Mapsi haastoi minut jo hyvän aikaa sitten kertomaan kahdeksan asiaa itsestäni. Olen vastannut vastaavanlaisiin haasteisiin ennenkin, enkä rehelllisesti sanoen tiedä ketä nämä mun horinat enää jaksaa kiinnostaa. Mutta näillä mennään, lukekaa edes myötätunnosta, jookos :)
Olen kilpailuhenkinen. Kisaaminen on kivaa. Tämä kulkee suvussa. Reilu peli on tärkeintä. Höpönhöpö. Voittaminen, reilulla pelillä, on tärkeintä.
Tykkään hengailla kavereidemme kanssa. Hengailemme lähinnä toistemme kotona. Lasten kasvaminen on sallinut myös myöhempään illalla hengailun. Matkustelemme myös usein kaveriperheiden kanssa.
En erityisesti pidä valokuvaamisesta. Ja sen kyllä huomaa. Kovin epäsuotuisa ominaisuus bloggaajalle.
Käytän puheessani paljon fraaseja, sananlaskuja ja muita vanhan kansan viisauksia. Leffarepliikit ovat myös arkisessa käytössä. Tarantinolla on monta hyvää oivallusta.
Olen melko arvaamaton. Elän tässä ja nyt. Nopeat ratkaisut ovat mun juttu. En murehdi mitä saattaisi tapahtua: mulla on luja usko siihen, että elämä kantaa. Niiden vähemmän fiksujen ratkaisujen jälkeenkin. Joskus tulee tyrittyä, mutta pyrin ottamaan mokista opikseni. Eikä jälkikäteen asioiden märehtiminen ole yhtään mun juttu. Tehty mikä tehty ja niillä mennään.
Olen spurgumagneetti. Tämä on asia mitä en tajua. Vaikka paikalla olisi sata muuta ihmistä, niin se paikalle eksynyt laitapuolen kulkija löytää mut ihan taatusti. Enkä todellakaan ole mikään äiti amman henkinen maailmanparantaja (enkä toivottavasti näytä siltä, että olisin). Tämä ei ole iän myötä helpottanut lainkaan. Ainoa edistys on se, että nykyään ne spuget teitittelee mua.
Pystyn elämään pelkällä (mustalla) kahvilla koko päivän. En saa mitään nälkäkiukkua, vaikka ruokailuväli venyisikin vuorokauden mittaiseksi. Santsaan sitten seuraavalla kerralla enemmän. Mutta voi sitä raivon määrää, jos kahvia ei ole saatavilla.
Olen vanhempana suoraviivainen, joskus jopa autoritäärinen. Lapsilla on rajat, joita ei ole suotavaa ylittää. Rajojen sisäpuolella kannustan itsenäiseen ajatteluun, kaikkea en pureskele heille valmiiksi. Ehdottomasti huonoin puoleni vanhempana on se, että ääni kohoaa tarpeettoman paljon, jos samaa asiaa pitää toistaa monta kertaa. Toisaalta olen lasten mukaan myös hauska, reilu ja luotettava.
Retusoin tätä listaa neljä kertaa.
Näitä lukee mielellään ei vain myötätunnosta:D
VastaaPoistaOlitteko tänään Talmassa vai näinkö väärin?
Kiitos.
PoistaJoo, oikein näit.
Haha, tuo spurgumagneetti vähän yllätti! Ootko useinkin pyörinyt Hakaniemen torilla? :-D
VastaaPoistaNo ei ihme, että olet niin hoikka, kun pelkällä kahvilla elät.
Kuten bannerikuvasta voit päätellä, niin onhan siellä kulmilla tullut pyörittyä. Ei kuitenkaan koskaan soppapullo kainalossa tai kuset housuissa.
PoistaOletko huomannut jotain tuttua eräässä Putous-hahmossa?:-)
VastaaPoistaEhheheh... Olipa hauska kommentti.
PoistaHih, spurgumagneetti :). Ehkä tosiaan hieman yllättävää.
VastaaPoistaVoi kun mäkin voisin välttää noi nälkäkiukut muulla kuin ruoalla. No, senkin kanssa on oppinut pikkuhiljaa elämään.
Täälläkin äidin ääni kohoaa turhan usein :/. Ja on mussa muitakin vikoja..;)
Ja juu, näitä lukee ilokseen, eina löytyy jotain uutta!
Voi kuule, yllättävää se on mullekin ihan joka kerta. Yksi hyvä syy olla käyttämättä julkisia. Ne vaipattomat pissapöksyt on joka kerta iholla kiinni.
PoistaMussa ei ole muuta vikaa. Huutamista lukuunottamatta täydellinen mutsi. Annan toki hyviä ja vain ainoita oikeita kasvatusvinkkejä mielelläni:)
Mä niin vaihtaisin pari (ihan) kivaakin ominaisuutta siihen ettei mulle tulis nälkäkiukkuja.
VastaaPoistaÄlä vaihda. Syöt vaan säännöllisesti.
PoistaTuo nälkäkiukku on hauska asia, meidän perheessä Inka on ainoa, joka vetaa kilarit nälkäisenä. (Luulin ennen, että se on opittua, mutta en mä ainakaan ole sille tuollaista opettanut;). Ja tässä perhekäsitteessä mennään siis sekä ylenevään että alenevaan polveen, eikä kukaan muu ole niin tarkka milloin syödään, kunhan joskus jotain saa:)