittekseni jotain, mutta. Niitä selityksiähän löytyy. Saamattomuus. Laiskuus. Kuneimukaehdi. You name it.
Ei siis ole mitenkään tarkoitus vähätellä tai muutenkaan solvata ohjelmaan osallistuneita, mutta olisi niin paljon kivempi katsoa mitä normaalipainoiselle, ei niin aktiivisesti treenaavalle kropalle saa aikaan puolessa vuodessa. Voisi saada ehkä potkun omaankin takalistoon. Ja voisin oikeasti kuvitella osallistuvani läskileirille, mikään ei motivoisi niin kuin nöyryytys koko kansan edessä :)
Ja aihetta sivuten, hyvä salaattivinkki, jonka kopioin Herkun demokeittiöstä.
Sitruunamarinoitu broilerisalaatti:
4 broilerinfileetä
yrttisuolaa
1 rkl öljyä
1 dl kanalientä
Marinadi
2 sitruunan mehu
1 hyvin pestyn sitruunan raastettu kuori
3 dl kanalientä
0,5 dl kylmäpuristettua rypsiöljyä
pippurirouhetta
runsaasti silputtuja tuoreita yrttejä esim. kirveliä, korianteria, rakuunaa
Salaatti
2-3 lehtisalaattilajiketta
auringonkukan versoja, herneen versoja
kirsikkatomaatteja
Itse käytin salaattiin broilerin sisäfileitä, koska ovat pienempiä ja näin ollen helpompi paistaa ilman, että kuivuvat. Sisäfileet saa myös nätisti kokonaisina salaattipedille. Kanaliemenä käytin Puljongin valmista kanalientä. Valmiita liemiä tai liemikuutioita en muuten käytä lainkaan, niiden suolapitoisuus on niin kova, etteivät mun munuaiset kestä niitä. Olen monta vuotta suunnitellut tekeväni itse liemiä, mutta aina se on jäänyt. Ehkä joskus vielä innostun.
Minua kiinnostaisi nähdä millaisia tuloksia normaalipainoiset/lievemmin ylipainoiset voisivat saada puolessa vuodessa. Toki voisin ihan itte tehdä itselleni ihan ittekseni jotain, mutta. Niitä selityksiähän löytyy. Saamattomuus. Laiskuus. Kuneimukaehdi. You name it.
Ei siis ole mitenkään tarkoitus vähätellä tai muutenkaan solvata ohjelmaan osallistuneita, mutta olisi niin paljon kivempi katsoa mitä normaalipainoiselle, ei niin aktiivisesti treenaavalle kropalle saa aikaan puolessa vuodessa. Voisi saada ehkä potkun omaankin takalistoon. Ja voisin oikeasti kuvitella osallistuvani läskileirille, mikään ei motivoisi niin kuin nöyryytys koko kansan edessä :)
Ja aihetta sivuten, hyvä salaattivinkki, jonka kopioin Herkun demokeittiöstä.
Sitruunamarinoitu broilerisalaatti:
4 broilerinfileetä
yrttisuolaa
1 rkl öljyä
1 dl kanalientä
Marinadi
2 sitruunan mehu
1 hyvin pestyn sitruunan raastettu kuori
3 dl kanalientä
0,5 dl kylmäpuristettua rypsiöljyä
pippurirouhetta
runsaasti silputtuja tuoreita yrttejä esim. kirveliä, korianteria, rakuunaa
Salaatti
2-3 lehtisalaattilajiketta
auringonkukan versoja, herneen versoja
kirsikkatomaatteja
- Valmista marinadi.
- Ruskista linnunpalat kevyesti pannulla, mausta yrttisuolalla ja lisää kanaliemi. Nosta kansi päälle ja höyrytä rintafileitä n. 15 min kunnes ovat kypsiä.
- Laita kypsät fileet marinadiin maustumaan pariksi tunniksi.
- Kokoa lautasille salaattipedit ja nosta viipaloidut rintafileet päällimmäiseksi.
- Käytä marinadia salaattikastikkeena. Tarjoile paahdettujen kokojyväkrutonkien kera.
Itse käytin salaattiin broilerin sisäfileitä, koska ovat pienempiä ja näin ollen helpompi paistaa ilman, että kuivuvat. Sisäfileet saa myös nätisti kokonaisina salaattipedille. Kanaliemenä käytin Puljongin valmista kanalientä. Valmiita liemiä tai liemikuutioita en muuten käytä lainkaan, niiden suolapitoisuus on niin kova, etteivät mun munuaiset kestä niitä. Olen monta vuotta suunnitellut tekeväni itse liemiä, mutta aina se on jäänyt. Ehkä joskus vielä innostun.
torstai 23. tammikuuta 2014
Kurpitsansiemenöljy
Meillä syödään joka päivä salaattia jossain muodossa, valmiita salaatinkastikkeita ei koskaan. (Lukuun ottamatta Wishbonen Creamy Caesar -kastiketta, joka vaan on paras lajissaan, enkä ole onnistunut maistamaan parempaa caesar -kastiketta itse tehtynäkään.)
Salaatinkastikkeen teen joskus itse, ranskalaisen version. Yleensä olen niin laiska ja nälkäinen, että kastikkeeksi kelpaa pelkkä oliiviöljy tai balsamico. Tämän hetken suosikki on kurpitsansiemenöljy, joka on aivan taivaallisen hyvää ja kelpaa sellaisenaan lapsillekin. Maku on pehmeä ja pähkinäinen, ei lainkaan kitkerä. Tummanvihreä väri aiheutti kuopuksessa epäluuloa, mutta hyvin upposi ensimmäinen maistelukerran jälkeen. Tämä on siis loistava salaatinkastike laiskalle, ei vaadi seurakseen muuta.
Hyvän maun lisäksi öljy sisältää runsaasti omega-6-rasvahappoa. Öljy ei kestä kuumentamista. Tai kestää, mutta ei kannata, kuumentamista varten kannattaa hankkia huokeampaa öljyä. Suosittelen erittäin lämpimästi kokeilemaan!
Psst. Lisäsin uuden tagin "hyvä fiilis".
Psst. Lisäsin uuden tagin "hyvä fiilis".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)