Lähikaupassa taas

Olin lähikauppani kantis-illassa, viimeisessä sellaisessa, lähikauppani muuttaa ytimeen ensi kuussa. Harmi mulle, onni muille. Mutta ymmärrän, että liikepaikka ei ole se kaikkein myyvin. Uuteen liikkeeseen tulee muitakin ekologisesti ja eettisesti valmistettuja tuotteita myyviä yrittäjiä.

Tykkään erityisesti Imps&Elfsistä, olen sen tainnut jonkin kerran mainitakin. Ja tykkään Ipanajamien omistajan Tarjan otteesta. Vaikka kyseessä on yhden naisen yritys, niin Tarjalla on homma hallussa, enemmän kuin monella ”nää on niinku ihkui nää lastenvaatteet, taidan perustaa kaupan ” -puuhastelijalla. En tietenkään väitä, että näin olisi kaikilla, mutta valitettavan monella. Eikä tämä, tietenkään, koske vain kotimaisia, löytyy niitä vasureita muualtakin.

Toinen tärkeä asia on se, että vaatteita saa myös isoille lapsille. Tai vaikka äidille. Boikotoin liikkeitä, missä kokovalikoima rajoittuu 128 cm asti. No tietenkin nyt, kun kukaan meillä ei mahdu enää tuohon kokoon, mutta aikaisemminkin jätin väliin, ihan vain periaatteesta. Ihmisellä on hyvä olla periaatteita.

Ipanajamien sivut ovat tyylikkäimmät mitä Suomesta löytyy. Uusia ideoita, puhumattakaan Liisa Valosen upeista kuvista. Käykää katsomassa (itse en saanut katalogia pyörimään, mutta myönnän, että vika on täällä päässä). Kuvat ovat Ipanajamien sivuilta, aika paljon laadukkaampia kuin mun ottamat. Tiedän, vaikea uskoa.

Viimeisenä, vaan ei vähäisempänä, tuotteiden ekologisuus. Olenhan varsin vihreä ihminen (tuo oli sarkasmia). Tulee hyvä mieli, kun pelastaa maailmaa, ihan vaan kuluttamalla.

Ja tästä paatoksesta pääsemmekin luontevasti asiaan: eli mitä mukaan tarttui.

Inkalle makeat verkkarimalliset farkut. Mahtuvat mullekin, ei vaan valitettavasti lökötä mun päällä, kuten asiaan kuuluisi. Ihme juttu.






Inkalle raitatunika. Malli ei todellakaan tulee oikeuksiinsa kuvissa, vaakaraidoista huolimatta, oikein pukeva. Mulle. Inka voi ihailla sitä mun päällä. Kosto elää, silmä silmästä ja tunika laukusta.



Inka sai myös joggarit. Eivät mahtuneet mulle, joten pitäköön.



Inkalle avaimenperä, jossa on fillarin ketjuun kiinnitetty pullonavaaja. Hieman arveluttava veto teinille, mutta ei ainakaan vielä tajunnut minkä helmen sai.



Luksu ei saanut kuin hupparin. Tämä oli juuri tullut, eikä siitä ollut vielä sivuilla kuvaa, joten saatte tyytyä mun otokseen. Ideana teksti vaakasuoraan ja punaiset tehosteet. Sekä erityisplussana korkealle tuleva kaula-aukko. Luksuhan ei miehiseen tapaan mitään kaulureita käytä. Eikä sille uskalla kaulahuivia laittaa, kuristuisi vaan siihen.