tiistai 11. helmikuuta 2014

Väärin ymmärrettyjä sanoja

Meillä asuu nuorisoa. Ja meillä hengailee myös muiden nuorisoa. Nuoriso puhuu nuorisokieltä. Olen suurimman osan aikaa kartalla siitä, mistä ne puhuu ja jos en ymmärrä, niin isompi tulkkaa. Joskus tulee väärinymmärryksiä, kuten tässä yksi päivä. Tällä kertaa nuoriso ei ymmärtänyt mitä suustansa päästi.

Tein ruokaa ja Luksun saman ikäinen kaveri tuli siihen seuraamaan miten tilanne edistyy. Kysyin kaverilta, että mitä Luksu tekee? Kaveri vastasi (ihan pokkana), että se duunaa stagaa. Anteeksi mitä? Ei kai nyt sentään.



Oli pakko mennä katsomaan mitä se jäbä oikeasti duunaa ja selvisihän se: tuunaa stagaa. Jonkin aikaa löi tyhjää, kun mietin korrektia tapaa selittää vieraalle 10 -vuotiaalle, että ilmaisu duunata stagaa saattaa aiheuttaa kuulijassa ei-niin-soveliaan mielleyhtymän. Vaikka tuollainen ei itse ymmärrä mitä puhuu, niin isommat ymmärtävät ja varsinkin halutessaan väärin ymmärtävät.

Mä aika herkästi ojennan myös muiden lapsia. Luksun kaverit ovat kaikki aika fiksuja, joten tarvetta ei usein ole, mutta joskus joutuu jotain sanomaan. Miten muilla: puututteko lasten kavereiden käytökseen vai annatteko mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos?

13 kommenttia:

  1. Kuuntelen sivukorvalla juttuja, jos olen samoissa tiloissa (=alakerrassa), mutta yritän olla kommentoimatta liikaa. Kiroilua en kuuntelisi (ei ole ollut ongelma), ja joskus saatan puuttua, jos tuntuu siltä, että jotakuta kiusataan tai nälvitään - joko IRL tai nettipeleissä. Ja ihan noin räikeää duunaus-casea ei ole tullut eteen, mutta kieltämättä on vähän vastaavissa jutuissa ollut vähän miettimistä siinä, miten selittäisin/ kieltäisin/ opastaisin verbaaliikassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meilläkään kiroilu ole ollut ongelma, ainakaan vielä. Jep, onhan noissa tilanteissa aina vähän miettimistä miten valistaisi;)

      Poista
  2. Niuho mutsi kun olen niin puutun kaikkien meidän seinän sisällä olevien ihmisten käytökseen. Harvoin joutuu puuttumaan, ehkä ne osaa jo varoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on pienoinen aavistus siitä, että meillä osaavat varoa. Olen hieman kyseenalaisessa maineessa äänenkäyttöni suhteen;)

      Poista
  3. :)
    Meilläkin varsin harvoin tarvetta puuttua käytöksen, mutta ojennan tarvittaessa lasten kavereita lähes samoin kuin omiamme - mutta siis vain meillä kotona. Välillä jotain satunnaisia tilanteita, ettei viesti mene edes perille - silloin joutuu odottelemaan uutta kyläkutsusa vähän pidempään..

    Miten tää sun tarina päättyi :)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ojennan muuallakin kuin kotona, ihan varmuuden vuoksi. Esim. pelireissuilla olen joskus joutunut jopa korottamaan ääntäni.

      Älä naura, ihan hyvin mä vedin, vaikka toivoinkin olevani jossain muualla:)

      Poista
  4. Cool nuorimies! Meillä pojat on vielä sen verran pieniä, että en muista koskaan ojentaneeni vieraita lapsia. Teen sen kyllä ihan varmasti jos tarvetta ilmenee, ja toivon myös että kavereiden vanhemmat puuttuvat meidän poikien ei-toivottuun käytökseen. Tähän asti se on mennyt niin, että molemmat ovat ihan enkeleitä kavereiden luona, kumma kyllä... aina ei edes tunnista jutuista samaksi pojaksi. Mutta varmasti tähän tulee muutos jossain vaiheessa. Mulla on nollatoleranssi kiroilun (ja varsinkin v-sanan) suhteen, tämä kukkahattutäti ohjeistaa jopa yliopistolla opiskelijoita (olen yliopistolla töissä) jos niikseen tulee. :) -Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä toivon, ettei Luksu urpoile muiden luona. Tai jos niin tekee, niin toivon, että paikalla olevat aikuiset puuttuvat tilanteeseen.

      Meillä on itse asiassa paljon rauhallisempi meno nykyään, kun pojat ovat kasvaneet, ollessaan pienempiä niitä sai ojentaa useinkin. En muista, että koskaan olisi tarvinnut puuttua Inkan kavereiden käytökseen. Ehkä pojat ovat tosiaan poikia...

      Poista
  5. Minä kyllä joudun välillä täällä ojentamaan noita poikien kavereitakin. Välillä meno yltyy niin rajuksi, että pitää mennä väliin. Ihan niin kuin noiden omienkin kanssa. Yhtenä pävä viikossa minulla on täällä välipalavieraita ja vahdin, että neljä nuortamiestä lähtee ajoissa bussiin ehtiäkseen futtatreeneihin. Tällöin joudun välillä niitä kahta vierastakin komentamaan ja hoputtamaan, kun riehaantuvat porukassa. Onkohan muuten Nina niin, että poikamme pelaavat samassa Käpan talviliigan sarjassa. Joitakin asioita yhdistämällä epäilen, että viime sunnuntaiaamun tasapelimatsin pelasivat vastakkaisilla puolilla. Jos siis poikasi oli pelaamassa. Meidän perheestämme oli paikalla tällä kertaa vain tuo oikeasti -04 syntynyt. Välillä on pikkuvelikin samassa joukueessa, jos tarvitaan lisämiehiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei meno ole sisätiloissa rajua, lähinnä juuri tuossa verbaliikassa olisi parantamisen varaa. Joukossa tyhmyys tiivistyy:) Pelaa talviliigaa mutta viime viikonloppuna oltiin la+su turnauksessa muualla.

      Poista
    2. Olihan se tuolla sunnuntaina. Aamulla oli omat talvisarjan pelit ja päivällä vahvistamassa toista joukkuetta, jossa vajaamiehitys. Illalla sitten turnaukseen.

      Poista
  6. Heh, mä taas luulin, että jossakin ihme renkutuksessa se "pieksän mun pessii" taas tarkoittaa sitä stagan duunaamista. :-D :-D
    Mä taidan olla jo aika pudonnut näistä jutuista, kun nuoriso ei ole enää valistamassa.

    Muuten kyllä ojennan vieraat lapset siinä missä omankin. Varsinkin meillä kylässä ollessa eletään ja käyttäydytään meidän säännöillä. Tuntuu olevan yllättävän monella päiväkoti-ikäisellä vielä kova opettelu ihan noissa tavallisissa käytöstavoissa, kauhulla odotan murkkuikää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näköjään olet:) Meilläkin piestään pessiä aina kun ehditään;)

      Kouluikäisissä on se hyvä puoli, että niille voi selittää ja usein jopa ymmärtävätkin kuulemansa. Hyvällä tuurilla ottavat vielä opikseenkin. Erittäin palkitsevaa:)

      Poista