Venetsia oli juuri kuten olin kuvitellutkin. Enkä kuitenkaan olisi voinut kuvitellakaan.
Kaikki ennakkotiedot pitivät paikkansa, siellä oli tukalan kuuma ja tukalan paljon ihmisiä todella kapeilla kujilla. Vesikin haisi kesähelteillä, ihan kuten oli luvattukin.
Toisaalta, historian pystyi aistimaan kuumuudesta ja ihmispaljoudesta huolimatta. Oli se kokemisen arvoinen.
Luksu kyytiä odottelemassa. Meidän hotellin vieressä oli kaikki Pradasta, Versacesta ja Todsista alkaen. Yhdessäkään en käynyt, ei vaan napannut.
Hotelli oli mallia perinteinen venetsialainen. Aika makeat kattoparrut.
Suosittelen, edes kerran elämässä. Välttäkää kuumimpia ja ruuhkaisempia kesäkuukausia. Ja pienemmät lapset kannattaa jättää kotiin.
Venetsian hauskin hetki oli heti ensi minuuteilla. Ajoimme kentältä vuokraamamme auton ”parkkisaarella” sijaitsevaan paikoitustaloon. Sisään ajaessa meidät ohjattiin ylimpään 10. kerrokseen. ”Roskaväki joutuu katolle!” protestoi teinini kuuluvaan ääneen, suomeksi toki. Ja siitä alkoi puolen tunnin monologi, kuinka ennen vanhaan (joskus keskiajalla, kai) ”roskaväki” asutettiin talojen ylimpiin kerroksiin. Palon sattuessa ei ollut niin väliksi ehtivätkö he pois vai eivät. Itse asiassa, tiedän useamman lentoyhtiön, joka ei vielä tänäkään päivänä majoita henkilökuntaansa kuin hotellien alempiin kerroksiin.
Isä kävi täällä kerran helmikuussa. Oli kuulemma sopivan vilpoisaa historian tutkisteluun... Näyttää ihanalta paikalta! Isompien lasten kanssa :D
VastaaPoista(voi himputti, blogger tökkii taas)
VastaaPoistaEli kirjoitin, että kivalta reissulta vaikuttaa! Hauska kuva tuo toka, gondolien rush hour!
Itse olen käynyt Venetsiassa oman lapsuuden perheen kanssa ollessani n. 15-vuotias. Jäi myös sellainen "kerran elämässä"-fiilis.
En myöskään halua asua hotelleissa ylempänä kuin 12. kerroksessa, mitkään tikasautot eivät yletä sen korkeammalle. Kerran Kuala Lumpurissa jouduimme mjoittumaan 19. kerrokseen, olihan ne maisemat huimia, mutta kyllä silloinkin kävi mielessä, että mitä jos...
Vautsi, tulee kuvista niin mieleen omat pari visiittiä Venetsiaan. Se on just "kerran elämässä"-paikka mielestäni; unohtamaton näky kun lähestyy San Marcon aukiota parkkialueelta päin veneellä ja näyttää aivan kuin kaupunki nousisi suoraan merestä... Vesi muuten haisee syyskuussakin vielä.
VastaaPoistaMä olin toukokuussa, 10 vuotta sitten kylläkin ja oli aikas hyvä aika. Ja todellakin kaunis paikka, mutta nyt se on nähty :)
VastaaPoistaTätä postausta mä olen odottanut! Omasta Venetsian matkasta on ikuisuus aikaa, ja voisin mennä sinne koko perheen kera. Nimenomaan ajattelin kysyä, millaista siellä on kuumina kesäkuukausina, mutta tässähän se jo selvisi. Olin syyskuussa, enkä muista mitään hajuja. Sen muistan viime kerrasta, että päätin tulla uudelleen isommalla matkabudjetilla;)
VastaaPoistaMiia, äiti kävi tammikuussa. Oli aivan sairaan kylmä;)
VastaaPoistaJassu, näinhän se menee. Ristiriitaista siihen nähden, että asunnot maksavat sitä enemmän mitä korkeammalla ovat.
Carlina ja Anni sen sanoivat, menkää keväällä:)
Ja Anni, totta puhut, se on koettava mutta kerrasta nähty.
Violette, ks. edellä;) Mites kesä on mennyt?
Eikä siis käyty ensimmäisessäkään kirkossa tai museossa sisällä. Jonot olivat jo aamukymmeneltä usean sadan metrin pituisia. Oli kiire biitsille:) Niin äidillä kuin lapsillakin.
VastaaPoistaMe käytiin tuolla about 10 vuotta sitten lasten kanssa. Joo ja heinäkuussa. Ja haisi ja ne Markuksen torin pulut oli kamalia. Mutta muuten ihana paikka:)
VastaaPoistaPitäs varmaan mennä miehen kanssa ihan kahden ja viettää oikeen lässynlässyn viikonloppu:)