torstai 2. toukokuuta 2013

Pääkallohuivi

Äiti ja tytär Zarassa. Äiti bongaa siellä tosi kivan pääkallohuivin.

Äiti: Tosi makee, haluisitsä tällaisen?
Tytär: En mä tarvii.
Ä: Mut justhan sä sanoit, että tarvitset uuden huivin.
T: Joo, mutten tollaista.
Ä (lannistumatta): Mut täähän olisi tosi kiva, oikeesti. Sopisi tosi hyvin sulle.
T: Eikä sopisi. En halua sitä.
Ä: Kylläpäs haluat.
T (selkeästi artikuloiden): Mä en halua sitä. Ymmärrä.
Ä (marttyyrina): Ai jaa, no ei sitten.

T: Mikset sä vaan osta sitä itselles. Siis sähän ton haluat.
Ä: En mä voi.
T: Mikset voi?
Ä: Mä olen nelikymppinen. En mä voi ostaa mitään pääkallohuiveja. Mut sä voisit, oot niinku kohderyhmää.
T: Ai niinku, että ostettaisiin se mulle ja sit sä voisit lainata (näyttää käsillä lainausmerkkejä) sitä. Tosi ovelaa.
Ä: Niin, jotain sinne päin.

T: Äiti hei, sä olet välillä tosi omituinen.


Omituinen tai ei, mutta äidillä on uusi lainahuivi. Tosin ei mitään käsitystä missä tuota voi pitää. Pointti ei ole kuviossa vaan väreissä, kaapista löytyy ainakin kolme paitaa, joiden kanssa sitä voi pitää.

6 kommenttia:

  1. Jep. Kenkien ja etenkin laukkujen kanssa samat keskustelut & taktiikat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on eri kokoinen jalka, mun onneksi;)

      Poista
  2. En sitten ostanut Amerikasta farkkupaitaa. Enkä purjehduskenkiä. Luotin liikaa Ukkoseen. Ei ois kannattanut.
    Mutta tuo pääkallohuivi on jees. Tahtoo teini-ikäisen tytön. Tai, noh, ehkei sittenkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisit ostanut, mäkin ostin just uudet purkkarit.

      Saat lainaan, anytime:)

      Poista