perjantai 2. toukokuuta 2014

Ihan simassa

En ole koskaan tehnyt itse eikä äitini ole eläkeläiskiireiltään ehtinyt tekemään meille moneen vuoteen simaa eli meillä on viime vuodet menty ihan valmissimoilla. Amican sima on hyvää, melkein yhtä hyvää kuin itse tehty (ja joissain tapauksissa parempaakin). Toinen hyvä on Kössin kotisima, tämän vuoden löytöni. Tai ainakin luulin uudeksi, olen näköjään tehnyt saman löydön jo täällä pari vuotta sitten. Amican munkitkin ovat hyviä, menevät itsetehdyistä niin maun kuin ulkonäönkin suhteen.


Vappu meni hyvin perinteisesti. Aattona kotibileet ja vappupäivänä perinteinen vappulounas sekä illalla grillibileet ystävien luona. Tänä vuonna oli yksi poikkeuskin vapun vietossa, emme käyneet lainkaan Ulliksella. Siinä vaiheessa, kun olimme kampeamassa itseämme Skattalta kohti Kaivaria, alkoi sataa rakeita. Ei mitään pieniä jyväsiä vaan kunnon isoja ja kasvoihin osuessa todella kipeitä kuulia. Viimeksi muistan yhtä kylmän sään vuodelta 1997. Silloin oli Inkan ensimmäinen vappu ja jouduimme lähtemään kesken kaiken pois Ullikselta, koska vaunuissa toppapuvussa makaavan vauvan nenä oli ihan jäinen.

Vappu on juhannuksen ohella lempijuhlani: paljon ystäviä, paljon naurua ja laulua sekä paljon hyvää ruokaa ja jonkin verran hyvää juotavaa. Huomaan, että juomisen suhteen tilanne pahenee vuosi vuodelta. Mulla on hyvä viinapää, toisaalta myös käsittämättömän huono toleranssi krapulalle. Olo on taas kuin jyrän alle jääneellä vaikka en ole edes humalassa ollut. Ei puhettakaan, että voisin juoda yhtä lasillista enempää ilman viikon kestävää pöhnää. Että ehkä ensi vuonna vain pelkkää simaa, ei ole kovin palkitsevaa saada itkua ilman pitkää iloa. Tai olihan sitä iloakin mutta se johtui seuran, ei viinin, määrästä. 


Se olisi sitten toukokuu vaikka ei säiden puolesta uskoisi, kuva tältä illalta kentän laidalta.

2 kommenttia:

  1. Jee! Vappu ei yllättänyt simantekijää. Mutta ei se ihan putkeen mennyt. Alaikäiset lisäsivät kuplat siihen koneella. Joo-o.

    Vappu on least favourite- juhla. Perheellisenä. Tai siis ihan kiva jos ei tarvitse lähteä mihinkään. Ystävät aina tervetulleita :) Vappunakin. Ja onneksi tulivat.

    Mikähän niissä juomissa on? Pakko olla supertarkka viinienkin kanssa, jotta tiedän voiko tehdä seuraavaksi aamuksi merkintöjä kalenteriin vai kärsinkö hedaria yön/päivän. Sitten on niitä iltoja kun ravintolassa otan epähuomiossa ruokien suositusviinit… ja seuraava päivä on kamala. Joko se on tanniinit ja/tai sulfiitit kun ei me niin vanhoja olla?

    VastaaPoista
  2. Mä tykkään eniten vapusta ja juhannuksesta, kun silloin saa olla kavereiden kanssa. Perheellisenä ja lasten kanssa:) Ei joulussa, juhannuksessa ja sukulaisissakaan mitään vikaa mutta jos saisin valita niin laulaisin aamuun asti mieluummin frendien kanssa;)

    En mä tajua mikä niissä on, kai just nuo tanniinit ja sulfiitit ja muut kummajaiset. Mä olen kärsinyt kamalista darroista jo teinistä asti eli ikää ei voi syyttää. Äidilläni on ihan sama juttu, onkin lohduttanut mua, ettei meistä ainakaan alkoholin liikakäyttäjiksi olisi:)

    VastaaPoista