tiistai 10. elokuuta 2010

Yksilöllisyys

Katselin kympin uutisia ja voi morjens taas näitä nykypäivän vanhempia. Osa kanteluista on varmasti aiheellisia, tiedän itsekin muutaman räikeän tapauksen opettajakunnasta, mutta uutisista päätellen sekaan mahtuu myös paljon aiheettomia kanteluja.

Täällä on lukijoista ja bloggaajissa ammattilaisia, kertokaa minkälaisia nämä minun ja vain minun lapseni -vanhemmat ovat? Onko ongelma todellakin niin iso kuin uutisten perusteella voisi päätellä?

Saa kommentoida anona.

19 kommenttia:

  1. Mä kommentoin nyt ihan nimelläni :)
    olen ollut nyt seitsemän vuotta pois työstäni päiväkodissa. Yksi suuremmista asioista joka mietityttää töihin paluussa on vaativat vanhemmat. Huolestuneena olen kuunnellut kollegoiden kertomuksia suuntauksen lisääntymisestä. Jaksanko, osaanko sanoa nätisti vai vaihdanko alaa samantien?

    Minä-vanhempia oli jo silloin seitsemän vuotta sitten, mutta aika huolestuttavaa jos ovat lisääntyneet noin paljon.

    Asiasta voi sanoa ja mieluiten keskustella, ei kannella heti opetusministeriöön tai ties mihin, olen itsekin ollut aktiivinen kun vanhempainyhdistyi puuttui opettajan toimintaan. Mutta se turhasta napiseminen ja vaatiminen, sitä ei jaksaisi.

    VastaaPoista
  2. Höpö höpö, tämä on vain sellaista koulunaloitusahdistusta. Sen verran näitä sun juttujasi lukenut, että luulen tietäväni, että just sun lasten vanhemmat on ihan terveellä pohjalla.

    Mutta eihän ne (/me) opettajat mitään osaa. Täällä netissä vain selaa talvihaalareita.

    Yhden häirikköluokan vanhempia pyydettiin eräässä koulussa tulemaan kouluun seuraamaan tunteja. Eipä ketään tullut. Ei olisi ketään tarvinnut, kun 45 minuuttia meni siihen, että sai yhden pojan tekemään yhden tehtävän. Seuraavalla tunnilla voi olla toisen kanssa tekemässä sitä samaa tehtävää, jne. Ja ne loput 18 sitten teki ihan omia juttujaan. Koko kurssin ajan. Oli vähän stressaava vuosi. Mutta onneksi tajusin hypätä pois.

    VastaaPoista
  3. Mulla on lähipiirissä yläasteen ope jonka kautta olen näitä vähän kuullut. Hänellä osoite ja puhelinnumerot salaiset. Vanhemmat soittelevat kuulemma iltaisin ja viikonloppuisin kotiin kuinka lapsoset ovat kokeneet vääryyttä tms. Kyllä ilmeisesti aika brutaalia touhua on nykyään.

    VastaaPoista
  4. Tuttu on ala-asteen ope ja vanhemmat ihan oikeasti soittelevat kotiin ja neuvovat mitä saa ja mitä ei saa opettaa heidän lapsilleen. Ja jos ope kuitenkin jotain heidän mielestään kiellettyä opettaa esim. bilsan tunnilla, niin kantelua rehtorille ja erottamisella uhkailua. Meitä on moneen junaan, mutta mä en jaksa ymmärtää näitä vanhempia.
    Kyllä meidänkin päiväkodissa yksi äiti valitti vanhempainillassa, että lapset selailevat ja heille luetaan vanhoja kirjoja (kun ei ole kauheasti määrärahoja ostaa uutta), niissä ei kuulemma enää ole nykypäivän mukaista sisältöä.

    VastaaPoista
  5. Joo, itse opena tiedän miten vaativia nykyajan vanhemmat ovat. Että ei ihan turhasta nyt ole puhe.

    VastaaPoista
  6. Niin, tai sitten on vain niin ikävästi että nämä suureen ääneen huutelijat saavat vain kaikista eniten palstatilaa;-) huono käytöshän se aina noteerataan.. tosiasiassa nostan hattua kaikille ammatikseen (vieraiden)lasten hoitajille ja -opettajille. Ei taatusti ole helppoa,jos ei saa työtään tehdä rauhassa.

    Noille besserwissereille melkein tekisi mieli sanoa, että pitäkä sitten kotikoulua tai hoitakaa itse lapsenne;-).

    Toinen ääripää on sitten varmaan nämä "ei mistään välittävät eikä mistään kiinnostuneet" vanhemmat. Niinkuin yksi äiti suureen ääneen kertoi että uimarannalla pitää olla uimavahdit VAHTIMASSA lapsia. Niinpä. Ja opettajat kasvattavat lapset...

    Jokatapauksessa, hyvä aihe ja hyvä postaus, näin syksyn alkaessa.

    VastaaPoista
  7. Aamunkukka ilmaisi jo munkin ajatukset niin hienosti että aamen tuohon.
    Sen verran lisään että toivon kovasti ettei itsestä tule tuollaista besserwisser-vanhempaa jonka lapsi on aina oikeassa ja muut (varsinkin opet) aina väärässä...

    VastaaPoista
  8. Kannattaisi tuoda asiat perspektiiviin tässäkin keskustelussa eli kuinka suuri se joukko vanhempia lapsineen todella on yhteydessä vanhempiin asiattomasti? Kuten uutisissakin rehtori puhui, on tämä joukko marginaalinen suhteessa kaikkiin vanhempiin. Ehkäpä juuri tämän joukon takia olisi hyvä selkeyttää aluksi ihan perusasioita, kuten opettajan työajat eli ajat jolloin opettajalle voi soittaa ja jolloin voi odottaa vastausta yhteydenottoon.

    Toisaalta koulu on koko ikäluokan asia ja lapsiakin on siis paikalla koko kirjo. Tämän takia opettaja on opiskellut ja saanut valmiudet työnsä menestyksekkääseen hoitamiseen ja rima tämän osalta pitää olla korkealla - niin se on meillä muillakin työelämässä.

    Jos vuosia opettanut opettaja ei saa edes ekaluokkalaisia ns. kuriin ja kuosiin ja seurattua opeutussuunnitelmaa, voi mielestäni perustellusti kyseeenalaistaa, ovatko henkilön valmiudet ja osaaminen työn vaatimalla tasolla.

    VastaaPoista
  9. En nähnyt uutisia, en oikein tiedä mistä puhutte.
    Minusta on kovin eriskummallista tätä nykyajan touhu. Tai kai se jokaisena aikakautena on -sen ajan vanhemmista -ainakin osasta.

    Ymmärrän että koulun vastuu kasvatuksesta kasvaa siinä vaiheessa kun koulupäivät pitenevät, työpäivät pitenevät ja vanhemmat näkevät lapsiaan ainoastaan muutaman tunnin päivästä. Ymmärrän että ympäristön vaikutus yksilöön kasvaa, kun hän on suurimman osan päivästään ilman vanhemman ohjausta ja vailla täydellistä ymmärtämystä, aikuismaista käsityskykyä.

    En ymmärrä miten nykyään sälytetään vastuuta silti muille. Kun huomataan että joku mättää, etsitään vain syyllistä eikä mietitä miten asian voisi korjata, mitä voisi ITSE tehdä. Syyllsien osoittamisen sijaan, tulisi mielestäni miettiä miten tähän on päädytti ja miten voi varmistaa ettei näin tapahdu uudestaan.

    Itse teen parhaani työelämässä ja lasten kanssa. Kaikkeen en voi vaikuttaa, aina en ole näkemässä. Tiedän että on ihmisiä joita ei kiinnosta, he toimivat väärin ja sillä saattaa olla vaikutusta myös meidän perhe-elämään. Kaikkea vaan ei voi hallita.

    Koulu kun alkoi, heräsin todellisuuteen että hallinta lapsesta vähenee entisestään. Voin aamulla ohjeistaa, iltapäivällä kysellä. Valmentaa ja neuvoa, mutta tosiasiassa minulla ei ole muuta mahista kuin luottaa että siellä toisessa päässä on ihminen jolla on sama arvomaailma kuin minulla. Aina näin ei ole, joskus on aihetta valittaa. Mutta uskon että harvassa ovat ne tapaukset missä on todellista syytä puuttua esim. koulun toimintaa. Yleensä taitaa enemmän olla kyse siitä että ei vain halua tunnustaa että vika on ketjun omassa päässä.

    Ps. Olimme juuri tilanteessa missä pomppu oli toiminut väärin. Hänen kanssa asia käsiteltiin ja hän otti vastuun ja kantoi seuraukset. Keskusteluissa kävi ilmi että osasyy hänen toimintaansa oli kiusaus ja siksi pomppu oli toiminut väärin kiusaajaa kohtaan. Kun halusin keskustella tästä kiusaajan äidin kanssa, oli hänen kantansa: "MINUN tyttöni ei tekisi/sanoisi tuollaista".
    Että näillä mennään.

    anana

    VastaaPoista
  10. Vanhempia on tosiaan joka lähtöön. Istun oman koulumme johtokunnassa ja siellä kuulee. Jotkut vanhemmat häiriköivät opettajille ihan poliisin puuttumiseen asti. Suurempi osa on sellaisia ylihuolehtivaisia (oliko liikuntatunnilla hetki, että opettaja ei ollut vahtimassa lapsia). Kaikkea mahtuu, rehtoreilta vaaditaan aika paljon.

    Mutta mahtuu sitä opettajiinkin. Olen saanut asiallisiin kirjeisiin aivan ala-arvoisia kommentteja. Miettii, että jos opettaja menee henkilökohtaisuuksiin vanhemmalle, mitä se sitten on oppilaille. Sikäli kuin lasten puheista voi suodattaa, jotkut opettajat eivät todellakaan ole aina aikuisen roolissa luokassa.

    VastaaPoista
  11. Piti palata vielä kun tänne oli sadellut niin hyviä kommentteja;-) totta, asioilla on aina kaksi puolta.Epäpätevät opettajat ja pätevien opettajien pätkätyöt eivät taatusti ole kenenkään etu, henkilöstön sitoutuminen työhönsä taatusti kärsii siitä?

    Mieheni on sosiaalialan ihmisiä ja tehnyt paljon töitä myös haastavien erityislasten kanssa. Jollain ihmeellisellä tavalla ne työasiat eivät kuitenkaan kantaudu kotiin ja ihmettelen sitä monesti. Itse olen luonteeltani sellainen että taatusti palaisin tuolla alalla loppuun, varsinkin kun kotona on vielä "sama huuto edessä";-). Mutta juuri monien mainitsemien syiden takia mies ei lähde mukaan lastensuojelun kenttätyöhön. Pienellä kylällä asuessa ei riittäisi salaiset puhelinnumerot eikä lähestymiskiellot, jutut ovat kuulema sen verran rankkoja.. No nyt meni aihe vähän sivuraiteille;-).

    VastaaPoista
  12. Noniin, kävinpä etsimässä sen uutisen!

    Lyhyesti ja ytimekkäästi: Miten lapsi oppii ikinä toimimaan yhteiskunnassa, vieraissa verkostoissa, työelämän kokoonpanoissa, yhteiskunnan hierarkiassa jos hän ei opi sitä koulussa. Mielestäni on aivan naiivi ajatus että lasten vanhemmat olisivat koulupäivässä mukana säännöllisesti.

    Ja sivuhuomautuksena haluaisin ihmetellä ääneen miten on mahdollista että jotkut aikuiset kuvittelavat olevansa muiden yläpuolella. Ja miten he eivät osaa erottaa työtä ja yksilöä toisistaan, saatika muistaa että asiat riitelevät, ihmiset ei.

    VastaaPoista
  13. Alalla olevilta olen kuullut, että henkisesti pahimpia työpaikkoja eivät ole mm. Itä-Helsingin lähiöt vaan "parempien" alueiden päiväkodit ja koulut. Niissä vanhemmat asettavat henkilökunnalle epärealistisia vaatimuksia ja jos niitä ei toteuteta soitetaan esimiehen esimiehelle parhaassa tapauksessa ministerille tai kaupunginjohtajalle. DAA!

    Valitettavasti vanhemmuus tuntuu olevan liian monella hukassa. "Mitä haluat syödä viikonloppuna?" "Haluatko jo mennä nukkumaan?" Tai lapsi kysyy jotain ja vanhempi kieltää. Lapsi jankuttaa ja vanhempi kieltää. Lapsi jatkaa jankutusta ja vanhempi luovuttaa: "No, mene sitten! Ota sitten! Tee sitten!" Argh.

    VastaaPoista
  14. Täällä yksi "ammattilainen", vieläpä erityispuolen sellainen...

    Omasta kokemuksesta voin sanoa, että nykypäivän kiireinen ja stressaantunut elämä purkaantuu opettajien hartioille. Jos oma mussukka ei pärjää tai käyttäydy odotusten mukaisesti, niin eihän se todellakaan ole vanhempien vika - vaan koulun ja etenkin sen pa**an open...

    Ei ajatella sitä, että oppiminen ei tapahdu VAIn koulussa sillä 45 min oppitunnilla, vaan jotain pitäisi tehdä kotonakin. Mutta kun ei ole aikaa, kun on golf-kierroksia, työmatkoja, harrastustoimintaa yms.yms.

    Kun opettaminen (ja usein kasvattaminen) kuuluun VAIN koululle. Ei jakseta auttaa läksyissä tai vahtia oppilaiden läksyjen tekoa. Kyllä itse ainakin muistan lapsuudestani, että vanhemmat aina tarkastivat olenko läksyt tehnyt ja auttoivat tarvittaessa...

    Kaikkea ei tarvitse osata, mutta pitäisi siinä tehtäväkirjassa näkyä, että on edes yritetty. Vanhempien EI tarvitse tehdä läksyjä oppilaiden puolesta tai asioita osata opettaa, mutta katsoa että on edes yritetty!

    Laura V

    VastaaPoista
  15. Ja unohtui :)...

    Piti vielä kirjottaa, että opettajat jotka jakavat oppilaiden koteihin omia puh.numeroitaan tai edes suostuvat keskustelemaan oppilas-asioista vapaa-ajallaan voivat ottaa myös itse tiukemman linjan. Lukuvuoden aluksi kannattaisi tähdentää vanhemmille, että kouluasioissa on tavoitettavissa VAIN virka-aikaan ja työnumerossa. Jos joku yksittäinen vanhempi sattuu soittamaan, niin ilmoittaa vain asiallisesti, että näistä puhun vain virka-aikana ja työnumerossa. Voi myös sanoa, että yksityisnumeroon EI saa soittaa. Harva vanhmepi oikeasti on niin pälli, että ei tuosta ymmärrä. Ja jos ei ymmärrä, niin silloin on mahdollisuus käyttää vaikka poliisin virka-apua ;)

    Eihän lääkärillekään soiteta kotiin, vaikka numeron Enirosta löytäisikin...


    Laura V

    VastaaPoista
  16. mielenkiinnolla luin. Ystäväni vaihtoi espoosta itä-helsinkiin opettamaan juuri viidenäidin kirjoittamista syistä, toki koulussa jossa on maahanmuuttajia paljon on omat ongelmansa, mutta vanhemmat eivät tuki vastaajaa ja inboxia, saattaa kulua pitkään ennen kuin ilmoitetaan mitään.
    Muistan myös omasta lapsuudesta tiukan kurin, ensin läksyt, tarkistetaan yhdessä, kuulustellaan kokeisiin ja voi miten jaksan sitä arvostaa. Toivon itse pystyväni samaan aikanaan. Niin ja päiväkodin vanheimpain illassa olin haavi auki mitä kaikkea ihmiset kyselivät, mietin jopa olenko huono vanhempi kun en ole edes ajatellut moisia asioita kyseenalaistaa. Tärkeintä jota voimme lapsille antaa on aika ja sitä pyrimme noudattamaan joka päivä!

    VastaaPoista
  17. Mäkään en uutista nähnyt, mutta pakkohan tähän on juuri töihin palaneena kommentoida:).

    Totta on se, että SUURIN OSA vanhemmista on järkeviä ja yhteistyökykyisiä ja -haluisia. Se, mitä mä vanhemmilta eniten toivon, niin sitä, että vaikka sen opettajan kanssa ei kaikista asioista samaa mieltä oltaisikaan, ei opettajaa ja koulujärjestelmää haukuttaisi lasten kuulluen, vaan jutut sevitettäisi aikuisten kesken. Sen jälkeen on vaikea kerätä auktoriteettia kun ekaluokkalainen kertoo, että äiti sanoi, että ope juttelee ihan tyhmiä.

    Sitä en myöskään ymmärrä, kun opettajat haukutaan vanhempien toimesta välillä surilta käsin pelkästään koulusta kotiin tullen lapset kertomuksen perusteella. Syytteiden laatu ja perusteet ovat usein vertaansa vailla, ja tällainen puhelu perjantain päätteksi saa kyllä viikonlopun pilalle.

    Mutta siis - kuten jo totesin, suuri osa ainakin meidän alueen vanhemmista on mukavaa porukkaa, jonka lasten ja perheiden kanssa on mukava työskennellä.

    VastaaPoista
  18. No tuota, puolensa ja puolensa.

    Henk.kohtaisesti olen ollut tyytyväinen lasten tarhoihin ja kouluun. Varsinkin, kun lapset olivat pieniä, tarhat tarjosivat riittävää huolenpitoa ja siellä oli ja on edelleen ne mukavat kaverit. Mutta kumma juttu, että kaikki olennaiset taidot so far he ovat oppineet kotona. Mistäköhän se kertoo?

    Lasten iän myötä myös vaatimukset ovat kasvaneet. Fiksuille lapsille soisi päiviin muutakin kuin ns. perussäilytystä, mitä kunnallinen päivähoito ja tasapäinen, eikä niin järin tasokas peruskoulu tarjoaa. Esim. meidän 5v:n tarha ei ole pätkän vertaa aktiviteeteissaan hänen tasollaan, mutta siellä on huippukivat kaverit ja mukavat tädit, joten valitettu ei ole, mutta joskus on keskusteltu, mitä hän osaa tai sitten täti on ihmetellyt, että hän osaa kirjoittaa, tms. Hmmm. Koulu muuten lähetti keväällä asiakastyytyväisyyskyselyn, jonka sai täyttää netissä ja en tiedä, mihin se johti, mutta ainakin ele oli hieno. I like.

    -Finette

    VastaaPoista
  19. Äh, mun vastaus katosi:(

    No lyhyesti, asioilla on aina kaksi puolta. Vähintään.

    Jokaiseen luokkaan/pk-ryhmään/harrastuspiiriin mahtuu aina ainakin yksi kappale näitä vanhempia, jotka jaksavat hämmästyttää.

    Kiitos kuitenkin kommenteista! Uskon (tai tiedän;) että aihe kiinnostaa:)

    VastaaPoista