sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Ylämailla

Käytiin pienellä retkellä Ylämailla. Lennettiin Glasgowiin, josta vuokrattiin auto ja ajeltiin Perthin kautta Invernessiin. Inverness on pieni kaupunki Skotlannin pohjoisosassa, Britteinsaarten pohjoisin kaupunki ja samalla Ylämaiden keskus. Invernessissä ei ole tarjolla sirkushuveja eikä paljon muutakaan. Haluaisin sanoa, että kaunis ja mieleenpainuva, mutta ei  se ole sitäkään. Kaupunki itse mainostaa itseään yhdeksi maailman nopeimmin kasvavaksi kaupungiksi. Itse en eroa ole huomannut aikaisempiin käynteihin verrattuna.

Vaikka Inverness ei ylisanoja saakaan, niin Ylämaat muutoin saavat. Tämä on niitä harvoja kohteita, jotka lunastavat mielikuvista saadut odotukset. Luonto on niin karu ja kaunis kuin odottaakin, sisämaassa nummia silmänkantamattomiin ja lampaat todellakin kulkevat keskellä teitä. Lisäksi skotit vetävät aitoudellaan vertoja suomalaisille, mitä pohjoisemmaksi mennään sitä paremmaksi meno muuttuu. Skotit ovat todella ystävällisiä ja huumorintajuisia, ero englantilaiseen mentaliteettiin on suuri.


Kaupungin läpi virtaa River Ness ja sieltä tehdään risteilyjä Loch Nessille. Me teimme paluumatkalla visiitin Urquhartin linnaan. Tai pikemminkin sen raunioihin, itse linna on ollut palasina pitkään. Siitä huolimatta käymisen arvoinen paikka. Lapset tosin ovat sitä mieltä, että kun olet nähnyt yhden, olet nähnyt ne kaikki, eikä Nessin hirviötäkään näkynyt. Matkalla koukattiin Isle of Skyen kautta. Skyen saarta sanotaan Britteinsaarten kauneimmaksi ja sitä se on, kaunis. Ihan kuin elokuvista. Saarten suurin (ja ainoa?) kaupunki on Portree, josta löytyy pieniä kauppoja ja ravintoloita. Saarten tunnetuin nähtävyys on Portreen lähistöllä sijaitseva The Old Man of Storr, jossa mekin käytiin. Toinen käymisen arvoinen paikka on Quiraing. Saarten viehätys on vuoristossa ja maisemissa. Vuoristot eivät koollaan vedä vertoja Alpeille mutta fiilis vetää. Skyella voi osallistua ohjatuille patikointireissuille, suosittelen ehdottomasti, jos yhtään kiinnostaa. Välimatkat saarella ovat pieniä, huonompikuntoinenkaan ei kuukahda kesken kaiken.


Takaisin Glasgowiin ajettiin Fort Williamin kautta, jonka lähellä sijaitsee saaren korkein vuori, Ben Nevis. Mun pitkäaikaisena haaveena on ollut kiivetä vuoren huipulle. Pari kertaa olen päässyt jo suunnitteluvaiheeseen, mutta aina on tullut jotain muuta. Jännä, että mun elämä on aina jotain muuta, muka tärkeämpää. Eihän Ben Nevis mikään Mount Everest ole, mutta en minäkään mikään Veikka Gustafsson. 

Edinburgh vai Glasgow? Edinburgh on siistimpi, kauniimpi ja siellä on enemmän nähtävää turisteille. Sanon kuitenkin Glasgow. Siellä on Celtic FC.

Menkää Skotlantiin. Ja varautukaa kielimuuriin.

14 kommenttia:

  1. Oi, sä olet ollut mun reissulla, nimittäin tuonne haluan seuraavaksi enkä uudestaan Lontooseen. Tykkään suurkaupunkeja enemmän rauhallisemmista matkakohteista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä lähden seuraksi, anytime:)

      Mä olen enemmän suurkaupunki-ihminen enkä luontoihminen lainkaan, mutta Skotlannissa on jotain mikä vetoaa kerta toisensa jälkeen. Ehkä just se mentaliteetti.

      Poista
  2. Te olette t o d e l l a ehtiväistä porukkaa, wow! Upeita kuvia ja maisemia, houkuttelevaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, toinen kuva on netistä, sori harhautus. Saat arvata kumpi:) Mutta kummassakin paikassa oltiin samoissa asemissa;)

      Poista
    2. Upeita kuvia joka tapauksessa. Et taida omistaa kuvankäsitteluohjelmaa (?!), kamerasta ei ihan suoraan tule tuollaisia - tai ainakin ne ovat melko harvassa ;).

      Poista
    3. Älä dissaa, tottakai mulla on kaikki mahdolliset ohjelmat. Okei, ei ole :)

      Poista
  3. Oi, te ootte olleet meidän haavematkalla. Ihanat maisemat, tonne tahdon minäkin ja iso osa perheestä

    VastaaPoista
  4. Ai siellä sä olet ollut nautiskelemassa! Mäkin voisin lähteä messiin seuraavalle reissulle! :-D

    Mä olen viimeksi käynyt (sattuneesta syystä...) Kircudbrightin tienoilla, käytiin myös samalla reissulla myös Edinburghissa ja Glasgowissakin, mutta seuraavaksi ehdottomasti pohjoisempaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, meillähän on ihan kunnon seurue koossa. Tottakai sä lähdet mukaan!:)

      Poista
  5. Upean näköistä! Me käymme vuosittain Irlannissa upeiden maisemien ja ihmisten takia :) Skotlantiin tekisi kyllä myös mieli. Millä yhtiöllä lensitte?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole koskaan käynyt Irlannissa, on mun sitku-listalla aika korkealla. Mä olen ollut pari kertaa bileissä, joissa ollut skotteja, irkkuja ja suomalaisia. Voin sanoa, että siinä jäi suomalaiset ihan jalkoihin:)

      Mennessä mentiin Lontoon kautta BA:lla, takaisin Amsterdamin kautta KLM:lla.

      Poista
  6. Tutun kuuloinen reitti :D Ylämaiden jylhyys on kyllä mykistyttävä kokemus. Ne vuoret on jotenkin laakeita, että syntyy illuusio, että niille kiipeäminen olisi kovinkin helppoa. Epäilen, että ei ole. Inverness oli minusta mainio siinä, että se pilkahti vastaan niiden vuorten jälkeen. Elämä jatkuu jne. Me käytiin erään kirjailijan oletetuilla synnyinsijoilla Invernessistä vielä vähän pohjoiseen. (Ihan ei kuvaukset täsmänneet, ja tarkempi tutkistelu osoitti, että oikeampi paikka olisi ollut Edinburghista etelään. Jokseenkin vastakkaisella puolella siis...)

    Urguhartin linnan pihalla pojat ajeli radio-ohjattavilla autoilla, sen verran kiinnosti. Cullodenin taisteluaukiolle raahasin heidät ihmettelemään olkikattoista majaa. Mutta maisemat, ne on siellä hienoja.

    Stirlingin linnaa Glasgown lähellä voin suositella seuraavalle kerralle, jos linnoista tykkää. Lapsetkin tykkäsivät.

    Ja tuosta kielimuurista samaa mieltä. Mäkkärissä(kin) tuli vaikeuksia, ja se mun mielestä kertoo paljon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylämaat ovat kyllä kokemus kerta toisensa jälkeen, vähän samanlainen fiilis tulee Norjan vuonoilla. Ehkä Lappikin ulkomaalaisille tai ihan muillekin ensikertalaisille.

      Stirlingin linna on tuttu, yliopisto vielä tutumpi:)

      Juu, maidon ostaminenkin kaupasta voi tuottaa jollain alueilla vaikeuksia. Itse ainakin ensimmäisellä kerralla lähes järkytyin näistä kielieroista ja pian huomasin, että kielimuuri Glasgown sisälläkin oli huomattava riippuen siitä missä päin kaupunkia sattui asioimaan.

      Poista