perjantai 7. tammikuuta 2011

Wuuuf

Menin lumilautailukouluun, monen vuoden aikomisen jälkeen.

Ei ollu siis yhtään mun juttu.



Luksun Wuuuf toimii nyt mun istuimena. Murtunut häntäluu on melko ikävä.

Tsekkaa Wuuuf.

16 kommenttia:

  1. Ei oo todellista!

    Ei vanha koira... Ei vaan, tsemii!

    VastaaPoista
  2. No on, tana! Eikä todellakaan ollut mikään iso hyndä.

    VastaaPoista
  3. Siis oikeestiko sulla on häntäluu murtunut??? VOI EI!!!
    Ja siis olit ekaa kertaa laudalla ja hyndäilemässä??? Mitähän tähän nyt pitäisi sanoa..;)?! Parempi kai kun ei sano mitään...

    VastaaPoista
  4. O-ou! Tsemppistä vaan kovasti! :/

    VastaaPoista
  5. No just.

    Tiedän tasan miltä tuntuu, mursin synnytyksessä häntäluuni irti poikki toisen kerran (ekan kerran ala-asteella). Melko tarkkaan meni puoli vuotta, että uskalsin alkaa istumaan ja liikkumaan normaalisti. Virheellisestä istuma-asennosta sain selkärankaani ikuisen vaivan, vieläkin on 3.5 vuotta myöhemmin alaselkäkipuja päivittäin.

    Yritä kiinnittää huomiota istuma-asentoihin vaikka sattuukin, muuten voi olla edessä isompi riesa. Pikaista toipumista!

    VastaaPoista
  6. Paranemista! Isälleni on käynyt samoin aikoinaan ja oli kurja homma!!

    VastaaPoista
  7. naapurin pojille oli joulun aikana ilmestyneet tommoset - ai ne on tota varten... eiku siis kärsivällisyyttä toipumiseen ja pikaista paranemista!

    VastaaPoista
  8. Siis eikä :o
    Olen kuullut että todella inhottavaa -parane pian!

    VastaaPoista
  9. Niin Laura, kiitos.

    San-na, auts.

    Tanja, olen mä joskus laudan päällä ollut, mutta en mä sillä pystyssä pysynyt. Silloinkaan.

    Nina, kiitos.

    Jassu, samaa se lääkärikin sanoi, istuma-asennon kanssa pitää olla tarkkana. Ja sanoi, että pahemminkin olisi voinut käydä. Tulin siis koko painollani perseelleni, en ehtinyt yhtää ottamaan käsillä vastaan. Onneksi oli kypärä päässä.

    Katja, kiitos.

    Poikien äiti, en mäkään tiennyt mikä tuo on, ennen kuin googletin. Sehän on pehmustettu liukuri;) Kiitos.

    Anana, no joo joo. En taida sittenkään lähteä sun kanssa rinteeseen. Kiitos.

    VastaaPoista
  10. Peppusi saa sympatiani! Kaikesta huolimatta kypärännosto sille että uudet lajit jaksaa vielä innostaa, pelkään mummoutumista vielä enemmän kuin murtuneita luita.

    Jos istuminen on tuskaa niin onko seisominen sallittua? Mulla on vaivaisen selkäni takia toimistolla sähköpöytä (milloinkohan antavat sähkötuolin :) jonka korkeutta voin siis säädellä ja nousta välillä seisomaan koneen äärellä, toimii!

    VastaaPoista
  11. Julis, kiitos sympatioista:) Meillä on duunissa sellaisia korkeita pöytiä, enköhän saa sellaisen huoneeseen.

    Mun äiti aloitti lautailun yli viiskymppisenä ja kiipeilyn vajaa kuuskymppisenä, eli mulla ei ainakaan pitäisi olla mitään mummoutumisgeenejä. Enemmänkin näitä "reikä päässä" -geenejä, joista tämäkin tapaturma johtui. Ääretön itseluottamus on joskus kivuliasta;).

    VastaaPoista
  12. auts:( tuo sattuu, done that been there... terveisin toinen reikäpää

    VastaaPoista
  13. Auts. Paranemisia. Mä kerran kokeilin ja totesin ettei mun juttu todellakaan ja ihan ski bistron lastenmäessa testasin ilman ainuttakaan hyndaa :)

    VastaaPoista
  14. Katri ja Anni, auts. Edelleen. Neljän tunnin autossa istuminen ei ainakaan auttanut asiaa.

    VastaaPoista
  15. Auts. Ei käy kateeksi. Paitsi ehkä reippaus testata uutta lajia. Itse olen todennut itseni tuossa lajissa ihan toivottomaksi jo vuosia sitten.

    VastaaPoista