Myllypurosta Kalasatamaan

Poliisi, toteaa 7-vuotias pelkääjän paikalla.

Ei hemmetti - ei taas, ehdin ajatella. Missä, kysyn.

Ei missään, vastaa lapsi.

Ei saa lausua poliisin nimeä turhaan, valistan 7-vuotiasta.

Appttee, jatkaa 7-vuotias. En sano mitään, en tiedä mitä sanoa. Lapsi jatkaa kummallista äännähtelyään. Laitan radion kovemmalle.

Mikähän sillä nyt on, ajattelen. Voiko 7-vuotias sairastua yhtäkkiä johonkin mielenterveyttä horjuttavaan sairauteen. Kelaan hätäisesti kaikki virheeni, joita olen äitinä tehnyt. Lista on aika pitkä, mutta ei siellä synneissä mitään sellaista mielestäni ole, että siitä tällaista aiheutuisi. Toisaalta mistäs minä tiedän… Yhtään mitään.

Ehditään Kulosaaren sillalle. Tsoo... teen, lapsi jatkaa muminaansa. Hiljennän radion ja yritän virittää keskustelua jalkapallosta (se tehoaa yleensä tilanteeseen kuin tilanteeseen). Lapsi ei reagoi, vaan jatkaa epäselvää yksinpuheluaan. Oikeasti, mikä sitä vaivaa?

Kunnes mulla välähtää. Te arvasitte sen heti. Allekirjoittaneella meni matka Myllypurosta Kalasatamaan. Se osaa lukea. Ainakin auttavasti.

Aika on kypsä. Ihan kuten silloin keväällä sen kynäotteen kanssa. Ei se kummoinen taiteilija ole vieläkään, mutta käsiala on jo selkeää ja luettavissa.

Lukuharjoituksia.

Tätä on odotettu. Tai itse asiassa, ei ole odotettu. Ollaan me isot keskenämme mietitty, että oppiikohan se lukemaan ennen toista luokkaa. Sisarensa on sitä mieltä, että tuskin edes vielä yläkouluun mennessä. Mies taas on ollut täysin varma, että ennen joulua. Itse en ole osannut odottaa oikein mitään.

Onhan se jo reilun vuoden verran lukenut sujuvasti sarjataulukoita,  sekä kotimaisia että ulkomaisia. Osaa esimerkiksi lukea sanat Shakhtar Donetsk ja Ibrahimović, myös asiayhteydestä irrotettuina (itse lunttasin kirjoitusasut), mutta perinteisemmät sanat, kuten kissa ja kukka eivät ole avautuneet.

Iltapalalla

Pipareita ja urheiluruutua.

Menee kai se noinkin.

Ovat kuulemma hyviä.

Ikean piparkakut.

Myydään ruokapöytä.

Tarpeettomana.

Klassikoiden uudistuksia ja pettymyksiä

Ostin Luksulle uudet Popin kuorihousut. Edelliset olivat aika siinä ja siinä, että ovatko pienet vai eivät. Ajattelin, että menevät tämän syksyn. Popilta tuli meili kuorivaatteet -30 %, joten kävin sitten ostamassa isompaa kokoa. Olen blogien kautta oivaltanut, että kaikkea ei tarvitse ostaa normihinnalla. Fiksu minä. (Ostin 146 cm, ettei tarvitse heti alkukeväästä uusia ostaa. Onhan ne vähän leveät, mutta pituuden puolesta vain sopivan reilut). Housut ovat samanlaiset kuin ennenkin, ainoastaan taskun paikka on vaihtunut takaa eteen. En tiedä onko se hyvä vai huono asia.

Kuorihousut ja ohuet sormikkaat.

Sormikkaat ovat yksi nerokkaimmista

 lasten asusteista ikinä.

Hieman katoavaa sorttia tosin,

muutama viikko sitten niitä oli kolme paria,

nyt vain yksi pariton yksilö.

Nopealla vilkaisulla huomasin, ettei toppahousuissa ole tänä vuonna lainkaan mustaa. Kovin tarkkaan en katsonut, mutta toivon, että tämä ei pidä paikkaansa. En kyllä edes tiedä, onko meillä tänä vuonna tarvetta Popin toppahousuille, mutta jos on, niin sitten mustan puuttuminen ottaa päähän.  Denimin väriset topat olivat kivoja, jopa kivempia kuin aikaisemmat versiot samasta väristä. Ehkä ne, tai sitten jotain ihan muuta. En ole päässyt vielä talveen asti, kunhan saan nämä vk-asiat hanskaan.

Jos joku nyt ehdottomasti haluaa myydä meille hyväkuntoiset Popin 140 cm:n mustat toppahousut, niin toki olen avoin tarjoukselle.

Toinen Luksun vaatekaapin klassikkosetti on Nova Starin vuorilliset housut ja huppari. Näitä on ollut joka vuosi, edelleen toimiva setti. Tämän vuoden mallin housuihin on tullut uudistuksia: Reisitaskut, en tykkää. Varsinkin, kun siinä lukee kissankokoisein kirjaimin Nova Star. Avoimet sivutaskut, ei siellä mikään pysy. Aikaisemmassa mallissa oli vain edessä feikkitaskut, eli taskut sinänsä ovat kiva uudistus, mutta homman olisi voinut ajatella loppuun asti. Takana sentään on tarrakiinnitteiset taskut, ehkä siellä avaimet pysyy. Huonoin uudistus on materiaali. Aikaisempina vuosina materiaali on todella napakkaa puuvillaa, jota edes meillä ei ole saatu hajalle. Lisäksi polvissa ja takapuolessa on ollut tuplakangas. No nyt ei ole. Ei ole paikkoja ja kaiken muun hyvän lisäksi housujen materiaali on vaihtunut ohuempaan. Ei tule pysymään ehjänä. Olen erittäin pettynyt.

Housut palautin jo.

Paita saa jäädä, siinä on oikea vuosiluku.

Ja se huppari, sitäkään ei löydy tänä vuonna kuin vetoketjullisena. Olen erittäin pettynyt.

Kyllähän mulla viime vuonna kävi mielessä, että pitäisikö ostaa saman tien myös seuraavat koot, mutta en sitten ostanut. Nyt sitten nielen pettymykseni.

Jos joku tuntee pakottavaa tarvetta myydä meille viime vuoden malliston ehjät mustat housut koossa 140 cm, olen erittäin kiinnostunut. Myös viime vuoden malliston musta huppari koossa 150 cm olisi erittäin tervetullut.

RIG-TIG

Nyt mä kuulkaa löydön tein. RIG-TIG by Stelton. Kaikkea tarpeellista keittiöön. Ihan jokaisen tavaran funktiota en edes ymmärtänyt, mutta säilytyspurkit vaikuttavat erittäin päteviltä ja multifunction -avaaja minimoi rojun keittiön laatikoissa.

Kaikki sarjan tuotteet täällä.

Edellinen postaus karkasi ennen aikojaan, sori.

Tähän on tultu

Einesruokaa sängyllä urheilua katsoen.

Se niistä kahdesta viimeisestäkin periaatteesta:

Ruokaa ei syödä sängyssä (ei koske aikuisia)

Lapsi ei tarvitse omaa telkkaria

 (ei koske teini-ikäisiä lapsia)

Viisi lempparia

Sain Tiksulta jo pitkän aikaa sitten tunnustuksen. Tunnustus sisältää viisi kysymystä. Olen saanut ison kasan tunnustuksia matkan varrella, ja epäilen suuresti, että ketään ei jaksa mun sielunelämäni enää kiinnostaa. Koska mulla kuitenkin on huono omatunto siitä, etten ole asiaa kuitannut, niin tässä tulee:

Lempiruoka? Kaikki ruoka. Olen hyvä syömään, mulle käy melkein mikä tahansa, kunhan se on hyvin tehty, hyvistä raaka-aineista. Oikeastaan pinaatti- ja kesäkeitto ovat ainoat mitä en suuhuni pistä. Ja mämmi. Ja viili. Ja light-tuotteet. Ne lihottaa.

Lempimakeinen? Helppo. Fazerin sininen leipä.

Lempiluettava? Hesari. Suurimman osan aikaa ärsyttää sen lukeminen, en oikein ole samoilla aaltopituuksilla HS:n näkemysten kanssa. Paremminkin HS aamulla kahvin kanssa on totuttu tapa. Kiva tapa aloittaa päivä pienellä vitutuksella. On niinku iskussa heti aamusta, oikealla asenteella aamuruuhkaan. Viime vuosina olen lukenut tarkkaan urheilusivutkin. Ne ovat hauskoja, ja osin niin huonolla suomella kirjoitettu, että niitä lukiessa tuntee itsensä tosi välkyksi.

Mieluisin tapa tehdä käsitöitä? Tää on vitsi, eikö? Todella huono sellainen.

Lempielokuva?

  Tämä kertoo minusta enemmän

kuin mikään muu tunnustus.

Falken sukkia

En pidä sukista. Siis sellaisista puuvillasukista , joita lapset ja miehet käyttävät. Enkä varsinkaan paksuista sukista. Jos on pakko laittaa sukat jalkaan niin vaihtoehtona on joko ihonväriset 20 denierin sukat tai kylmemmillä säillä mustat ohuet merinovillaiset sukat. Wolfordin, joista olen paasannut täällä ja täällä. Tästä on poikkeuksena äidin kutomat yksiväriset villasukat, joita käytän talvisin.

Viime talvena innostuin sukista (hullulla on halvat huvit ja niin ees päin), jotka ihan reilusti näkyvät kengän ja lahkeensuun välissä. Trendi johon lähdin ihan täysillä mukaan. Kuten pipotrendiinkin. Miettikää kuinka viisas lämmin muoti onkaan.

Ostin viime viikolla Falken Striggings "cable knit” -sukkia. Mustat, valkoiset ja harmaat. Näyttävät paksuilta neulesukilta, mutta tosiasiassa sukkaosa on melko ohut. Menin lauantaina ostamaan lisää valkoisia, mutta ne oli loppuunmyyty. Ei ollut. Loppu. Paniikkihan siinä iski ( ei iskenyt, mutta kuulostaa paremmalta). Menin valmistajan sivuille etsimään jälleenmyyjiä, ja kappas, merkillä on nettikauppa, joka toimittaa Suomeen. Toimarit ovat 9 euroa (minimitilaus 30 euroa), mutta sukat itsessään useamman euron halvemmat kuin Suomessa, joten kolmen parin ostamalla tekee silkkaa säästöä. Ostin jopa saman sarjan sukkahousut (sukkahousuinhoni on vielä syvempi kuin sukkainhoni).

Samaan hengenvetoon suosittelen Falken Active -sarjan sukkia, erityisesti lapsille. Luksulla on useampi pari Active Warm sukkia, jotka ovat kokemukseni mukaan markkinoiden ohuimmat lämpösukat,  mahtuvat nappistenkin kanssa.

Lämmintä lenkille

Vanhalla jäätyy jo polvet lenkeillessä. Nimenomaan polvet, muualla ruhossa on rasvaa lämmittämässä. Kävin ostamassa Peakilta talvijuoksutrikoot. Samalla ostin itselleni uuden juoksupipon. Mulla on ollut kaksi mustaa juoksupipoa, mutta ne ovat kadonneet. Ostin värikkään, jos se pysyisi paremmin tallessa.

Samalla ostin Luksulle hanskat naisten mallistosta. Lasten malliston koot eivät pojan kädelle riitä, mutta naisten malliston pienin koko on ihan passeli. Olen yrittänyt etsiä niitä Hestroja, mutta en ole löytänyt, joten kokeillaan näitä. Piponkin jouduin ihan kaupasta ostamaan, kun en osaa itse tehdä.

Peakilla on muuten taas todella kiva asustevalikoima talveen, niin lasten kuin aikuistenkin puolella. Harmi, kun ei mitään tarvita. Sehän ei tietty estä ostamasta...

Lähden nyt testaamaan trikoita, palataan!

Tyllihame

Tulossa juhlakausi. Tarvitsen uuden mekon. Tai haluan hame/toppi yhdistelmän.

Tässä voisi olla potentiaalia. By Malene Birgerin mekkoa en kuitenkaan tuollaisenaan halua, yläosa ei sovi minulle. Mutta tuo alaosa on kaunis. Väri on kovin trendikäs, mutta ei ehkä aikaa kestävä. Minulla on yksi vastaavan mallinen hame mustana, mutta se on jotenkin ”kulunut”, tai sitten olen vaan käyttänyt sitä liian monta kertaa. Hameen materiaali on silkkiä ja siinä on ohut (silkki?)vuori.

Kaapista löytyisi siis yksi nuden värinen silkkitoppi, jota olen käyttänyt tuon mustan hameen kanssa.

Tuollaista hametta ei varmaan valmiina löydä, vai mitä oletteko nähneet jossain?  Ei siis tarvitse olla tuo väri, muukin epä-musta käy. Ehkä voisi käydä katsomassa esim. Valkoisesta Elefantista. Jos sellaista en löydä, niin täytyy teettää. Olenko oikeassa, että siinä on jokin ohuempi tyllikangas päällä ja alla sitten silkkiviritelmä?

Malenen sivuilta löytyi toinenkin kiva, vähän erilainen hame. Tämä on vaan aika lailla armottomampi malli. Nuo ihme rimpsut tuossa edessä, korotavatko vai peittävätkö? Ja takana niitä rimpsuja vasta onkin. Mutta juhlissa saakin olla.

Ehkä mä unohdan tuon alemman,

näyttäisin taatusti se päällä makkarankuoreen

ahdetulta pingviiniltä.

Kuvat täältä.

Takiton ja sukaton

Ulkona alkaa olla aika kylmä,

ainakin ilman takkia ja sukkia.

Piti ostaa matkalla pipo, lämmitti niin,

etten enää kaivannut takkia tai sukkia.

Pipo Gustav.

Takkeja kantishintaan

Stadiumissa kaikki takit -20%. Voimassa tämän viikon.

Adidas workout low

Uudet zumba- /tanssikengät.

Parin tunnin käyttökokemuksella toimivat.

Kengissä on kantavaimennus ja pivot point.

Zumbakengissä on suhteellisen vähän valikoimaa.

Nikelta löytyy useampi malli,

mutta Niken lesti on liian leveä jalkaani.

Reebokilla pitäisi olla jotain malleja,

mutta en ole onnistunut missään näkemään.

Olisiko teillä ollut hyviä vinkkejä?

Helly Hansen ja Didriksons

Tämä postaus on ollut luonnosvaiheessa jo pari kuukautta, kuvittelin kerrankin olevani ajoissa. Vaan kuinkas kävikään. Kaksi ekaa kappaletta on jonninjoutavaa diipadaapaa, voitte hypätä heti kolmanteen kappaleeseen.

Talvivarustelu on jo monilla täydessä vauhdissa. Itse en kuulu niihin, jotka elokuussa kuumeisesti etsivät sopivia toppavaatteita. Osa on, eikä siinä ole mitään pahaa. Eikä edes kummallista.  Itse ostan yleensä talvivaatteet loka-marraskuussa ja aina olen saanut, mitä olen halunnut. Viime vuonna etsin jopa joulukuussa mustaa toppahaalaria koossa 134 cm, ja sellaisen löysin. En ehkä ihan vaivattomasti, mutta löysin kuitenkin. Ihan ensimmäisiin pakkasiin ei hommaa kannata jättää, silloin tulee paniikissa ostettua mitä eteen osuu. Sellaista semikivaa.

Tämä siis alustuksena aiheeseen. Edellinen ei ole piilokettuilua eikä edes suoraa sellaista, teitä kohtaan, jotka aloitatte varustelun elokuussa. Tarkoitus on vaan rauhoitella teitä, joita talvi ei vielä jaksa kiinnostaa, Blogeja lukemalla saatte käsityksen, että kaikilla muilla on jo talvivaatteet ostettuna. No ei ole. Suurimmalla osalla ei ole. Sähköpostiini on tipahdellut tasaiseen tahtiin kyselyjä siitä, koska postaan meidän talvivaatteista. En tee sitä nyt, meillä on talvivaatteet vielä kellarissa ja välikausivaatteetkin muutamaa takkia lukuun ottamatta yläkaapeissa. Kyllä tässä vielä ehtii, valmiissa maailmassa.

Mutta muutaman potentiaalisen vinkin annan. Vähän isompien lasten ja myös aikuisten kannattaa tsekata Helly Hansenin ja Didriksonsin mallistot. Kumpikin merkki valmistaa kohtuuhintaista, hyvälaatuista ja jopa hyvännäköistä ulkoiluvaatetta niin aikuisille kuin lapsillekin. Kaikki tarvittavat tekniset ominaisuudetkin löytyvät.

Didrikssonsin katalogi löytyy täältä.

Merkit ovat huomattavasti suositumpia muissa skandimaissa, saatavuus siellä on parempi ja merkeillä jo pitkät ja tunnetut historiat (Didriksons vuodesta 1913 ja HH peräti vuodesta 1877). Jotain HH:n malleja on saatavilla Stockalla ja Stadiumista sekä muissa urheiluliikkeistä, jälleenmyyjiä täällä. Didriksonin jälleenmyyjät löytyvät täältä. Täysin mutua, mutta Suomessa ei taida missään liikkeessä olla kattavaa mallistoa. Vai olenko ihan väärässä?

Ja vinkki: Inkalla on viime vuosina ollut Helly Hansenin talvisaappaita, joista meillä on ollut hyviä kokemuksia. Kävin tänään pyörähtämässä keskustan Stockalla ja siellä oli tosi kattava valikoima HH:n talvisaappaita, mustia, valkoisia ja ruskeita. Oli muitakin merkkejä esim. Soreleita (vähän erilaisempia malleja), Peakin ja Timben saappaitakin löytyi useampaa mallia.

Toissa talviset HH:t.

Otetaanko kuva?

Pysy hetki paikallasi, otan vaan yhden kuvan.

Melkoinen koomikko.

Jos nyt kuitenkin katsoisit kameraan päin.

Noin just hyvä, ja vähän tänne päin.

Koeta pitää se kieli vaan siellä suussa.

Älä vielä riisu.

Okei, meni jo.

Anti olla.

Mennään lapsen ehdoilla.

Kuvittelin olevani

kovinkin tyylikäs.

Mutta onnistuinkin näyttämään kuusikymppiseltä johdon assarilta.

Miksasin kahden eri jakkupuvun ylä- ja alaosia.

Vaihtelun vuoksi.

Eivät sitten mittasuhteet menneet ihan kohdilleen.

Hävettää vieläkin. Miksei kukaan sanonut mitään?

Viime viikolla oli kansallinen epäonnistumisen päivä.

Tämä blogi voisi elää pelkästään allekirjoittaneen mokista.

Cube Co.

Ostin Luksulle jo viime keväänä muutaman Cube Co. vaatteen. Tämä on Stockalla myytävä edullinen, isommille pojille suunnattu merkki, kuten pienemmillä Bogi ja tytöillä Global Girl. Olin hieman skeptinen, Bogin trikoot ovat kokemukseni mukaan  täyttä kuraa, Global Girlin vaatteissa on ollut sekä hittejä että huteja.

Nämä Cubet ovat olleet hittejä. Paitaa on pidetty ja pesty useamman kerran, eikä pinta ole mennyt miksikään, samoin saumat ovat pysyneet suorassa. Näitä voisi ostaa enemmänkin, jos silmää miellyttäviä kuoseja osuu vastaan. Se saattaakin olla haastavampaaJ.

Toinen halvempi merkki on samalle kohderyhmälle tarkoitettu Outfitters Nation (kuuluu samaan konserniin Name Itin, Onlyn ja kumppaneiden kanssa).  Muutamat farkut ovat olleet käytössä ja ajaneet hyvin asiansa. Samoin päässä oleva pipo on kestänyt muutaman pesun venymättä. Paitoja en ole vielä kokeillut, mutta ehkä rohkaistun asian suhteen. Onko kenelläkään kokemusta merkin trikoopaidoista?

Iltapalalla

Onko joku tehnyt itse sushia? Tai varmaan monikin, mutta mitä luulette, onnistuisiko mun kaltaiselta gourmetkokilta? Lähinnä nigirin teko kiinnostaa, makeista meillä ei kukaan erityisemmin piittaa. Riisi on varmaan se vaikein rasti, muun askartelun voi ulkoistaa teinille.

Sushi Kit -pakkauksia löytyy joka kaupasta, osaisitteko valaista mikä niistä on paras? Meillä on nuo etniset ruokakaupatkin aika hollilla, löytyisikö sieltä parempia vaihtoehtoja?

Etten vaan jää ilman

Blossa 11.

Tällä kertaa valkoviinipohjainen.

Siinä on kahviuutettakin mukana. Pakko olla hyvää.

Viime vuotinenhan oli hienoinen pettymys.

Meillä on sitä vielä yksi korkkaamaton pullo.

En ole vielä maistanut, jos odottaisi edes marraskuuhun.

Mitä jos se onkin niin hyvää, että myydään loppuun?

Sitten ei auta kuin lähteä viinaturistiksi Ruotsiin.

Alkon sivuilta:

Ranskalainen valkoviini, espanjalaiset paxarett- ja muscatelviinit,

 konjakki, rypäleviina, inkivääri-, kardemummauutteet,

elsalvadorilainen kahviuute, sokeri ja vesi

Talvi tulee, en ole valmis

En ole yhtään orientoitunut lasten talvivaatteisiin. Tiedän: paska mutsi, haalii itselleen rotsia toisen perään ja samaan aikaan lapset paleltuu pakkaseen. Vastahan ne välikausitakit kaivettiin viime viikolla esiin. Tätä menoa kun viilenee, niin voikin siirtyä suoraan huppareista toppatakkeihin. Mikään hätä ei ole, kaikki viime vuotiset mahtuvat varmasti. Ainakin melko varmasti. Ainoastaan Luksun kenkätilanne kaipaa uusimista. Viime talviset UGG:t mahtuvat vielä, mutta talvigoret tarvitaan. Ja UGGien kaveriksi toiset kunnon talvikengät, etanamiehet ja muut kansanviisaathan povaavat taas törkeän kylmää talvea.

Otin maanantai-iltana härkää sarvista ja tein tilauksen brittiläisen Alexandalexaan. Tänään olivat kengät kotona.

Timberlandin saappaat karvavuorella. Kustansivat vajaa 50 euroa, kotiovelle kannettuna. Normihinta reipas 60 euroa, mulla oli joku alekoodi jolla sain 20 pinnaa pois. Ei postimaksuja. Katsoin samoja kenkiä edellisellä viikolla Ruotsissa ja maksoivat siellä 950 kruunua (vajaa 100 euroa). Eivät Suomessa varmaan sen halvemmat.

Tuolla on muuten varsin kattava valikoima vaatteita isommillekin pojille ja jostain syystä nimenomaan Timben kengät ovat reilusti halvempia kuin Suomessa ja Ruotsissa. Esimerkiksi Fleece Lined Boots ovat Alexandalexassa vajaa 70 euroa, samat kengät kotimaisissa kaupoissa yli sata euroa. Muissa vaatteissa ja kengissä en noin räikeää hintaeroa huomannut. Esimerkiksi Scotch Sodan trikoopaidoissa on noin kymmenen euron hintaero. (Ne hullareiden trikoopaidat ovat tuolla normihinnalla saman hintaiset, eikä tarvitse takapuoltaan sohvalta nostaa).

Alex and Alexan toimintaa ei voi kuin kehua. Toiminta oli todella nopeaa ja tiedotus paketin kulusta toimi kuin rasvattu. Paketti oli kauniisti pakattu ja kaupan asiakaspalvelu erittäin miellyttävää.  Musta tuli niin kantis!

Tämä ei ole maksettu mainos.

nej fan

että siellä on kylmä. Hyi.

Olen mustaneuleostolakossa.

 Puran turhautumistani muihin väreihin.

Mikä lähtee, mikä jää?

Niitä on kolme. Mustaa ja puolipitkää. Jonkun pitää lähteä.

Uusin Mop, Hullareiden (melkein) ainoa ostos.

Tykkään. Väri ei itse asiassa ole ihan musta

vaan Black Coffee.

Joutsenen perusuntuva.

Tähän kuuluu vyökin (jota en koskaan käytä).

Varmasti laadukkaampi kuin Mop,

mutta niin tylsä.

Tämä päällä on aika monta hetkeä

kylmässä kuplassa seisty.

Italialainen cby.

Näistä tyylikkäin, tämä varmasti jää.

Käy virallisempaankin menoon silloin,

kun villakangastakilla ei pärjää.

Tähänkin kuuluu vyö.

Kuva taas on mitä on,

mutta jos puolipitkä untuvatakki voi olla naisellinen,

niin tämä on sitä.

Paremman kuvan takeista saisi, jos ne olisivat päälläni, mutta tähän hätään henkariversioina.

Kuka lähtee, ketkä jää? Mä olen taipumassa siihen, että palautan tuon hullareiden takin. Mutta kun en haluaisi luopua siitäkään. Kaappitilat ovat kuitenkin rajalliset, enkä ole tämän huushollin ainoa asukas. Eivätkä nämä ainoita takkejani.

Nelkyt on uus kolkyt

Otsikko ei ole mun epätoivoinen yritys, vaan kolkyt ja risan miespuolisen kollegan suusta. Otin sen onnentoivotuksena.

Miltä nyt tuntuu? No eipä mitenkään erityiseltä. Olen jopa hieman pettynyt, musta ei ole tullut sen aikuisempaa tai seesteisempää vaikka olenkin virallisesti keski-ikäinen. Luulin saavani jonkun henkisen kypsyyden auran pääni yläpuolella, mutta kattia kanssa. Päässä ei edelleenkään ole kuin takkuinen tukka. Ja pään yläpuolella sähköisyydestä ylöspäin noussut takkuinen tukka.

En kiellä etteikö iän myötä tulisi niitä negatiivisia asioitakin eteen. Etenkin liittyen ulkonäköön, niin pinnalliselta kuin se kuulostaakin. Ja kroppaan ylipäänsä, huomasin viime talvena, että mua kolottaa milloin selästä milloin hartioista. Lyhyen mallisista talvitakeista olen joutunut luopumaan jo useampi talvi sitten. Ja auton penkinlämmittimen nuppi on talviaikaan aina kaakossa. 

Ja vaikka runko rapistuukin, niin mitä sitten. Tai ainakin enemmän ihan sama kuin kymmenen vuotta sitten, jolloin selluliitti oli maailman loppu. Nykyään se on vaan… kiusallista, mutta ei lähelläkään maailmanloppua. Sitä paitsi: kohta tulee varmaan se ikänäkö, enkä edes erota selluliittejäni.

Jotain pitää yrittää. HR:n meikkivoiteessa on seerumikin mukana.

Mutta muuten väittäisin , että paremmaksi menee. Olen huomattavasti rennompi kuin kolmekymppisenä, jolloin olin huomattavasti rennompi kuin kaksikymppisenä. En malta odottaa kuinka nasta tyyppi olen, kun täytän viisikymmentä. Elämä on hemmetin paljon helpompaa.

Yksi muutos on tullut, olen ollut kovin liikuttunut ihmisten huomionosoituksista. Myös teidän onnentoivotuksistanne, kiitos niistä! Ennen en liikuttunut koskaan enkä mistään. Saati että olisin itkenyt, sen enempää ilosta kuin surustakaan, saati v...tuksesta. Nyt liikutuin kyyneliin asti ystävien kauniista sanoista ja itkin vuolaasti (okei, en ehkä vuolaasti mutta kyyneleet silmissä) kun lapset ojensivat itse valitsemansa tähdenmuotoisen korun saatesanoin ”Äiti, sä olet meidän tähti”.

Ja se edellisen postauksen kimppu oli sekin lasten valitsema. Ja nyt olen pohtinut, kuinka paljon lapsilla on mennyt rahaa mun lahjoihin, selvä mummoutumisen merkki. Aikaisemmin olisin vaan tyytyväisenä todennut, että onpa hyvin kasvatetut lapset, kun noin hyvin äitinsä maun tuntevat. Samanlainen kimppu tuli myös äidiltä, kyllä äiti lapsensa tuntee ja toisinpäin.

Mieheltäkin sain 40 ruusua. Punaisia. Meidän on niin aika mennä parisuhdekurssilleJ.

Huomatkaa uusi tunniste.