Hih, meidän 5 vee filosofoi niin, että minä yritin pelata niin, että siniset voittavat ja vihreät eivät (oma tiimi se sininen - ihan varmuuden vuoksi kirjoitan sen, että ei käy epäselväksi, miten äiti on opettanut).
Juu, mitä urheilua se sellainen on, että voitto ei kiinnosta?!
Hahaa, kaikki tai ei mitään! :-D Tuo joukkuehenki saisi tämän äipän nolosti nyyhkimään kentän laidalla... (Siihen nyyhkimiseen ei ole koskaan paljoa vaadittu)
Juu, värjöttelyä täälläkin, eilen matsissa ja tänään treeneissä. En ymmärrä, miksei hallivuoro voi olla - öö, aina... =) Ainakin koko toukokuun... Ja kesäkuun... Suomen kesän tuntien, heh.
Sanna, ei ole tältä päivältä, olisiko toissapäivältä. Ja ne pienet on niin hilpeitä, kun ovat vähän pihalla;) Siinä on viihdettä kerrakseen.
Mia, lasten harrastukset vievät kaiken ylimääräisen ajan. Meillä Inka on jo niin iso, ettei tarvitse escortia. Monet, lukumäärää en viitsi edes sanoa, kun en jaksa sitä äläkkää;) Yksi-kaksi kertaa per laji on tuon ikäisille aika normi.
Mari, sanos muuta. Vaikka löytyy joukosta niitä viheltäjiäkin joita ei paljon itse peli kiinnosta:)
Jassu, Luksu on joukkueurheilija isolla J:llä. Pelaa myös tennista mutta mieluummin futista ja sählyä, juuri me-hengen takia (näin ainakin otaksun). Mulla olisi vaikka kuinka ihania kuvia juuri tästä joukkuehengestä, mutta niitä en valitettavasti voi julkaista.
Finette, älä muuta sano. Elokuun voisi olla ilman kuplaa:) Oli taas tänäänkin niin lämmin ja aurinkoinen sää, että.
Onneksi lasten annetaan voittaa! Tekee hyvää itsetunnolle :)
Meillä ei pelata jalkapalloa seurassa. Pojat haluaisivat tenniskouluun, joten varmaankin siitä saadaan sitten kesän kuskausrumba kun soitot jää kesälomalle...
Eilen havaitsin kyllä todellista peli-iloa niukasta tappiosta huolimatta Rassen jengillä. Pelasivat ensimmäisen piirisarjamatsinsa vuotta vanhempia vastaan ja kovin oli tasaväkistä.
En osaa vielä olla eläytymättä joka solulla kentän laidalla, ehkä tässä pikkuhiljaa karaistuu kun matsikausi etenee.
.JPG)
Ei taida olla tältä päivältä nämä kuvat. Tai ainakin minä värjöttelin tänään kentän laidalla vesisateessa... Pelaajia ei sade tuntunut haittaavan.
VastaaPoistaNämä täällä ei vielä ihan hiffaa kumpaan maaliin pelataan, joten ei niin väliä kuka "voittaa" kunhan tulee maaleja. Omaan tai toisten maaliin ;)
Ihan oikean pelaajan näköinen:-). Onko teillä monet treenit viikossa? Mietin vaan kun tuntuu että kahden lapsen harrastukset vievät paljon aikaa.
VastaaPoistaMia
Hih, meidän 5 vee filosofoi niin, että minä yritin pelata niin, että siniset voittavat ja vihreät eivät (oma tiimi se sininen - ihan varmuuden vuoksi kirjoitan sen, että ei käy epäselväksi, miten äiti on opettanut).
VastaaPoistaJuu, mitä urheilua se sellainen on, että voitto ei kiinnosta?!
Hahaa, kaikki tai ei mitään! :-D
VastaaPoistaTuo joukkuehenki saisi tämän äipän nolosti nyyhkimään kentän laidalla... (Siihen nyyhkimiseen ei ole koskaan paljoa vaadittu)
Juu, värjöttelyä täälläkin, eilen matsissa ja tänään treeneissä. En ymmärrä, miksei hallivuoro voi olla - öö, aina... =) Ainakin koko toukokuun... Ja kesäkuun... Suomen kesän tuntien, heh.
VastaaPoistaFinette
Sanna, ei ole tältä päivältä, olisiko toissapäivältä. Ja ne pienet on niin hilpeitä, kun ovat vähän pihalla;) Siinä on viihdettä kerrakseen.
VastaaPoistaMia, lasten harrastukset vievät kaiken ylimääräisen ajan. Meillä Inka on jo niin iso, ettei tarvitse escortia. Monet, lukumäärää en viitsi edes sanoa, kun en jaksa sitä äläkkää;) Yksi-kaksi kertaa per laji on tuon ikäisille aika normi.
Mari, sanos muuta. Vaikka löytyy joukosta niitä viheltäjiäkin joita ei paljon itse peli kiinnosta:)
Jassu, Luksu on joukkueurheilija isolla J:llä. Pelaa myös tennista mutta mieluummin futista ja sählyä, juuri me-hengen takia (näin ainakin otaksun). Mulla olisi vaikka kuinka ihania kuvia juuri tästä joukkuehengestä, mutta niitä en valitettavasti voi julkaista.
Finette, älä muuta sano. Elokuun voisi olla ilman kuplaa:) Oli taas tänäänkin niin lämmin ja aurinkoinen sää, että.
Onneksi lasten annetaan voittaa! Tekee hyvää itsetunnolle :)
VastaaPoistaMeillä ei pelata jalkapalloa seurassa. Pojat haluaisivat tenniskouluun, joten varmaankin siitä saadaan sitten kesän kuskausrumba kun soitot jää kesälomalle...
Eilen havaitsin kyllä todellista peli-iloa niukasta tappiosta huolimatta Rassen jengillä. Pelasivat ensimmäisen piirisarjamatsinsa vuotta vanhempia vastaan ja kovin oli tasaväkistä.
VastaaPoistaEn osaa vielä olla eläytymättä joka solulla kentän laidalla, ehkä tässä pikkuhiljaa karaistuu kun matsikausi etenee.
Hyvin sanottu, voi kun isommatkin pojan tuon vielä muistaisivat :)
VastaaPoistaps. aurinkoa sinulle blogissani!