Kysyi pomo, kun perjantai-iltana lähdin töistä. Enkökän mä pärjää, mutisin pomolleni sellaisella hieman uhrautuvalla äänellä.
Duunikavereilla ei ole mitään käsitystä mun pimeästä puolestani.
Tai ainakaan tästä.
Mun tehtävänä oli ostaa duunikaverin vauvalle lahja. Helppo homma, mä olen etevä ostamaan ihan mitä vaan. Hankalaksi teki se, että en tunne duunikaverin vaimoa yhtään (vain vaimon mielipiteellä on merkitystä), en siis tiedä minkä tyylinen ihminen on ja mistä pitää. Tai mitä heillä mahdollisesti on. Kysymyksessä on perheen esikoinen, joten periaatteessa ei tarvitse pelätä, että kaapit pursuavat vauvakokoisia vaatteita.
Eikö olekin sopivan neutraali? Kelpaa kenen tahansa vaatekaappiin?