FAQ

Tanja toivoi postausta Luksun jalkapalloharrastuksesta. Aiheesta on tullut tasaisin väliajoin kyselyjä ja agendalla on ollut kirjoittaa harrastuksesta tarkemmin. Mihinkään syväluotaavaan analyysiin en nytkään taipunut, mutta alla FAQ -patteri eniten tapetilla olleita kysymyksiä.

Mitä?

Tavoitteellista ja kilpailullista jalkapalloa ikäryhmässä F9 (2004 synt). Kaikki joukkueen pojat ovat harrastaneet jo usean vuoden, Luksulla on menossa viides vuosi.

Kuinka usein?

Treenit neljä kertaa viikossa. Yhdet treenit kestävät 1,5 - 2,5 tuntia, sisältäen yksilöharjoittelun. Talvikaudella erikseen fysiikkatreenit. Omaharjoitteluohjelmaa on tarkoitus noudattaa päivittäin, yleensä ennen treenejä. Pelit päälle, viikottain. Lähes joka viikonloppu turnaus tai cup tai millä nimellä niitä kutsutaankaan.

Koska vapaata?

Kesällä kolme viikkoa ja jouluna kaksi. Siis vähemmän kuin pitkät lomat omaavilla vanhemmilla.

Missä?

Kesäkaudella nurmella/tekonurmella. Talvisin ristuksen kylmässä kuplahallissa. Lätkän ja futiksen välillä harkitseville: jäähallissa on lämpimämpää kuin kuplassa. Pelejä ympäri Etelä-Suomen, välillä myös ulkomailla.

Urheilijat ovat tyhmiä?

Osa on, osa ei. Futis itsessään ei tee kenestäkään tyhmää.

Futaajat ovat kunnianhimoisia kusipäitä?

Ks. edellä. Ketään lasta en lähtisi pissapääksi kutsumaan, mutta kunnianhimoa pitää olla.

Koulu kärsii?

Itse asiassa ei kärsi, ainakaan meillä. Päinvastoin, keskittymiskyky ja asioiden priorisoiminen onnistuu paljon paremmin kuin ikätovereilla keskimäärin.

Kaverisuhteet kärsivät?

Eivät kärsi, ainakaan oleellisesti. Suurin osa kavereistakin harrastaa ja heitä nähdään silloin, kun ei ole treenejä. Tämän ikäiset pääsevät niin aikaisin koulusta, että iltapäivän aikana ehtii.

Vanhempien kaikki aika menee lasten harrastusten ympärillä?

Merkittävä osa menee, mutta kyllä muutakin elämää on. Järjestelykysymys.

Kilpailu on kovaa?

Niin on.

Kaikki pelaa?

Kyllä. Omalla tasollaan.

Kilpaurheilu maksaa?

Joo, niin maksaa. Kaikki maksaa. Nurmivuokra, valmentajien palkat, osallistumismaksut, vakuutukset etc. Puhumattakaan itse pelivälineistä.

Kaikilla ei ole samaa mahdollisuutta (ei ole autoa tai rahaa tms.)?

Valitettavan totta. Vaikka meidän treenipaikka on alle kilometrin päässä ja julkinen liikenne kulkee, niin aikamoinen jonglööri saisi olla, että treeni- ja pelirumban ilman autoa toteuttaisi.

Jos lapsi on tarpeeksi lahjakas, kannattaa olla yhteydessä seuraan ja kysyä voiko harjoitusmaksuissa saada tukea.

"Mä en ainakaan jaksaisi, jos kaikki vapaa-aika menisi lapsen harrastuksen pyörittämiseen..."

Tätä kuulee, ja usein. Niiden vanhempien suusta, joiden lapset eivät harrasta niin tavoitteellisesti. Aika pokka saa olla, jos lahjakkaalta ja motivoituneelta lapselta eväisi mahdollisuuden vain siksi että "mäenainakaanviittiskunmätässädownsiftaan".

Onko pakko?

Ei. Kaikkien ei tosiaankaan ole pakko. Ei se tee kenestäkään parempaa tai huonompaa ihmistä.

Vanhemmat toteuttavat omia toteutumattomia unelmiaan?

Yeah, right. Olenkin aina haaveillut jalkapalloilijan urasta. Mieskin on. Harrastaa tosissaan ikämiessarjassa toista lajia, mutta eihän sitä koskaan tiedä vaikka siitä vielä Huuhkajien ykköskärki tulisi.

Miksi sitten?

Rakkaudesta lajiin.

***************************

Kommenttiboksin satoa:


Onko ryhmässä (joukkueessa) aiemmin ollut enemmän pelaajia, jotka ajan/rahan/auton/kunnianhimon puutteessa ovat lopettaneet? Suhdeluku (moniko lopettaa nuorissa ikäluokissa noin yleensä)?

Joukkue on nyt ensimmäistä vuottaan nykymuodossa (eli tänä syksynä perustetaan seuraava virallinen edari-ikäluokka (-05). Viime syksynä, kun joukkuetta perustettiin, niin kauempaa tulevat tiesivät mihin ryhtyivät eli asiat oli varmasti mietitty etukäteen. Ja ne, jotka eivät halunneet sitoa itseään yhteen lajiin niin paljon, eivät edes hakeneet joukkueeseen. Tiedän kuitenkin tuttavapiiristäkin joitakin perheitä, joissa yllä mainituilla syillä eivät pystyneet edes joukkueeseen (tai vastaavaan joukkueeseen) hakemaan. Siirtymistä seuran sisällä vähemmän vaativaan joukkueeseen tapahtuu lähinnä ajanpuutteen takia: lapsella voi olla muita harrastuksia joihin ei aika riitä. Motivaatio-ongelmia ei tämän ikäisillä vielä juurikaan ole, parin vuoden päästä tilanne on varmasti eri.

Onko seuroilla myös enemmän harrastuspohjalla pelailevia joukkueita tavoitteellisen joukkueen lisäksi?

On, mun käsittääkseni melkein kaikilla seuroilla. L:n seurassa taitaa olla neljä tai viisi eritasoista joukkuetta yhdessä ikäluokassa. Eikä se seuraavaksi alempikaan mitään höntsäilyä ole. Joillain seuroilla saattaa olla vain yksi-kaksi joukkuetta per ikäluokka mutta sitten joukkueen sisällä on eri peliryhmiä. Julkisuudessa paljon kritisoidaan sitä, että kaikkien pitäisi harrastaa sata lasissa, mutta ei se mun käsittääkseni ihan niin mene. Eli eritasoisia ryhmiä kyllä löytyy.

Kuinka yhteiskuljetukset tai vastaavat sujuvat, vai sujuvatko ollenkaan?

Sujuvat, ainakin meillä. Lapsia tuodaan ja viedään tarvittaessa ihan mielellään. Ja pidemmille pelireissuille yritetään saada autot täyteen, ei ole mitään mieltä, että jokainen perhe ajaa saman 200 kilometriä omalla autollaan.

Vaatiiko vanhemmilta myös talkoohenkeä vai selviääkö rahalla?

Sekä että. Rahalla ja talkoilla. Meidän joukkueessa ollaan harvinaisen yhteisymmärryksessä siitä, että vessapaperia, keksejä tai alushousuja ei aleta pakkokauppaamaan sukulaisille ja työkavereille J. Turnauksia järjestetään joitain kertoja vuodessa ja sponsoreitakin hankitaan minkä kyetään (tässä ollaan oltu kaikki kollektiivisen saamattomia).

Missä kierrätetään perusharkkavaatetta pienille (nopealla vilkaisulla huutonetistä ei ainakaan löytynyt muuta kuin kenkiä, joita ei olla totuttu käytettyinä ostamaan)?

En tiedä, Hämeentiellä on Sporttidivari josta varmasti löytyy jotain. Meillä ei nappiksia kierrätetä, niistä ei jää mitään kierrätettävää. Pallotkin ovat niin rakkaita, ettei niistä luovuta. Peli- ja treeniasut ovat joka joukkueella samanlaiset (omanlaiset pelinumeroineen ja mahdollisine sponsseineen) eli niitä ei voi kierrättää.

Millaisia tyyppejä näkyy katsomossa/kentän laidalla?

Kaikennäköisiä :). Suurin osa vanhemmista on ihan tolkkuja, mutta kyllähän sitä kaikennäköistä viheltäjää vastaan tulee. Viime viikonlopun turnauksessa erään seuran valmentajalla meni huomattavan paljon paukkuja oman joukkueen vanhempien kaitsemiseen. Ne innokkaimmat, kun eivät malta olla hiljaa siellä kentän laidalla vaan jakelevat omia neuvojaan pojille. Meillä ei tietenkään moista ongelmaa ole, ollaan varsin fiksua sakkia. Tietenkin.

 

Miten teillä suhtaudutaan "omiin lomiin"? Entä jos harrastaa jotain muuta urheilua (harkat joskus päällekkäin futiksen kanssa), nähdäänkö se positiivisena monipuolisuutena vai venytäänkö poissaoloihin pitkin hampain?

Ei niihin suopeasti suhtauduta missään kilpajoukkueessa. Lähtökohta on se, että omia lomia ei pidetä. Ei siitä siis mitään sanktioita käsittääkseni tule, mutta ”joka toinen kuukausi viikko omalla lomalla palmujen alla” ei todellakaan tule kyseeseen. Tässä on myös hyvät puolensa, meillä säästyy nykyään tonni jos toinenkin vuodessa pelkästään siinä, että reissuja kesken kauden paljon tehdä. Luksu ei itse edes halua olla poissa perheloman takia. Jos jostain syystä ollaan reissussa omalla lomalla, niin pallo kulkee mukana ja treenaa sitten itsekseen omaharjoitteluohjelman mukaisesti.

Tuo useamman lajin harrastaminen ei ole helppoa. Luksun joukkueessa on muutama poika, jotka pelaavat myös lätkää, mutta mulle ei ole avautunut miten se käytännössä tapahtuu. Luksu pelasi aiemmin myös sählyä mutta treenit menivät päällekkäin, joten tavoitteellisesta sählynpeluusta on luovuttu. Futis on ollut selkeästi aina se ykköslaji, vaikka on mielestäni parempi sählyssä. Nykyään pelaa sählyä kerran viikossa ihan harrastepohjalta sekä tietysti vapaa-aikana kavereiden kanssa. Tennistäkin pelataan, mutta siihen saa onneksi vuorot sumplittua futistreenit huomioon ottaen. Talvella käydään rinteessä, jos vapaata on. Ei kuitenkaan suostu lautailukouluun, koska loukkaantumisriski on kuulemma liian iso. Siis tämä on pojan itsensä mielipide.

Tuo lajien yhdistäminen on ikuisuuskysymys, johon kenelläkään ei tunnu olevan ratkaisua. Kaikki ovat sitä mieltä, että monipuolinen harjoittelu on hyvästä, mutta kukaan ei luopuisi omastaan toisen lajin kustannuksella.

*************************************************************

Kysykää, kommentoikaa, sana on vapaa.