Loma on ohi ja ihminen pääsee takaisin harmaaseen arkeen. Harmaassa arjessa ja urbaanissa moodissa on hyvä elää.
Harmaaseen arkeen sopii hyvin Urban A:sta ostettu harmaa collegepusero. Ostin kaksi, kun en osannut päättää olisiko Chill vai Mood parempi. Onneksi ostin, koska toinen paidoista katosi peräkammariin saman tien.
Luksullakin on uutta ja harmaata. Harmaat farkut ne olla pitää. Toisin kuin muut verkkari-ja pillifarkkuvillen housut, Cuben farkut ovat suoralahkeiset mutta kuulemma hyvät jalassa. Noita Cuben farkkuja on tulossa useammassa värissä eli kannattaa käydä tsekkaamassa jos sellaisia mielii, hinta-laatusuhde vallan passeli.
Tiikerimoodi jatkaa edelleen, isosiskolla on se aito versio, pikkuveli sai tyytyä halvempaan malliin.
Pikku-Roballe on avattu uusi "snagari": Kaartin Hodari & Hummeri. Taustalla vaikuttaa sama porukka kuin Murussa ja Pastiksessa ja hodari&hummeri onkin ihan Pastiksen vieressä. Käytiin eilen hakemassa Luksulle lennosta evästä, poika oli menoissa suoraan peleistä kaverinsa synttäreille ja jotain syötävää piti nopeasti saada. Luksu kehui hodaria ja goleslawia vuolaasti - 9-vuotias syö hodarin kuin hodarin - mutta kyllä hänkin huomasi eron Ikean versioon.
Hodari & hummerista saa siis nimensä mukaisesti hodareiden lisäksi hummeria. Melko kätevää, että lapsille voi syöttää hodareita ja itse syödä samalla hummeria. Tänne pitää mennä paremmalla ajalla uudelleen.
Henri Alénin somemätöt ovat olleet meilläkin testissä.
Mozza-rulla oli hyvää ja helppoa. Possu taas on possua, vaikka somessa paistaisi. Mutti-soosikuumeen aikana pääsin oikein pätemään, ehkä ensimmäisen ja viimeisen kerran elämässäni. Kyllä sen nyt pikkulapsikin tietää, että Mutti on ainoa vaihtoehto mitä tomaattimurskaan tulee.
Kisakatsomossakin syödään hodareita. Muuten ei niin väliä, mutta sinapin suhteen on meidän huushollissa tarkkaa, vain French's Classic Yellow kelpaa. Kohtuullisen hyvistä valmislihapullistaan tunnettu Kivikylän Kotipalvaamo on laajentanut tarjontaansa hodarinakkeihin ja bratwursteihin: "ihan kohtuullisia" on raadin arvio.
Meillä asuu nuorisoa. Ja meillä hengailee myös muiden nuorisoa. Nuoriso puhuu nuorisokieltä. Olen suurimman osan aikaa kartalla siitä, mistä ne puhuu ja jos en ymmärrä, niin isompi tulkkaa. Joskus tulee väärinymmärryksiä, kuten tässä yksi päivä. Tällä kertaa nuoriso ei ymmärtänyt mitä suustansa päästi.
Tein ruokaa ja Luksun saman ikäinen kaveri tuli siihen seuraamaan miten tilanne edistyy. Kysyin kaverilta, että mitä Luksu tekee? Kaveri vastasi (ihan pokkana), että se duunaa stagaa. Anteeksi mitä? Ei kai nyt sentään.
Oli pakko mennä katsomaan mitä se jäbä oikeasti duunaa ja selvisihän se: tuunaa stagaa. Jonkin aikaa löi tyhjää, kun mietin korrektia tapaa selittää vieraalle 10 -vuotiaalle, että ilmaisu duunata stagaa saattaa aiheuttaa kuulijassa ei-niin-soveliaan mielleyhtymän. Vaikka tuollainen ei itse ymmärrä mitä puhuu, niin isommat ymmärtävät ja varsinkin halutessaan väärin ymmärtävät.
Mä aika herkästi ojennan myös muiden lapsia. Luksun kaverit ovat kaikki aika fiksuja, joten tarvetta ei usein ole, mutta joskus joutuu jotain sanomaan. Miten muilla: puututteko lasten kavereiden käytökseen vai annatteko mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos?
Viikon ajankohtaisimmat asut ovat Saksan olympiajoukkueen edustusasut. Koko mallisto löytyy täältä. Asut ovat saksalaisen Bognerin suunnittelemat ja kaikessa värikkyydessään ja kantaa ottavuudessaan vallan mainiot. Mulla on itselläni Bognerin skimba-asu, mustana tietenkin. Varmasti parhaiten istuva setti, jonka olen päälleni vetänyt.
Suomen joukkue edustaa Catmandoon asuissa. Suomalaista suunnittelua kovin suomalaisissa väreissä. Ei sinänsä mitään pahaa, mutta olisiko kuitenkin voinut olla jotain hieman - nykyaikaisempaa. Hyvärunkoisille huippu-urheilijoille olisi varmasti voinut olla jotain vähän... vähemmän tuulipukumaista. Tuo pikeepaita on ihan hirveä, sori nyt vaan.
Zimbabwe debytoi talviolympialaisissa. Maan ainoaa edustajaa Luke Steynia sponssaa suomalainen Makia. Melko hienoa.
Kuvat Bogner, Suomen joukkueen FB-sivut ja Makia.
Olen viimeisen kahden vuoden aikana ostanut enemmän viherkasveja kuin koskaan aiemmin yhteensä. Aiemmin ostamieni viherkasvien saldo oli lähellä nollaa, mutta ymmärrätte pointin.
Tämä on lempparini. Ei kuole vaikka kuinka kaltoin kohtelisi. Mihin nuo lattialla lojuvat köynnökset kuuluisi laittaa? Rehu on vinossa ja syy sanottamattakin selvä.
Oliivipuutkin ovat vielä elossa. Isomman version vein talvehtimaan ystäväni kuistille, pienemmän kanssa otin riskin ja jätin talveksi kotiin. Nuo vihreämmät osat pitäisi kuulemma saksia pois, mutta olen saanut ristiriitaista tietoa siitä, voiko sitä tehdä talviaikaan. Oliivipuun hoito ei olekaan niin vaikeaa, kun vähän tsemppaa.
Viime syksynä innostuin mehikasveista. Ovat tosi helppohoitoisia ja vaikea tappaa (onnistuin kyllä uittamaan yhden setin homeiseksi).
Leikkokukkia en ole itse ostanut enää pitkään aikaan. Aiemmin meillä oli aina leikkokukkia mutta sitten niihin tuli ähky. Tulppaaneja on ollut aina tulppaaniaikaan viimeiset 17 vuotta. Ensimmäiset omaan kotiin itse ostetut tulppaanit olivat vaaleanpunaisia, ja niitä oli paljon. Muistan vielä päivämääränkin, 8.2.1997. Tuijotin tulppaaneja ja tajusin olevani oikeasti aikuinen. Nyt olen ollut niin pitkään oikeasti aikuinen, että tulppaanit eivät enää herätä mitään tunteita.
.JPG)
