Olen kehitellyt itselleni uuden pakkomielteen: Muuton Adaptable ruokapöydän. Nimenomaan tuossa värissä. Ei valkoista, ei mustaa, ei harmaata. Vaan puuta. Tammea.
Meillä ei ole tarvetta uudelle ruokapöydälle, mutta tahdon silti. Myisin vanhan ja saisin tuon tilalle. Kaikilla hyvä mieli.
Mutta: uusi pöytä tarkoittaa uusia tuoleja. Vanhat eivät sovi. Menee monimutkaiseksi. Ja kalliiksi.
Ompa kiva.
VastaaPoistaNiin minustakin. Ja tuo olisi monikäyttöinen, sen voisi muuntaa työpöydäksi sitten, kun olisin kypsynyt siihen;)
PoistaMeillä on ruokapöytä vaihtunut useasti Luksun aikana. Ei se niitä hajoittanut ole: eka oli väärän värinen (puuta), toinen väärän muotoinen (liian terävät kulmat) ja kolmanteen olen vaan kypsynyt. Että se siitä ajattomasta muotoilusta...
En ihmettele, että sulla on tästä pakkomielle. Puu näyttää erityisen hyvältä. En tykkää sitten yhtään meidän valkoisesta. Vaihdetaan vasta kun lapset hieman isompia.
VastaaPoistaPuu näyttää erittäin hyvälle. Meillä oli ennen tammiparketti ja voi että inhosin sitä. Sellainen kellastunut, yäk.
PoistaOnkohan nykyiset tammikalusteet käsitelty eri tavalla vai eivätkö ne vaan ole ehtineet kellastua? Joka tapauksessa tuollainen harmaaseen taittava tammi iskee ja kovaa.
Kiva, että tulit, olin hukannut sut;)
Tuo on kyllä kiva.
VastaaPoistaJa ajaton. Noup.
PoistaÄlä älä nyt ala tätä. Just päässyt kaikista tammikalusteista eroon ja maalaisin tammiparketinkin tai vaihtaisin sen kokonaan jos W suostuisi. Mä en halua nyt saada mitään uutta tammi-inspiraatiota! Vaikka pöytä onkin kiva. :)
VastaaPoistaJa hei mä olen niin kypsä meidän vuoden vanhaan ruokapöytään. Haluan toisen värisen. Ja mallisen. Jajajaja...
Sori. Anna sen parketin vaan olla, jos se ei ole kellertävä.
PoistaMeillä ollut kuusi vuotta valkoista ja kiiltävää, nyt jotain muuta. Tykkään kyllä valkoisesta lattiasta edelleen, mutta muuten puuta päin;)
Hieno pöytä - ymmärrän sua:)!
VastaaPoistaMä olen edelleen tyytyväinen meidän kiiltovalkoiseen, puutalo kaipaa mun mielestä muita kuin puisia kalusteia:). Tasapaino ennenkaikkea.
Joo, balanssissa pitää homman olla:) Ja kiiltovalkoinen on kaunis, kunhan sitä ei ole liikaa. Ja liian kauan.
PoistaTäällä yksi kellastuneen (?) tammiparketin omistaja! Mutta mulle tuo on vaan iso parannus edellisen kämpän mosaiikkiparkettiin, että silleen...
VastaaPoistaMulla on vähän sama ongelma. Mentiin aikanaan ostamaan liian hyvää tekoa oleva keittiösarja, että näistä ei taida päästä eroon millään. Ja tietenkin myös sellaista sarjaa ettei näihin voi yhdistää mitään muuta pöytää/tuolia. Sohvahan meillä olisi (edelleenkin) seuraavana listalla, mutta sitäkin varten pitäisi päästä jotenkin eroon edellisestä. Todella vaikeita roudattavia kaikki. Plääh.
Mut joo. Tuo on hieno.
Oih, meillä on ollut myös sellainen mosaiikkiparketti, se vasta kaunis kellastuneena olikin;)
PoistaMä ajattelin myydä vanhan ja ostaa sitten uuden tilalle, niin olen ennekin toiminut. Nyt vaan ei nappais ostaa uusia tuoleja, kun tykkään nykyisistä.
meillä ois tarjolla kellastunut saarniparketti:) ens kesänä kyllä pistetään lattia vihdoinkin uusiksi, mieskin jo vähän on suostunut. Ja toi pöytä on hieno. Mulla on listalla uusi keittiön pöytä sen haarukalla pahoinpidellyn mäntypöydän tilalle. Kiiltävän valkoista ajattelin ensin, mutta ei ehkä oo ihan meidän tai siis meidän siivousinnolla ei niin yhtään meidän.
VastaaPoistaJa tahtoo uuden sohvan ja ja ja ja lista on loputon:)
"mieskin jo vähän on suostunut" Tarkoittaako se, että asia on päätetty, mutta mies ei vielä tiedä sitä?;)
PoistaSellainen harmaaseen taittava saarni olisi ihana! Pystyisikö teidän lattiaa hiomaan ja käsittelemään niin, että saisi keltaisuuden pois?
Kiiltovalkoinen on aika vaativa, vaatii siis päivittäisen pyyhkimisen. Useamman kerran:)
Kiva pöytä! Meidän ruokapöytä on aivan järkyttävässä kunnossa, pikkumies on "käsitellyt" koko päädyn. Haluaisin uuden, mutta ei taida vielä olla turvallista, ellei sitten jostain supermateriaalista, johon ei pysty millään... :D
VastaaPoistaKannattaa varmaan odottaa vielä jonkin aikaa:)
PoistaHiano on pöytä!
VastaaPoistaTämä ruokakunta kokoontuu isommalla porukalla pöydän ääreen, joka on lähes 100v (oikeasti) vanha. Ei nitise eikä natise, kyllä ne entisajan puusepät osasivat. Eikä mun mielipidettä varmaan huomioitaisi, vaikka sitä yrittäisin päivittää. Pöytä painaakin niin julmetusti, etten sitä saisi omatoimisesti kärrättyä ulos, joten parasta tyytyä kohtaloonsa...
Arkisin murkinoidaan keittiön pöydän ääressä, jonka kansi on suosiolla nykyään maitolasia. Entisen puisen pöydänkannen tytöt pistivät sellaiseen kuntoon, ettei kierrätyskeskuskaan sitä huolinut :)
Meillä on landella sellainen reilu satavuotias. Kaunis kuin mikä. Ja ainoa huonekalu, joka ei siirry L:n tieltä;)
PoistaMeillä ei kumpikaan lapsista, ei edes täystuho, ole tuhonnut yhtäkään ruokapöytää. Itse asiassa, kun oikein tarkkaan miettii, niin aika ihme.