sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Aina ei voi voittaa.

Kiitos Blogger. Yritin lisätä kuvan, mutta ei näy kuvaa ja nyt on puolet tekstistäkin kadonnut. Onko täällä joku suodatin?




Personal Trainer.

Nyt se on sanottu. Pienellä hiljaisella äänellä. Multa on viety oma tahto. Mä olen jonkun nilkin armoilla, jonka käyntikortissa lukee Personal Trainer. Mikä se muka tuollainen tittelikään on.


Se, mitä ehkä viimeiseksi maailmassa haluaisin. Eihän missään sanota, mitä sen kanssa pitää tehdä. Voinhan mä istua vaikka jossain kahvilla sen kanssa. Tai vaikka baarissa. Jos kävisi vetämässä sen kanssa päiväkännit kuuden viikon ajan. Se olisikin hyvä idea. Jos vetäisi vaikka niin rivakkaan tahtiin, että joutuisi konttaamaan kotiin. Voisin sitten sanoa , että kävin Krav Maga -tunneilla, katto ny mun polviakin. Siitä saisi irtopisteitä. Ja ehkä ripauksen sääliäkin. Ainakin lapsilta. Pitää vaan muistaa ostaa pastilleja matkalla.

12 kommenttia:

  1. Haaa! Ei kyllä ihan osunut arvaukset kohdilleen..

    No siitä sitten treenailemaan :-D
    Tästä aiheesta on sitten syytä tulla paljon postauksia - jäämme jännityksellä odottamaan kumpiko treenaa kumpaa ja missä!?

    VastaaPoista
  2. Heh, innolla odotellaan nyt sitten Jassun mainitsemia postauksia:) Auttaiskohan ne ranskanpastillit tohon hengityksen raikastamiseen(joo en käännä puukkoa en...)

    VastaaPoista
  3. Hih - no ei kyllä tullut PT ensimmäisenä mieleen..:)
    Sähän just kirjoitit, miten sulla nykyisin on aikaa, joten mars vain treenaamaan! Mäkin jään innolla odottamaan, missä teidän treeni tapahtuu;)

    VastaaPoista
  4. Ei mitään pientä ääntä! Ulkopuolinen mielipide ja tilannearvio on just fiksua! Otat sen ammattitaidosta kaiken hyödyn irti! Työniloa! :D

    VastaaPoista
  5. Tää on kyllä tosi paha. Ei ole mitään hyviä selityksiäkään, millä tästä livetä. Olin just kipeänä, eli mun tahdilla olen seuraavan kerran sairas joskus 2013.

    Asennetta mun pitää kyllä korjata aika lailla, on muuten piipussa se PT-raukkakin. Huomaatteko, nyt mä jo säälin sitä.

    VastaaPoista
  6. Voi apua! Toivottavasti mun mies unohtaa tänäkin vuonna mun syntymäpäivälahjan. Ei sillä etteikö kaikenmaailman ohjaajille olisi tarvetta (ja siinä sivussa kuntoiluun):D

    VastaaPoista
  7. Hei toihan oli oikeasti hyvä lahja, oisit iloinen. Oisin itse ainakin.

    Mun miehellä on tosi paljon tietoa ja taitoa treenauksesta, mutta arvaa vaan suostunko ottamaan ohjeita vastaan häneltä, en TOD.

    VastaaPoista
  8. Mitä mitä mitä! Hetken on poissa niin heti vanhennutaan vuodella. Onnea kaikesta huolimatta ;)

    Ja meinaat aloittaa treenaamisen. Tosi hyvä! Se voi olla jonkun uuden alku. Pääsee ihan uusille osastoille/kaupoille. Mahdollisuushan tuo on :) Pisteet deehoolle!

    VastaaPoista
  9. Onnea näin jälkikäteen ja ymmärrän täysin sun fiilarit lahjan suhteen, itse valittu aina paras tai sit tuollainen äidin maku!

    VastaaPoista
  10. Katja, kannattaa toivoa, että mies unohtaa;)

    Laura, niin... Mullahan on myös liikunnanohjaajan pätevyys, eli ei tiedosta kiinni ole;)

    Viidenaiti, kiitos. Enkä meinaa, kaikki vaan luulee niin:)

    Anni, kiitos ymmärryksestä. Taidat ollakin Katjan lisäksi ainoa, joka ymmärtää. Voin tulla teille itkemään kovaa kohtaloani.

    VastaaPoista
  11. No mutta, ei ihan nelijalkainen sentään;-) Minusta toi on kuule todella hyvä lahja! Ajatteles niin että nyt pääset ammattilaisen ohjaukseen ja tsemppaukseen, eikä auta tekosyyt lenkiltä livistelyyn. Ainoa mitä itse miettisin olisi kemiat. Toivottavasti saat hyvän tyypin traineriksi ja kohta olet niin intopinkeenä että tsemppaat meidän muutkin kesäkuntoon;-). Hyvä, hyvä!

    ps. ja älä turhia itke, sähän kerroit jo ostaneesi itsellesi niitä (kivoja) lahjoja. Jos sulla ei ole sitä komeaa silityslautaa, mistä Katrikin taisi haaveilla, niin hae se vaikka nyt. Hyväkuntoisena sujuu silityskin rivakammin ;-)

    VastaaPoista
  12. Hahaa, multakaan et saa sääliä ;) Siitä vaan treenailemaan :D

    VastaaPoista