comma,

Kävin tänään Stockalla ruokaostoksilla ja huomasin, että naistenvaatevalikoima on täydentynyt saksalaisen comma,:n vaatteilla. Merkki ei ole mikään mun suurin suosikki, mutta välillä olen tehnyt merkiltä ihan hauskojakin löytöjä. Viimeksi toissa viikolla ostin tuon ensimmäisessä kuvassakin olevan seeprajakun. Ja tänään päällä oli leofarkut ja farkkupaita, ei tosin comman, mutta hauska yhteensattuma sekin.

Comma, on keskihintainen ja ihan hyvä laadultaankin, mun mielestä menee samaan kategoriaan esimerkiksi In Wearin ja Espritin kanssa. Kannattaa ainakin sovittaa, jos jotain kivaa eteen tulee.

Kesä meni ilman kummempia vaateostoksia, ei vaan ollut millekään tarvetta. En ole vielä syysmallistoihin yhtään orientoitunut, mutta nopealla vilkaisulla tuntuu siltä, että kaikki tarvittava löytyy jo omista kaapeista. Esimerkiksi näiden kuvien ainekset on jo olemassa (lukuun ottamatta noita pitkiä nahkakäsineitä;) joten mitäpä sitä pyörää uudestaan keksimään.

Miten teillä, onko jotain mitä on pakko saada?

Vielä on kesää jäljellä. Ja muutosvastarintaa.

Iltaa. Ja anteeksi taas aavistuksen hitaasta postaustahdista. On ollut taas kaikenlaista, tiedättehän te.

Ihan pakko fiilistellä niinkin mielenkiintoisella aiheella kuin säällä. Alkuviikon on ollut ihan mielettömän hienot ilmat. Päivällä on lämmintä kuten kesällä konsanaan, iltaisin taas raikkaan syksyn tuoksu. Tuntuu kuin saisi rusinat pullasta. Näin voisi jatkua aina, kiitos.

Muutosvastarinta liittyy uuteen läppäriin. Tai ei varsinaisesti siihen, tämä Ultrabook on vallan mainio kapine: kevyt ja erittäin suorituskykyinen. Windows 8 taas ei ole. Tai saattaa se olla, mutta en vaan totu siihen. Omasta mielestäni en ole erityisen muutosvastarintainen ja olen vähintäänkin yhtä innoissani kuin muukin perhe hankkimaan markkinoiden uusinta tekniikkaa. Kasi on helppokäyttöinen ja pilvipalvelu on kieltämättä näppärä, mutta muuten en jaksa syventyä käyttiksen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Ihan eniten ärsyttää käynnistysvalikon puuttuminen (en ainakaan löytänyt sitä mistään). Uusi kone on ollut käytössä kuun alusta ja olen avannut sen varmaan kolme kertaa (ihme etten opi). Tahdon Seiskan takaisin.

Milllaisia kokemuksia teillä on Windows 8:sta? Olenko ainoa, joka ei oikein sisäistä hommaa? Tai ei halua sisäistää...

*Rosburger ei liity aiheeseen mitenkään. Se oli ainoa kuva, jonka löysin tästä fantastisen hienosta masiinasta:)

FAQ

Tanja toivoi postausta Luksun jalkapalloharrastuksesta. Aiheesta on tullut tasaisin väliajoin kyselyjä ja agendalla on ollut kirjoittaa harrastuksesta tarkemmin. Mihinkään syväluotaavaan analyysiin en nytkään taipunut, mutta alla FAQ -patteri eniten tapetilla olleita kysymyksiä.

Mitä?

Tavoitteellista ja kilpailullista jalkapalloa ikäryhmässä F9 (2004 synt). Kaikki joukkueen pojat ovat harrastaneet jo usean vuoden, Luksulla on menossa viides vuosi.

Kuinka usein?

Treenit neljä kertaa viikossa. Yhdet treenit kestävät 1,5 - 2,5 tuntia, sisältäen yksilöharjoittelun. Talvikaudella erikseen fysiikkatreenit. Omaharjoitteluohjelmaa on tarkoitus noudattaa päivittäin, yleensä ennen treenejä. Pelit päälle, viikottain. Lähes joka viikonloppu turnaus tai cup tai millä nimellä niitä kutsutaankaan.

Koska vapaata?

Kesällä kolme viikkoa ja jouluna kaksi. Siis vähemmän kuin pitkät lomat omaavilla vanhemmilla.

Missä?

Kesäkaudella nurmella/tekonurmella. Talvisin ristuksen kylmässä kuplahallissa. Lätkän ja futiksen välillä harkitseville: jäähallissa on lämpimämpää kuin kuplassa. Pelejä ympäri Etelä-Suomen, välillä myös ulkomailla.

Urheilijat ovat tyhmiä?

Osa on, osa ei. Futis itsessään ei tee kenestäkään tyhmää.

Futaajat ovat kunnianhimoisia kusipäitä?

Ks. edellä. Ketään lasta en lähtisi pissapääksi kutsumaan, mutta kunnianhimoa pitää olla.

Koulu kärsii?

Itse asiassa ei kärsi, ainakaan meillä. Päinvastoin, keskittymiskyky ja asioiden priorisoiminen onnistuu paljon paremmin kuin ikätovereilla keskimäärin.

Kaverisuhteet kärsivät?

Eivät kärsi, ainakaan oleellisesti. Suurin osa kavereistakin harrastaa ja heitä nähdään silloin, kun ei ole treenejä. Tämän ikäiset pääsevät niin aikaisin koulusta, että iltapäivän aikana ehtii.

Vanhempien kaikki aika menee lasten harrastusten ympärillä?

Merkittävä osa menee, mutta kyllä muutakin elämää on. Järjestelykysymys.

Kilpailu on kovaa?

Niin on.

Kaikki pelaa?

Kyllä. Omalla tasollaan.

Kilpaurheilu maksaa?

Joo, niin maksaa. Kaikki maksaa. Nurmivuokra, valmentajien palkat, osallistumismaksut, vakuutukset etc. Puhumattakaan itse pelivälineistä.

Kaikilla ei ole samaa mahdollisuutta (ei ole autoa tai rahaa tms.)?

Valitettavan totta. Vaikka meidän treenipaikka on alle kilometrin päässä ja julkinen liikenne kulkee, niin aikamoinen jonglööri saisi olla, että treeni- ja pelirumban ilman autoa toteuttaisi.

Jos lapsi on tarpeeksi lahjakas, kannattaa olla yhteydessä seuraan ja kysyä voiko harjoitusmaksuissa saada tukea.

"Mä en ainakaan jaksaisi, jos kaikki vapaa-aika menisi lapsen harrastuksen pyörittämiseen..."

Tätä kuulee, ja usein. Niiden vanhempien suusta, joiden lapset eivät harrasta niin tavoitteellisesti. Aika pokka saa olla, jos lahjakkaalta ja motivoituneelta lapselta eväisi mahdollisuuden vain siksi että "mäenainakaanviittiskunmätässädownsiftaan".

Onko pakko?

Ei. Kaikkien ei tosiaankaan ole pakko. Ei se tee kenestäkään parempaa tai huonompaa ihmistä.

Vanhemmat toteuttavat omia toteutumattomia unelmiaan?

Yeah, right. Olenkin aina haaveillut jalkapalloilijan urasta. Mieskin on. Harrastaa tosissaan ikämiessarjassa toista lajia, mutta eihän sitä koskaan tiedä vaikka siitä vielä Huuhkajien ykköskärki tulisi.

Miksi sitten?

Rakkaudesta lajiin.

***************************

Kommenttiboksin satoa:


Onko ryhmässä (joukkueessa) aiemmin ollut enemmän pelaajia, jotka ajan/rahan/auton/kunnianhimon puutteessa ovat lopettaneet? Suhdeluku (moniko lopettaa nuorissa ikäluokissa noin yleensä)?

Joukkue on nyt ensimmäistä vuottaan nykymuodossa (eli tänä syksynä perustetaan seuraava virallinen edari-ikäluokka (-05). Viime syksynä, kun joukkuetta perustettiin, niin kauempaa tulevat tiesivät mihin ryhtyivät eli asiat oli varmasti mietitty etukäteen. Ja ne, jotka eivät halunneet sitoa itseään yhteen lajiin niin paljon, eivät edes hakeneet joukkueeseen. Tiedän kuitenkin tuttavapiiristäkin joitakin perheitä, joissa yllä mainituilla syillä eivät pystyneet edes joukkueeseen (tai vastaavaan joukkueeseen) hakemaan. Siirtymistä seuran sisällä vähemmän vaativaan joukkueeseen tapahtuu lähinnä ajanpuutteen takia: lapsella voi olla muita harrastuksia joihin ei aika riitä. Motivaatio-ongelmia ei tämän ikäisillä vielä juurikaan ole, parin vuoden päästä tilanne on varmasti eri.

Onko seuroilla myös enemmän harrastuspohjalla pelailevia joukkueita tavoitteellisen joukkueen lisäksi?

On, mun käsittääkseni melkein kaikilla seuroilla. L:n seurassa taitaa olla neljä tai viisi eritasoista joukkuetta yhdessä ikäluokassa. Eikä se seuraavaksi alempikaan mitään höntsäilyä ole. Joillain seuroilla saattaa olla vain yksi-kaksi joukkuetta per ikäluokka mutta sitten joukkueen sisällä on eri peliryhmiä. Julkisuudessa paljon kritisoidaan sitä, että kaikkien pitäisi harrastaa sata lasissa, mutta ei se mun käsittääkseni ihan niin mene. Eli eritasoisia ryhmiä kyllä löytyy.

Kuinka yhteiskuljetukset tai vastaavat sujuvat, vai sujuvatko ollenkaan?

Sujuvat, ainakin meillä. Lapsia tuodaan ja viedään tarvittaessa ihan mielellään. Ja pidemmille pelireissuille yritetään saada autot täyteen, ei ole mitään mieltä, että jokainen perhe ajaa saman 200 kilometriä omalla autollaan.

Vaatiiko vanhemmilta myös talkoohenkeä vai selviääkö rahalla?

Sekä että. Rahalla ja talkoilla. Meidän joukkueessa ollaan harvinaisen yhteisymmärryksessä siitä, että vessapaperia, keksejä tai alushousuja ei aleta pakkokauppaamaan sukulaisille ja työkavereille J. Turnauksia järjestetään joitain kertoja vuodessa ja sponsoreitakin hankitaan minkä kyetään (tässä ollaan oltu kaikki kollektiivisen saamattomia).

Missä kierrätetään perusharkkavaatetta pienille (nopealla vilkaisulla huutonetistä ei ainakaan löytynyt muuta kuin kenkiä, joita ei olla totuttu käytettyinä ostamaan)?

En tiedä, Hämeentiellä on Sporttidivari josta varmasti löytyy jotain. Meillä ei nappiksia kierrätetä, niistä ei jää mitään kierrätettävää. Pallotkin ovat niin rakkaita, ettei niistä luovuta. Peli- ja treeniasut ovat joka joukkueella samanlaiset (omanlaiset pelinumeroineen ja mahdollisine sponsseineen) eli niitä ei voi kierrättää.

Millaisia tyyppejä näkyy katsomossa/kentän laidalla?

Kaikennäköisiä :). Suurin osa vanhemmista on ihan tolkkuja, mutta kyllähän sitä kaikennäköistä viheltäjää vastaan tulee. Viime viikonlopun turnauksessa erään seuran valmentajalla meni huomattavan paljon paukkuja oman joukkueen vanhempien kaitsemiseen. Ne innokkaimmat, kun eivät malta olla hiljaa siellä kentän laidalla vaan jakelevat omia neuvojaan pojille. Meillä ei tietenkään moista ongelmaa ole, ollaan varsin fiksua sakkia. Tietenkin.

 

Miten teillä suhtaudutaan "omiin lomiin"? Entä jos harrastaa jotain muuta urheilua (harkat joskus päällekkäin futiksen kanssa), nähdäänkö se positiivisena monipuolisuutena vai venytäänkö poissaoloihin pitkin hampain?

Ei niihin suopeasti suhtauduta missään kilpajoukkueessa. Lähtökohta on se, että omia lomia ei pidetä. Ei siitä siis mitään sanktioita käsittääkseni tule, mutta ”joka toinen kuukausi viikko omalla lomalla palmujen alla” ei todellakaan tule kyseeseen. Tässä on myös hyvät puolensa, meillä säästyy nykyään tonni jos toinenkin vuodessa pelkästään siinä, että reissuja kesken kauden paljon tehdä. Luksu ei itse edes halua olla poissa perheloman takia. Jos jostain syystä ollaan reissussa omalla lomalla, niin pallo kulkee mukana ja treenaa sitten itsekseen omaharjoitteluohjelman mukaisesti.

Tuo useamman lajin harrastaminen ei ole helppoa. Luksun joukkueessa on muutama poika, jotka pelaavat myös lätkää, mutta mulle ei ole avautunut miten se käytännössä tapahtuu. Luksu pelasi aiemmin myös sählyä mutta treenit menivät päällekkäin, joten tavoitteellisesta sählynpeluusta on luovuttu. Futis on ollut selkeästi aina se ykköslaji, vaikka on mielestäni parempi sählyssä. Nykyään pelaa sählyä kerran viikossa ihan harrastepohjalta sekä tietysti vapaa-aikana kavereiden kanssa. Tennistäkin pelataan, mutta siihen saa onneksi vuorot sumplittua futistreenit huomioon ottaen. Talvella käydään rinteessä, jos vapaata on. Ei kuitenkaan suostu lautailukouluun, koska loukkaantumisriski on kuulemma liian iso. Siis tämä on pojan itsensä mielipide.

Tuo lajien yhdistäminen on ikuisuuskysymys, johon kenelläkään ei tunnu olevan ratkaisua. Kaikki ovat sitä mieltä, että monipuolinen harjoittelu on hyvästä, mutta kukaan ei luopuisi omastaan toisen lajin kustannuksella.

*************************************************************

Kysykää, kommentoikaa, sana on vapaa.

Syksy tuli

Ja rytinällä tulikin. Viime viikko, ensimmäinen loman jälkeinen työviikko, oli kaikkea muuta kuin pehmeä lasku arkeen. Ylitöitä tuli painettua maanantaista lähtien ja lasten harrastukset veivät kaiken sen ajan, minkä olin suunnitellut käyttäväni uuteen sporttiseen ja terveelliseen elämääni. Minkä koo-mikon maailma mussa menettääkään.

Tänään tuntui syksy muuallakin kuin kalenterissa, iltakahdeksan aikaan lasta treeneistä hakiessa oli kentän laidalla jo kylmä. Päätin kuitenkin lähteä ilman takkia ja hanskoja pyörällä tanssitreeneihin ja puoli kymmeneltä kotiin tullessa oli todella kylmä. Siis oikeasti, kylmä. Hyi olkoon.

Toki ehdimme kaiken näennäisen kiireen keskellä Flowhun, peräti kahteen kertaan. Tänä vuonna sää suosi ihan todella, aurinkoinen ja lämmin loppukesän sää, voiko parempaa ollakaan. Ja fiilis oli muutenkin kuin suuressa maailmassa, hieno meininki. Aika paljon ovat nekin kinkerit muuttuneet vuosien varrella. Ensimmäisistä vuosista ei ole kokemusta, mutta viimeiset kuusi vuotta olen siellä hipannut hipsterien seassa, ihan pokkana. Nykyään hipsterit ovat tosin vähemmistönä. Ihan hyvä: emme niin räikeästi erotu joukosta;)

Flow:n huono puoli on se, että me olemme melkein nälkää nähneet, kun festariväki on kansoittanut meidän lähikeittiöt. Kävin aiemmin kesällä, Tuskan aikaan Fafasissa, oli aika mustanpuhuva kokemus :)

Lauantaina oli oman turnauksen lisäksi Super Match, kiva tapahtuma, jossa oli oikean urheilujuhlan tuntua.

Kunnollisia kuvia ei ole. Mun läppäri hajosi reissun päällä enkä ole ehtinyt viemään sitä korjattavaksi. Toivottavasti edes kuvat saadaan pelastettua, niinkin yksinkertainen asia kuin back-up on saamattomalle liian monimutkainen toteuttaa.

Vanha kone ei ollut kuin kolmisen vuotta mutta täytyy myöntää, että aika pajon ovat läppäritkin kolmessa vuodessa kehittyneet. Takuukuitin mukaan maksoin kolme vuotta sitten läppäristä saman 800 euroa kuin nyt, mutta eroa näillä on muutaman valovuoden verran uuden hyväksi. Tämän illan agendalla on pilvipalvelun käyttöönotto myös omalle koneelle. Suosittelen muillekin!

Ai niin, koulukin alkaa. Paskamutsi kunnostautui oikein toden teolla, en muistanut edes kyniä lapsille ostaa. Puhumattakaan muista uusista koulutarvikkeista. Eipä ne ole tajunneet edes pyytää. Ja mikä mun Wilman salasana on?

Olkaahan varovaisia tien päällä, siellä on paljon pieniä koululaisia liikenteessä!

Asiasta kukkaruukkuun

Ostin alkukesästä Granitista parvekekukille kukkaruukkuja, joihin saa ostaa erikseen pidikkeen. Nämä ovat mielestäni kivoja, kun kukat saa yksittäin killumaan haluamalleen paikalle. Meillä on keittiössä ns. ranskalainen parveke ja olen parvekkeen kaiteella menestyksekkäästi kasvatellut yrttejä näissä ruukuissa.

En ole ainoa, jonka mielestä nämä ovat kivoja. Äitini kävi meillä lapsenvahtina ja poistuttaan oli jättänyt mulle viiskymppisen pöydälle saatelapulla "Eihän haittaa, otin ruukut, käy ostamassa uudet". Muutama viikko tämän jälkeen ystäväni tuli kylään ja iski silmänsä heti ruukkuihin: "Voi kun kätsyt, mistä noita saa, ai kauhee, kun ei ole aikaa käydä ostamassa, sopisko sulle millään, jos mä maksaisin sulle, niin kävisit.." Joo toki, vie pois vaan. Eikä kahta ilman kolmatta, tätini kävi kylässä ja loppu onkin legendaa: niin matkasivat ruotsalaiset kukkaruukut tädin matkalaukussa muille maille.

Oikin jo hifistelen miten hyvältä kanervanpunaiset syysrehut näyttävät noissa.

Kesäkukka aka oliivipuu

Mulla oli pari vuotta sitten ensimmäinen oliivipuu. Sellainen iso ja tuuhea. Ostin sen keväällä ja puu loisti koko kesän parvekkeella. Syksy tuli ja sille kävi kuten kesäkasveille käy, kirjaimellisesti kuihtui pois.

Tänä keväänä tein uuden yrityksen: ostin Hullareilta kaksi kohtuuhintaista ja tuuheaa, tosin huomattavasti pienempää oliivipuuta. Ja ne ovat edelleen hengissä, lomakauden notkahduksen jälkeen elämänsä vedossa. Syksy on kuitenkin tulossa ja epäilen, etteivät nämäkään yksilöt lokakuuta tule näkemään.

Alkutilanne keväällä.

Pieni notkahdus alkukesästä.

Sekä lannoituksen että latvoituksen puutetta.

 

Ja uuteen nousuun.

Olen värvännyt työkaverini, joka on oikea velho kasvien hoidossa, keksimään konstit oliivipuiden hengissä pitämiseen. Jos hän ei jostain syystä onnistu, niin onko teillä vinkkejä, miten oliivipuun saa säilymään talven yli?

Viherpeukalot ohjaistavat oliivipuun hoidossa näin:

Hyvin pitkäikäinen oliivipuu eli öljypuu on sopeutunut elämään kuivilla seuduilla ja on Välimeren oliivilehdoissa paljon viljelty hyötykasvi. Se on huoneoloissa suhteellisen nopeakasvuinen, mutta puun muodossa pitäminen leikkaamalla ei kasvia rasita. Nuori taimi tuuheutuu parhaiten latvomalla ja latvonta edistää myös kukinnan ja hedelmien muodostumista.

Oliivi kukkii valkein tuoksuvin kukin ja sen hedelmistä saa siemeniä idättämällä kasvatettua uusia taimia. Satoa puu tuottaa yleensä 3-4-vuotiaasta alkaen. Oliivipuu tarvitsee paljon valoa ja lämpimän kasvupaikan ja viihtyy parhaiten runsasravinteisessa mullassa. Sen voi viedä kesäksi ulos aurinkoiseen ja suojaisaan paikkaan parvekkeelle tai terassille. Oliivipuuta kastellaan ja lannoitetaan kasvukaudella säännöllisesti. Pimeän talviajan se viettää viileässä noin 10 °C:ssa valoisassa paikassa, jolloin kastellaan niukemmin. Oliivipuu sopii hyvin myös bonsai-kasvatukseen.

Kesän uudet kosmetiikat

Tämän kesän kosmetiikkaostokset ovat olleet varsin maltillisia. Aikaisemmin kehumani Diorin BB voide -toimii edelleen, tosin loman aikana en kovin montaa kertaa ole meikannut edes BB-voiteen verran. Filorgan Meso+ seerumin vedellessä viimeisiään, ostin kokeiluun saman valmistajan Hyal Defence -seerumin. En ole perehtynyt mikä ero niissä on, mutta Meso+ ainakin kosteuttaa paremmin, sen olen käytössä huomannut. Näin kesäaikaan ihohoito on mitä on, joten mitään merkittävää en osaa Hyal Defencestä sanoa suuntaan enkä toiseen.

Estee Lauderilta ostin aurinkosuojavoiteen, ihan vaan sen takia, että kylkiäisenä tuli paketti Stress Relief Eye Maskia. Fiksu olisi tietenkin ostanut pelkät naamiot, mutta olisi ilman aurinkovoidetta. Nuo naamiot ovat tosi hyviä, ovat yksittäispakattuja ja kosteuttavat hyvin silmänympäysihoa.

Kosmetiikkapuolella paras ostos on Diorin Diorshow Iconic ripsiväri. Olen ystäviltä kuullut tosi paljon kehuja tuotteesta ja voin yhtyä niihin. Rubinsteinilla ja Armanilla on hyvin samanlaiset vaihtoehdot, mutta vaihtelu virkistää. Ostin myös jossain mielenhäiriössä HR:n ja Chanelin eye linerit. Ihan varmasti hyviä, en tosin tiedä milloin aion käyttää niitä. Mutta onhan ne hyvä olla olemassa.

Mulla on ongelmana se, että en saa vedenkestävää ripsaria pois ilman, että silmiä kirvelee. Olen kokeillut aika montaa merkkiä ja kaikkien kanssa sama ongelma. Johtuu varmaan meikinpoistoaineiden sisältämästä öljystä? Uusin yritykseni on Diorin Duo Express Instant Make-Up remover. Non oily. Ja pah, ihan yhtä öljyiseen tuntuinen ja silmiä kirvelevä tuo on kuin kaikki muutkin.

Olisiko teillä vinkkejä hellävaraiseen mutta tehokkaaseen vedenkestävän silmämeikin poistoaineeseen?

Estee Lauderin Perfectly Clean -sarja uusiutui keväällä. Meillä on Inkan kanssa ollut se vanhan sarjan puhdistusaine yhteiskäytössä parisen vuotta ja ollaan kumpikin sitä mieltä, että vanha oli parempi. Tässä uudessa on parempi tuoksu, mutta vanhasta tuli puhtaampi tunne. Tiedä sitten, onko kyseessä vain äidin ja tyttären yhteinen muutosvastarinta... Uudessa on tuoksun lisäksi se hyvä puoli, että sitä voi käyttää myös naamiona. Kasvovesiä sarjassa on enää vain yksi, ihan semi-jees tuote sekin.

Dermalogican vartalonvoiteen ostin sen kompaktin 100 ml:n matkakoon vuoksi. Tuoksu on aika erikoinen, mutta plussaa siitä, että toimii myös after-sunina eli viilentää kivasti ihoa.

Nyt Suomessakin lanseerattu Balmainin Silk Perfume on ihan loistotuote. Antaa kiiltoa ja siloittaa hiusten pintaa, tekemättä kuontalosta liian raskasta. Ja tuoksukin on vallan mainio.

Street Casualia Belgiasta

Belgialaisen Sevenonesevenin syysmallistosta löytyy useampikin kiva setti. Merkki on aika tuore, lanseerattiin vuonna 2009 ja meillä on ollut joka mallistosta jotain vaatteita. Vaatteet ovat hyvälaatuisia ja kivannäköisiä. Tyyli on street casual, tyyliltään ehkä jotain Vinginon ja Scotch Shrunkin väliltä.

Toinen vielä tuoreempi belgialainen merkki on The Brian & Nephew Co. Nimestä huolimatta merkiltä löytyy myös tyttöjen vaatteita. Sen ensimmäinen mallisto lanseerattiin vasta vuosi sitten syksyllä eikä meillä ole vielä kokemusta merkin vaatteista. Belgialainen ystäväni, jolla on Luksua pari vuotta vanhempi poika, kehui kovasti merkin vaatteita ja ajattelin itsekin kokeilla, kun sopiva tarve tulee.

Sevenonesevenin sivuilta löytyy jälleenmyyjät, myös nettikaupat. Itse olen ostanut merkin vaatteita ihan fyysisistä kaupoista, mutta kokemusta on hollantilaisesta Kleertjes.nl :sta. Olen sieltä pari kertaa tilannut ja kaikki on toiminut moitteetta. Sivujen ulkoasu ei ole se kaikista kutsuvin, mutta älkää antako asian häiritä. Valikoima on hyvä, merkkejä löytyy laidasta laitaan. Kokovalikoima vauvoista teineihin, äitiysvaatteita unohtamatta. Syksyn uutuuksia ei vielä paljon ollut mutta kannattaa käydä tsekkailemassa myöhemmin elokuussa.

Sevenonesevenin nettisivuilta bongasin saksalaisen Tizia Marlon nettikaupan. Osui ja upposi saman tien, tarjolla useampi tämän hetken suosikkimerkkiä, mm. Pepe Jeans, Scotch Shrunk, Hilfiger ja edellä mainitut 717 ja Brian veljenpoikineen. Tilaus lähti vetämään saman tien ja oli perillä ennen meitä:)