Vuosi sitten käytiin neurolla, olivat neuvolassa huolissaan. Ja hieman päiväkodissakin. Sitä ei vaan kiinnosta, ajattelin mielessäni. Ja ehkä aavistuksen huolissani. Neurologi sanoi ääneen sen, mitä en itse kehdannut (olisin leimautunut yhteistyökyvyttömäksi). Motivaation puutetta. Aika korjaa. Tulkaa vuoden päästä uudestaan.
Niin, se kynä on oikeassa kädessä. Kuusi vuotta ollaan luultu sitä vasuriksi.
<3 Kiitos tästä. Juuri tämä minun kuului tänään lukea <3
VastaaPoistaVoi kuule, tästä saisi niin pitkän ketjun lähes samoista aiheista aikaiseksi! Meidän esikoinen ei ole koskaan ollut liikunnallisesti lahjakas mutta uskon hänen silti pärjäävän elämässä;-) Teillä taas asuu pikku-beckham, teidän pojan taidot ja intressit ovat olleet muualla kuin kirjoituspuuhissa.
VastaaPoistaTiedä kuule miten hän vielä innostuu kun koulu alkaa syksyllä, joten tsemppiä kehiin, ja huolet pois. Tiedän kyllä mitä tarkoitat, se äidin sydän, se äidin sydän! Halaus täältä!
Hiukan liikkis! Just tällaisten esimerkkien takia mä en stressaa näistä, en vertaile muihin, jokainen juuri silloin kun aika on kypsä!
VastaaPoistaMotivaation puute, se on joskus meillä ekaluokkalaisella ongelma. Nyt jo onneksi alkaa lukeminen vähän kiinnostaa kun on tullut onnistumisen kokemuksia.
VastaaPoistaMä kans luulen, että liikunta on teidän juttu :))
Niinhän se on että ei kaikki tule kaikille samaan aikaan.
VastaaPoistaJotenkin kuulostaa todella tutulta, ollaan taidettu keskustella neuvolassa ja eskarissa aikoinaan ihan samoista aiheista.
VastaaPoistaJa juuri ennen hiihtolomaa tokaluokkalaisemme opettaja oli kehunut pojan kaunoa yhdeksi luokan kauneimmista. Eli todellakin aika tekee tehtävänsä.
Positiivista että huolehditaan ja lähetetään neurologille asti. Ammattilainen osasi nähdä kokonaisuuden. Meidän 11 v:llä on kynäote syödessä edelleen hakemisessa ja motivaatio siihen myös ja jotenkin tuntuu, että siitä voi olla jopa suurempi haitta tulevaisuudessa...
VastaaPoistaNo mutta loistavaa, jäbä ryhtyy puuhaan juuri silloin kun on pakko eikä hetkeäkään liian aikaisin! :-D Hyvä kuitenkin, ettei äidin (ja niiden muiden) tarvitsee enää turhaa jännittää.
VastaaPoistaAi-jai-jai, nytpä menit sohaisemaan ;) Oikea kynäote, sehän on se "pyhä lehmä" meille päiväkodintädeille. Kuten myös neuvolankin.
VastaaPoistaYstäväni lapsi kävi myös neurologilla. Kyllähän sitä löytyi muutama ihan diagnosoitava vaiva joille pitäisi tehdä jotain, vaan epigriisin viimeinen lause kuului: "KAUNIS KYNÄOTE". Että ihan turhaan se äiti oli huolissaan...
Elämä on...
Iitsu, voi ole hyvä, taisi tulla oikeaan saumaan:). Tsemppiä!
VastaaPoistaAamunkukka, juu ei ole tuo kynillä näpertely ihan siellä top-kympissä L:n intresseissä:). Ja näinhän se on, toiset on liikunnallisempia kuin toiset. Ne toiset on sitten hyviä taas jossain muussa. Haleja sinnekin!
Anni, kauheasti ei tosiaan kannata vertailla. Ja kyllä sen sitten huomaa, jos oikeasti mättää.
Katja, olen huomannut itsessänikin joskus motivaation puutteita, mutta eipä niistä enempää;).
Sanna, just niin:).
Laura, hyvä tietää, että teilläkin. Mä en kyllä usko, että L koskaan saa pisteitä kaunokijoituksesta, mutta käyhän ne tikkukirjaimetkin, eiks niin?;)
Miia, juu en sano, että huoli olisi ollut ihan turha, on käynyt itselläkin mielessä, että mitenköhän äijän käy? Kyllä tuo tuosta, ajan kanssa;).
Jassu, niin just. Eihän Inkakaan alkanut puhumaan kun vasta yli 3-vuotiaana. Että mulla on ikävä niitä aikoja:)
Kikka, mä tiedän, että se on teille pyhä lehmä. Siksi olinkin hiljaa;).
Luksu ei ollut ekaa kertaa Linnassa, oli siellä alta 2-vuotiaana ekan kerran. Vein sen siihen tiskille ja sanoin, että tällä on adhd, tehkää jotain. Ei sillä sitten ollut minkäänsorttista kirjainyhdistelmää. Ihan normi vilkas pieni poika, joka oli fyysisen kokonsa takia poikkeuksellisen tapaturma-altis.
Hmm, siis pomppu ei ole käynyt edes neurolla, vaikka kynäote on vieläkin... no haasteellinen. Sellainen tukipallojuttuli tuli puheterapeutilta mutta voit kuvitella että olin ällistynyt kun pikkusisko tarttui kynään joskus 1-vuotiaana ja omasi aivan täydellisen kynäotteen :D
VastaaPoistaNiin tuttua! Meillä kanssa poikaa ei kiinnostanut piirtäminen (eikä kyllä kauheasti kirjoitaminenkaan) ennen eskaria ja se tuntui olevan iiiiiso ongelma kaikille muille paitsi meille, kerhontäditkin ystävällisesti nappasivat kerhon pihalla hihasta kiinni keskustellakseen kanssani, huoli kun oli suuri lapsesta joka ei halua piirtää vaan mieluummin leikkiä!!!! Olivat ajatelleet että pojalla on älykkyydessä jotain vikaa.... Joo joo kaveri pelasi shakkia 4 vuotiaana ja lukemaan oppi puoli vuotta myöhemmin, että en nyt sanoisi että se vika ainakaan älykkyydessä olisi ollut. Eskarissa tuos sitten innostui piirtämisestä ja kirjoittamisesta oikein kovastikkin ja sen jälkeen onkin paperia kulunut :)
VastaaPoista:)!! Jep, Luksu tietää, milloin on aika tehdä mitäkin, hieno juttu!!!!
VastaaPoistaVika lause irroitti hyvät aamunaurut...:)
Hienoa! :)
VastaaPoistaKiitos tästä. Meillä juuri 4v piirtää jollain otteella (ei oikealla kynäotteella) ja jollain kädellä (niin vasemmalla kuin oikealla) perunanmuotoisen ympyrän. Ja niitä ympyröitä, ristejä ja muita "vaaditaan" neuvolassa, vähemmästäkin pieni huoli livahtaa äidinkin mieleen :(
VastaaPoistaAnana, ehkä stadissa ollaan tarkempia?;). Jep, meilläkin Inkalla pysynyt kynä kädessa 1-vuotiaasta, mutta se nyt onkin eniten askarteluhenkinen meidän taloudessa.
VastaaPoistaHele, nuo kerhontädit ne vasta metkoja ovat. Että ihan älykkyydessä vikaa... Enkä ole unohtanut:).
Tanja, mä luulen kanssa, ettei L. ole aikaisemmin katsonut tarpeelliseksi osata kyseisiä taitoja.
Maria, eikö olekin:)
Ano, Luksulla oli(on) ihan sama. Otti kynän, haarukan tai muun "aseen" siihen käteen, mikä oli lähempämänä. Termi oli muistaakseni "kypsymätön keskiviiva", kätisyys ei siis ollut selkiytynyt. On edelleen vasenjalkainen. Samoin palloa heittää vasemmalla, keilapallo on vasurissa sekä lätkää ja sähkyä pelaa "rightinmailalla" eli siis vasenkätisesti. Ja piirustusjälki on edelleen samaa tasoa kuin monella 2-vuotiaalla. Ympyrä oli vielä muutama kuukausi sitten perunanmuotoinen ja kulmikas;).
Tuota... minulla on edelleen väärä kynäote. Kyllä. Opin 5-vuotiaana kotona lukemaan ja kirjoittamaan, kun leikittiin isosiskon kanssa koulua. Meidän aikaan ei ollut kai sitten tarkkaa neuvolassa, mutta muistan, että opettaja ja äiti keskusteli eka luokalla, että pidän kynää kummallisesti kädessä, mutta myös että minulla on niin kaunis käsiala. Asialle ei tehty mitään. En tiedä, olisiko pitänyt. No, muitakin vikoja löytyy, joiden suhteen olisi voinut "joutua" neurologille, mutta kaikista niistä huolimatta koulunkäynti sujui ilman minkäänlaista vaikeutta (peruskoulu oli tylsää, kaverit kivoja, opettaja mukava). Kirjoitin ylioppilaaksi ja lievän harhailun jälkeen suoritin ylemmän korkeakoulututkinnon.
VastaaPoistaEdelleen kynä on kolmen sormen välissä ja aiheuttaa ties mitä niskajännitystä, mutta onneksi joudun kirjoittamaan harvoin käsin.
Finette
Moi F! Kiva kuulla:)
VastaaPoistaEi meistä kukaan puhtain paperein selviytyisi, jos nyt joutuisi (öhöm, siis pääsisi) laaja-alaisiin tutkimuksiin. Enkä väitä, että kaikki huoli olisi turhaa, mutta sanoisinko, hieman ylimitoitettua...
Nina