Keskustan Stockan uusittu kenkäosasto avautui äskettäin. Sain kutsun avajaisiin mutta en valitettavasti ehtinyt silloin paikalle. Kävin kuitenkin perjantaina siellä pyörähtämässä ja oli tosi positiivinen kokemus. Huomattavasti isompi kuin aiemmin ja muutenkin freesin oloinen. Valikoimakin on mielestäni ihan passeli, toisaalta en ole mikään kenkäfriikki eli tyydyn vähempäänkin.
Siellä pyöriessä ostin yhdet kengätkin. Mulla oli ostoslistalla matalakorkoiset nilkkurit ja olin ajatellut ostaa Marantin Dickerit mutta niitä aiemmin sovitettuani totesin, että eivät kuitenkaan ole jalkaani ihan niin hyvät, että maksaisin niistä yli 350 euroa. Ja minulta löytyy Acnen Pistolsit, jotka ovat mielestäni hyvin samantyyliset. Dickereitten jälkeen iskin silmäni Stylesnobin Allie nilkkureihin ja nimenomaan snake skin -versioon. Sovittelin ja mallasin ja tulin siihen tulokseen, että vaikka ovatkin tosi hyvät jalassa niin tuskin kestävät aikaa. Päähänpinttymä chelsea-mallisesta ei-sileäpintaisesta nilkkurista jäi kuitenkin kytemään ja siellä Stockallahan ne olivat ihan tyrkyllä. Mopin Chelsea bootie. Pinta ei ole ihan sileä vaan just vähän erilainen. Ja hintaa jäi kantis- ja firstalennusten jälkeen reilut 140 euroa. Ja lopunhan te arvaattekin, olen säästänyt yli 200 euroa :)
Mopin kenkiä mulla on ennestäänkin useampi pari ja voin näitä vilpittömästi suositella, kengissä on tosi hyvä hinta-laatusuhde: alle 200 eurolla saa tosi hyvälaatuisia nahkakenkiä.
Oletteko ehtineet jo käydä uudistuneella kenkäosastolla? Mitä mieltä kenkäfriikit ovat, onko tarjonta riittävää?
Onkohan täällä enää ketään? Vähän venähti. Sori. Kevät ja kesä veivät mennessään. On koettu, nähty ja opittu taas paljon uusia asioita ja sitten vaan hengailtu. Itse asiassa aivan huikea kesä ja alkusyksy takana eikä vähiten viime kuukausien säiden ansiosta. Lämpö jatkui pitkälle, ja sekös on elämässä parasta; pimeät lämpimät syysillat. Paitsi tänä iltana himaan polkiessa ei enää ollut kovin lämmintä. Ehkä se on jo aikakin syksyn tulla.
En ole blogeja lukenut lainkaan viime kuukausina enkä siis ole yhtään kartalla missä mennään. Street food on varmasti pinnalla, eikö vaan? Meillä ainakin on, ollut jo pari vuotta, syödään suoraan kadulla tai ainakin autossa. Joka iltainen perheen yhteinen ateria saman päydän äärellä on noin teoriassa kaunis ajatus, mutta miten se käytännössä toteutetaan? Street foodin paras puoli on se, että meidän puolelta siltaa löytyvät ne parhaimmat mestat. Ei tarvitse nälkää nähdä.
Mitä teille kuuluu? Onko elämä mallillaan?
Ostin Luksulle Zarasta pinon t-paitoja. Aleprossat ovat vielä maltilliset mutta eipä paitojen lähtöhintakaan päätä huimaa. Zaran laatu vaihtelee t-paidoissakin ja eron huomaa kun on kummankin hintaluokan (9,95/12,95) paidat rinnakkain. Nuo halvemmat ovat selkeästi halvemman oloisia, toivotaan ettei mulla pää hajoa ekan pesun jälkeen.
Luksun lempipaita oli ennustettavissa. Rio Fever:)
T-paitojen lisäksi ostin neuleen ja shortseja. Neule on mun lemppari, täyttä puuvillaa ja tarpeeksi ohut kesäänkin (tähän kesään kävisi toki paksumpikin).
Ostin tennaritkin Rio -henkeen. Ne tosin lähtevät takaisin, ovat kuulemma tosi huonot jalassa. Mitäpä tuolla hinnalla oikein odotinkaan.
Ostin myös parit shortsit, ne ainoat mallit missä on säädettävä vyötärö. Aika monesta Zaran shortseista puuttuu säätömahdollisuus, säästökohde sekin...
En ole mikään kenkäfriikki, ostan kenkiä oikeaan tarpeeseen tai silloin kun vastaan tulee sellaiset, joille tietää tarvetta lähitulevaisuudessa. Antikenkäfriikkeydestä huolimatta olen ostanut tässä kuussa 11 paria kenkiä. Jotenkin sillain puolivahingossa, tietäen niiden tarpeen, jos ei nyt, niin hetkenä minä hyvänsä.
Nämä Steve Madden tossut ostin täysin spontaanisti. En todellakaan tiedostanut niiden tarvetta ennen ostoa. Mutta ovat olleet mun ehdottomat vapaa-ajan lempparikengät; juhannuskin meni näillä yksillä kengillä, sopivat niin mökille kuin kaupunkiinkin, eivät ole liian liukkaat veneelläkään.
Nämä pysyvät ryhdissään paljon paremmin kuin monet muut vastaavat tossut, ainakin mun jalassa monet kesäkengät "levähtävät" jo muutaman viikon käytön jälkeen. Esimerkiksi Tomsit pysyivät sopivan kapeina pari ensimmäistä viikkoa ja sen jälkeen lonksuivat epämiellyttävästi. TOMSit ovat muuten ihan menneiden kesien lumia, nyt nuorisolla pitää olla OTZit.
Taas on juhannussäitä pidellyt (ja aikakin rientää). Meidän piti lähteä juhannukseksi Tanskaan, onneksi ei lähdetty, olisi voinut aavistuksen ottaa päähän siellä sateessa värjötellessä. Mökillä käytiin kääntymässä ja veneilykausikin korkattiin vihdoin, mutta nekin ovat sateella ihan yhtä ankeaa puuhaa. Jätettiin pojat mökille kalastamaan ja tultiin tyttöjen kesken kotiin, mitä sitä itseään kiusaamaan.
Oltiin pari viikkoa sitten Saksassa turnausmatkalla ja siellä oli tosi kuuma, siis todella. Lämpöä reippaasti päälle 30 astetta, ei tuullut yhtään ja puita ei luonnollisestikaan keskellä futiskenttiä kasva. Sain kasvoille kunnon päivetyksen ja niskan poltin oikein kunnolla, taisi pari ylintä kerrosta kuoriutua kokonaan (nokkelana siis seisoin selkä aurinkoa vasten, etten pala, olisi tietty voinut niskan suojata aurinkorasvalla). Päivetys on kaunis muisto vain, joten ehkä siirryn purkkirusketukseen. Tällä kertaa Vita Liberatalla. Nämä ovat mainioita tuotteita: kasvoille tarkoitettu ei ainakaan minulla aiheuta näppylöitä ja vartalovoide on sävytetty, jo levitysvaiheessa näkee meneekö levitys tasaisesti.
Olen viime aikoina tehnyt hyviä löytöjä, oikeita helmiä. Paras löytö on ollut Tine K:n bambusohva, joka ostettiin puoleen hintaan kaupan nurkista pois pölyttymästä. Kyseessä on siis mallikappale, joka on täysin moitteettomassa kunnossa. Käydään nyt miehen kanssa neuvottelua siitä, tuleeko sohva parvekkeelle vai mökille.
Sohvan jälkeen hyvänä kakkosena tulee Stockalta ostetut Casan ohjaajantuolit. Olin ostamassa ihan vaan kukkia, mutta silmät kiinnittyivät näihin tuoleihin, istuvat tosi hyvin parvekkeelle tulevan sohvan kanssa. Tuolien alkuperäinen hinta oli 74,90 ja ne oli alennettu 43,70 euroon. Kaikista parvekekalusteista oli 20 pinnan alennus ja lisäksi mulla oli kympin alennuskuponkeja, joten tuolin hinnaksi jäi 25 euroa. Ostin ensin yhden, kannoin sen autoon ja olin lähdössä pois. Siinä parkkihallissa tein vielä u-käännöksen ja kävin hakemassa toisenkin, kyllähän niitä kaksi tarvitaan sohvaa vastapäätä parvekkeelle:)
Käsinojalla ei roiku mummin virkkaama pöytäliina vaan mun rantamekko. Mekko on Seafolly Australian, just täydellinen bikinien päälle rantabaariin, ei peitä juuri mitään mutta suojaa kuitenkin sopivasti. Säästän teidät enkä laita kuvaa siitä miltä näyttää mun päällä. Merkillä on tosi hyviä bikinejä ja rantavaatteita, pysyvät tosi hyvin kuosissaan ja kestävät pesusta toiseen. Kuvassa olevat bikinit ovat ainakin neljä kesää vanhat ja paljon käytetyt, edelleen kuin pakasta vedetyt. Suosittelen kokeilemaan, jos kohdille osuu.
Aika usein kuulee sanottavan, että valkoinen on arka väri. No onhan se. Ja toisaalta taas ei ole. Valkoisen vaatteen tahranpoisto on huomattavasti helpompaa kuin värillisen vaatteen. Yksittäiset tahrat on helppo poistaa kesäisin antamalla niille aurinkohoitoa (värillisessä vaatteessa haalenee tahran lisäksi myös se puhdas osa vaatteesta). Täyttä puuvillaa oleville valkoisille vaatteille voi aika huoletta käyttää kloriittia, jos jaksaa sen jälkeen pestä kloriitin hajun pois vaatteista. Elastaania sisältävät vaatteet eivät parane kloriitin käytöstä.
Pesuissa harmaantuneisiin vaatteisiin toimii Nitor Back to White. Tehoaa hyvin myös kellastuneisiin kainaloihin. Aiemmin käytin tätä vain pyyhkeisiin ja miehen kauluspaitoihin, mutta nykyään myös omiin lycraa/elastaania tms. paitoihin.
Alla olevassa kuvassa on kaksi samanlaista, samaan aikaan ostettua ja yhtä paljon pestyä pyyhettä. Toisen pesin Back to Whitellä ja toista en, eron huomaa aika selkeästi.
Saman sarjan Back to Black on hyvä tuote pesujen haalentamiin mustiin vaatteisiin, käsittelyn jälkeen mustat vaatteet ovat taas mustia. Sarjasta löytyy myös värienpalauttaja sinisille vaatteille. Suosittelen kokeilemaan.
