ei ole kokemusta, mutta olen miettinyt myös, olisiko syytä harkita tuolle kohta 6-vuotiaalle. omaehtoinen harjoittelu ainakin kovasti viittaa siihen suuntaan...myös ihan motoriikan kannalta kiinnostaa aihe. jään siis kuulolle, millaisia kommentteja tähän tulee!
Meillä Henkka mietti tuota jossain vaiheessa, mutta silloin lähin ryhmä oli Espoossa ja sekin täynnä. Jos muistan niin perehdyttiin aika lailla lajiin ja siinä kyllä motoriikka kehittyy, samoin kunto.
Buukkasin siis Luksun parkour-kurssille, miehelle kertomatta (ei ollut juuri silloin paikalla ja muita hyviä selityksiä). Mies on sitä mieltä, ettei välttämättä ole kovin viisas idea.
Konsultoin muutamaa miespuolista ystävää ja heidän mielipiteensä olivat puolesta ja vastaan. Heillä kokemusta vain aikuisten parkourista, joten haluaisin tietää onko laji kuinka tapaturma-altis?
Itse päättelin, että voisi kehittää koordinaatiokykyä. Toisaalta taas voi innostaa turhanpäiväiseen lyhtypylväissä roikkumiseen. Tai mitä ne nyt tekeekään.
Futis on se ykköslaji ja ajattelin parkouria tukemaan sitä (sopisi aikataulullisesti meille). Mutta sitten iski pelkko perseeseen, jos poika loukkaa itsensä parkourissa niin kausi on sitä myöten selvä.
Siksi kysyisin kokemuksia, nimenomaan pienemmiltä lajin harrastajilta?
Meillä käydään liikunnassa, jossa on mukana jotain parkouristakin. Sen verran vähän, että (liika) energia purkautuu, mutta ei ole tullut tilanteita, että pitäisi muualla hyppiä aitojen yli ja seiniä pitkin. Toistaiseksi raajat ehjänä (koputan puuta). Kuvittelen lajin kehittävän mm. sitä koordinaatiota. Sisätiloissa radalla tuskin on loukkaantumisriskiä.
Stadissa pääsee parkouria harrastamaan jo 3-vuotiaana, joten ei se ihan hirveetä temmeltämistä voi olla. Parempi varmaan oppia se kaiteilla kävely jo nuorena, kun teininä kännipäissään on kuitenkin kokeiltava...
Moikka! Pakko kommentoida kun aiheen huomasin :) Meillä nyt 10-vuotias poika on harrastanut parkouria jo 6-vuotiaasta lähtien. Oheisharjoitteluna meilläkin, jääkiekko päälajina.Kertaakaan ei ole itteensä satuttanut parkourissa, siellähän ihan ensin opetellaankin oikenlaista "kaatumista" ja alastuloja :D Kolme kesää peräkkäin ollut viikon mittasella leirilläkin eikä ikinä oo ees naarmuja tullu. Motoriikka on varmasti kehittynyt ja ihan uskomattomia hyppyjä pomppii, esteiden päälle ja yli... Ja tosiaan lähinnä vaan kesällä on harrastettu kun talvella tuo lätkä vie kaiken ajan. Eli suosittelen lämpimästi :)
Meillä poika (9 v.) aloitti juuri kesätauon jälkeen toisen vuotensa parkourissa.
Kertaakaan hän ei ole loukannut itseään harkoissa ja kuten -nannah- kirjoittikin siellä tosiaan alusta asti harjoitellaan pehmeitä alastuloja ja kaatumisia. Nyt kyllä vähän hirvitti laittaa poikaa harkkoihin, kun hän tippui reilu pari viikkoa sitten sängystä ja sai aivotärähdyksen (kaikkea voi siis sattua vaikka nukkuessa..).
Ainakin täällä Keski-Suomessa harkat ovat syksyisin ja keväisin ulkona eri paikoissa ja talvella paikallisella telinevoimistelusalilla. Meidän poikamme on ollut aina kova kiipeilemään ja hyppimään, joten vein hänet parkourin pariin, kun selvä kiinnostus tuollaiseen oli ollut jo pienestä pitäen. Ajattelin toki myös sitä, että näin hän saa oppia siitä, miten kiipeillä ja hyppiä turvallisesti. Koordinaatiokyky varmasti kehittyy lajin parissa ja kyllä se ihan kunnon liikuntaakin tarjoaa. Poika kertoi eilen, kuinka jalat olivat "ihan muussina" sunnuntaisten harkkojen jäljiltä.
ei ole kokemusta, mutta olen miettinyt myös, olisiko syytä harkita tuolle kohta 6-vuotiaalle. omaehtoinen harjoittelu ainakin kovasti viittaa siihen suuntaan...myös ihan motoriikan kannalta kiinnostaa aihe. jään siis kuulolle, millaisia kommentteja tähän tulee!
VastaaPoistapoikien äiti Kati
Meillä Henkka mietti tuota jossain vaiheessa, mutta silloin lähin ryhmä oli Espoossa ja sekin täynnä. Jos muistan niin perehdyttiin aika lailla lajiin ja siinä kyllä motoriikka kehittyy, samoin kunto.
VastaaPoistaBuukkasin siis Luksun parkour-kurssille, miehelle kertomatta (ei ollut juuri silloin paikalla ja muita hyviä selityksiä). Mies on sitä mieltä, ettei välttämättä ole kovin viisas idea.
VastaaPoistaKonsultoin muutamaa miespuolista ystävää ja heidän mielipiteensä olivat puolesta ja vastaan. Heillä kokemusta vain aikuisten parkourista, joten haluaisin tietää onko laji kuinka tapaturma-altis?
Itse päättelin, että voisi kehittää koordinaatiokykyä. Toisaalta taas voi innostaa turhanpäiväiseen lyhtypylväissä roikkumiseen. Tai mitä ne nyt tekeekään.
Futis on se ykköslaji ja ajattelin parkouria tukemaan sitä (sopisi aikataulullisesti meille). Mutta sitten iski pelkko perseeseen, jos poika loukkaa itsensä parkourissa niin kausi on sitä myöten selvä.
Siksi kysyisin kokemuksia, nimenomaan pienemmiltä lajin harrastajilta?
Se ainakin kiinnostaisi meilläkin poikia. Kaupungilla hyppelevät aina kaiken mahdollisen päältä yms. mutta en ole perehtynyt tarkemmin asiaan.
VastaaPoistaMeillä käydään liikunnassa, jossa on mukana jotain parkouristakin. Sen verran vähän, että (liika) energia purkautuu, mutta ei ole tullut tilanteita, että pitäisi muualla hyppiä aitojen yli ja seiniä pitkin. Toistaiseksi raajat ehjänä (koputan puuta). Kuvittelen lajin kehittävän mm. sitä koordinaatiota. Sisätiloissa radalla tuskin on loukkaantumisriskiä.
VastaaPoistaViolette
Stadissa pääsee parkouria harrastamaan jo 3-vuotiaana, joten ei se ihan hirveetä temmeltämistä voi olla. Parempi varmaan oppia se kaiteilla kävely jo nuorena, kun teininä kännipäissään on kuitenkin kokeiltava...
VastaaPoistaMoikka!
VastaaPoistaPakko kommentoida kun aiheen huomasin :)
Meillä nyt 10-vuotias poika on harrastanut parkouria jo 6-vuotiaasta lähtien. Oheisharjoitteluna meilläkin, jääkiekko päälajina.Kertaakaan ei ole itteensä satuttanut parkourissa, siellähän ihan ensin opetellaankin oikenlaista "kaatumista" ja alastuloja :D Kolme kesää peräkkäin ollut viikon mittasella leirilläkin eikä ikinä oo ees naarmuja tullu. Motoriikka on varmasti kehittynyt ja ihan uskomattomia hyppyjä pomppii, esteiden päälle ja yli... Ja tosiaan lähinnä vaan kesällä on harrastettu kun talvella tuo lätkä vie kaiken ajan. Eli suosittelen lämpimästi :)
-nannah-
Meillä poika (9 v.) aloitti juuri kesätauon jälkeen toisen vuotensa parkourissa.
VastaaPoistaKertaakaan hän ei ole loukannut itseään harkoissa ja kuten -nannah- kirjoittikin siellä tosiaan alusta asti harjoitellaan pehmeitä alastuloja ja kaatumisia. Nyt kyllä vähän hirvitti laittaa poikaa harkkoihin, kun hän tippui reilu pari viikkoa sitten sängystä ja sai aivotärähdyksen (kaikkea voi siis sattua vaikka nukkuessa..).
Ainakin täällä Keski-Suomessa harkat ovat syksyisin ja keväisin ulkona eri paikoissa ja talvella paikallisella telinevoimistelusalilla. Meidän poikamme on ollut aina kova kiipeilemään ja hyppimään, joten vein hänet parkourin pariin, kun selvä kiinnostus tuollaiseen oli ollut jo pienestä pitäen. Ajattelin toki myös sitä, että näin hän saa oppia siitä, miten kiipeillä ja hyppiä turvallisesti. Koordinaatiokyky varmasti kehittyy lajin parissa ja kyllä se ihan kunnon liikuntaakin tarjoaa. Poika kertoi eilen, kuinka jalat olivat "ihan muussina" sunnuntaisten harkkojen jäljiltä.
Parkourin psta! Varsinkin sisätiloissa harrastajille mahtavan monipuolinen laji. Jos annat L:n pomppia trampalla niin voit päästää parkouriinkin :)
VastaaPoistaKuusivuotias on meillä juuri aloittanut miniparkourin. Ensimmäisenä opetellaan oikeat alastulot ja kaatumistekniikat. Tykkää ihan hulluna.
VastaaPoistaKiitos kaikille kommenteista! Erityisesti Nannah ja Hedy, kiva kuulla muutakin kuin mutua:)
VastaaPoistaTämä aihe varmasti kiinnostaa muitakin, eli jos on sanottavaa aiheeseen, niin tänne vaan kommenttia.