Kaksi vuotta tässä meni. Maalattiin (okei, M maalasi, mä en tykkää maalaamisesta) yksi eteisen seinä pari vuotta sitten. Seinällä ollut kello piti siirtää maalauksen ajaksi pois. Ja sen takaisin saamiseen menikin sitten ne pari vuotta. Mutta nyt se on paikallaan. "Äiti, kutonen on suorassa", onnellinen lapseni totesi.
Kello oli väliaikaisesti keittiön hyllyn päällä, radioon nojaten. Kutonen vähän vinossa. Miksi juuri kutonen, miksei kaksitoista?
Ja nyt tuo aparaatti näyttää niin yksinäiseltä.
Yksinäinen, mutta kaunis. kehupa vielä miten loistava soundi siitä tulee, niin saattaa olla että joku muukin haluaisi tuollaisen;-)
VastaaPoistaJos olisin sinä, ostaisin pitkävartisen kauniin shampanjanvärisen ruusun ja laittaisin sen simppeliin maljakkoon, siihen viereen. Jotta toisella ei olisi niin orpo olo tai vähän niinkuin itseni iloks;-).
ps. olet sä kyllä aika monilahjakkuuus, täytyy sanoa. Kätevä emäntä, suorastaan!
Tiedäthän, parempi myöhään kuin ....
VastaaPoistaKiitos, erityisen kätevä olen keittiössä. Varsinainen lahjakkuus:)
VastaaPoistaJoo, kyllä mä voin suositella, meillä on sekä model one että model three.
Pinkki pioni löytyisi, voisiko sen laittaa?
Tanja, tiedän:) Vanha kansa on niin viisas.
VastaaPoistaPinkki pioni toisi hyvin sun kaappeihin pakatun Lissun esiin tuossa:)
VastaaPoistaJa masennan lisää niistä tuliaisista, Oslossa ei myyty ranskanpastilleja, ostin suklaalevyn. Mulle tuli ihan törkee nälkä kotimatkalla ja söin sen. Sorry:)
Päivän hymyt sait mulle, kiitos. Ja täällä yksi joka jakaa sen ahdistuksen pitäs sitä ja pitäs tätä, mutta poraapa ja suunnittele kun yksi apina haluaa auttaa ;)
VastaaPoistaNäistä sinun jutuista tulee niin hyvälle tuulelle!
VastaaPoistaHarmittavan tuttua nuo hiukan venyvät projektit.
Sä olet melkoinen: "peräkammarin mörkö":-) Kenen tahansamuun suusta tuo kuulostaisi rumalta mutta sun suuhun se sopii.
VastaaPoistaNo mitä nyt pari mitätöntä vuotta on yhdessä ihmisiässä... Ja kuka sanoo, että numeroiden pitää olla suorassa!
VastaaPoistaJa mä vaan unelmoin, että meillä olsi edes jossain tyhjää tilaa.
Katri, jotain tuollaista vähän epäilinkin. Vaikka Tanja tsemppasi ja valoi uskoa mun tuliaisten suhteen. Pieleen meni;)
VastaaPoistaAnni, meillä oli aikoinaan sellainen paristoilla toimiva suriseva leikkipora, sillä Luksu sitten osallistui (olettaen, että vihjaat apinalla tyttäreesi etkä mieheesi).
Sanna, sitä tuntuu olevan liikkeellä. Venyviä projekteja.
Mia, otan tuon kohteliaisuutena. Ja mikäli se oli jotain muuta, niin voin kertoa, että se mörkövertaus oli kohteliaisuus tuolle kapineelle, joka aamuisin tukka pystyssä murisee täällä. Enemmän siitä vertauksesta sopii mörköjen loukkaantua.
Jassu, niinpä. Ja vähän haastetta Luksullekin, kun vuosi sitten oppi kelloa katsomaan. Jos se olisi ollut suorassa, niin tehtävähän olisi ollut liian helppo.
Äh, yritin kommentoida jotain kivaa ja fiksua, mutta ajatus katosi (niin kuin aika usein).
VastaaPoistaMutta kiva kello :)
Katja: :). Kiitos.
VastaaPoista