tiistai 30. heinäkuuta 2013

Varovainen "Hei"

Onko täällä ketään vai ovatko kaikki vielä lomalla?

Asiaa olisi vaikka kuinka ja paljon, mutta olen niin putkiaivo, että en pysty kahteen asiaan (lomailuun ja postailuun) samaan aikaan. Sillä välin, kun pohdin jotain järkevämpää sanottavaa, saatte toivoa mistä aloitetaan.



Kuvan vaatteet eivät liity aiheeseen yhtään mitenkään. Ovat kesän lähes ainoat ostokset, Mopin paita kustansi super-alen jälkeen 22 euroa ja mokkanahkaiset avokkaat muutaman euron enemmän. Menin ostamaan nuden värisiä avokkaita, niitä ei löytynyt, joten ostin tuollaisen superkäytännöllisen ja ajattoman värin.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Iltapäiväkahvilla

Sateen ja ukkosen uhkaaman iltapäivän kunniaksi käytiin kahvilla Salzburgissa. Kaupunki on pieni ja näkemisen arvoinen, joskin myönnettäköön, ettei ihan lapsiperheiden ykkösvaihtoehto, eikä niitä siellä juuri näkynytkään. Vaikka meidän lapset ovat isompia ja olosuhteiden pakosta melko sopeutuvaisia, niin kolmen tunnin visiitti oli varsin sopiva.

Vanha kaupunki on kaunis kuin mikä. Pieni, kuten ne tapaavat olla, ja niin täynnä turisteja ettei ole tosikaan. "Mitä noi kaikki täällä tekee, eihän täällä ole edes mitään nähtävää", ihmetteli lapsista toinen.

Mozartin synnyinkoti nähtiin vain ulkopuolelta, sisään oli yli tunnin jono, eikä aihe kiinnosta ketään meistä niin paljon, että olisi jaksettu jonottaa. Ja lämpötila ulkonakin oli niissä lukemissa, ettei huvittanut kokeilla kuinka kuuma sisällä oli.

Salzburg Festivalin juhlakansa oli ehkä visiitin parasta antia, voi sitä parfyymien ja partavesien tuoksun määrää:) Iän myötä ei heikkene pelkästään kuulo ja näkö, vaan näemmä myös hajuaisti. Jos mulla olisi vintagevaatekauppa, menisin tuonne ja ostaisin mummoilta mekot päältä ja laukut käsistä.






Ei sitten tullut sadetta eikä ukkosta, vaikka lämpötilat sitä enteilivätkin, mutta tulipahan käytyä sivistämässä itseään.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Ruususen linnassa

Lomalla, kun on aikaa, voi vaikka poiketa motarilta ja ajella Romanttista tietä pitkin. Reitti alkaa Würzburgista ja päättyy Füsseniin, yhteensä matkaa on 366 kilometriä. Koko matkaa ei tarvitse körötellä maisemareittiä vaan motarilta pääsee ottamaan vauhtia halutessaan. Matkalla on paljon nähtävää, tunnetuimpana nähtävyytenä Schwangaussa sijaitseva, Prinsessa Ruususen linnan esikuvana tunnettu, Neuschwansteinin linna. Linnan rakennutti 1800 -luvun lopulla jonkin sortin mielenterveysongelmista kärsinyt Baijerin kuningas Ludvig II. Ludde itse ehti kuolemaan ennen linnan valmistumista ja linna avattiin yleisölle aika pian hänen kuolemansa jälkeen. Oli Ludvig sekaisin tai ei, niin linna on nykyään yksi Saksan suurimmista nähtävyyksistä.


Linna on juuri niin hulppean näköinen kuin kuvista saattaa päätellä, ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Ruuhkiin kannattaa kuitenkin varautua, meitä oli varoitettu siitä, että paikalla saattaa olla muutama muukin, mutta silti ihmispaljous yllätti. Lipputoimisto sijaitsee linnan alapuolella ja itse linnaan on täyteen ahdettu bussikuljetus. Me passattiin kuljetus ja reippaltiin omin jaloin ylös (n. ½ tuntia). Jos aikaa ja intoa löytyy, niin kannattaa kävellä lähistöllä sijaitsevalle Mariansillalle (Marienbrücke), sieltä avautuu upeat näköalat linnalle.


Hotelli- ja menovinkki: Noin 100 km:n päässä Schwangausta pohjoiseen sijaitsee Baijerin vanhin kaupunki, Augsburg. Symppis kaupunki, jossa ainakin arkkitehtuurista kiinnostuneiden kannattaa ohikulkiessaan poiketa. Augsburgissa löytyy myös mainion hinta-laatusuhteen omaava hotelli Villa Arborea. Hieman keskustan ulkopuolella sijaitseva pieni perhehotelli, josta ei pahalla tahdollakaan löydy negatiivista sanottavaa. Sopii mainiosti myös lapsiperheille, hotellilla on suojaisa piha, jossa voi vaikka potkia palloa:) Ilmainen parkkipaikka ja toimiva wi-fi. Ja mieletön henkilökunta!

Augsburgista 50 kilometria länteen, Günzburgissa, sijaitsee Saksan Legoland. Noin kymmenen vuotta sitten valmistunut teemapuisto. Ei ihan niin iso eikä ajan patinoima kuin Billundin isoveljensä, mutta kiva silti.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Lomamoodissa

Loma on alkanut hyvin. Vauhdikkaasti, mutta hyvin. Olen tosin onnistunut keräämään itselleni isomman univelan kuin menneen talven aikana yhteensä. Mutta levätään sitten syksyn tullen. (Vilpitön lapsenusko siihen, ettei pomo lue tätä.)


Loma alkoi kivoissa merkeissä, oltiin tyttöporukalla syömässä Kulosaaren Casinolla. Olen Casinolla käynyt useamman kerran, mutta aina juhlien merkeissä. Nyt olimme "ihan muuten vaan" meiningillä ja voi morjens, kuinka mahtava paikka se on! Toki se on juhlien pitopaikkana mitä mainioin mutta kyllä siellä kelpaa "ihan muuten vaankin" notkua.


Saaristolaispöytä oli todella hyvä, sen voi syödä joko alku- tai pääruokana. Itse söin Menu Skärgårdin grillatulla kuhalla. Kuha jakoi mielipiteet, varsinkin saaristolaispöydän jälkeen kuha tuntui valjulta, mutta ei missään nimessä huono vaihtoehto. Seuraavalla kerralla, joka on toivottavasti hyvin pian, aion syödä saaristolaispöydän pääruokana. Jälkiruokana menussa oli pistaasivanukas, joka oli niin hyvää, että meinasi taju lähteä. Juodulla viinin määrällä lienee osasyynsä asiaan. Viineistä erityismaininta, erittäin asiantuntevasti hovi osasi valita viinit ja niiden määrät:) Casinolla on omat vierasvenepaikat ja rantautuminen on helppoa. 

Saatiin toissa viikolla kuningasidea lähteä katsomaan regattaa Hankoon. Ei ehkä se ihan nerokkain oivallus lähteä sinne muutaman muun joukkoon, mutta hyvähän se on jälkeenpäin viisastella. Hangosta lähdettiin tyhjin käsin, ja ennen kaikkea tyhjin vatsoin, mihinkään ei tietenkään mahtunut syömään. Hangon paras ravintola on muuten Classic Pizza :) Vitsi vitsi, Origo ja Makasiini ovat kumpikin ihan hyviä ruokapaikkoja. Kaikki kolme sijaitsevat Satamakadulla vierasvenesataman läheisyydessä.

Lomalla ei olla syöty kertaakaan kotona. Pari iltaa on mennyt sujuvasti ystävien grillien antimista nauttien ja mökilläkin onnistuttiin notkumaan naapurissa ruoka-aikaan. Ne loput sitten edellä mainitun Casinon lisäksi mm. Bar Kanavassa ja Carusellissa. Kanavabaarin terassi on kiva, siihen paistaa aurinko iltaan asti ja fiilis on "keskellä kaupunkia meren rannalla". Lapset söisivät kanava-burgerin vaikka joka ilta, ainakin se nuorempi. Ruoka ei ylisanoja ansaitse, mutta paikka kompensoi paljon. Ja on se ruokakin ihan syötävää.


Ensimmäinen lomaviikko meni täysin jalkapallon armoilla. Kävin viikon aikana katsomassa niin Veikkausliigan, Ykkösen kuin Kakkosenkin pelejä. Mutta kyllä nuo B10 -ikäluokan pelit lyövät jännityksellään isompien matsit mennen, tullen ja palatessa:) Ja onhan se fiilis katsoa oman lapsen peliä Olympiastadionilla. Vaikka Bollis on kyllä kivempi, en tiedä miksi, ehkä sympaattisempi. Kun Cup oli ohi ja alkoi kolmen viikon treenitauko, niin iski tyhjyys, mitäs sitä elämällään sitten tekisi? Äkkiähän sitä tekemistä keksii, luovat ihmiset, ehdittiin hyysäämään kesävieraita niin mökillä kuin veneelläkin ja kun vieraat saatiin Tallinnan laivaan niin alkoi perheen yhteinen loma. Tavoitteena lukea kirja. Tai kaksi. Tämän vuoden kuukausiliitteetkin on lukematta, ne pitää saada luettua, muuten menee koko loma ihan pilalle.


Tultiin tänään pit stopille kaupunkiin ja käytiin katsastamassa myös Tall Ships Race. Ehdottomasti käymisen arvoinen spektaakkeli, tunnelma oli jopa riehakas ja sisälsi paljon ilmaista ohjelmaa. Samalla kannattaa käydä uusitussa Hietsun Hallissa, ei sitä ole turhaan kehuttu.

Matka jatkuu, kun pyykit ovat puhtaat. Aurinkoista loppukuuta!

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Alesta

Käytiin viime viikolla kahden ystäväni ja Inkan kanssa pyörähtämässä aleostoksilla. Tai pyörähtämässä ja pyörähtämässä, tietäähän sen... Mä jaksoin ekan tunnin, okei: puoli tuntia, ja sitten aloitin sen narinan "kauanko vielä, mä en jaksa enää, eikö voitais jo mennä juomaan jotain*". Siis toki osaan shoppailun taidon, mutta olen enemmän sellainen nopeiden iskujen ihminen. Nuo taas haahuilevat maailman tappiin asti ja aina uhkailevat, että "tämä on Nina sitten viimeinen kerta, kun pääset mukaan". Kunhan lupaavat, kuka ne nyssykät sitten kantaisi?

* Alaikäinen joi alaikäisten juomia.

Sillä aikaa kun ne hautoivat sovituskopissa ties mitä, mä olin jo ostokseni tehnyt. Jotenkin ei ole nämä kesävaatteet napanneet, mutta mun löytöjä voi käyttää myös syksyllä.


Filippa K:n silkki-puuvillaneule. Ei lainkaan liian paksu kesäkäytössä ilmastoidulla toimistolla, yllättävän viileä myös ulkona. Hintaa jäi reilu 50 euroa, ei mielestäni lainkaan paha hinta. Ja toppeja nyt tarvitsee aina, Filipan valkoinen puuvillatoppi maksoi 15 euroa ja Tigerin musta viskoositoppi 18 euroa. Tein mielestäni hyvät kaupat. Yhdet Filipan housut jäivät vaivaamaan, mutta ne olivat alenkin jälkeen yli satasen. Klassikoista satanen ei ole paha hinta, mutta kyseiset yksilöt olivat korkeintaan kahden kauden housut.


Ostin Inkalle Peakin lyhyet shortsit. Olisin ostanut itsellenikin, mutta tuo malli on aivan liian lyhyt. Viime kuun kantistarjouksen malli taas oli sopiva, olisi pitänyt ostaa toinenkin väri.


Inkalle piti ostaa myös bikinit. Olipahan vaikea rasti, piti olla uimiseen sopivat mutta ei kuitenkaan mikään urheilumalli tyyliin Speedo tai Addu. Olin kuvitellut, että homma menisi ihan heittämällä, kun kyseessä on nuori, ei niin rehevä kroppa. Ja p**kan marjat, melkein yhtä tuskaista se oli kuin omien biksujenkin ostaminen. Kaiken maailman glitteriä kyllä löytyi,  mutta eihän ne päällä pysy, kun tulee vitosesta alas ja lähtee vapaalla vetämään.


Meni sitten kompromissin puolelle, mutta O'Neillin olivat lähimpänä sopivaa.

Vinkkinä: Stockalla on kantistarjouksessa Pelle P:n shortsit. Naisten malli on tosin aika lyhyt, mutta jos se ei häiritse, niin suosittelen lämpimästi, ovat tosi hyviä esim. veneellä. Pitävät tuulta ja kuivuvat nopeasti.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Valkoisesta valkoista

Joihinkin pesuissa harmaantuneisiin valkoisiin tekstiileihin auttaa kloriitti. Siis joihinkin, mutta ei kaikkeen. Löysin tuotteen, Dr. Beckmann Valkaisijan, jolla valkoisesta tulee uudelleen valkoista. Pyyhkeet ja täyspuuvillaiset valkoiset vaatteet (= miehen kauluspaidat) valkaisupussin kanssa koneeseen, asteet kaakkoon ja puhdasta tulee. Vanishit ja muut on luonnollisesti tässä vaiheessa kokeiltu, ilman tyydyttävää tulosta.


Omat valkoiset paitani, joissa kaikissa on lycraa, ovat hieman haastavampia, pelkkä pussi ja 40 asteen hienopesu ei auta. Koska paidat olivat harmaantuneet ja niissä oli deodorantin aiheuttamat* keltaiset läikät kainaloissa, otin riskin ja iskin 95 asteen pesuun. Riskillä mentiin, mutta paidat olivat joka tapauksessa käyttökelvottomat. Riskinotto kannatti, niin on puhtaanvalkeat paidat. 

Bonuksena UV-suoja (uskoo ken tahtoo).

Tahroja se ei poista, niihin tehoaa paremmin aurinko.

* Olen kuvitellut, että hieneritykseni on iän myötä muuttunut ja keltaiset tahrat johtuvat minusta. Deodoranttimerkin vaihdon myötä myös kellastuneet kainalot katosivat.