Puutarhanhoitoa

Mulla on kaikkia uusia kasveja. Hyötykasveja. Pitää postata, kun ne ovat vielä elossa. Heh.

Ostin muutaman Bacsacin yrttiruukun, näihin laitan ainakin basilikaa ja rosmariinia,

niitä meillä kuluu. En kasvata niitä alusta asti (miksiköhän)

vaan ostin hieman isommissa ruukuissa olevia valmiita yrttejä.

Lindrothin puutarhalta ainakin saa sopivan kokoisia

valmiiksi kasvatettuja yrttejä.

Bacsacilta on tullut myös Plant It systeemejä. Kyseessä ohut paperi,

 jossa on valmiina kasvien siemeniä.

Ne istutetaan ruukkuun, muistetaan kastella ja toivotaan parasta.

 En yhtään tiedä mitä tästäkin tulee, mutta ainakin olen innoissani.

Ostin varta vasten myös yrteille tarkoitettua multaa, lannoitusosio menikin sitten yli hilseen.

 Mutta kyllä mä varmaan opin.

Aasialaista pikaruokaa

Hämeentielle (Lintulahden kulmille, Martinan yläkertaan) on avattu tuoretta aasialaista pikaruokaa tarjoava ravintola.  On sitä odotettukin. Samalla ketjulla on jo rafla Suomen Turussa.

Me oltiin paikalla heti avaamisen jälkeen. Hyvää oli. Pikaruuaksi. Jos kulmilla kuljette, niin suosittelen, kyllä se aina mäkkärin mätöt peittoaa. Tarjolla on wokkia, salaatteja ja teriyakia. Ja sushia (sitä ei testattu). Jälkkäriksi saa luomujäätelöä. Janon voi sammuttaa oluella, siiderillä tai viinillä. Sakeakin saa. Ja jotain muutakin, olin autolla, en perehtynyt juomapuoleen.

Plussaa kivasta sisustuksesta. Ja ystävällisestä palvelusta.

3/3

Otin kolme kuvaa.

Kaikki onnistuivat:)

Kokoa pienempi olisi ehkä istunut paremmin,

näitä joutui kuromaan jonkin verran vyötäröltä.

Eilisen hyvä mieli

on kaunis muisto vain.

Mulla olisi keväisempiä vaatteita näiden tilalle, mutta niitä viitsi edes esille ottaa.

Joko huomenna? Tai edes tällä viikolla?

Kyllä nyt kelpaa

On se kätevä. Uusi parsakattila. Vanha katosi johonkin. Kyllä nyt kelpaa keitellä. Ja on sitä keiteltykin.

Ostin uuden kuorimaveitsenkin, tuollaisen jonka terä pyörii.

Vähän pitää tekniikkaa treenata,

mutta helpommin sillä saa parsan kuorittua.

Farkkuja

Ostin keltaisilta päiviltä itselleni Dieselin jeggingsit.

Mulla on nämä samat tummempana ja olen tykännyt kovasti.

Jälkeenpäin tajusin, että olisi pitänyt ostaa Inkalle samanlaiset.

Luksulle ostin jo aiemmin Name Itin farkut.

Malli on jotain verkkareiden ja farkkujen väliltä.

Tämän hetken lempihousut (heti verkkareiden jälkeen).

Huomasin, ettei täällä ole pojan vaatteita juurikaan näkynyt.

Kyse ei ole niinkään vaatteiden vaan kiinnostuksen puutteesta.

Yritän ryhdistäytyä.

Kaks eteen, kolme taakse

Aamustepit, ees taas.

Päällä Mopin raidallinen trikoojakku. Mopilla on tapahtunut positiivista tuotekehitystä,

kolmekasin jakussa on riittävän pitkät hihat.

Jalassa Clarksin kengät, monta vuotta vanhat ja edelleen hyvässä kunnossa.

Varmaan ainoat kengät, jotka eivät ole tarvinneet suutaria.

Näitä samoja oli muuten hullareilla, tai samoja ja samoja, laatu ei ollut nähnytkään samaa.

Ja Sandin housut, nämäkin useamman vuoden vanhat ja tosi paljon pidetyt.

Pinta ei ole ihan matta, sopii töihin ja iltamenoihin. Vyötärö joustaa tarvittaessa.

Mistä tulikin mieleeni, että jousto tulee tarpeeseen. Ja inhoan tuota elintasorengastani.

Yhä enemmän ja enemmän.

Eikä se iän myötä ainakaan pienene.

Teemaväri

Äidille ja tyttärelle.

Keltaisilta päiviltä oranssia.

An orange a day keeps the doctor away

Taas tuollainen oranssi juttu, toteaa joku.

Tilanne on nyt se, että mun psyyke ei kestä enää yhtäkään räntäsateista aamua.

Oranssi päivässä, kunnes se kevät oikeasti tulee.

Söderhamn

Ikean valikoimiin on tullut uusi Söderhamn –moduulisohvasarja. Miellyttävä ulkonäkö ja todella hyvä istua.

Moduuleja voi rakennella oman maun ja tarpeen mukaan. Esimerkiksi yhden istuttavasta sohvasta saa nojatuolin erikseen myytävillä käsinojilla. Itse ihastuin erityisesti tarpeeksi isoon (93x93x40) rahiin, samantyyppinen kuin meidän Elle -sohvan rahi.



Värejä on tällä hetkellä neljä, halvin Samsta –kangas (harmaa) on juuri sen näköinen, että se on halvin, mutta beige Replösa -kangas vaikutti ihan pätevän oloiselta. Ja Isefall -kankaatkin saattavat kestää enemmän kuin kuukauden siisteinä. Kaikki kankaat ovat irrotettavissa ja lisäpäällisiä myydään erikseen. Sarjasta löytyy myös vuodesohva.

Jos hieman edullisempaa sohvaa tai lepotuolia olet etsimässä, niin tämä sarja kannattaa ehdottomasti tsekata. Meillä ei ole koskaan ollut Ikean sohvia, mutta olen kuullut, että ajavat asiansa.

Ulkoistetut synttärit

Keräilin tähän eri paikkoja, missä voi järjestää lapsille syntymäpäiväjuhlia. Moni näistä toimii aikuistenkin synttäreillä, testattu on. Nämä ovat kaikki paikkoja, joista on omakohtaista kokemusta. Valitettavan Helsinki -keskeinen, mutta toivottavasti muualla asuvatkin saavat ideoita.

HopLop ja vastaavat liikuntaseikkailupuistot, näitä löytyy ympäri Suomea –  toimivat vuodesta toiseen.

Salmisaaren liikuntakeskus – uusi suosikki. Aukesi vuosi sitten. Täällä on vaikka mitä: biitsi, kiipeilyareena, MegaZone, gr8 ja paljon muuta. Käykää tutustumassa.

Arena Center Myllypurossa ja Hakaniemesä – täälläkin on monipuolinen valikoima, teemaksi voi valita mm. sählyn, koripallon, futsalin ja koripallon. Leikkiluolakin löytyy.

Tiikeriareena – Vantaan Tikkurilassa. Ei ehkä se hohdokkain, mutta hinnaltaan varsin kilpailukykyinen.

Hohtokeilaus – Helsingissä mm. Kampin Keilahalli ja perinteinen Ruusula. Vantaan Flamingossa on uudehko halli ja gr8 löytyy ainakin Helsingistä, Espoosta ja Vantaalta. Kannattaa googlettaa oman kaupungin tarjonta.

Hohtogolf - ainakin Flamingossa ja Turussa.

Uimahallit – mikään ei estä järjestämästä syntymäpäiväjuhlia uimahallissa. Uimahallin kahvilasta kannattaa kysyä synttäripakettia. Mielestäni vaatii sen, että kaikki juhlavieraat ovat uimataitoisia.

Urheilupaikat – sählyä, fudista, mikä lasta kiinnostaa. Kannattaa kysyä paikan päältä. Jossain paikoissa saa ohjaajankin pientä palkkiota vastaan.

Muut lasten harrastuspaikat –  lasten harrastuspaikoista kannattaa kysyä, voiko tilaa lainata/vuokrata juhlien ajaksi.

Asukaspuistot ja muut avoimet  tilat – näitäkin voi varata synttärijuhliin.

Keväällä ja kesällä myös Linnanmäki, Korkeasaari ja vastaavat ovat hyviä paikkoja. Vähän isommille lapsille.

Jos energiaa ja aikaa riittää, niin lapsille voi sään salliessa itse järjestää pihalle tai puistoon esim. seikkailuradan. Hommaan kun lisää makkaran ja vaahtokarkkien grillauksen niin mikäs sen hauskempaa.

Isommat lapset menevät mielellään keskenään leffaan. Tai vaikka teatteriin.  Espoon Emmassa voi järjestää pajakutsut.

Kotona – erittäin extreme. Ainakin vanhemmille. Mä en uskalla.

Lista ei ole aukoton, jos teillä on hyviä ideoita niin laittakaa vinkkiä kommenttiboksiin.

palapeli

Otin ainakin 15 kuvaa. Siltikään en saanut itseäni

mahtumaan yhteenkään kokonaisena.

Tein palapelin.

Tässä asu joltakin päivältä. Tässä on kaikki mun elementit.

Huomatkaa huivin väri.

(Kokeilin saman värisiä housuja, kauppaan jäivät.)

Kokoontumisajot

Toinen samanlainen pari nojasi toisella puolen eteistä.

Tuntuu kaikilla junnuilla olevan sama varustus.

Äiti, mistä mä tiedän mitkä on mun kengät?

Otat ne likaisimmat, niin eiköhän  se ihan oikein mene.

Olen valitettavan oikeassa.

Pullonpalautusta

En ole erityisen eko, ostan luomua lähituottajien tuotteita ja pyrin kuluttamaan viisaasti (ei ehkä uskottavuuden kannalta ihan paras ajoitus tuon edellisen postauksen jälkeen). Kierrätän sen minkä voin ja osaan. Silti mua on viime aikoina alkanut ahdistamaan tämä jätteiden määrä.

Tässä meidän kylpyhuoneen jätteet (ei siis ne pönttöön menevät) parin viikon ajalta. Hirveä määrä. Tuossa on nyt sattumalta useamman sarjan shampoot, mutta jos niitä ei olisi, niin olisi jotain muuta. Jätteen määrä on vakio.

Nuo Tigin tuubit ovat ihan painajainen, ei mitään käsitystä minne ne pitäisi tunkea. Eli laitan ne sekajätteeseen. Kiehl’s sentään palkitsee ne asiakkaat, jotka palauttavat tyhjät pullot heidän liikkeeseensä. Ihan sama mitä niille sitten tehdään, ainakin mä olen oman osuuteni tehnyt.

En ole varma, mikä tämä postauksen tarkoitus on. Ehkä purkaa ahdistusta näiden nurkissa pyörivien jätteiden suhteen. Ja ehkä löytää jokin kompromissi, olisiko ehdotuksia? Luomukosmetiikkaa? Sama määrä jätettä niistäkin syntyy.

Silmien ympärille ja vähän muuallekin

Siivosin kylpyhuoneen kaappeja ja huomasin, että olen panostanut aika lailla ihonhoidossa silmänympärykseen. Miltähän mun silmäpussit näyttäisi ilman näitä.

Helena Rubinstein Prodigy Powercell eye care silmänympäryshoito on ollut käytössä vajaan tuubin verran. Torjuu ikääntymisen merkkejä (ihan varmaan joo), niin kuin mun kaikki ihonhoitotuotteet. Tässä on keraaminen pää, josta voide sivellään suoraan iholle. Saman valmistajan Hydra Collagenis eye care silmänympäryshoito.  Anti-aging toiminto.  Heh. Tykkään kummastakin tuotteesta ja nämä ovatkin vaihdellen päivittäisessä käytössä.

Biothermin Aquasource Eye Protection silmänympäryshoito oli alkuun lupaava, mutta sitten se tai sen teho jotenkin lässähti, tuote on joutunut väistymään Rubinsteinien tieltä. Tässä tuubissa aplikaattorina pyörivät pallot, joiden kuuluisi edistää mikroverenkiertoa.

Estee Lauderin Idealist Cooling Eye Illuminator silmänympäryshoito (mulla käytössä se vaaleampi sävy). Tuote nimensä mukaisesti viilentää, mutta muuten jäänyt paitsioon, en vaan osannut tätä(kään) käyttää.

Diorin Diorskin Nude Skin Perfecting kosteuttava peitevoide. Ihan pätevä tuote, vaikka en tämän kanssa jaksa joka aamu puljata. Pitäisi kyllä, tiedän.

Lumene Eyeshadow Primer silmämeikin pohjustusvoide. Taitaa olla mun ainoa Lumene -tuotteeni, eikä tästä mitään pahaa sanottavaa. Tekee sen mitä pitääkin, pitää meikin paikoillaan (jos siis meikkiä olisi, harvemmin on).

Sisley Phytocernes peitevoide silmänympärysiholle. Tämä on jo vuosia vanha ja parasta ennen päiväys ohitettu aikaa sitten, mutta ei sen teho ole mihinkään hävinnyt. Tykkään tästä edelleen, tätä voi käyttää muuten meikittömille kasvoille ilman, että kukaan huomaa.

L’Orealin Studio Secrets Primer on palkittu meikinpohjustusvoide. Ihan hyvää kamaa, vaikka olen parempiakin kokeillut. Erittäin hyvä-hintalaatusuhde kuitenkin.

Tämän hetken ehdoton meikkituotesuosikkini on Helena Rubinsteinin Prodigy Powercell meikkivoide. Vaikka en meikkaakaan päivittäin, en välttämättä edes töihin, niin tämän puuttumisen kyllä huomaa. ”Voi Nina, oletko sä sairas”, kysyvät kollegat, jos tulen töihin ilman tätä.

Sain äidiltäni Lancomen seerumin. Äiti ei tykännyt, eikä tykkää tytärkään, yksi huonoimmista seerumeista mitä olen kokeillut, ihan yhtä tyhjän kanssa. Sori vaan Lancome.

Tuorein ostos ja floppi on Estee Lauderin BB Daywear. Vastikään kovalla kohinalla markkinoille tullut, mutta en vaan tajua miten se toimii. Ainakin ihan käsittämättömän tahmaista ainetta. Nykyään en osta kosmetiikkaa, ennen kuin olen testannut etukäteen, ja tämän hairahduksen jälkeen en varsinkaan osta yhtään mitään ennen testeria. Onko kokemusta, minkälaiseen ihoon tämä toimii? Nuorempaan?

Ei mua ainakaan yrityksen puutteesta voi moittia.

holy shit

Mä tein näistä kuulista pääsiäispupun, iloitsee nuorempi. En edes uskalla ajatella, mitä asiasta sanoo vanhempi, kun tajuaa mihin käyttöön sitruunakakun koristeet ovat joutuneet.

Nämä voisit grillata, sanoo kaikista vanhin, kun häviää ovesta ulos. Ai mä vai? Grillata? Parsaa?

Kyllä sä pärjäät, se vielä sanoo. Melko hyväuskoinen.

Perään tulee tekstari, se minttusalsa pitäisi tehdä ihan ensin. (Mun lähin kosketukseni tuoreeseen minttuun liittyy mojitoon. Ei puutu kuin rommi, niin lähtisi tämäkin homma rullaamaan.)

Tässä on katastrofin ainekset kasassa. Olen paniikissa.

Hyvää pääsiäistä teille!

Yön hiljaisina tunteina

Olen huono katsomaan telkkaria, Kympin uutisia ja Tulosruutua lukuun ottamatta. Viimeisin sarja, jota aktiivisesti seurasin oli Jack Bauerin 24 ja siitäkin on useampi vuosi. Täydellisiä naisiakin katsoin aikaisemmin, mutta kaksi viimeisintä tuotantokautta olen passannut.

Nyt olen löytänyt kaksi sarjaa, joista katsoin ilmestyneet jaksot putkeen. Jep, mulla on ollut ylimääräistä aikaa yön hiljaisina tunteina. Ja olen koukussa kumpaankin. Kumpikin edustaa genreä, jota en ole koskaan katsonut, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

Viidakon tähtöset, onko parempaa viihdettä olemassakaan. Tunnistan näistä daameista neljä: Susannat ja Martinan, loput kuusi ovat mulle täysin tuntemattomia suuruuksia, mutta se ei haittaa lainkaan. Aivan helmiä, jokainen. Ja mikä määrä liian pitkiä ripsien pidennyksiä, puhumattakaan silikonirintojen määrästä (pitäisi varmaan hommata isompi näyttö, että näkisi kaiken).

Toinen on Iholla, en tiedä mikä siinä viehättää. Formaatti on sangen puiseva, mutta ohjelmaan on löydetty sopivat ihmiset. Myönnän, yksi näistä on mielestäni niin mielenkiinnoton, että hyppään hänen osuutensa yli. Toinen taas on niin ärsyttävä, että olen paskahalvauksen partaalla hänen ilmestyessään ruutuun, mutta sekin on katsottava. Kolme on ylitse muiden, arvaatteko ketkä?

Kitinää mitoituksista

Meillä on paljon TH:n vaatteita, niin lapsilla kuin aikuisillakin. Viime vuosina on alkanut hämäämään merkin mitoitus. Heräsin asiaan jo toissa vuonna, mutta viime ja tämän vuoden aikana ihmetykseni on vain lisääntynyt. Mieskin asiasta mainitsi omien vaatteidensa suhteen, mutta en asiaan (tai mieheen) kiinnittänyt huomiota. Mitoitukset menevät miten sattuu. Tässä hintaluokassa olettaisin jonkinlaista kurinalaisuutta kokojen suhteen.

Muistatteko sen villakangasmekon? Normikokoa isompi ja nopeasti sovitettuna oli varsin hyvä päällä. Kun sitten laitoin sen ensi kertaa käyttöä varten päälle, niin tajusin etten pysty liikuttamaan käsiä sen sisällä. Kovin syvään henkeäkään ei pystynyt vetämään, olisi kolttu ratkennut sivusaumoista. Yläosa siis kiristi, niin ettei henkeä saanut, alaosaan olisin mahtunut kaksin kappalein. Olen ylhäältä isompi kuin alhaalta, mutta en nyt niin paljon isompi.

Nyt ostin sitten merkin paidan, kokoa L (olen siis yläosasta M, mutta usein hartialeveyden ja hihan pituuden takia joudun ostamaan L-kokoa). Fantsua, se on mulle kaksi kokoa liian iso. Okei, pitäisi sovittaa paremmin, mutta pitäisi noissa kokoluokituksissakin joku tolkku olla. Hyvänä esimerkkinä Zara: halpismerkki, jolta kaikki vaatteet ovat sitä M-kokoa. Toisena hyvänä esimerkkinä Filippa K: siitäkin se M –koko mallista ja materiaalista riippumatta.

Ja TH:n raitamekko, josta olin kovin innoissani, näin jo itseni aurinkoisena kesäisenä päivänä veneessä tai venesatamassa kolttu päällä. Ostin siitäkin sen normiämmän ja oli yläosasta hyvä, trikoo joustaa sen verran, että hartiatkin mahtuvat mukaan. Alaosasta hieman väljä, mutta eipähän ainakaan kiristä. Olin ostokseeni varsin tyytyväinen, kunnes Tanja vinkkasi, että hänelle ei mahdu hauis hihaan. Uudelleen sitten sovittamaan, ja sama juttu täällä, ei sinne normihauis mahdu vaikka kuinka yrittäisi. Tai mahtuu, mutta jonkin asteen veritulpan siitä kehittäisi.

Maltoin sitten sovittaa rauhassa ja ostin tosi kivan viskoosimekon. Mukava päällä, tarpeeksi siisti töihin. Kokoa pienempikin olisi saattanut mennä, mutta pelasin varman päälle; inhoan kiristäviä vaatteita.

Ja arvatkaa mikä sen koko on? Tiedän, että malttamattomana odotatte laadukkaita asukuviani, mutta saatte sitä hetken odottaa.

Riittävän pitkään elänyt

Kun on riittävän pitkään elänyt niin löytää omista kaapeista

vanhoja mutta varsin ajankohtaisia vaatteita.

Niinku minttua.

Tämä ei ole autenttinen kasari, vaan viime vuosikymmeneltä.

Sävykään ei ole autenttinen kasari, mutta melko lähellä.

Niitä harvoja jakkuja, jonka olen jaksanut viedä mittojen mukaan modifioitavaksi.

Siksi se on säästynyt näihin päiviin asti.

Merkki vaihtuu, väri pysyy.

On ollut Crocseja, Bisgaardeja ja Aigleja.

Keltaisia.

Ja taas ihmettelen.

Miksei aikuisten saappaissa ole tuota säilytyspussia?