Meillä on käynyt palkattua siivousapua reilu yhdeksän vuotta. Firma on pysynyt samana mutta työntekijät vaihtuneet vuosien varrella. Osan perään on joutunut katsomaan vähän enemmän mutta pari todellista helmeäkin joukosta löytyy.
Nykyinen kuuluu niihin helmiin, on käynyt meillä usean vuoden ajan. On tosi hyvä ja pitkän kokemuksen kautta tietää mihin puuttua ja mihin jättää puuttumatta. Kaikkia tavaroita ei tarvitse itse etukäteen korjata paikoilleen, hän tietää mihin mikäkin kuuluu. Kodinhoitaja käy meillä joka toinen viikko ja koska ollaan töissä/koulussa hänen käyntiensä aikaan, niin kovin montaa kertaa en ole häntä nähnyt.
Viime kerralla tulin aikaisemmin töistä kotiin ja kodinhoitaja oli vielä paikalla. Ystävällisesti tervehti, jonka jälkeen ilme muuttui vähemmän ystävälliseksi. Katsoi paheksuen vuoroin minua ja vuoroin eteisen lipastoa ja totesi: " sinula kummalline sisustelu".
Naureskelin asiaa myöhemmin muulle perheelle ja lapset tiesivät kertoa, että paheksuntaa on tullut aiemminkin. Lausunnoista mieleenpainuvin on ollut " sinun äitis on erikoine koristelija". Erikoinen koristelija?! Mind your own business.
Myönnän, palautetta on tullut ihan aiheesta. Mulla on tapana jättää ei niin kiireellistä sijoitusta vaativat ostokset eteisen lipastolle. Nuo kamat ovat olleet tuossa keväästä asti. Ehkä muakin v**tuttaisi siirrellä puoli vuotta samoja kamoja pölyjen pyyhkimisen ajaksi. Olen silti hieman loukkaantunut.
sunnuntai 27. lokakuuta 2013
torstai 24. lokakuuta 2013
Melkein kevytuntuva
Ostin syyskuussa Stockan kantistarjouksessa olleen Peakin Frost Down Hood untuvatakin. Takkia on jossain mainostettu kevytuntuvatakkina, mutta on mun mielestä kuitenkin paksumpi kuin perinteiset kevytuntuvat. Mulla on muutaman vuoden takainen Monclerin Irenee kevytuntuvatakki ja se on todella kevyt (mahtuu cabin-laukun kenkäpussiin eli kulkee myös kätevästi mukana matkoilla ). Tämä Peak on selkeästi paksumpi mutta ei kuitenkaan liian kuuma esim. autoillessa. Tosi hyvä kentän laidalla seisoskeluun alkusyksystä.
Nyt olisi hakusessa huithapelille kevytuntuvatakki, en vaan ole löytänyt sopivaa. Saisi olla kevyt, mielellään huomaamaton, sellainen jonka voisi naamioida vaikka t-paidaksi. Viime vuonna Luksulla oli käytössä Peakin kevytuntuvatakki , tämän vuoden malleissa ei oikein ole sopivaa (viime vuotinen taisi olla sitä edeltävää malllistoa). Helium Jacket olisi riittävän kevyt mutta siinä ei ole huppua. Paksummissa takeissa olisi huppu mutta ne ovat liian paksuja. Viime vuonna näin kevytuntuvatakkeja lapsillekin joka paikassa mutta nyt tuntuu, että ei vaan löydy. Monclerilta ja Armanilta löytyisi kivoja takkeja pojillekin mutta menevät hieman yli budjetin.
Stadiumissa näytti olevan hyvin kohtuuhintainen hupullinen Everestin untuvatakki, onko kukaan nähnyt sitä, onko miten paksu/ohut? Eddie Pen Arigatou olisi myös hyvä, en vaan ole löytänyt mustaa sopivassa koossa. Ideoita mistä etsiä mustaa hupullista kevytuntsikkaa koossa 12-14A?
Nyt olisi hakusessa huithapelille kevytuntuvatakki, en vaan ole löytänyt sopivaa. Saisi olla kevyt, mielellään huomaamaton, sellainen jonka voisi naamioida vaikka t-paidaksi. Viime vuonna Luksulla oli käytössä Peakin kevytuntuvatakki , tämän vuoden malleissa ei oikein ole sopivaa (viime vuotinen taisi olla sitä edeltävää malllistoa). Helium Jacket olisi riittävän kevyt mutta siinä ei ole huppua. Paksummissa takeissa olisi huppu mutta ne ovat liian paksuja. Viime vuonna näin kevytuntuvatakkeja lapsillekin joka paikassa mutta nyt tuntuu, että ei vaan löydy. Monclerilta ja Armanilta löytyisi kivoja takkeja pojillekin mutta menevät hieman yli budjetin.
Stadiumissa näytti olevan hyvin kohtuuhintainen hupullinen Everestin untuvatakki, onko kukaan nähnyt sitä, onko miten paksu/ohut? Eddie Pen Arigatou olisi myös hyvä, en vaan ole löytänyt mustaa sopivassa koossa. Ideoita mistä etsiä mustaa hupullista kevytuntsikkaa koossa 12-14A?
maanantai 21. lokakuuta 2013
Pakataan eväitä
Meillä on yksi keittiön hyllyllinen täynnä erilaisia eväsrasioita. Ja kuten kaikella muullakin keittiöön liittyvällä, niin näilläkin hifistellään. Välineurheilua parhaimmillaan.
Jäähdytettyssä Frozzypack:ssa eväät säilyvät hyvin kuumanakin päivänä. Black + Blum Box Appetit lounasrasiat ovat kauniita ja käytännöllisiä. Rasioita on eri kokoa ja niissä on omat osionsa esimerkiksi kastikkeille. Sarjaan kuuluu myös keittorasia, jos söisin töissä eväitä ja söisin eväänä keittoa, niin söisin ne Lunch Pot:sta.
Käytetyin eväiden pakkaustarvike on kuitenkin Serlan Eväspussi. Näissä pysyy sämpylät ja bagelit kasassa eivätkä täytteet syödessä tipu rinnuksille. Yksinkertaisuudessaan nerokas.
Tunnen itseni ihan martaksi :) Paitsi, että mun neuvot ovat ilmaisia.
Jäähdytettyssä Frozzypack:ssa eväät säilyvät hyvin kuumanakin päivänä. Black + Blum Box Appetit lounasrasiat ovat kauniita ja käytännöllisiä. Rasioita on eri kokoa ja niissä on omat osionsa esimerkiksi kastikkeille. Sarjaan kuuluu myös keittorasia, jos söisin töissä eväitä ja söisin eväänä keittoa, niin söisin ne Lunch Pot:sta.
Käytetyin eväiden pakkaustarvike on kuitenkin Serlan Eväspussi. Näissä pysyy sämpylät ja bagelit kasassa eivätkä täytteet syödessä tipu rinnuksille. Yksinkertaisuudessaan nerokas.
Tunnen itseni ihan martaksi :) Paitsi, että mun neuvot ovat ilmaisia.
sunnuntai 20. lokakuuta 2013
Kosketusnäyttösormikkaat
Ostin Inkalle uudet kosketusnättösormikkaat. Päällinen on nahkaa ja kämmenpuoli mitälietekstiiliä. Etusormissa on kosketusnäytöllä toimivat systeemit. Toimivat tosi hyvin.
Olen yrittänyt pari talvea etsiä itselleni kokonaan nahkaisia* kosketusnäyttösormikkaita, laihoin tuloksin. Onko sellaisia olemassakaan. Mielellään villavuorilla. Ja jos ei ole, niin miksi ei ole? Sauso, miksi ei ole?
* Edesmennyt isoäitini opetti, että hieno nainen käyttää vain nahkaisia sormikkaita. Oppi meni perille, eikä aikuisiällä ole tullut mieleenkään laittaa mitään neulesormikkaita käsiin. Olenhan leidien leidi :)
Olen yrittänyt pari talvea etsiä itselleni kokonaan nahkaisia* kosketusnäyttösormikkaita, laihoin tuloksin. Onko sellaisia olemassakaan. Mielellään villavuorilla. Ja jos ei ole, niin miksi ei ole? Sauso, miksi ei ole?
* Edesmennyt isoäitini opetti, että hieno nainen käyttää vain nahkaisia sormikkaita. Oppi meni perille, eikä aikuisiällä ole tullut mieleenkään laittaa mitään neulesormikkaita käsiin. Olenhan leidien leidi :)
lauantai 19. lokakuuta 2013
Betonivalaisin
Syysloma lopussa ja eilen illalla kotiin tullessa tajusin, että pimeys alkaa taas olemaan vallitseva olotila. Meillä ei ole viime aikoina vuosina paljoa sisusteltu, mutta tänään, syksyn ainoana vapaana viikonloppuiltana tein puutelistan. Akuutein asia on Inkan huoneen kattovalaisimet, nykyiset Midsummer Light eivät oikein toimi, eivät ole toimineet moneen vuoteen.
Nykyään ihan joka ikisessä uudessa toimistossa, ravintolassa ja liikkeessä katosta roikkuu industrial valaisimia. Mun mielestä ihan hyvännäköisiä, ei ehkä kovin aikaa kestäviä, mutta ei meidän huushollissa samat valaisimet muutenkaan kovin montaa vuotta katossa roiku. Meillä on kaveripiirissä erittäin toimiva vaihto-/lainausrinki, joten valaisimia saa suht helposti vaihdettua tarpeen mukaan.
Ostin Inkan huoneeseen tuollaiset industrial -tyyppiset ratkaisut. Mallasin niitä paikoilleen ja totesin, että ei sovi. Inkan huone on ihan hyvän kokoinen, mutta huoneen malli on pitkä ja kapea ja nuo valaisimet tekivät huoneesta liiankin industrialin. Eli vaihtoon. Itse tykkään tosi paljon Normann Copenhagenin Bell valaisimista, mutta tyttö itse ei ihan lämmennyt lehmänkelloille. Hyvä niin, koska pieninkin malli maksaa 300 euroa ja lamppuja tarvitaan kaksi. Säästin siis juuri 600 euroa.
Toinen tämän hetken suosikki on pienet betonivalaisimet, ovat mun mielestä tosi kivoja. Ystäväni ehdotti Nevvorks Material -valaisimia, niitä saa myös betonisena. Näiden hinta on puolet vähemmän kuin Bellin. Finnish Design Shopissa valikoimissa on näitä, ajattelin tilata kotiin kokeiluun.
Kolmas vaihtoehto,omasta mielestäni aivan kuningasidea, olisi ostaa Artekin A330S valaisimet, jota saa nykyään myös erikoisvärinä mustana. Tämä ainakin kestäisi aikaa. Jos Inka jostain syystä kypsyisi näihin, niin mulle kelpaisi ihan milloin vain. 16 -vuotias ei vaan osaa arvostaa samoja asioita kuin äitinsä. Meillä on tällä hetkellä keittiössä kaksi valkoista A330S:ää ja olen yrittänyt vaihtaa äitini kanssa hänen messinkiset kolmekolmekymppisensä omiin valkoisiini. Ei ole tullut vaihtokauppoja.
Kävin Stockalla pyörähtämässä ja siellä oli varsin potentiaalinen betonivalaisinmalli. Kuvassa keskellä oleva pienin valaisin. Näyttää tosi pieneltä johtuen siitä, että etualalla oleva iso Bell on oikeasti tosi iso. Värikin vaikuttaa harhaanjohtavasti valkoiselta vaikka todellisuudessa on harmaa. Olisiko teillä ole parempia, vielä edullisempia vaihtoehtoja?
Nykyään ihan joka ikisessä uudessa toimistossa, ravintolassa ja liikkeessä katosta roikkuu industrial valaisimia. Mun mielestä ihan hyvännäköisiä, ei ehkä kovin aikaa kestäviä, mutta ei meidän huushollissa samat valaisimet muutenkaan kovin montaa vuotta katossa roiku. Meillä on kaveripiirissä erittäin toimiva vaihto-/lainausrinki, joten valaisimia saa suht helposti vaihdettua tarpeen mukaan.
Ostin Inkan huoneeseen tuollaiset industrial -tyyppiset ratkaisut. Mallasin niitä paikoilleen ja totesin, että ei sovi. Inkan huone on ihan hyvän kokoinen, mutta huoneen malli on pitkä ja kapea ja nuo valaisimet tekivät huoneesta liiankin industrialin. Eli vaihtoon. Itse tykkään tosi paljon Normann Copenhagenin Bell valaisimista, mutta tyttö itse ei ihan lämmennyt lehmänkelloille. Hyvä niin, koska pieninkin malli maksaa 300 euroa ja lamppuja tarvitaan kaksi. Säästin siis juuri 600 euroa.
Toinen tämän hetken suosikki on pienet betonivalaisimet, ovat mun mielestä tosi kivoja. Ystäväni ehdotti Nevvorks Material -valaisimia, niitä saa myös betonisena. Näiden hinta on puolet vähemmän kuin Bellin. Finnish Design Shopissa valikoimissa on näitä, ajattelin tilata kotiin kokeiluun.
Kolmas vaihtoehto,omasta mielestäni aivan kuningasidea, olisi ostaa Artekin A330S valaisimet, jota saa nykyään myös erikoisvärinä mustana. Tämä ainakin kestäisi aikaa. Jos Inka jostain syystä kypsyisi näihin, niin mulle kelpaisi ihan milloin vain. 16 -vuotias ei vaan osaa arvostaa samoja asioita kuin äitinsä. Meillä on tällä hetkellä keittiössä kaksi valkoista A330S:ää ja olen yrittänyt vaihtaa äitini kanssa hänen messinkiset kolmekolmekymppisensä omiin valkoisiini. Ei ole tullut vaihtokauppoja.
Kävin Stockalla pyörähtämässä ja siellä oli varsin potentiaalinen betonivalaisinmalli. Kuvassa keskellä oleva pienin valaisin. Näyttää tosi pieneltä johtuen siitä, että etualalla oleva iso Bell on oikeasti tosi iso. Värikin vaikuttaa harhaanjohtavasti valkoiselta vaikka todellisuudessa on harmaa. Olisiko teillä ole parempia, vielä edullisempia vaihtoehtoja?
tiistai 15. lokakuuta 2013
Smooth. Tai sitten ei.
Luksu on yleisesti ottaen särmä kaveri. Sellainen normi 9 -vuotias. Ei turhasta kiukuttele tai kitise. Raivareita, tai niihin verrattavia tunteenpurkauksia, ei ole ollut moneen vuoteen. Okei, on pelitilanteissa, mutta niissäkin kehitystä on tapahtunut huimasti. On nykyään huomattavasti parempi häviäjä kuin äitinsä, joka kypsässä 42 vuoden iässä edelleen heittelee mailoja, jos kokee, että vastustaja on viekkaudella tai muulla vääryydellä niskan päällä.
9 -vuotiaat ovat muutenkin helppoja, itseohjautuvia ja omatoimisia, olematta kuitenkaan vielä liian nokkavia tai muuten vaan ärsyttäviä. Koulutyöt sujuvat itsenäisesti, toki englannin läksyissä tarvitsee apua. Muutenkin hoitaa hommat sovitulla tavalla ja on yleensä oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Toisin kuin eräs toinen perheenjäsen, jota saa aina olla hoputtamassa tai odottamassa. Kaverisuhteet sujuvat hyvin, en ainakaan ole tietoinen mistään ongelmasta. Hauska ja huumorintajuinen. Fiksukin. Ainakin äidin mielestä. Elämä on helppoa ja sujuvaa. Mutkatonta. Smooth.
Paitsi.
Voi elämä, että voi ihmisellä aina olla tavarat hukassa. Milloin etsitään palloa, pulloa, hupparia, avaimia, puhelinta. Siis joka ikinen päivä. Vuodesta toiseen. Entäs vaatteet sitten? Millainen ihminen unohtaa takin ja pitkähihaisen kotiin, kun ulkona on + 4 astetta ja navakka tuuli suoraan mereltä? Siis pihalla pelkällä t-paidalla samaan aikaan, kun muilla on toppatakit päällä ja pipot päässä? Eikö yhtään käynyt mielessä, että jotain on nyt kuviossa pielessä? No eihän se huomannut. Ja ihan vilpittömästi ihmeissään, että mitä äiti nyt ragee? Hänhän tuli ihan sovittuun aikaan sisälle, mikä tässä nyt on ongelmana?
Sitten alennuin siihen, mihin en koskaan, en ikinä, enkä varsinkaan missään olosuhteissa alentuisi. Uhkailin. Täysin katteettomasti. En uhkaillut pleikkakiellolla enkä kotiarestilla, koska ne eivät toimi, kokeiltu on. En uhkaillut mustalaisillakaan, kuten aikoinaan tehtiin. Uhkailin huostaanotolla. Voi kyllä. Kun en muutakaan keksinyt. Olin turhautunut ja raivoissani. Arvatkaa kuinka turhautunut ja raivoissani olin itselleni, kun tajusin mitä olin päästellyt suustani?
Olen ennenkin sanonut asioita, joita ei pitäisi sanoa, mutta tuo oli kyllä niin alta riman, ettei tosikaan. Ja parasta tässä on se, etten edes itse keksinyt koko lastenkotitarinaa. Ystäväni, jolla on hieman vanhempi poika, harrastaa tätä "laukkutädit tulee ja vie" -sekoiluaan tiukan paikan tullen ja olen hänelle asiasta usein huomauttanut. Ei aikuinen tolkku ihminen tuollaista päästele suustaan. "Mieti nyt vähän mitä puhut..." olen valistanut kuin paraskin annelitempakka.
Lapsi ei saanut näkyviä traumoja. Varmuuden vuoksi alan säästämään tulevaa terapiaa varten.
Kuinka alas voi ihminen vajota?
9 -vuotiaat ovat muutenkin helppoja, itseohjautuvia ja omatoimisia, olematta kuitenkaan vielä liian nokkavia tai muuten vaan ärsyttäviä. Koulutyöt sujuvat itsenäisesti, toki englannin läksyissä tarvitsee apua. Muutenkin hoitaa hommat sovitulla tavalla ja on yleensä oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Toisin kuin eräs toinen perheenjäsen, jota saa aina olla hoputtamassa tai odottamassa. Kaverisuhteet sujuvat hyvin, en ainakaan ole tietoinen mistään ongelmasta. Hauska ja huumorintajuinen. Fiksukin. Ainakin äidin mielestä. Elämä on helppoa ja sujuvaa. Mutkatonta. Smooth.
Paitsi.
Voi elämä, että voi ihmisellä aina olla tavarat hukassa. Milloin etsitään palloa, pulloa, hupparia, avaimia, puhelinta. Siis joka ikinen päivä. Vuodesta toiseen. Entäs vaatteet sitten? Millainen ihminen unohtaa takin ja pitkähihaisen kotiin, kun ulkona on + 4 astetta ja navakka tuuli suoraan mereltä? Siis pihalla pelkällä t-paidalla samaan aikaan, kun muilla on toppatakit päällä ja pipot päässä? Eikö yhtään käynyt mielessä, että jotain on nyt kuviossa pielessä? No eihän se huomannut. Ja ihan vilpittömästi ihmeissään, että mitä äiti nyt ragee? Hänhän tuli ihan sovittuun aikaan sisälle, mikä tässä nyt on ongelmana?
Sitten alennuin siihen, mihin en koskaan, en ikinä, enkä varsinkaan missään olosuhteissa alentuisi. Uhkailin. Täysin katteettomasti. En uhkaillut pleikkakiellolla enkä kotiarestilla, koska ne eivät toimi, kokeiltu on. En uhkaillut mustalaisillakaan, kuten aikoinaan tehtiin. Uhkailin huostaanotolla. Voi kyllä. Kun en muutakaan keksinyt. Olin turhautunut ja raivoissani. Arvatkaa kuinka turhautunut ja raivoissani olin itselleni, kun tajusin mitä olin päästellyt suustani?
Olen ennenkin sanonut asioita, joita ei pitäisi sanoa, mutta tuo oli kyllä niin alta riman, ettei tosikaan. Ja parasta tässä on se, etten edes itse keksinyt koko lastenkotitarinaa. Ystäväni, jolla on hieman vanhempi poika, harrastaa tätä "laukkutädit tulee ja vie" -sekoiluaan tiukan paikan tullen ja olen hänelle asiasta usein huomauttanut. Ei aikuinen tolkku ihminen tuollaista päästele suustaan. "Mieti nyt vähän mitä puhut..." olen valistanut kuin paraskin annelitempakka.
Lapsi ei saanut näkyviä traumoja. Varmuuden vuoksi alan säästämään tulevaa terapiaa varten.
Kuinka alas voi ihminen vajota?
sunnuntai 6. lokakuuta 2013
Ylämailla
Käytiin pienellä retkellä Ylämailla. Lennettiin Glasgowiin, josta vuokrattiin auto ja ajeltiin Perthin kautta Invernessiin.
Inverness on pieni kaupunki Skotlannin pohjoisosassa, Britteinsaarten pohjoisin kaupunki ja samalla Ylämaiden keskus. Invernessissä ei ole tarjolla sirkushuveja eikä paljon muutakaan. Haluaisin sanoa, että kaunis ja mieleenpainuva, mutta ei se ole sitäkään. Kaupunki itse mainostaa itseään yhdeksi maailman nopeimmin kasvavaksi kaupungiksi. Itse en eroa ole huomannut aikaisempiin käynteihin verrattuna.
Vaikka Inverness ei ylisanoja saakaan, niin Ylämaat muutoin saavat. Tämä on niitä harvoja kohteita, jotka lunastavat mielikuvista saadut odotukset. Luonto on niin karu ja kaunis kuin odottaakin, sisämaassa nummia silmänkantamattomiin ja lampaat todellakin kulkevat keskellä teitä. Lisäksi skotit vetävät aitoudellaan vertoja suomalaisille, mitä pohjoisemmaksi mennään sitä paremmaksi meno muuttuu. Skotit ovat todella ystävällisiä ja huumorintajuisia, ero englantilaiseen mentaliteettiin on suuri.
Kaupungin läpi virtaa River Ness ja sieltä tehdään risteilyjä Loch Nessille. Me teimme paluumatkalla visiitin Urquhartin linnaan. Tai pikemminkin sen raunioihin, itse linna on ollut palasina pitkään. Siitä huolimatta käymisen arvoinen paikka. Lapset tosin ovat sitä mieltä, että kun olet nähnyt yhden, olet nähnyt ne kaikki, eikä Nessin hirviötäkään näkynyt. Matkalla koukattiin Isle of Skyen kautta. Skyen saarta sanotaan Britteinsaarten kauneimmaksi ja sitä se on, kaunis. Ihan kuin elokuvista. Saarten suurin (ja ainoa?) kaupunki on Portree, josta löytyy pieniä kauppoja ja ravintoloita. Saarten tunnetuin nähtävyys on Portreen lähistöllä sijaitseva The Old Man of Storr, jossa mekin käytiin. Toinen käymisen arvoinen paikka on Quiraing. Saarten viehätys on vuoristossa ja maisemissa. Vuoristot eivät koollaan vedä vertoja Alpeille mutta fiilis vetää. Skyella voi osallistua ohjatuille patikointireissuille, suosittelen ehdottomasti, jos yhtään kiinnostaa. Välimatkat saarella ovat pieniä, huonompikuntoinenkaan ei kuukahda kesken kaiken.
Takaisin Glasgowiin ajettiin Fort Williamin kautta, jonka lähellä sijaitsee saaren korkein vuori, Ben Nevis. Mun pitkäaikaisena haaveena on ollut kiivetä vuoren huipulle. Pari kertaa olen päässyt jo suunnitteluvaiheeseen, mutta aina on tullut jotain muuta. Jännä, että mun elämä on aina jotain muuta, muka tärkeämpää. Eihän Ben Nevis mikään Mount Everest ole, mutta en minäkään mikään Veikka Gustafsson.
Edinburgh vai Glasgow? Edinburgh on siistimpi, kauniimpi ja siellä on enemmän nähtävää turisteille. Sanon kuitenkin Glasgow. Siellä on Celtic FC.
Menkää Skotlantiin. Ja varautukaa kielimuuriin.
Vaikka Inverness ei ylisanoja saakaan, niin Ylämaat muutoin saavat. Tämä on niitä harvoja kohteita, jotka lunastavat mielikuvista saadut odotukset. Luonto on niin karu ja kaunis kuin odottaakin, sisämaassa nummia silmänkantamattomiin ja lampaat todellakin kulkevat keskellä teitä. Lisäksi skotit vetävät aitoudellaan vertoja suomalaisille, mitä pohjoisemmaksi mennään sitä paremmaksi meno muuttuu. Skotit ovat todella ystävällisiä ja huumorintajuisia, ero englantilaiseen mentaliteettiin on suuri.
Kaupungin läpi virtaa River Ness ja sieltä tehdään risteilyjä Loch Nessille. Me teimme paluumatkalla visiitin Urquhartin linnaan. Tai pikemminkin sen raunioihin, itse linna on ollut palasina pitkään. Siitä huolimatta käymisen arvoinen paikka. Lapset tosin ovat sitä mieltä, että kun olet nähnyt yhden, olet nähnyt ne kaikki, eikä Nessin hirviötäkään näkynyt. Matkalla koukattiin Isle of Skyen kautta. Skyen saarta sanotaan Britteinsaarten kauneimmaksi ja sitä se on, kaunis. Ihan kuin elokuvista. Saarten suurin (ja ainoa?) kaupunki on Portree, josta löytyy pieniä kauppoja ja ravintoloita. Saarten tunnetuin nähtävyys on Portreen lähistöllä sijaitseva The Old Man of Storr, jossa mekin käytiin. Toinen käymisen arvoinen paikka on Quiraing. Saarten viehätys on vuoristossa ja maisemissa. Vuoristot eivät koollaan vedä vertoja Alpeille mutta fiilis vetää. Skyella voi osallistua ohjatuille patikointireissuille, suosittelen ehdottomasti, jos yhtään kiinnostaa. Välimatkat saarella ovat pieniä, huonompikuntoinenkaan ei kuukahda kesken kaiken.
Takaisin Glasgowiin ajettiin Fort Williamin kautta, jonka lähellä sijaitsee saaren korkein vuori, Ben Nevis. Mun pitkäaikaisena haaveena on ollut kiivetä vuoren huipulle. Pari kertaa olen päässyt jo suunnitteluvaiheeseen, mutta aina on tullut jotain muuta. Jännä, että mun elämä on aina jotain muuta, muka tärkeämpää. Eihän Ben Nevis mikään Mount Everest ole, mutta en minäkään mikään Veikka Gustafsson.
Edinburgh vai Glasgow? Edinburgh on siistimpi, kauniimpi ja siellä on enemmän nähtävää turisteille. Sanon kuitenkin Glasgow. Siellä on Celtic FC.
Menkää Skotlantiin. Ja varautukaa kielimuuriin.
torstai 3. lokakuuta 2013
Cuben verkkarit
Pitää vinkata hyvistä collegehousuista. Cube Co:n tämän syksyn verkkarit ovat olleet tosi positiivinen kokemus. Ei viime vuoden malleissakaan mitään vikaa ollut mutta nämä ovat entistä paremmat. En osaa eritellä miten, mutta ne vaan ovat.
Cubella on myös tosi hyviä collegepuseroja, materiaali on collegeksi aika ohut mutta pysyy hyvin kuosissaan pesuissa. Erinomainen hinta-laatu-suhde.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)