HPV -rokote

HPV-virus eli papilloomavirus on merkittävä tekijä kohdunkaulan syövän kehittymisessä (ilman HPV-infektiota ei synny kohdunkaulan syöpää). Kohdunkaulan syöpä on maailmanlaajuisesti yleisin ja Suomessa kolmanneksi yleisin gynekologinen syöpä, uusia tapauksia todetaan vuosittain 150–160. HPV –rokotuksella voidaan ehkäistä tiettyjen papilloomavirusten aiheuttamia sairauksia. Nykyisin käytössä olevat rokotteet eivät ole hoitavia eli ne eivät paranna solu- tai kudosmuutoksia eivätkä suojaa merkittävästi jo tartunnan saaneita. Lähde Duodecim – terveyskirjasto.

Budjettiriihi teki torstaina päätöksen ottaa HPV –rokote mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan.  Johan tätä on odotettukin, THL on yrittänyt saada rokotetta rokotusohjelmaan jo pitkään ( kuten se esimerkiksi Ruotsissa on).

THL:n suosituksen mukaan rokote annettaisiin 11-12 –vuotiaille tytöille kouluterveydenhuollon yhteydessä. Meidän tapauksessa rokotusohjelma tulee liian myöhään, mutta nuoremmille tytöille rokotteen saaminen ”ilmaiseksi” on erittäin hyvä asia. Rokotteen voi toki hankkia omalla kustannuksella alle 26 –vuotiaille tytöille, jotka eivät ole altistuneet HPV-infektiolle ts. ennen ensimmäistä sukupuolikontaktia. Rokote on kolmivaiheinen ja sen hinta on noin 400 euroa (siis jos sen omakustanteisesti hankkii).

Mikään idioottivarma menetelmä rokottaminen ei ole, mutta vähentää olennaisesti riskiä sairastua kohdunkaulansyöpään.  Käytännössä rokote antaa suojan n. 80 %:lle HPV –tartunnoista.

Yksi mielenkiintoinen pointti tässä on. Rokoteohjelma on suunnattu vain tytöille, vaikka pojat eivät kehitä minkäänlaista immuunipuolustusta ilman rokotetta ja ovat näin ollen loputon infektionlähde (virus tarttuu myös käsien välityksellä ilman yhdyntää).  Eli  myös pojat kannatta rokottaa ennen sukupuolielämän aloittamista.

Apteekeista saatavassa ”Terveydeksi” –lehden numerossa 2/2012 on hyvä artikkeli aiheesta. Tässä linkki lehteen.

Klassikkobootsit

Bloggaamisessa on yksi hyvä (tai huono) puoli: huomaan kuinka kaavoihin kangistunut olen. Vuodesta toiseen sitä samaa. Meillä on perheessä ollut kaikilla vehnänväriset Timben Classic Bootsit niin kauan kuin jaksan muistaa. Luksun ensimmäiset olivat kokoa 23 ja voi että ne olivat pienet. Luksulla taidettiin välillä kokeilla muitakin ruskean sävyjä, mutta sittemmin on palattu tähän "oikeaan" väriin.

Toiset klassikot (ainoastaan Luksulla) ovat olleet Timben Chelsea Bootsit. Muistan kuinka joskus vuonna nappi ja jotain kinasin Bam-Bamin myyjän kanssa siitä, onko kyseessä talvikengät vai ei. Myyjä väitti, että menevät talvellakin, itse en uskonut. Mutta ostin silti, fiksu kun olen. Ja myyjä oli oikeassa. Chelseassa on ohut villavuori, eivät liian kuumat loppusyksystä mutta menevät talvellakin, ainakin jos ei tarvitse tuntitolkulla pakkasessa seistä. Ne ovat meillä olleet vähän parempina kenkinä: sellaisina joilla kehtaa mumminkin seurassa näyttäytyä mutta eivät kuitenkaan ihan pliisut, tyylin vain slipoveri puuttuu:)

Tilasin nuo Chelseat Alex and Alexasta, maksoivat siellä (postikuluineen) 40 euroa vähemmän kuin Suomessa. Tein tilauksen viime viikon alussa ja nyt ruskeat ovat sieltä jo loppuunmyyty. AA:sta löytyy myös klassikkobootseja vajaan 70 euron hintaan, Suomessa ja bongaamissani nettikaupoissa ne maksavat 100 - 109 euroa. Kokoja Alex and Alexassa on vain 35 asti eli joudun ostamaan Luksulle uudet jostain muualta ja vähemmän sopuhintaan. Mutta jos pienemmät koot menevät, niin suosittelen tilaamaan tuolta. Toimitus kesti sen vakion, kolme vuorokautta.

Punaista, sinistä ja vähän harmaata

Scotch Shrunkin syysmallistosta löytyisi ihana neuletakki.

Mun mielestä ihana, veikkaan ettei loppukäyttäjä olisi ihan samaa mieltä.

Tämän kollaasin vaatteet kelpaisivat varmasti kaikki.

Huppareita ei tule enää yhtään, vaikka tuo harmaa olisikin kiva.

S&S:n housut istuvat hyvin päälle ja kestävät hyvin kulutusta.

Pusakkamallinen toppatakki on hankintalistalla, tuo punainen sopisi pojalle hyvin.

Ja collegepaitoja pitäsi ostaa, tällä hetkellä sopivankokoisia on vain yksi.

Neulehupparin mentävä aukko löytyy myös, tätä saisi myös vaaleana.

Nuo paikat hieman arveluttavat.

Mitä lasten harrastukset maksavat?

Maikkarin uutiset on tehnyt kyselyn siitä, mitä lasten harrastukset maksavat.

Hymy maksaa erikseen.

Kyselyn mukaan lasten harrastuksiin menee rahaa vuodessa seuraavasti (per lapsi):

39 % 300 euroa
19 % 300 - 499 euroa
21 % 500 - 999 euroa
20 % yli 1000 euroa

Kyselyn tuloksia ei valitettavasti oltu kovin kattavasti eritelty, itseäni aihe kiinnostaa kovasti. Olisi kiva tietää mitä kaikkea kyselyn euromäärät sisältävät. Meillä summat ylittävät tuon tuhat euroa per lapsi aika reippaasti.

Miten teillä, oletteko laskeneet minkälaisella budjetilla lapset harrastavat?

Harmaata valkoisella

 

Jep. Tein sen taas. Ostin Luksulle uusia pitkähihaisia trikoopaitoja ja verkkareita.

 Sen jälkeen kaivelin niitä surullisen kuuluisia yläkaappejani.

Sieltä löytyi valikoima pitkähihaisia paitoja, collegehousuja ja pari huppariakin.

Ajattoman valkoisia ja harmaita. Just sopivan kokoisia.

Kyllä mummi osaa

Sillä välin kun muu perhe hummaa Gagan tahdissa Tallinnassa, kotiin hylätty 8-vuotias käy mummin kanssa "perinteisellä". Perinteinen on heidän tapauksessaan Stockan kasikerros.

Ruuan lisäksi saa valita jotain pientä, ihan oman maun mukaan. Yleensä se on futislehti ja kasa futiskortteja, nyt ei niiden suhteen ole oikein otollinen ajankohta. Tulevan kauden kortit ovat vielä hra Paninin tehtailla ja loppukesän aikana on jo ehditty ostattaa vanhemmilla kaikki tärkeimmät lehdet.

Ei niillä sormi kuitenkaan suuhun mennyt, urheiluosaston vieressähän on näppärästi lastenvaateosasto. Ostettiin vähän tällaisia trendikkäämpiä vaatteita, toteaa mummi. En tiedä kumpi niistä oli muikeampana esitellessään saalistaan.

 

DC:n huppari ja varrelliset skeittikengät

 

Samainen mummi osti aikoinaan Luksulle sen ensimmäisen käpin ja ne ensimmäiset skedet.

Mutta hänen läsnäollessaan niitä ei sovi käyttää. Ovat niin rumia.

 

Aha.

 

****************************************

 

P.S Lisäsin tunnisteisiin "mummin". Tässä kohtaa se tarkoittaa äitiäni, ei suinkaan sitä ranskalaista pulloon pakattua. Isovanhemmat: Hot or not?

Highly recommended : Born this way ball

Olimme eilen Tallinnan Lauluväljak:lla katsomassa Lady Gagan kevyen musiikin esitystä. Menimme todellakin täysin turisteina, itse tunnistan tasan viisi daamin hittiä, eikä seurueessa muitakaan suuria faneja ollut.

Kyllähän se mukaansa veti. Ja oikeasti tosi hyvin vetikin. Diiva mikä diiva (niinhän se pitää ollakin), mutta erittäin hyvin otti yleisönsä. Tallinna ei ihan niitä helpoimpia keikkapaikkoja ole: jos suomalaiset ovat joskus hieman juroja, niin virolaiset ja vironvenäläiset vasta nuivia saattavat ollakin. Mutta nyt olivat ihan kaikki mukana.

Eli jos taivaalta tippuu lippu käteen, niin kannattaa mennä katsomaan miten Gaga vetää Hartwall Arenalla.

Koulu - Toisilta oppimisen festarit

Tänä viikonloppuna Lapinlahden sairaalan tiluksilla järjestetään Koulu - Toisilta oppimisen festarit.

Mainiolta kuulostava idea! Itse en valitettavasti pääse, mutta menkää te. Kertokaa sitten onko yhtä toimiva kuin miltä kuulostaa.

Infoa tapahtumasta löytyy täältä.

Matilda

Kolme päivää sitten en ollut vielä yhtään orientoitunut syksyyn tai syksyn vaatteisiin. Se oli kolme päivää sitten se.

 

Mopin trikoojakut. Raidallinen on se hullareiden versio.

Oli niin kiva, että ostin saman yksivärisenä.

Tänä aamuna vannoin, etten pue yhtäkään sinivalkoraidallista vaatetta päälleni ennen ensi kevättä. Voi hyvinkin olla, että tämä lupaus pitää, sillä minulla on uusi lempivaate. Sen nimi on Matilda. Ja se on ihana. Aion kulkea se päälläni ensi kevääseen asti.

 

Aika lyhyt, myönnän.

Mutta malli on hieman laatikkomainen, joten lyhyt helma ei ole liian porno.

Ainakaan paksujen mustien sukkisten kanssa.

Jalassa aina vaan ne Clarksit. Neljä-viisi vuotta vanhat.

Bongasin niitä myös mokkapintaisena.

 

Mekon juju on selkäpuolella koko matkan oleva vetoketju.

Pitsihame

Juuri ehdin sanomaan, etten tarvitse mitään uutta...

Iso vale. Tarvitsen vaikka mitä.

Ihan ensimmäiseksi tarvitsen pitsihameen. Kävin Zarassa sovittamassa pitsipaitoja ja juu ei. Mitä lie tekokuituja, ei mun hipiäni sellaisia kestä. Eikä pitsipaita ehkä muutenkaan ole ihan mun juttu.

Tähän Tara Jarmonin hameeseen törmäsin joku aika sitten. Ja ottaa niin päähän etten ostanut. Tai edes sovittanut, voihan olla ettei se olisi ollut edes hyvä. Ehkä sen vielä jostain löytää.

Urbanstory

Kävimme perjantaina juuri avatussa Urbanstoryssa. Ostamassa Ipanajamista uudet Imps & Elfsin Six Pocket farkut. Mukana sai Dylon pesukonevärin. Saa nähdä, koska saan aikaiseksi tehdä värjäysoperaation.

Syötiin lounasta samalla sisäpihalla sijaitsevassa Pure Bistrosta. Oli muuten hyviä tapaksia ja salaattia ja erinomaisen hyvä palvelu.


Osana Urbanstorya on Qi Store, jossa myydään myös Terhi Pölkin kenkiä. Itse suunnittelijakin oli paikalla ja oli erittäin miellyttävän oloinen tyttö nainen. Olen joskus hänen suunnittelemiaan kenkiä bongaillut, mutten sen enempää niihin perehtynyt. Kengissä on jotain samaa kuin Swedish Hasbeensin kengissä, mutta Pölkin kengät ovat naisellisemmat. Tai yksinkertaisesti kauniimmat.

Jos olisin ollut paremmassa moodissa, siis ilman shoppailuseuraani NiriNaria, olisin ehkä yhtä kenkäparia rikkaampi.

Tuliaisia

Olimme viikonloppuna ystävien luona rapujuhlissa.

Viime vuonna veimme tuliaisiksi snapsilaseja,

tänä vuonna täytettä niihin laseihin.

Käärin pullon pyyhkeeseen. Ettei kilise:)

Kuva on lavastettu, oikea tuliaispullo oli vielä Alkossa.

Tämä mantra on löytänyt tiensä jopa Lexingtonin astiapyyhkeisiin.

Onko tuo nyt hauskaa vai ei, mutta sopi hyvin teemaan.

Farkut joustovyötäröllä

Meidän 8-vuotias suosii edelleen joustavalla vyötäröllä varustettuja farkkuja. Ovat yhtä mukavat kuin verkkarit ja niissä on helppo juosta.

Pojalta löytyy neljät kriteerit täyttävät farkut. Name Itin perusmalli (joka on ollut mallistossa vuodesta miekka ja kivi), saman valmistajan farkut insinöörileikkauksella (viime kevään mallistoa) sekä AA:sta viime talvena tilatut Benchit. Muistin myös Sannan postanneen Lindexin vastaavista farkuista, joten suuntasin uuteen kantiskauppaani. Okei, tämä oli eka kerta siellä, mutta tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Lindexiltä löysin mitä etsin. Viimeinen pari ja sekin kokoa 152 cm. Olisin ostanut 146 cm:n kokoiset, mutta koska niitä ei ollut, niin kelpuutin isommat. Kotona tein pientä vertailua Name Itin vastaavien farkkujen kanssa. Lindexin farkut siis kokoa 152 cm ja Name It farkut kokoa 146 cm. Ovat lähes millilleen saman pituiset. Mutta katsokaas leveyttä: Name Itit ovat vyötäröltä aavistuksen leveämmät mutta lahkeesta lähes puolta leveämmät. Melkoista.

Maitoa?

Mitä, eikö teillä juoda maitoa? Siis kyllä lapsiperheissä pitää maitoa juoda, ainakin lasten. Kyllä pitää.

Ja blaablaablaa. Sama virsi joka kerran, kun tulee puhe siihen, että meillä ei ole automaattisesti maitoa kaapissa. Toki joskus käytetään maitoa murojen kanssa, tai siis poika käyttää, muut eivät muroja syö. Myslit ja muut leseet syödään jogurtin kanssa.

Onko tämä tosiaan niin tavatonta kuin tästä saamastani taivastelun määrästä voisi päätellä? Juovatko kaikkien muiden lapset maitoa? Siis ihanko kaikkien?

Ja tähän väliin, lapset saisivat halutessaan juoda maitoa, mutta kumpikaan ei halua. Päiväkoti-ikäisenä joivat päiväkodissa maitoa, mutta ei se ole koskaan kotona kelvannut. Päiväkodin maito on kuulemma parempaa (olen käynyt stalkkaamassa, ihan samaa maitoa ne Helsingin kaupungin päiväkodit tarjoavat). No sopii se mulle, hanasta tulee maailman parasta vettä, eikä sitä tarvitse mistään kantaa litratolkulla.

Mutta juustoja meillä kuluu, paljon. Kovaa, pehmeää, tuoretta, pitkään kypsytettyä.

Lapsetkin syövät kaikenlaisia juustoja, homejuustoja lukuunottamatta.

Salaateissa käytän usein Fontanan juustoja. Saman valmistajan halloumit ovat lajinsa parhaita, suosittelen kokeilemaan.

Ja Ambrosin mozzarellaa löytyy aina jääkaapista, itse laiskana ostan sitä usein pikkupalloformaatissa.

Laura Ashley Homecare

Ostin Stockan kantiksesta Laura Ashleyn huone- ja vuodevaatetuoksut.

 Olen erittäin koukussa tuohon liinavaatetuoksuun. Muu perhe ei niinkään...

Onko kukaan kokeillut sarjan pyykinpesuaineita? Toimiiko?

Nilkkureita

Kaupat ovat tällä hetkellä täynnä ihania nilkkureita. Korkeita ja matalia korkoja, pyöreitä ja vähemmän pyöreitä kärkiä. Mustia ja eri ruskean sävyjä.

Mitään tarvetta ei ollut, mutta kun... Laitan jalkaan heti kun aurinko menee pilveen. En toki toivo sitä. Voi kun tulisi pitkä ja lämmin syksy. Vähän korvaukseksi ei niin pitkästä ja lämpimästä kesästä.

Kengät Global, hinta 84,90. Erinomainen hinta-laatusuhde.

Stadionbongausta

Tunnin turistikierroksella pääsi kotijoukkueen pukuhuoneeseen asti.

Seuraavan kerran täydelle stadionille.

Schmittenhöhe 1,965 m

Kuvat ovat luokattoman huonoja, tiedän.

Houkutus "lainata" muutama kuva oli suuri, mutta pelataan reilua peliä.

Lapset eivät ole koskaan olleet Alpeilla kesäaikaan, ja nytkin heidät sai raahata sinne puoliväkisin. "Siellä on tylsää, ei siellä kuitenkaan ole mitään tekemistä... " Vähänpä tiesivät.

Zell am Seen Schmittenhöhestä löytyy kaikki sirkushuvit perinteisten vaellus- ja pyöräilyreittien lisäksi. Zeller Zeellä voi uida, purjehtia ja lautailla. Erittäin hyvä matkakohde myös kesäaikaan, niin aikuisille kuin lapsillekin.

Kanuuna

Hei viisaat, onko teillä kokemusta Kaivarin Kanuunasta ? Myyjänä, tai edes ostajana. Kannattaako sinne viedä "omia tarpeettomia tavaroitaan"? Yritin kysellä omasta kaveripiiristä, mutta ne mistään mitään tiedä, eivät ole kovin kirpparihenkisiä.

Just nyt, tai hetkenä minä hyvänsä, saan jonkun sortin halvauksen kaapissa pyörivien kamojen kanssa.

Olisin kovin kiitollinen kokemuksista.

Kirjaostoksilla

Kävimme kirjaostoksilla. Ostamassa lukiokirjoja. Niin se aika rientää.

Tuo kirjojen ostaminen ei ole mitään halpaa lystiä, ainakaan jos ne ostaa uusina. Nykyään on netin kautta saatavilla tosi hyvin myös käytettyjä kirjoja. Toista oli allekirjoittaneen nuoruudessa: jos ei kaverilta onnistunut saamaan käytettynä (siistikuntoista ja riittävän uutta painosta), niin ne oli ostettava uutena. Eikä siihen maailmanaikaan ollut kuultukaan kurssimuotoisesta lukiosta, koko lukukauden kirjat piti ostaa kerralla. (Vai oliko? Alkava dementia... Luokatonta lukiota ei ainakaan ollut.)

Äitini ei muista ostaneensa minulle ainuttakaan lukiokirjaa.

Kyllä hän osti, tai ainakin maksoi ne. Minulla oli rinnakkaiskortti Stockalle ja

tuli ostettua aika paljon muutakin kuin kirjoja.

En näemmä olisi jäänyt asiasta kiinni vielä tänäkään päivänä ellen olisi nyt tunnustanut:)

Akateemisessa on kantistarjouksessa Superdryn vihkoja ja penaaleja.

Ostin penaalin, Luksulle. Varmuuden vuoksi, jos toinen katoaa.

Inka halusi sai Marimekon mustan penaalin.

Ja Luksu ei kuulemma tarvitse mitään uutta kouluun.

Filippa K – Soft Sport Collection

Mulla on uusi harmaa neule (ennestään niitä ei ole yhtään). Filipan Soft Sport mallistosta. Täydellinen. 85% puuvillaa ja 15 % kashmiria. Juuri sopiva loppukesän Suomen kesän iltoihin.

Edestä lyhyempi, takaa pidempi. Saa käyttää leggareiden kanssa. Mähän siis käytän edelleen leggareita, olenhan keskivartalolihava. Ja käytän niitä myös lyhyiden paitojen kanssa.

A unique new line with luxurious, functional and stylish garments for yoga, pilates and other low intense training.

Sohvalla makaaminen menee tuohon low intense training kategoriaan, eikö?

Flow x 2

Ylihuomenna alkaa Flow. Mitä musiikkiin tulee menen sinne aina yhtä turistina mutta parasta onkin fiilis ja seura. Sekä hyvä ruoka. Parempi mieli. K-18. Tämän vuoden ainoa tapahtuma johon menemme ilman lapsia. Surullista:)

Mikä on Flow?

Festival on musiikki- ja kaupunkikulttuurifestivaali, joka järjestetään vuosittain elokuussa Helsingin Suvilahdessa. Vuonna 2012 Flow valtaa Suvilahden 8.–12. elokuuta. Flow’n esiintyjäkaarti on valikoima kiinnostavimpia kotimaisia ja ulkomaisia esiintyjiä indie-rockista soulin, jazzin ja maailmanmusiikin kautta tuoreimpiin klubisoundeihin.

Kiinnostavan ja ajankohtaisen musiikkiohjelman ohella Flow panostaa kaupunkikulttuuriin, visuaaliseen taiteeseen, palveluihin ja tapahtumapaikan viihtyvyyteen. Suvilahden historiallinen voimalamiljöö tarjoaa ainutlaatuiset puitteet Flow’n monipuoliselle festivaalikokonaisuudelle.

Tapahtuman ikäraja on 18 vuotta.

Flow on sekä mielentila että fyysinen tila, jossa tunne virtaa kollektiivisesti musiikin kautta osaksi suurempaa kokonaisuutta.

Toisenlainen Flow löytyy Turusta (ja Lappeenrannasta): Flow Park. Kävimme Turun puistossa lomamme alussa ja oli yllättävän kiva paikka. Ja yllättävän fyysinen eli vaati myös vanhemmilta jonkinlaista kuntoa. Flowpark on suunnattu yli 7 -vuotiaille (siellä on nuoremmille lapsille leikkirata, mutta varta vasten ei kannata pienten kanssa sinne lähteä). Ei sovellu korkeanpaikankammoisille, koska radat ovat oikeasti aika korkealla.

Ratoja on neljää vaikeusastetta: sininen ja vihreä rata, joihin vaaditaan 120 cm:n pituus sekä punainen ja musta rata, joiden minimipituus on 150 cm. 7-9-vuotiailla pitää olla radalla aikuinen mukana ja 10-12 -vuotiailla aikuinen mukana puistossa.  (Itse en päästäisi edes 10 -vuotiasta yksinään radalle, ainakaan omaani).

Käykää ihmeessä! Jos pää kestää.

Ekaluokkalaisen tarpeelliset tavarat

Reppu. Se tärkein, ensimmäinen reppu. Se millainen reppu on kiva on ihan makuasia. Aika monen ekaluokkalaisen mielestä joku über-tyylikäs kuva on ihan ehdottomasti oltava repussa. Oikeasti tärkein ominaisuus on ergonomisuus, se miltä reppu tuntuu selässä. Hihnat tulee pystyä säätämään oikealle korkeudelle ja niiden tulisi myös pysyä säädetyssä korkeudessa. Pehmusteet olkapäillä ovat myös mielestäni ehdoton vaatimus. Koollakin on väli, pienikokoiselle ekaluokkalaiselle ei kannata ostaa 50 litran reppua, vaikka muissa vaatteissa suosikin kasvuvaraa. Jos ette usko, niin vetäiskää selkään 60 litran rinkka, säätäkää reppu kaksimetrisen miehen mittoihin, ottakaa siitä pehmusteet pois ja tehkää reipas lenkki. Näissä kuviollisissa ”markettirepuissa” on varmasti hyviä yksilöitä, mutta jos se ihku kuvio ei ole henki ja elämä niin suosittelen perinteisiä reppumerkkejä kuten Jansportia, Eastpakia tai Dakinea. Ne kestävät useamman vuoden. Myös konepesua.

Aika monessa blogissa on kehuttu Ticketin reppua. Itse en lämpene mallille tai kuvioille lainkaan,  ja eniten repussa arveluttaa sen omapaino; painaa tyhjänäkin aika paljon enemmän kuin moni lajitoverinsa. Mutta varmasti kelpo kapine sekinJ.

Luksun reppu Haglöfs Tight Medium. Jumppapussi Adidas. Tunnustamme mustaa väriä:)

Reppuun liittyy jumppapussi. Ainakin Helsingissä kaikki ekaluokkalaiset ovat saaneet (MLL:n tai Nuori-Suomen tai vastaavan instanssin) sponssatun jumppapussin, mutta sen varaan ei kannata laskea. En voi luvata, että muualla maassa on samaa käytäntöä. Meiltä löytyy aika monta jumppapussia  ja kaikille on ollut käyttöä. Jumppapusseja kannattaa etsiä urheilu- ja laukkuosastoilta. Jumppapussista päästään luontevasti juomapulloon. Sellainenkin on hyvä olla olemassa, ainakin alkusyksystä. Luksun luokassa on käytössä omat mukit eli lapsilla luokan tiskipöydällä on kotoa tuodut muovimukit. En tiedä kuinka yleinen käytäntö tämä on.

Penaali. Malli on makuasia, toiset tykkäävät pusseista ja jämptimmät haluavat kynänsä ja kuminsa sellaiseen laatikkomalliseen lokeroituun versioon. Tässä kohtaa poikalapsien äideille helpottava tieto: pojille kelpaavat yleensä peruskynät ja kumit, tyttölasten vanhemmat voivat varautua loputtomaan geelikynien, hajukumien ja muun tiimarisälän ostamiseen. Koulusta saa kynän, kumin, sakset, värikynät ja muut pakolliset tarvikkeet, mutta niitä kannattaa varata myös kotiin. Koska niilläkin on tapana kadota eikä kouluilla ole varaa koviin moneen korvikkeeseen.  Eräs nimeltä mainitsematon  8 –vuotias hukkasi penaalinsa jo viime maaliskuussa. Ei löytynyt vaikka kuinka etsittiin. Se löytyi viimeisenä koulupäivänä omasta pulpetista.

Kansio. Ainakin meillä on lapsilla päiväkotiajoista lähtien oma kansio. Sinne säilötään piirustuksia ja muita lippulappusia tärkeitä asiakirjoja, jotka saadaan kotiin lukukauden päätteeksi.

Puhelin. Peruspuhelin kelpaa ekaluokkalaiselle varsin hyvin. Jos ne yrittävät jotain muuta, kuten urbaanilegendaa siitä kuinka ihan kaikilla kavereillakin on älypuhelin, niin sanotte vaan kylmästi, että ei pidä paikkaansa. Koska se ei pidä paikkaansa. Luksukin on yrittänyt tätä useampaan otteeseen. Sisarensa toteamus ”mitä sä älypuhelimella teet, kun ei sulla ole sitä älyäkään” on kaikessa tylyydessään ihan oikea. Enkä tarkoita, että lapsi jotenkin tyhmä olisi, mutta 7-8 –vuotiaan järjenjuoksulla varustettu otus ei todellakaan tarvitse älypuhelinta. Kosketusnäytöllinen puhelin sen sijaan on ihan nykypäivää eikä suinkaan mitään high-techia. Ja tämäkin taas lapsikohtaisella varauksella. Keskivertotytöllä säilyy puhelin paremmin ehjänä kuin keskivertopojalla. Oli puhelin mikä tahansa niin kannattaa hankkia joko prepaid -liittymä tai saldorajoitus. Ja kaikki mahdolliset estot mitä liittymään saa.

Avaimet. Aika harva ekaluokkalainen tulee koulun jälkeen tyhjään kotiin mutta avain on silti hyvä olla olemassa. Jos kotona on turvalukot/hälyttimet, niiden avaamista/purkamista kannattaa myös treenata. Avainnauha. Suurimmalla osalla on kaulassa roikkuva avainnauha. Luksun avainnauha on lyhyempi, sellainen vyölenksuun kiinnitettävä malli.

Mitäs kouluun?

Tässä pientä vinkkiä tulevien ekaluokkalaisten vanhemmille siitä, miten pienet pojat pukeutuvat kouluun. Ainakin meilläpäin. Ja ainakin ne palloa potkivat yksilöt.

Luksulla ei pukeutuminen juurikaan muuttunut kouluun mennessä, ”tyyli” on pysynyt edelleen samana kuin mitä se on ollut viime vuodet. Alkusyksystä päällä on sään mukaan farkut/shortisit/cargot/chinot ja t-paita/huppari/college.  Housujen ainoa vaatimus on se, että niissä on helppo juosta. Verkkareissa ei kouluun mene kuin niinä päivinä jolloin lukujärjestyksessä on liikuntaa. Tähän saattaa tulla muutos, koska koulun isommat pojat tuntuvat kulkevan verkkareissa kesättalvet. Käsittääkseni kaikissa koulussa on ulkoliikuntaa niin kauan kuin säät sallivat. Suihkussa käydään vain sisäliikuntatuntien jälkeen. Kahdella vaatekerralla pyrin olemaan kikkailematta niin kauan kuin mahdollista. Vaatteilla on taipumus kadota.

Jalassa helposti puettavat tennarit/skedet/lenkkarit. Myöhemmin syksyllä välikausigoret tai muut vedenpitävät kengät. Luksu ei edelleenkään osaa solmia kengännauhoja. Kynä, sakset ja leipäveitsi  pysyvät jo hyvin käsissä (sekä oikeassa että vasemmassa) mutta kengännauhat ovat ihan ydinfysiikkaa. Ei vaan osaa. Tai me ei osata opettaa. Tarrallisia kenkiä en ole enää koululaiselle ostanut. Sen lisäksi että ne ovat rumia, ne ovat myös epäkäytännöllisiä, tarroihin tarttuu kaikki mahdollinen skeida mitä maasta löytyy. Kengännauhaongelma on ratkaistu ”kerralla nauhat kiinni menetelmällä” (skedeissä) tai venyvillä kuminauhoilla, joita ei tarvitse sen enempää solmia kuin aukaistakaan.

Eccon kesälenkkarit kuminauhoilla. Väri on - erittäin eksoottinen:)

Takki on vedenpitävä, kuten kaikilla näillä leveysasteilla. Merkillä ei ole niin väliä, kunhan se on yksivärinen. POP:n takit ovat edelleen suosiossa, vaikka suunta on selkeästi vähemmän telttamaiseen. Toisena takkina on musta Five Seasons kuoritakki. Oli muuten yllättävän vaikea löytää mustaa kapealinjaista takkia. Ja kolmantena Scotch Shrunkin pusakkamallinen (äidin lemppari). Yhdelläkin takilla pärjäisi, mutta koska takeilla on taipumus hetkellisesti hävitä (kaikki löytyvät aikanaan), niin kaksi takkia ei ole mitenkään liioittelua. Kolme takkia menee vähän hätävarjelun puolelleJ.  Myöhemmin syksyllä liputan softshelltakin puolesta. Peakilta, Popilta ja Everestilta ainakin löytyy kelpo yksilöt.

POP:n välikausihousutkin löytyvät, mutta niitä ei ole taidettu kovin montaa kertaa kertaakaan repun pohjalta käyttöön kaivaa. Koulussa ei ole tarkkaa vaatevalvontaa, toki opettajat katsovat, etteivät pienet koululaiset ihan alasti kulje, mutta vahinkoja sattuu. Lapsi voi olla koulupäivän jälkeen likomärkä, mutta siperia opettaa - tässäkin asiassa.

Kumisaappaat on hyvä olla, ja tämä on hyvin lapsikohtaista kuinka paljon niille tulee käyttöä. Meillä käyttö on nihkeämpää, eivät ihan parhaimmat jalkapallon potkimiseen.

Sadetakkia ja kurahousuja ei meillä ole tarvittu, eikä niitä olekaan. Enkä ihan heti keksi mihin niitä tarvittaisiin, jos muut ulkovaatteet ovat vedenpitäviä.

Sisäkengät (tossut, Crocsit tms.) ovat suositeltavat, varsinkin kun ulkona alkaa olla märkää. Meillä tästä suosituksesta on poikettu. Repussa on ollut varasukat, jotka voi vaihtaa märkien sukkien tilalle. Siis teoriassa, käytännössä kuvio menee niin, että ”ai  niin, en mä muistanut”.

Luksulla on todella paksut hiukset ja poika hikoilee päästä runsaasti, joten päähineitä poika ei käytä kuin talvella. Käppi oli viime vuonna saatava, mutta käyttö jäi onneksi vähäiseksi. Sittemmin se on mystisesti ”kadonnut”. Mutta edelleen noita suoralippaisia näkyy, joten sen hankkimiseen kannattaa varautua. Ja se on ainoa asia, missä merkkitietoisuus on meillä tullut esille. ”Onks tää aito?” oli ensimmäinen kysymys kun käppinsä sai. Mummin ostamana btw. Se on lakki jossa on lippa, joten on se aito lippalakki. Ja jos et osaa lukea, niin olisi välittänyt vähemmän aitokin.

Myöhemmin syksyllä tarvitaan sormikkaita. Ja niillä vasta onkin taipumus kadota. Eli kannattaa hamstrata edullisia sormikkaita jos eteen tulee. Meillä on ostettuna Reimatec+ välikausihanskatkin, mutta niillä ei ollut käyttöä koko vuonna. Eli ei ehkä se välttämättömin hankinta.

Teen toisen postauksen muista tarvikkeista. Tästä tuli niin pitkä, etten jaksa itsekään lukea läpi.

Ho-ho-holly

Holly and Whyte.

Mun ihka ensimmäinen Lindex -vaatteeni.

Sain hameen ystävältäni, joka oli tähän liian lyhyt.

Otin, kun en kehdannut olla ottamattakaan.

Kai se rantahameesta menisi, ajattelin.

Kuvaa ottaessa hame oli ehtinyt olla päälläni kaksi päivää,

lähinnä autossa ja koneessa istuessa,

eikä tuon enempää ollut muotoaan menettänyt.

Joudun syömään sanani. Tai mielipiteeni. Tai mielikuvani.

 Ja myöntämään olleeni väärässä. Vaikka tekee kipeää.

Korkeanpaikanleiri

Ei niin pientä kylää eikä niin korkeaa vuorta, etteikö sopivaa treenipaikkaa löytyisi.

Jatkamme wi-fitöntä elämää, palataan elokuussa. Voikaa hyvin!