Tiimityötä ja onnistumisen iloa

Vietimme perinteisesti vappua ystävien kesken, kuten moni muukin. Meillä on tapana, että jokainen tekee jotain ettei kenenkään taakka kasva liian suureksi.

Minä ja ystäväni, joka on kaltaiseni virtuoosi keittiössä, saimme tehtäväksi valmistaa parsan lisukkeineen. Helppo homma. Paitsi, että meillä ei ollut kuin ne parsat. Viisi nippua. Ei mitään muuta. Niin olivat parmankinkut kuin muutkin lisukkeet kaupassa. Toinen meistä unohti ne. Emme ole vieläkään päässeet yhteisymmärryksen kumpi. Pidettiin luova tauko ja toivottiin, että muut humaltuisivat tarpeeksi, etteivät huomaisi syövänsä pelkkää parsaa.

Luovan ja hieman kostean tauon jälkeen päätettiin tehdä mitä tehtävissä oli. Jääkaapista löytyi chevrea ja parmesaania. Ja siitä se idea sitten lähti. Esikeitetyt parsat laitettiin grilliin ja päälle hyvää balsamicoa, mustapippuria, vuohenjuustonokareita ja reilusti parmesaaniraastetta. Ja tuli ihan todella hyvää. En ole tajunnutkaan, että vuohenjuusto ja parmesaani sopivat yhteen.

Parasta tässä oli onnistumisen ilo. Improvisointia keittiössä! 

Suunnittelemme vakavissamme alanvaihtoa.