*hymiö*

Luottopomppa

Mun luottotakki, silloin kun tarvitsee olla vähän fiksumman oloinen. Filipan, pari vuotta ahkerasti käytetty ja edelleen kuin pakasta vedetty.

Aasinsiltana, mä olen hukannut mun paksummat takit. Kadoksissa on ainakin kaksi villakangastakkia ja kaksi untuvatakkia. Olen käynyt kaikki kaapit läpi, ei löydy. Eivätkä ole kellarissa, en säilytä siellä vaatteita.
Ehdotuksia, mistä en ole vielä etsinyt? Mulla on kylmä.

Hummani hei

Pelkään hevosia.

Se ei estä mua pitämästä ratsareita.
Housut Sand Pink Label.

Laatikkovalaisin

Alkoi taas. Se aika vuodesta kun on jo hämärää, kun kotiin pääsee. Parempi hämärä kuin pimeä. Sekin tulee ihan just.



Valoa laatikosta. Mun uusin valaisin. Design House Stockholmin Box Light.

Pienet futarit

Aihe, jota on toivottu useampaan otteeseen. Pystyisin puhumaan tästä sujuvasti useamman A4:n verran, mutta yritän vähän kompaktimpaa versiota.


Aloitteleva futari tarvitsee ”kolmoskoon” pallon. Pallon ulkoasulla ei ole väliä, vain koolla. Kolmonen on siis pienin ja sillä mennään ensimmäiset vuodet.

Säärisuojat. Sellaiset ihan perus ”muoviset” käy hyvin alkuun, maksavat alle kympin. Näissä koot menevät pituuden mukaan, mutta lapsen omat mittasuhteet on hyvä ottaa huomioon. Kaikilla 110 senttisillä ei ole samanpituinen sääri, eikä varsinkaan saman paksuinen. Luksulla esim. on niin lihaksikkaat pohkeet, että nämä muoviset eivät käy, kun eivät paljon jousta leveyssuunnassa. Luksulla onkin pehmeät syndit, joissa on integroitu nilkkasuoja (pienillä harvemmin näkee näitä, eivätkä ne siis ole välttämättömät).

Nappikset. Kaikilla ei ole alkuun nappiksia, moni treenaa ihan tavallisilla lenkkareilla. Eivätkä ne ole alkuun välttämättömät, mutta mun mielestä kuitenkin suotavat. Nappiksia on se ruoho- että hiekkakentälle omansa, sekä kaikille alustoille sopivia. Synteettisiä ja nahkaisia. Meillä on ollut vain nahkaisia, jotenkin musta tuntuu, että ne olisivat paremmat. Ja niitä ei sitten osteta kasvuvaralla. Niiden kuuluu olla napakat jalkaan, muuten koko idea kärsii.

Hiekka-/ruohohousut. Siis ne mustat paksua kangasta olevat ”polvihousut”. Meillä on ollut Umbron housuja, mutta Stadiumilla on myös oma merkkinsä. En tiedä onko näillä mitään eroa.

Sukat niiden housujen kanssa. Tämä oli suurin yllätys mulle, miten suuria eroja sukissa on. Ne putkimaiset perussukat ovat ihan hyviä, mutta meillä on ollut Adidaksen sukkia. Ovat muotoillummat, napakammat ja pysyvät paremmin ylhäällä (ja hankalammat survoa jalkaan). Niin, ja sukkien väriä ei valita lempivärin mukaan. Seuroilla on omat värinsä. Sinisiä sukkia ei kannata ostaa, ellei satu pelaamaan esim. Gnistanissa tai HJK:ssä. Musta on aina turvallinen valinta.

Pelipaita. Kyllä, juuri niitä kammotuksia mitkä tekevät pienet (ja vähän isommatkin) pojat onnellisiksi. Junnuillakin on seurojen oma pelipaidat, mutta niitä käytetään yleensä vain peleissä. Treeneissä käytetään myös pelipaitaa, oman idolin mukaan: Torres ja Messi ovat olleet aika kovia nimiä selässä (ainakin ennen MM-kisoja;). Meillä on noiden paitojen lisäksi teknisiä pelipaitoja, lähinnä Addun Climacool- sarjaa. Ne paitsi hengittävät paremmin, ovat myös huomattavasti paremman näköisiä. Kun ilmat viilenevät, sinne pelipaidan alle laitetaan pitkähihainen ”tekninen” paita. Meillä ollut käytössä Popin ja Peakin paitoja, näitä löytyy varmasti jokaiselta merkiltä omansa. Ihan perusmallinen hupparitakki paitojen päällä toimii näin syksyisin.

Vapaa-ajalla pelatessa päällä on tuulipuku. Ihan sitä itseään. Meillä on rinnakkain käytössä kolme ja siinä ei ole yhtään liikaa. Niitä on olemassa enemmän rumia ja vähemmän rumia, hyvännäköinen ei ole vaihtoehtona. Meillä mustia ja harmaita. Tässä kohtaa täytyy myöntää, että odotan aina uutta mallistoa ja osaan sanoa mihin mallistoon mikäkin kuuluu. *Noloa* Useimmilla seuroilla on omat tuulipuvut, käytäntö vähän vaihtelee, koska niitä pidetään. Toisilla se on edustusasu, toisilla sitä saa käyttää myös muulloin.

Kylmemmillä säillä kannattaa käsiin laittaa ohuet sormikkaat. Näitäkin löytyy useammalta merkiltä. Meillä nekin on POP:n. Mitään Reimatecin topparukkasia ei sinne pueta;)

Lippis ei ole se päähine treeneissä tai peleissä. Kylmemmillä säillä ihan perinteinen puuvillapipo on hyvä.

Sadetakki ei kuulu kentälle. Tässä syksyllä on yleensä parin kuukauden ajanjakso jolloin vettä tulee valitettavan usein eivätkä kuplat eivät vielä ole pystyssä. Mun mielestä silloin parhaiten toimii fleecetakki, joka pitää jonkin verran vettä ja tuulta. Näitä löytyy ihan Intersportista ja Stadiumista.

Mutta aloittelijat pärjäävät ihan sen pallon, syndien ja liikuntaan sopivan vaatekerran kanssa. Kannattaa ensin katsoa miten futaaminen kiinnostaa ja vasta sitten ostaa enemmän varusteita.

Futaamiseen kuuluu paljon muutakin kuin nämä, mutta ne ovat jo sitten ihan toinen juttu:)

Takinkääntöä

Ostin sittenkin. UGG:t itselleni.

Pitkän kaavan mukaan.

Sain eilen illalla vertaistukea, kaksi ystävääni saman taudin kourissa, tulivat pitämään seuraa.

Ja kuten kuka tahansa kunnon emäntä, loihdin vieraille kolmen ruokalajin illallisen:


Risottoa.



No en tehnyt itte. Tai tein, valkkaria kaadoin kattilaan, hiljalleen.



Seuraava laji oli pasta alla pollo-jotain. Koska sitä ei ollut enempää, niin Inka sai sen.

Luksulle jäi pelkkä spagetti. Eipä tuo valittanut, oli vaan onnellinen, että sai edes sen.

Jälkiruuaksi Maraboun Winter-suklaata.

Taas mä ylitin itseni. Kuka haluaisi tulla meille syömään?

Teetä ja sympatiaa

Meillä on maailmankirjat sekaisin. Mä olen kipeä. Siis sairas. Mä en ole koskaan sairas. No nyt olen. Kuumetta ja keuhkoputkentulehdusta ja sen sellaista. Ja tämä on kyllä niin syvältä. Mulla ei tosiaankaan ole tapana sairastella, viimeksi taisi olla flunssa toissa vuonna, mutta ei silloinkaan tarvinnut saikulla olla.

Olen joskus saikulla ollut, ne ovat olleet sellaisia kahden vrk:n hoocee-kuumeita. Mittariin tullut 40 astetta ihan tuosta vaan ja ihan yhtä nopeasti lähtenytkin. Nyt mulla on ollut lämpöä kahdeksan päivää putkeen, ei muuten naurata yhtään. Alkoi viime tiistaina, mutta tietenkin sitä ajattelee, että se menee itsestään pois. Sitä ihmettä ei sitten tapahtunut. Oltiin vielä loppuviikosta pikavisiitillä Hollannissa, ystävien juhlissa. Takaisin tullessa oli sitten sellainen olo koneessa, että tiesi olevansa oikeasti kipeä. Tein siis Jassut.

Täällä mä nyt sitten istun ja kiukuttelen. ..tuttaa. ”Ota ihan iisisti vaan ja lepää”. Joo, kauanko tässä nyt vielä pitää kituutella?

On mulla omaishoitajakin, jäi omasta halustaan mun kanssa kotiin. Ja lupasi hoitaa.”Mä voin keittää sulle teetä”. Juu kiitos, ei tartte. Ja perään vannotan, ettei omin koske nokkineen kiehuvaan vesipannuun. Mulla ei muuten vieläkään ole sitä vedenkeitintä.

Arvaatte varmaan mitä tämä hoitsu on tehnyt, kun ei sitä teetäkään saanut tarjoilla.

Että sellaista, ei sitten niin mitään sisältöä tässä postauksessa.

Syksyn ulkoilua

Joku kyseli meidän lasten talvivaatteiden perään. Voin kertoa, ettei niitä ole. Jonkinlainen hahmotelma on, mutta mitään edes puolivalmista ei ole esitellä. Syystakit ja –kengät kaivoin kaapista mutta muuten ollaan kuin ellun kanat. Kyllä tässä ehtii.


Olen taas ihan tosissani päättänyt, että Luksu pärjää tänä syksynä kahdella takilla, kaksilla vk-housuilla ja kaksilla kengillä. Itselläni on tietty enemmän:). Ihan vaan tuon eteisahdistuksen vuoksi. Koska jonkun pitää tinkiä, ja se joku en ole minä, niin se on sitten se jota ei voisi vähempää kiinnostaa. Reilu peli, mielestäni.

Takkeina hupulliset softshellit; PoP ja Peak. Housuina PoP:n vk-housut ja Icepeakin softshell-housut. Löysin Icepeakit Intersportista ja vaikuttavat melkein nappiostokselta. Uskon materiaalin kestävän. Ainoa miinus, ettei vyötäröllä ole säätömahdollisuutta eli tipahtavat kivasti lanteille. Toisaalta malli on muutoin kapeampi kuin vk-housuissa yleensä, ehkä se kompensoi puuttuvaa vyötärökiristystä. Inkalla on Peakin softshellhousut, ainoat ulkoiluhousut joita suostuu pitämään, sopivan slimmit. Eikä kahise.

Lenkkarit ovat Puman, ilman kosteussuojaa. Toisena Vikingin varrelliset goret. Nauhat pikakiristyksellä. Solmittavat nauhalliset ei toimi, kun ei osaa niitä itse sitoa. Tarrallisia kenkiä kartan nykyään, niihin tarroihin tarttuu kaikki mahdollinen moska mitä kuvitella voi. Ovat siis yhden käyttökerran jälkeen aivan siivottomassa kunnossa. Monta vuotta on ollut myös Kangaroosin vilkkulenkkarit, mutta markkinoin ne nyt pienten lasten kenkinä. Kyllä, silkkaa manipulointia. Ei kiitos meille enää. Päiväkodissa on vielä keltaiset kumpparit.

Välikausihanskat Reimatec+. Muuten boikotoin Reiman tuotteita, mutta noita parempia en ole löytänyt.

Kaikki mustana kiitos. Pipoja ei vielä tarvitse miettiä, pitää olla oikeasti kylmä, että sellaiselle tulee tarvetta.

Nämä ovat ulkoiluvaatteita ja Luksun ulkoleikit rajoittuvat aika pitkälti päiväkotiin. Vapaa-ajalla ulkoilee kaiken liikenevän ajan pallon perässä, ja niihin on sitten eri vermeet.

Sori vaikea luettavuus, blogger heittelee tekstiä miten sattuu:(

Kerää koko sarja

Tämän malliston voisin ottaa kokonaan, Scotch Shrunk.

Ihan kaikki, vaikka ne ruutupaidatkin.

Lempiväri

Mun lempiväri ei suinkaan ole musta. Eikä valkoinen. Se on vihreä. Tarkkaan ottaen oliivinvihreä (tai armynvihreä, jos haluaa olla trendikkäämpi). Tämä syksy on taas täynnä sitä. Mun ei onneksi tarvitse rynnätä shoppailemaan, koska kaapeista löytyy ihan omiksi, ja vaikka kavereidenkin, tarpeiksi.



Luksulle väri ei ehkä sovi niin hyvin kuin meille muille, mutta eihän se mitään haittaa, eihän?

Sen ei tartte olla ruma.

Se voi olla ihan stylekin.

Se saa sopia muuhun sisustukseen.

                                            

Tätä taas.

Mä joudun katsomaan kaksnelosta makuuhuoneen 19 tuumasesta. Paraatipaikalla on tätä.

Sen yhden ainoan kerran (kaksnelonen on uutisten lisäksi ainoa mitä katson) kun haluaisin tv:tä katsoa, niin ei käy. Tajuatteko te kuinka paljon urheilua telkkarista tulee? Ei tarvitse kuin futista ja lätkää seurata, niin joka illalle löytyy: on mestareiden-, valio-, sm- ja herrat yksin tietää mitä -liigaa. Ja sitten sitä vielä tallenetaan siinä määrin paljon, että digiboksin kovalevy on ihan tukossa. *tähän tulee aika monta kirosanaa*.

Kiitos, että sain purkautua.

Ei saa häiritä.

Vika tuotantokausi alkaa nyt.

Koko rahan edestä.

Kuka muistaa tämän Airforcen armyhenkisen takin. Ostin sen Inkalle joskus viime vuonna. Lähtöhinta oli vajaa 200 euroa, sain erän viimeisen 40 eurolla (tarkistin asian alkuperäisestä postauksesta;). Edelleen ajankohtainen.

Bikers

Ostin itselleni Bikers-malliset saappaat toissa talvena. Kukaan muu ei tajunnut mun ostostani. Silloin. Nyt joka toinen suunnittelee ostavansa sellaiset.

Itse muodostin näistä pakkomielteen jo viime talvena. Halusin Luksellekin sellaiset. Eihän niitä mistään löytynyt. Nyt löytyy.


Angulus.


Bisgaard.


Bisgaardit kärkivahvikkeilla. Varmaan järkevin vaihtoehto.

Kuvat prinsesserogpirater.dk.

Ei mitään tekemistä

Mulla oli tänään pari tuntia luppoaikaa. Siis ei mitään ohjelmoitua tekemistä, ei edes pestäviä tai silitettäviä pyykkejä. Kädet hakkasi tyhjää, mitähän sitä alkais (kuulostan kovin adhd-tapaukselta). Vaatekaappeja en jaksanut, tympii koko vaatekaapit, vaikka niissähän olisi ainaista savottaa. Eteisen ”takkikaappi” kuitenkin inspiroi, jos alkais siitä. Se on mun heikko kohta, a-i-n-a kaaoksessa. Tässä kaapissa säilytetään osaa mun ja Inkan päivittäiskäytössä olevia takkeja ja kenkiä. Ja sinne eksyy kaikkea, mikä ón menossa ulos ovesta, ei sentään täysinäisiä roskapusseja. M:llä on oma kaappinsa (joka ollaan Inkan kanssa pääosin vallattu) ja Luksulla oma naulakko.

Alkutilanne:

Otin jo tuon kammottavan puunvärisen hattuhyllynkin pois, laitoin kuitenkin takaisin, kun ei ollut tarvikkeita uuteen ideaan (tietää retkeä mun lempikauppaan, Bauhausiin).

Siivosin:



Ja kohta se on taas entisellään.



Samaan hintaan laitoin Luksun osan eteisestä valmiiksi odottamaan syksyn kurakelejä. Naulakko on laitettu tuohon pojan ollessa 2-vuotias, sitä pitäisi nostaa, on nykyään liian matalalla. Luksun kenkälaatikon alla on syksyisin ja talvisin matto, jonka päälle kosteat kengät laitetaan kuivumaan ja vasta sitten koriin.



Erityisen kurainen ja märkä lapsi riisutaan Ikeaan siniseen kassiin, ja vaatteet kuljetetaan kassissa kylpyhuoneeseen huuhtelua varten. Tällä tapaa koko eteinen ei likaannu. Pienemmät lapset voi istuttaa kassiin ja kantaa kassi lapsineen kylpyhuoneeseen (tai kodinhoitohuoneeseen jos tällainen löytyy).



Meillä on tyttöjen ja poikien vessat erikseen. Poikien vessa on se pieni koppi, tytöillä huomattavasti miellyttävämpi kylpyhuone. En kyllä ymmärrä miksi ne ovat ihan vierekkäin. Jotta kukaan ei eksyisi:



Löysin sieltä kammottavalta hattuhyllyltä joskus vuosia sitten Ikeasta ostetut led-valot. Laitoin ne tv-tason päälle. Siis tarralla vaan kiinni. Asennus kesti kaikkiaan noin kolme minuuttia. Hienot. (Johdot pitää vielä teipata kiinni, etteivät roiku).





Ehdin vielä vaihtaa pellavaverhot hieman syksyisempään silkkiversioon. ”Ai sulla on tuollaiset trendikkäät verhot?” totesi ystäväni. Whaat? Mitkä on trendikkäät verhot? ”Valkoiset ylipitkät”. Jaa, no meillä on aina ollut valkoiset ylipitkät verhot. Ne vaan näyttävät paremmilta (enkä osaa lyhentää mitään, en edes verhoja).

Sitten loppuikin aika.

Sijoitus?

Olen tässä vähän fundeerannut, että josko tekisi sijoituksen. Järkkäriin. Sellaisen helppokäyttöisen ja hyvän ostaisin. En tajua niistä yhtään mitään, nyt olisi hyvät ja yksinkertaiset neuvot tarpeen. Canon? Mikä malli? Mitä ne maksaa?

Saa suositella.

Kiitos:)

Oho.

En ihan puuma, mutta katti kuitenkin:)

Omppuja

Tiedossa omenapiirakkaa. Omista puista, itse poimittu.



Tuorepuristettua Ahvenanmaalta.



Comfortilta, omenaa ja kamomillaa.