Taatusti parempaa kuin omatekemä. Siis mun tekemä. En ole koskaan yrittänytkään, mutta tällä elämänkokemuksella veikkaan, ettei kannatakaan.
Inka lupasi paistaa munkkeja huomenna. "Teidän kannattaa sitten pysyä kaukana keittiöstä (tarkoittaen minua ja Luksua)." Miksi? "Äiti kuule, se rasva on t-o-d-e-l-l-a kuumaa. Usko mua." Uskotaan, uskotaan. Ja tajuntaani kalvaa tietoisuus siitä, että meillä on kääntynyt roolit ihan ylösalaisin. Ainakin keittiössä. Mut hei, mitä väliä, aion ottaa kaiken ilon (ja ruuan) irti.
Mä olen kyllä niin ässä. Tänäkin iltana onnistuin kämmäämään päivällisen, niinkin vaativan kuin broileri-pestopastan. Kaik mäni pieleen. Ei kun kinkkiä tilaamaan. Ei siinä mitään, mutta kello oli puoli kahdeksan kun kotiudutiin eikä kukaan meistä ollut syönyt lounaan jälkeen mitään.