tiistai 20. elokuuta 2013

FAQ

Tanja toivoi postausta Luksun jalkapalloharrastuksesta. Aiheesta on tullut tasaisin väliajoin kyselyjä ja agendalla on ollut kirjoittaa harrastuksesta tarkemmin. Mihinkään syväluotaavaan analyysiin en nytkään taipunut, mutta alla FAQ -patteri eniten tapetilla olleita kysymyksiä.

Mitä?

Tavoitteellista ja kilpailullista jalkapalloa ikäryhmässä F9 (2004 synt). Kaikki joukkueen pojat ovat harrastaneet jo usean vuoden, Luksulla on menossa viides vuosi.

Kuinka usein?

Treenit neljä kertaa viikossa. Yhdet treenit kestävät 1,5 - 2,5 tuntia, sisältäen yksilöharjoittelun. Talvikaudella erikseen fysiikkatreenit. Omaharjoitteluohjelmaa on tarkoitus noudattaa päivittäin, yleensä ennen treenejä. Pelit päälle, viikottain. Lähes joka viikonloppu turnaus tai cup tai millä nimellä niitä kutsutaankaan.

Koska vapaata?

Kesällä kolme viikkoa ja jouluna kaksi. Siis vähemmän kuin pitkät lomat omaavilla vanhemmilla.

Missä?

Kesäkaudella nurmella/tekonurmella. Talvisin ristuksen kylmässä kuplahallissa. Lätkän ja futiksen välillä harkitseville: jäähallissa on lämpimämpää kuin kuplassa. Pelejä ympäri Etelä-Suomen, välillä myös ulkomailla.

Urheilijat ovat tyhmiä?

Osa on, osa ei. Futis itsessään ei tee kenestäkään tyhmää.

Futaajat ovat kunnianhimoisia kusipäitä?

Ks. edellä. Ketään lasta en lähtisi pissapääksi kutsumaan, mutta kunnianhimoa pitää olla.

Koulu kärsii?

Itse asiassa ei kärsi, ainakaan meillä. Päinvastoin, keskittymiskyky ja asioiden priorisoiminen onnistuu paljon paremmin kuin ikätovereilla keskimäärin.

Kaverisuhteet kärsivät?

Eivät kärsi, ainakaan oleellisesti. Suurin osa kavereistakin harrastaa ja heitä nähdään silloin, kun ei ole treenejä. Tämän ikäiset pääsevät niin aikaisin koulusta, että iltapäivän aikana ehtii.

Vanhempien kaikki aika menee lasten harrastusten ympärillä?

Merkittävä osa menee, mutta kyllä muutakin elämää on. Järjestelykysymys.

Kilpailu on kovaa?

Niin on.

Kaikki pelaa?

Kyllä. Omalla tasollaan.

Kilpaurheilu maksaa?

Joo, niin maksaa. Kaikki maksaa. Nurmivuokra, valmentajien palkat, osallistumismaksut, vakuutukset etc. Puhumattakaan itse pelivälineistä.

Kaikilla ei ole samaa mahdollisuutta (ei ole autoa tai rahaa tms.)?

Valitettavan totta. Vaikka meidän treenipaikka on alle kilometrin päässä ja julkinen liikenne kulkee, niin aikamoinen jonglööri saisi olla, että treeni- ja pelirumban ilman autoa toteuttaisi.

Jos lapsi on tarpeeksi lahjakas, kannattaa olla yhteydessä seuraan ja kysyä voiko harjoitusmaksuissa saada tukea.

"Mä en ainakaan jaksaisi, jos kaikki vapaa-aika menisi lapsen harrastuksen pyörittämiseen..."

Tätä kuulee, ja usein. Niiden vanhempien suusta, joiden lapset eivät harrasta niin tavoitteellisesti. Aika pokka saa olla, jos lahjakkaalta ja motivoituneelta lapselta eväisi mahdollisuuden vain siksi että "mäenainakaanviittiskunmätässädownsiftaan".

Onko pakko?

Ei. Kaikkien ei tosiaankaan ole pakko. Ei se tee kenestäkään parempaa tai huonompaa ihmistä.

Vanhemmat toteuttavat omia toteutumattomia unelmiaan?

Yeah, right. Olenkin aina haaveillut jalkapalloilijan urasta. Mieskin on. Harrastaa tosissaan ikämiessarjassa toista lajia, mutta eihän sitä koskaan tiedä vaikka siitä vielä Huuhkajien ykköskärki tulisi.

Miksi sitten?

Rakkaudesta lajiin.

***************************

Kommenttiboksin satoa:


Onko ryhmässä (joukkueessa) aiemmin ollut enemmän pelaajia, jotka ajan/rahan/auton/kunnianhimon puutteessa ovat lopettaneet? Suhdeluku (moniko lopettaa nuorissa ikäluokissa noin yleensä)?

Joukkue on nyt ensimmäistä vuottaan nykymuodossa (eli tänä syksynä perustetaan seuraava virallinen edari-ikäluokka (-05). Viime syksynä, kun joukkuetta perustettiin, niin kauempaa tulevat tiesivät mihin ryhtyivät eli asiat oli varmasti mietitty etukäteen. Ja ne, jotka eivät halunneet sitoa itseään yhteen lajiin niin paljon, eivät edes hakeneet joukkueeseen. Tiedän kuitenkin tuttavapiiristäkin joitakin perheitä, joissa yllä mainituilla syillä eivät pystyneet edes joukkueeseen (tai vastaavaan joukkueeseen) hakemaan. Siirtymistä seuran sisällä vähemmän vaativaan joukkueeseen tapahtuu lähinnä ajanpuutteen takia: lapsella voi olla muita harrastuksia joihin ei aika riitä. Motivaatio-ongelmia ei tämän ikäisillä vielä juurikaan ole, parin vuoden päästä tilanne on varmasti eri.

Onko seuroilla myös enemmän harrastuspohjalla pelailevia joukkueita tavoitteellisen joukkueen lisäksi?

On, mun käsittääkseni melkein kaikilla seuroilla. L:n seurassa taitaa olla neljä tai viisi eritasoista joukkuetta yhdessä ikäluokassa. Eikä se seuraavaksi alempikaan mitään höntsäilyä ole. Joillain seuroilla saattaa olla vain yksi-kaksi joukkuetta per ikäluokka mutta sitten joukkueen sisällä on eri peliryhmiä. Julkisuudessa paljon kritisoidaan sitä, että kaikkien pitäisi harrastaa sata lasissa, mutta ei se mun käsittääkseni ihan niin mene. Eli eritasoisia ryhmiä kyllä löytyy.

Kuinka yhteiskuljetukset tai vastaavat sujuvat, vai sujuvatko ollenkaan?


Sujuvat, ainakin meillä. Lapsia tuodaan ja viedään tarvittaessa ihan mielellään. Ja pidemmille pelireissuille yritetään saada autot täyteen, ei ole mitään mieltä, että jokainen perhe ajaa saman 200 kilometriä omalla autollaan.

Vaatiiko vanhemmilta myös talkoohenkeä vai selviääkö rahalla?

Sekä että. Rahalla ja talkoilla. Meidän joukkueessa ollaan harvinaisen yhteisymmärryksessä siitä, että vessapaperia, keksejä tai alushousuja ei aleta pakkokauppaamaan sukulaisille ja työkavereille J. Turnauksia järjestetään joitain kertoja vuodessa ja sponsoreitakin hankitaan minkä kyetään (tässä ollaan oltu kaikki kollektiivisen saamattomia).

Missä kierrätetään perusharkkavaatetta pienille (nopealla vilkaisulla huutonetistä ei ainakaan löytynyt muuta kuin kenkiä, joita ei olla totuttu käytettyinä ostamaan)?


En tiedä, Hämeentiellä on Sporttidivari josta varmasti löytyy jotain. Meillä ei nappiksia kierrätetä, niistä ei jää mitään kierrätettävää. Pallotkin ovat niin rakkaita, ettei niistä luovuta. Peli- ja treeniasut ovat joka joukkueella samanlaiset (omanlaiset pelinumeroineen ja mahdollisine sponsseineen) eli niitä ei voi kierrättää.

Millaisia tyyppejä näkyy katsomossa/kentän laidalla?

Kaikennäköisiä :). Suurin osa vanhemmista on ihan tolkkuja, mutta kyllähän sitä kaikennäköistä viheltäjää vastaan tulee. Viime viikonlopun turnauksessa erään seuran valmentajalla meni huomattavan paljon paukkuja oman joukkueen vanhempien kaitsemiseen. Ne innokkaimmat, kun eivät malta olla hiljaa siellä kentän laidalla vaan jakelevat omia neuvojaan pojille. Meillä ei tietenkään moista ongelmaa ole, ollaan varsin fiksua sakkia. Tietenkin.
 
Miten teillä suhtaudutaan "omiin lomiin"? Entä jos harrastaa jotain muuta urheilua (harkat joskus päällekkäin futiksen kanssa), nähdäänkö se positiivisena monipuolisuutena vai venytäänkö poissaoloihin pitkin hampain?

Ei niihin suopeasti suhtauduta missään kilpajoukkueessa. Lähtökohta on se, että omia lomia ei pidetä. Ei siitä siis mitään sanktioita käsittääkseni tule, mutta ”joka toinen kuukausi viikko omalla lomalla palmujen alla” ei todellakaan tule kyseeseen. Tässä on myös hyvät puolensa, meillä säästyy nykyään tonni jos toinenkin vuodessa pelkästään siinä, että reissuja kesken kauden paljon tehdä. Luksu ei itse edes halua olla poissa perheloman takia. Jos jostain syystä ollaan reissussa omalla lomalla, niin pallo kulkee mukana ja treenaa sitten itsekseen omaharjoitteluohjelman mukaisesti.

Tuo useamman lajin harrastaminen ei ole helppoa. Luksun joukkueessa on muutama poika, jotka pelaavat myös lätkää, mutta mulle ei ole avautunut miten se käytännössä tapahtuu. Luksu pelasi aiemmin myös sählyä mutta treenit menivät päällekkäin, joten tavoitteellisesta sählynpeluusta on luovuttu. Futis on ollut selkeästi aina se ykköslaji, vaikka on mielestäni parempi sählyssä. Nykyään pelaa sählyä kerran viikossa ihan harrastepohjalta sekä tietysti vapaa-aikana kavereiden kanssa. Tennistäkin pelataan, mutta siihen saa onneksi vuorot sumplittua futistreenit huomioon ottaen. Talvella käydään rinteessä, jos vapaata on. Ei kuitenkaan suostu lautailukouluun, koska loukkaantumisriski on kuulemma liian iso. Siis tämä on pojan itsensä mielipide.

Tuo lajien yhdistäminen on ikuisuuskysymys, johon kenelläkään ei tunnu olevan ratkaisua. Kaikki ovat sitä mieltä, että monipuolinen harjoittelu on hyvästä, mutta kukaan ei luopuisi omastaan toisen lajin kustannuksella.
*************************************************************

Kysykää, kommentoikaa, sana on vapaa.

31 kommenttia:

  1. Onko ryhmässä (joukkuessa) aiemmin ollut enemmän pelaajia, jotka ajan/rahan/auton/kunnianhimon puutteessa ovat lopettaneet? Suhdeluku (moniko lopettaa nuorissa ikäluokissa noin yleensä)?

    Onko seuroilla myös enemmän harrastuspohjalla pelailevia joukkueita tavoitteellisen joukkueen lisäksi?

    Kuinka yhteiskuljetukset tai vastaavat sujuvat, vai sujuvatko ollenkaan?

    Vaatiiko vanhemmilta myös talkoohenkeä vai selviääkö rahalla?

    Missä kierrätetään perusharkkavaatetta pienille (nopealla vilkaisulla huutonetistä ei ainakaan löytynyt muuta kuin kenkiä, joita ei olla totuttu käytettyinä ostamaan)

    t. Yksi äiti, jonka päiväkoti-ikäinen lapsi juuri aloittanut ja jo nyt mietityttää miten tää toimii jatkossa (jos lapsi on tosi hyvä ja motivoitunut, niin kuinka autottomana organisoidaan tai jos on tosi huono, niin saako jossain pelailla harrastusmaisemmin, siis muualla kuin omalla pihalla)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meiltä löytyisi muutamat pienet hiekkahousut ja säärisuojat. Futis ei ollut prinsessan laji ;).

      Poista
    2. Tosi hyviä kysymyksiä Ano, lisään kysymykset ja omat vastaukseni itse tekstiin.

      Ja näin Mari pääsee ylimääräisistä romuistaan eroon:) Harmi, ettei ollut Prinsessan laji. Mulla on samanikäinen prinsessa kummityttönä ja on erittäin omistautunut hommalle:)

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. VIesti karkasi kesken... Tahtoisin siis lisätä: Millaisia tyyppejä näkyy katsomossa/kentän laidalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitako lasten kenttien laidalla vai yritätkö nyt lypsää supermatchin katsomon tapahtumia?;)

      Jos tarkoitit ensimmäistä niin lisätään listaan:)

      Poista
    2. Kirjoittaja tulkitsee kuten tahtoo ;).

      Poista
    3. Älä lähe tohon yhtään...

      Poista
  4. Kiitos tästä :).

    Allekirjoitan juttusi vaikka meillä ei niin tosissaan ainakaan vielä olla - enkä ole myöskään havainnut meillä mitään poikkeuksellista lahjakkuutta ;).

    Miten teillä suhtaudutaan "omiin lomiin"? Entä jos harrastaa jotain muuta urheilua (harkat joskus päällekäin futiksen kanssa), nähdäänkö se positiivisena monipuolisuutena vai venytäänkö poissaoloihin pitkin hampain?

    Mua jotenkin (lähinnä oman pojan kohdalla, meillä tytöt kovanahkaisempia) inhottaa se kilpailu ja karsiminen. Ymmärrän että sitä pitää olla, mutta välillä saa kyllä olla jos jonkinmoinen mentori, kun nostaa toisen itsetuntoa sieltä katuojasta, mihin se välillä kaadetaan... Sitä miettii itsekseen, ottaako riskin ja vie lapsen johonkin karsintaan, jossa sille kerrotaan ettet ole tänne tarpeeksi hyvä. Jalkapallossa en ole tähän vielä onneksi törmännyt, muissa yhteyksissä kyllä.

    Ja koulun kärsimisestä on pakko kommentoida kun sen niin monelta puolelta näkee - yleensä se on niin, että urheilijat hoitavat koulunsa keskimääräistä tunnollisemmin ja paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parempan en pystynyt, mutta kysyä saa:)

      Lisään nämäkin tuonne ylös.

      Poista
    2. Niin, en mäkään Luksua mitenkään erityisenä lahjakkuutena näe. Pari vuotta sitten oli niin paljon ikätovereitaan edellä fyysisesti, että sillä pääsi jo pitkälle. Mikään tekniikkataituri tuo ei ole edelleenkään mutta toisaalta se kuuluisa "peliäly" on kohdillaan. Ja tekee hommaa niin sydämellään, että se kompensoi monia puutteita.

      Palaan noihin muihin kohta.

      Poista
  5. Illan hihitykset, sana hallussa, taas kerran! downshiftaus veti pisimmän korren :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä. Ei ollut tarkoitus olla töykeä tuolla downsiftauksella mutten viitsi edes tarkemmin avautua mitä mieltä siitä olen:)

      Poista
    2. Voisit kyllä. Pimeiden syysiltojemme huviksi :).

      Poista
    3. Onko pakko?

      No se on laiskojen ihmisten trendikäs nimitys saamattomuudelleen.

      C'moon: meitä on vain reilu viisi miljoonaa. Osa lapsia, osa eläkeläisiä ja osa täyspäiväisiä juoppoja. Jos kaikki työkykyiset päättäisivät downsiftata, kun se on niin hemmetin trendikästä, niin mitä tästäkin tulisi?

      Kadun jo kommenttiani.

      Poista
  6. Rakkaudesta lajiin-niin totta! Jalkapallo on parasta äidinkin mielestä!

    Meillä on kolme pelaajaa. Isoin,-96 syntynyt tyttö pelaa b-tytöissä ja naisissa (pelit sekä oman piirin että valtakunnallisen ykkösdivarin), -99 tyttö vain yhdessä piirisarjassa ja poika -04 omassaan. Kaksi nuorinta pelaa lisäksi lentopalloa ja poika myös jääkiekkoa.
    Pelien ja treenien määrää voi vain kuvitella :), mutta huonomminkin voisi aikansa ja rahansa käyttää. Sekä lapset että vanhemmat.

    P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, voin vaan kuvitella:) Meillä on vain yksi kuskattava lapsi, tämähän on ihan helppoa. Tiedän perheitä, joissa on kolme-neljä tosissaan harrastavaa lasta, niissä ei todellakaan tarvitse miettiä, mitä ajallaan tekisi.

      Nimenomaan, huonomminkin voisi käyttää.

      Poista
    2. Jalkapallo on kaikilla päälaji, mutta isompi lentopalloilija pelaa sitä sm-tasolla. Jääkiekko on onneksi vielä hupia ja kaikki-kaveritkin-pelaa tyylistä puuhastelua, eikä sitä treenata kun kaksi kertaa viikossa.

      Musiikkiopiston tytöt joutuivat lopettamaan,kun aika ei riitä. Poika vielä jatkaa sitäkin ja haaveilee nyt sirkuskerhostakin:)

      Ei tarvitse vanhempien miettiä omia harrastuksia tai noiden harrastusten ulkopuolista elämää.Toki noissa mukana olevat vanhemmat ovat vuosien varrella hitsautuneet yhteen hyväksi porukaksi, jossa viihtyy myös ilman lapsia!

      P

      Poista
    3. Tuo olisikin nastaa, jos löytyisi paikka jossa voisi pelailla kerran-pari viikossa "kaikki kaveritkin pelaa" -puuhastellen.

      Tuo on ihan totta, että vanhemmat hitsautuvat hyvin yhteen. Just tultiin yöllä viikonlopun turnausreissulta ja kyllä meillä vanhemmillakin oli hauskaa keskenämme:)

      Poista
  7. Downsiftaaminen on oikein mukavaa, olemme puolisoni kanssa molemmat olleet osittaisella hoitovapaalla siitä asti, kun poikasemme menivät päiväkotiin ja jatkamme vielä kuluvan lukuvuoden, kunnes lakisääteinen oikeus päättyy kuopuksen siirtyessä kolmoselle...

    Mutta downsiftaamisemme ei ulotu poikiemme harrastuksiin, vaan olemme niissä mukana täysillä. Aivan noin tavoitteellisessa jengissä eivät pelaa, mutta todella innolla ja tunteella myös suuren osan vapaa-ajastaan. Väiskin uudelta tekonurmelta nuo löytää lähes aina koulun jälkeen :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Osittainen hoitovapaa ei mun mielestä ole sitä tarpeetonta downsiftausta. Päinvastoin, suhtaudun erittäin positiivisesti osittaiseen hoitovapaaseen pienten lasten ja pienten koululaisten kohdalla.

      Eikä mulla oikeasti ihan niin jyrkkä mielipide ole, tehköön jokainen mitä haluaa elämällään, lähinnä vaan ärsyttää ne "enmävaankunmullaonniinsitätätäjatota" laukovat kansalaiset. Verhoillaan asiat milloin minkäkin ismin taakse.

      Poista
  8. Löit sitten downsiftaanisella luut kurkkuun jos joku olisi eri mieltä. Kovaa tekstiä:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpönhöpö. Jokainen osaa _halutessaan_ lukea rivien välistä kuinka kovaa se sitten loppujen lopuksi olikaan.

      Poista
  9. Kiitos, vahvistaa taas omia ajatuksia tämän harrstusrumban keskellä =)

    VastaaPoista
  10. Kuulostaa tutulta, vaikka laji on eri ;)

    Kannusta, kuljeta ja kustannusta! Sen mukaan mennään. Jatkuvasti kuulee, että "Miten te jaksatte, mä en jaksaisi", mutta voisi sitä varmaan aikansa (ja rahansa) huonomminkin käyttää. Ja mukavia uusia ihmisiä tämän myötä on tullut kaveripiiriin itsellekin. Onhan tämä välillä hiukka haasteellista, kun kahta kuljetetaan, mutta onneksi kuljetusapua on aina saatavilla muiden pelaajien vanhemmilta!

    Rose


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän tämä mene lajissa kuin lajissa samaan malliin. Kolme koota ovat ne tärkeimmät mitä vanhemmilta vaaditaan.

      Tuo on totta, että asiaa usein taivastellaan. Mutta kaikkeen tottuu ja omakin organisointikyky kehittyy. Meillä ei ole kuin yksi kuskattava, monissa perheissä se kolme-neljä - jotenkin sekin onnistuu;)

      Poista
  11. Suomen jalkapallo on nousussa ja hyvä niin :) Futis alkaa olemaan suositumpaa kuin lätkä...

    VastaaPoista
  12. Tuo oheislajien harrastaminen on valitettavasti tehty turhan vaikeeksi muutamissa seuroissa. On ihan faktaa, että liian yksipuolinen harrastaminen (etenkin junnuilla) ei ole hyväksi, mutta kaikki valmentajat eivät näe sitä etuna. En myöskään ymmärrä, miten 6v poikien olisi "erittäin tärkeää" osallistua 100% harjoituksiin loma-aikoina - jos et niin et pelaa! 80-90% ei kelpaa...

    Mutta onneksi on myös niitä seuroja, jotka joustavat ja menevät lasten ehdoilla (ja ne seurat tekevät Suomen mestareita ;)...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikeassa olet, yhden lajin varaan laittaminen on aavistuksen kyseenalaista. Toisaalta, ymmärrän hyvin sen valmentajien halun siihen, että juuri oma laji on se ykkönen.

      Kuten yllä sanoin, vaikea asia, johon ainakaan mulla ei ole tarjota järkevää ratkaisumallia.

      Poista