sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Eilen

Mahtava fiilis. Olin pari päivää poissa ja kun tulin takaisin, niin täällähän oli miltei kesä. Puissa lehdet ja kaikkea.

Laitoin pesukoneen pyörimään ja lähdin juoksemaan.

Mun juoksu on hiukan vaiheessa. Viime syksynä alkoi rullata todella hyvin. Aloitin niistä parin minuutin sessioista ja ennen kuin huomasinkaan niin juoksin jo sujuvasti puolen tunnin lenkkejä. Siihen ei oikeasti mennyt montaakaan viikkoa. Juoksin siihen asti kunnes lumi tuli maahan.

Olin niin innoissani, ja vielä enemmän intona kun kuulin, että duunin tyhy-suunnitelmaan sisältyi juoksukoulu tänä keväänä. Kävin huhtikuun alussa, muutama viikko ennen juoksukoulun alkua, juoksemassa. Ja..sattui. Polviin sattui ihan tosissaan. Painelin ortopedille hakemaan ratkaisua ongelmaan. Tuomio oli tyly, näillä polvilla ei juosta.

En, tietenkään en, luovuttanut siihen. Menin uudestaan lenkille. Seuraavana aamuna en päässyt töihin. Se siitä juoksukoulusta. Tiedättekö kuinka paljon ihmistä voikaan ottaa päähän, kun näkee kaikkien muiden lähtevän juoksemaan ja itse ei pääse? Sanat eivät riitä kuvaamaan.

Joka tapauksessa, eilen oli aivan mahtava fiilis. Unohdin. Tai tottakai muistin, mutta en välittänyt. Teippasin polvet ja lähdin juoksemaan. Ajatuksena juosta pieni 20 minuutin lenkki, kylmiltään en pidemmälle pääsisikään.

Alussa oli tosi painostava ilma. Ja sitten tuli ukkonen. Ja vettä. Ja salamat. Aivan mahtavaa. (Lehtitietojen mukaan myös raekuuroja, itse en niitä huomannut.) Juoksin kilpaa salamoiden kanssa, litimärkänä. 40 minuuttia.




Nyt en pysty varaamaan vasemmalla jalalla. Mutta ei se haittaa. Voin hengailla täällä;)

10 kommenttia:

  1. Voi sua! :-/
    Mäkin aloitin silloin syksyllä sen juoksukoulun. Mulle ei oikeastaan koskaan tullut sellaista valaistumista, alussa oli tuskaa ja myöhemmin vaan tosi nihkeää. Kuukauden päivät "juoksin" ja sitten sain sen helkkarin sikataudin. Sen jälkeen oli keuhkot siinä kunnossa, ettei hommasta tullut yhtään mitään. Kalliit releet ehdin tietenkin hankkia, joten pelkästään niiden takia pitäis vielä uudestaan yrittää.

    Mut jos sulla polvet sanoo poks, niin kyllä se taitaa olla pakko uskoa. Mikähän olisi hyvä vaihtoehto sulle... Entäs rullasukset! :-D

    VastaaPoista
  2. Jassu, sanos muuta. Voi mua! Mulla on myös plan b. Ajattelin ostaa fillarin, sellaisen jolla pääsisi tekemään nopeita intervalli-tyyppisiä treenejä. Kun tuota aikaa ei ole mihinkään tuntikausia kestäviin setteihin.

    Tiina, tosiaan extreme. Se oli aivan mahtavaa. Saattoi niitä rakeitakin tulla mutta siinä vaiheessa olin niin fiiliksissä etten huomannut;)

    VastaaPoista
  3. Huh, raju lenkki! Mulla oli polvinivelet kipeät silloin viimeksi kun aloitettiin, mutta ei onneksi ei enää.

    Itse olen myös jatkanut, talvella en juossut, koska olen liukastumiskammoinen, vaan kuntofillaroin sun muuta. Nyt taas lenkkikengät jalassa ja sellaisia 7 kilsan lenkkejä pari-kolme kertaa viikossa ja kivalta tuntuu, useimmiten!

    VastaaPoista
  4. Aika rajua!

    Minä en ole nyt keväällä päässyt oikein juoksemisen makuun. Odottelen vielä inspistä.

    VastaaPoista
  5. G, mä pystyn kyllä juoksemaan mutta en kävelemään seuraavana päivänä. Vasen polvi on leikattu useampaan kertaan ja on kuulemma liian väljä. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

    Sanna, vielä on kesää edessä, kyllä se inspiskin tulee kun rauhassa odottelet;)

    VastaaPoista
  6. Oi ei, noi juoksuvammat kuullostaa niin tutulle! Itselläni iskee lähinnä penikkatauti eli sääriin järkyttävä kipu, jos juoksen yhtään asfaltilla. Blogiasi on tosi kiva lukea. ;)

    VastaaPoista
  7. Otan osaa. Oon juossut aina kelien salliessa noin kolme vuotta ja tänä keväänä on vasta sellainen fiilis, että ihana päästä juoksemaan ja etsii (oikein aktiivisesti etsii siis) välejä, jolloin voi juosta. Kolme vuotta meni tuskan taittamiseen, joten suosittelen kaikille, joiden polvet kestää, jatkamaan sitkeästi vain :) Juoksin eilen sateessa ja se oli hienoa.

    Pyöräilystä maastopyöräilyyn, se on huippua!

    VastaaPoista
  8. Todella harmillista! Mutta eihän se ole mitään elämää, että paikat menee mäsäksi. Mä harrastan juoksua ihan tosimielellä vaikkakin aika vähäisillä kilometreillä, mutta kyllä esim. pyöräilyllä/spinningillä saa todella hyvän kunnon myös.

    Nykyään juoksu on niin pop, mutta kun itse on sitä harrastanut aikoina, jolloin lähinnä hävetti lenkkeillä, niin tuntuu tämä hype vähän hassulta.

    VastaaPoista
  9. Carlina, kiitos. Penikkataudin oireitakin ollut, muttei mitenkään häiritsevästi.

    Miia, joo näin ajattelin, pari pyörää alle;)

    Venny, juokseminen tuntuu todellakin olevan in. Mikäs siinä, helppoa ja kaikkien saatavilla. Jos runko kestää...

    VastaaPoista