Zarassa

Zarasta löytyy yleensä kivoja vaatteita, ja kenkiä, pojillekin. Trikoon laatu on kovin vaihtelevaa, mutta farkut ja neuleet ovat pysyneet aika hyvinä. Paitapuseroja miellä ei käytetä, mutta niitä löytyy kiva valikoima rennompaankin menoon. Samoin farkuissa on kivoja, hyvin istuvia malleja. Ja takkeja löytyy hyvä valikoima, jos etsii ei-teknistä mallia. Zaraan oli muuten tullut myös softshell-takkeja, tiedä sitten kuinka kestäviä ovat.

Tämän syksyn poikien mallistossa ei ollut mitään erityistä, eikä mitään ”pakko saada” vaatetta ole tullut vastaan. Saattaa johtua siitä, ettei mitään tarvetta ole, joten mikään ei erityisesti napannut.

Mikään ”ei nappaa” virsi taas ei päde naisten puolella. Aika monikin nappaisi. Täyteen ahdetut vaatekaapit vaan ei nappaa, joten tolkku on pidettävä matkassa.

Neliöpaita. Ei taatusti purista.

Zarassa, ja muutamassa muussakin kaupassa, huomasin yhden yhteisen asia. Vetoketjut. Vetoketjuja löytyy ihan joka vaatteesta (paitsi niistä poikien huppareista ja housuista). Olin aivan innoissani vetoketjullisten lahkeiden kanssa. Aina siihen asti, kun mukana ollut teini pilasi iloni puhisten, että ”sullahan on monet tuollaiset housut”. No eikä ole. ”Onpas, ainakin kahdet mustat, yhdet farkut ja yhdet vihreät”. Sitä eipäs-juupas keskustelua käytiin sitten loppureissu. Ja mitä se sille kuuluu, vaikka olisikin? Ihme kyttäystä. Joku maksaa sille tästä stalkkaamisesta. Olen melko varma asiasta. Kysymys kuuluukin, kuinka paljon maksetaan? Olisikohan mulla varaa nokittaa?

Teini oli -taas- oikeassa. Sandin viime syksyn housuja.

Yhden asian haluan. Villakangastakin, jossa on nappien sijaan vetoketju. Ja vetoketjulliset taskut. Ei mustan.