Sukkia ja muuta tähdellistä

Otsikko on vahinko. Huomasin sanaleikin heti, kun sen kirjoitin, mutta annetaan niiden Gantien jo olla.



Ohuissa sukissa (lue:ei ulkoilu tai urheilu) luotan Wolfordiin. Vain ja ainoastaan. Merinovillaiset ohuet (en tiedä monenko "denierin") polvisukat ovat ehdoton must talvella. Merkin Velvet nilkkasukat taas ehdottomat nilkkureiden ja ihonmyötäisten housujen kanssa, ei näy ikäviä rajoja pohkeen yläpuolella. Nuo kuviolliset ajattelin vajaamittaisten housujen kanssa, vähän niin kuin hauskana detaljina. Jepjep.

Testissä myös Customized polvisukat, Fits For All. Merkin paidat ainakin toimii, katsotaan miten sukkien käy. Merkiltä löytyy myös paitoja ja alusvaatteita lapsille.

Ja vielä lopuksi, jotain Gantia, parin kuukauden takainen löytö. Miten mä olenkaan voinut elää ilman tätä.

Turban Towel. Siis hiuspyyhe.

Iltapuhteita

Talvisaappaat hukassa. Talvitakkiepisodista viisastuneena osaan etsiä niitä suutarista. Ne on joko Erottajan tai Viiskulman suutarissa, joiden palveluja olen käyttänyt useamman vuoden. Aikaisemmin käytin Viidennen linjan suutaria, E. Jaakolaa, mutta hän on käsittääkseni jäänyt eläkkeelle. Onko kenelläkään tietoa seuraajasta? Flemarilla on kuulemma myös hyvä suutari, en vaan yhtään osaa kertoa tarkempia speksejä. Tietääkö kukaan?

Muuten en ole ehtinyt talvikenkiä pohtimaan, lapsilla menee kummallakin kengät uusiksi. Luksulle nappasin ohikulkiessa nämä Skandiat. Ei mitään kokemusta, mutta kokeillaan.

Mutrusuu

Peikkolasta harmittaa, kun äitipeikko pakottaa suihkuun treenien jälkeen. Omasta mielestään ei ole pesun tarpeessa.



Tämä kuva on otettu uudella kameralla, ilman salamaa. Tuossa kohtaa eteistä ei ole edes kattovaloa, eli paikka on ihan hämärä. Kuvan laatu ei ole kummoinen, mutta olosuhteisiin nähden loistava. Vanhalla pokkarilla samoissa olosuhteissa otetussa kuvassa ei olisi näkynyt edes kasvonpiirteitä.

Kuvat tallentaa

EOS 500D.

Tallentaa myös varjotJ

 Tarttee vähän treenata kuvien rajaamista. Ei millään viittis tuota manuaalia lukea.

Lahja

Mulle itselleni. Olenhan niin tavattoman reipas.

Repeatin kashmereneuleponcho.

 Aivan mahtava. Ja huomaattehan kuinka epämusta.

Ei enää koskaan

Tämä on kyllä niin vihoviimeistä hommaa. Luksun turvavyöistuin lähti kiertoon, joten pesin päälliset ensimmäistä kertaa. Puhdasta tuli, mutta en mä niitä takaisin saa.

Sivutukien päälliset sain takaisin...



...jos laittais tuohon vaan tyynyn päälle?

Onneksi ei tarvitse enää koskaan tehdä tätä.

Kuka lähtee messiin?

Pakko kai se on… Olen käyttänyt jo kaikki tekosyyt, useampaan kertaan, joten tein sen mitä olisi pitänyt kuusi vuotta sitten. Kaivoin nämä naftaliinista (säästän siis jotain;).



Seitsemän vuotta vanhat, mutta lähes uudenveroiset. Sisäänajoa vailla. Kehtaako näillä mennä, vai ostaisinko uudet?

Olen vähän funtsinut, että avaisin uuden blogin teemalla ”rapakunnosta johonkin kondikseen”. Se olisi sensuroimaton, ihan sitä itseään. Erittäin ulkonäkö- ja itsekeskeinen. En ole koskaan päiväkirjaa kirjoittanut, enkä ajatellut tehdä sitä nytkään, eli se tarvitsisi kiinnostuneita lukijoita. Itsekseen kiroilu kun on vähän tylsää. Blogi olisi salasanan takana, siihen proggikseen en salamatkustajia kaipaa. Meno saattaa olla ajoittain jopa brutaalia.

Kysymys siis kuuluukin, kiinnostaako ketään lukea? En todellakaan lupaa mitään bestselleria. Korkeintaan turhautuneen keski-ikäisen naisen tilitystä ja jossain määrin myötähäpeää.

EDIT Miten se suljettu blogihässäkkä toimii? Kutsunko mä halukkaat vai mitä? Neuvokaa nyt, muuten mä olen seuraavaksi kiukuttelemassa täällä, kun kukaan ei lue/kommentoi. Siis jotain sellaista, mitä ei ole vielä olemassakaan.

Hyytävän kylmä

Oli eilen aika kylmä. Ei auttanut topat, fleecet, pelit ja vehkeet. Sekä fyysisesti, että noin muutenkin. Aika hyytävää menoa.


Joku on rallatellut koko päivän alta oppimaansa "Baxter ulos" -biisiä.


Toivottavasti täällä on huomenna lämpimämpi.

Vaihtarit

Vaihdoin taas huonekalujen paikkaa. Tv-tasona toiminut Valantin kaapisto sai vaihtaa paikkaa Ikean Bestån kanssa. Valanti on liian korkea pleikan peluuseen.

Johdot näkyy rumasti.

Otetaan jalat pois.



Nyt on parempi.



Otin taustalevyt pois, ilma kiertää paremmin. Eikä tarvinnut porata reikiä johtoja varten. Ja nyt näkyy kaapinovikin roikkuvan:( Kiristän sen huomenna.

Aina ei voi voittaa.

Kiitos Blogger. Yritin lisätä kuvan, mutta ei näy kuvaa ja nyt on puolet tekstistäkin kadonnut. Onko täällä joku suodatin?




Personal Trainer.

Nyt se on sanottu. Pienellä hiljaisella äänellä. Multa on viety oma tahto. Mä olen jonkun nilkin armoilla, jonka käyntikortissa lukee Personal Trainer. Mikä se muka tuollainen tittelikään on.


Se, mitä ehkä viimeiseksi maailmassa haluaisin. Eihän missään sanota, mitä sen kanssa pitää tehdä. Voinhan mä istua vaikka jossain kahvilla sen kanssa. Tai vaikka baarissa. Jos kävisi vetämässä sen kanssa päiväkännit kuuden viikon ajan. Se olisikin hyvä idea. Jos vetäisi vaikka niin rivakkaan tahtiin, että joutuisi konttaamaan kotiin. Voisin sitten sanoa , että kävin Krav Maga -tunneilla, katto ny mun polviakin. Siitä saisi irtopisteitä. Ja ehkä ripauksen sääliäkin. Ainakin lapsilta. Pitää vaan muistaa ostaa pastilleja matkalla.

Mäkkäriin

Teollisuuskadulle aukesi pari viikkoa sitten uusi McDonalds. Se on meidän lähimäkkäri, vaikka ei ihan vieressä olekaan. Me ollaan, totta kai, jo kantiksia siellä. Se on muuten tosi kiva sisältä, valitettavasti en ole tajunnut ottaa kameraa mukaan, enkä nopealla selailulla löytänyt netistäkään kuvia. Seuraavalla kerralla. Huomenna:).

Anyway, lähdimme siis tänään illansuussa hakemaan lounasta/päivällistä/iltapalaa sieltä. Vaan mitä 6-vuotias matkalla bongasikaan. ”Äiti, Lintsillä on valot päällä!” Ja toden totta, sehän on taas auki. Valokarnevaali, viidettä kertaa syyslomaviikon ajan. Onneksi autossani on kääntyvät etupyörät, Harjun sijaan suunnattiin Alppilaan. Ihan ex-tempore. Salaa. ”Äiti, ei kerrota Inkalle ja iskälle, että oltiin täällä.” Yeah right, ihan varmaan Luksu osaa pitää asian omana tietonaan.

 

Kivaa oli. Jonottaa ei tarvinnut oikeastaan mihinkään, paitsi hattaraa. Kaikki tärkeimmät laitteet olivat auki, ja kahdessa tunnissa ehdittiin käymään laitteissa parikymmentä kertaa. Ja syömään hattaraa.

Ainoa mikä tökki, oli pääsylippu. Rannekkeen (26 euroa) lisäksi, piti lunastaa myös sisäänpääsymaksu ( 5 euroa). Väkeä oli sen verran vähän, että tuskin edes omilleen pääsevät, sisäänpääsymaksusta huolimatta. Ja mulla oli vähän kylmä. Lähtiessä, sinne mäkkäriin, vetäisin päälleni vain villakangastakin ja saappaat. Alla oli yöpuku. Luksu oli onneksi viisaammin pukeutunut.

Vuoristorataan

Tulirekeen

Hattaraa vailla

Jos hivuuttauisi vähän lähemmäs

Kauanko vielä



Kyllä kestää

Vihdoinkin



Kotona kaveri nukahti istualleen eteisen seinään vasten



Myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut!

Paljon onnea! Mulle!

Myöhästyneet onnittelut myös Joas ja Saara! Muistin kyllä, mutta en ”ehtinyt” (kun on niin mahdoton kiire) onnittelemaan.

Mulla oli eilen syntymäpäivä. Kiitos kaikille onnitteluista! Ja illan yllätyksestä:). Kivaa oli! Mittarissa nyt 39 ja täytyy sanoa, että ei tunnu missään. Mulla ei ole mitään ikäkriisejä ollut, kolmenkympin jälkeen lopetin laskemisen ja nyt on aivan sama onko 32 vai 39. Ihan rehellisesti sanottuna, elämä on luvattoman helppoa. Töissä on tietty kiire, mutta niin on kaikilla muillakin, että olisi aika väsynyttä nurista siitä. Lapset on jo niin ”isoja” ja itseohjautuvia, että mulle on langennut lähinnä assarin, tai autokuskin, paikka. Jopa siinä määrin, että kädet hakkaa tyhjää. Mitähän sitä alkaisi?

Ja koska oli syntymäpäivä, ostin itselleni lahjoja. Monta. Ihan vaan siltä varalta, että muut eivät muistaisi ja jäisin ilman. No en jäänyt. Äidiltä sain tuolin, näitä voi alkaa keräillä. Mun äiti on maailman paras lahjojen antaja, koskaan ei ole mennyt lahjavalinnat pieleen. Lähes kaikki astiat, klassikkoasusteet ja muut keräilykohteet ovat äidin antamia, kyllä äiti tietää.



Fritz Hansen uutuus: Nap Chair. Suunnittelija Kasper Salto. Saan itse valita värin (valkoisen) ja nojallisen tai nojattoman version väliltä.

Niin, sain toki mieheltäkin lahjan. Se meni kyllä todella pieleen. En sitä vielä paljasta, tokkopa koskaan, sen verran pureskeltavaa asiassa on. Lahjan saatuani, ensimmäinen kommenttini oli spontaani ”Mitä helvettiä?” Kyllä, kiroilin, sen verran pommi se oli. ”Mutta kulta, sähän rakastat yllätyksiä..” ”Ensinnäkin, en tällaisia yllätyksiä, ja toisekseen, tämän jälkeen en todellakaan ole sun kultasi”. Nyt jo hymyilyttää:).

Hyväksi todettu

Ostin toissa syksynä Mopin hupullisen paksun villatakin. Ensin beigen, ja kun oli niin kiva, niin kaveriksi mustan.



Löysin tänään Hullareilta saman harmaana. Pakkohan se oli saada. Tai saman ja saman, periaatteessa sama malli, muutamassa yksityiskohdassa oli vedetty mutkat suoriksi. En toki oletakaan, että siellä ihan samaa myytäisiin melkein puolet halvemmalla. Kiva se on silti.

iPod

Tarvitsisin taas teidän apuanne. Inkalle pitäisi ostaa uusi iPod. Nykyinen on sellainen kapea (en yhtään osaa sanoa mallin nimeä, Classic?) ja uusi pitäisi saada. Pikkuveli saa sitten Inkan vanhan. Mulla on samanlainen kapeamallinen, mutta käsittääkseni pienemmällä muistilla.




Kävin Apple Storen sivuilla, mutta olen niin uuno näiden suhteen, että päätin tulla tänne. Te voitte kertoa mulle selkokielellä *ojentaa rautalankaa*.

Siis mikä olisi hyvä? Ja mikä se iPod touch on? Että osaakin ihminen olla yksinkertainen.

Kiitos:)

Teinihuumoria.

Inka ei kiroile, mutta nuo ovat sisällöltään kovin osuvia.